/

Viikonloppu käsillä – äitienpäiväviikonloppu. Yleensä näihin aikoihin on jo kovin kesäistä ja lämmintä, mutta nyt näyttää hieman erilaiselta. Tarkoitukseni oli postailla nyt iltasella jotain muuta, mutta koneelle istahtaessani mielessäni pyörikin tuleva äitienpäivä erilaisten mietteiden kera ja mietin, että olisipas ihanaa, jos silloin…

… joku olisi puolestani vaihtanut puhtaat lakanat sänkyyn; vaikka valkoiset pellavaiset parin kuukauden tauon jälkeen!

… joku toisi cappuccinon aamulla vaikka sänkyyn asti, kauniilla tarjottimella lempikupistani (tosin en tiedä, tietääkö mies edes, mikä on lempikuppini, täytyykin ihan mielenkiinnosta kysyä…):

… sängynpäädyssä näkyisi tällainen auringonnousu ja vaaleansininen, pilvetön taivas:

… kelit suosisivat ja aamuisen cappuccinon kera voisi sipsutella omalle terassille auringonpaistetta ihastelemaan:

… löytäisin ruokapöydältä jonkin kauniin kukkakimpun jonkun toisen tuomana:

… keittiö olisi aamupalatouhuista huolimatta ihan putipuhdas:

… ainoana käytönjälkenä minun kädestäni laskema cappuccino:

Todennäköisesti näistä ei tule toteutumaan juuri mikään :D. Mies tekee pitkää työpäivää, poikkeuksellisesti myös nyt alkavana viikonloppuna, mutta ehkä aamuinen cappuccinohetkeni sentään järjestyy! Toisena toivon, että poikani malttaisi olla hetken aloillaan, jotta saisin hänet vaikka hetkeksi kainalooni ♥. Kolmantena odotan innolla hetkeä, jolloin hän tuo päiväkodissa tekemänsä lahjan – hän on taatusti siitä innoissaan ja ylpeä! ♥

Siinäpä ne tärkeimmät vai mitä! Hyvää viikonloppua! 

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Viikonloppuna kotonamme oli syntymäpäiväjuhlat – ihanan kesäiset sellaiset! Aurinko paistoi ja koti oli täynnä juhlavieraita, kun juhlistimme kolmevuotiasta poikaamme. Parempi vain uppoutua näihin aurinkoisiin juhlakuviin, sillä tänään on satanut vähän väliä räntää – uskomatonta mutta totta!

Pöydän kimpussa oli keltaista, joten nappasin kaupasta mukaan myös keltaiset servetit. Keltaista löytyi myös pompomeista (jotka eivät näissä kuvissa nyt näykään, mutta roikkuivat ruokailutilan verhotangosta). Keltaisen kaveriksi sopii kivasti vaaleansininen – nämä ovat tainneet olla pojan tähänastisten synttäreiden vakiovärit!

Itse leivoin synttäreille vain sitruunaisia Omar-muffineita, äitini teki herkullisen voileipäkakun ja muut tarjottavat valmisti Leivontapalvelu HyväKakku.

Pöydästä löytyi kinkkuvoileipäkakun lisäksi kinkku-ananas- sekä jauheliha-tonnikalatäytteisiä pikkupizzoja* sekä suussasulava täytekakku*, jonka täytteiksi valitsimme kinuski- ja kuningatarmousset. NAM. Näiden lisäksi olin tilannut appelsiinisuklaisia cake popseja sekä fudgepaloja maussa suklaa-lakritsi-pähkinä.

Täytekakku oli tosi kivan näköinen autoradan ja kolmen ralliauton kera! Poika odotti malttamattomana sen maistamista ja sipaisi siinä odotellessa sormella jo voileipäkakun kylkeäkin – harmi vain, että siinä ei ollutkaan kermavaahtokuorrutus! :D Lauloimme M:lle onnittelulaulun, jonka jälkeen yhdessä puhalsimme kynttilän, joka ei meinannut sammua sitten millään!

Toiveensa mukaisesti hän sai myös valkoisia ilmapalloja keltaisten ja vaaleansinisten kaveriksi. Ilmapallot jäivät kuitenkin lahjojen rinnalla toissijaisiksi! Hän sai lahjaksi erilaisia pelejä (mm. pari palapeliä), sählymailan, -pallon ja -maalin, hämähäkkikeinun, uuden matkalaukun rikkoontuneen tilalle (aikoi heti lähteä laivalle!), rahaa, sähkömönkijän sekä sähköauton. Jälkimmäinen oli lahja meiltä vanhemmilta ja sen hän sai jo heti lauantaiaamuna. Kun lauantaiaamuna heräsimme ja sängyssä vielä makoilimme, lauloimme miehen kanssa pojalle onnittelulaulun. Häntä hieman nolostutti ja niinpä hän painoi heti päänsä takaisin tyynyyn. Kun laulu lakkasi, kuului pienellä, mutta päättäväisellä äänellä Mää haluan nyt mun lahjan. :D

Kädet jännittyneenä suun edessä istui sohvalla ja katseli, kun kannoimme auton olohuoneeseen. Tokaisi siinä: Onpa iso auto. Ja hieno! Alkuun hän ei uskaltanut ajaa autolla, lähinnä istuskeli kyydissä ja luukutti omien sanojensa mukaan suomipoppia. Nyt autolla ajellaan siinä missä mönkkärilläkin eli päivämme ovat täynnä päristelyä! Ulos emme ole näitä vielä vieneet, kesää odotellessa… Ainakin mönkijä pääsee mukaan ulkoleikkeihin. Yllätyimme, kuinka hyvin poika osasi mersullaankin jo ajella! Ei juurikaan seiniin törmäile ja pienistäkin väleistä pääsee ohi kolhimatta mitään. Olimme ajatelleet, että ottaa varmaan oman aikansa ennen kuin oppii autolla ajamaan, siinä kun on kaksi vaihdettakin, mutta heti osasi jopa peruutellakin.

Viimeiset vieraat kun alkoivat lauantaina poistumaan, pääsi pojalta itku, niin kivat syntymäpäiväjuhlat oli. Lämpimät kiitokset kaikille! ♥

*Saatu blogin kautta. 

/

Jälleen on koittanut se päivä, jolloin muistellaan kolmen vuoden takaisia tapahtumia tippa linssissä – minä äitinä ainakin muistelen. Syntymäminuutilla piti laittaa miehelle töihin viestiäkin, niisk! Tästä kaikesta kiitos kolmevuotiaamme suuntaan – tuo ihmeellinen ja kaunis pieni poika täyttää tänään jo kolme vuotta! ♥ ♥ ♥

En enää muista elämää ilman lastani. Hän on täyttänyt koko maailmani ja sydäntä puristaa, kun aika kiitää niin kovaa vauhtia ja hän kasvaa ja kehittyy koko ajan. Vaikka vielä päivittäin onkin sellaisia halitteluhetkiä, niin ne ovat selvästi jo parin vuoden takaiseen nähden vähentyneet. Miten tässä äiti-ihminen selviääkään, jos ne tästä vielä entisestään vähenevät!

Olen kirjoittanut mietteitäni tänne aina pojan synttäreiden aikaan. Nuo tekstit löytyvät otsikoilla Pieni poikani, yksivuotias ja Meidän kaksivuotias. Harmi vain, että jälkimmäisestä ovat kommentit blogimuuttojen myötä hävinneet. Toivon, että nämä tekstit ovat joskus myöhemmin poikani luettavissa. Ehkä varmuuden vuoksi tulostan ne täältä talteen, vaikka vauvakirjan väliin.

Viimeisen kuukauden aikana olen mietiskellyt aika paljonkin äitiyttäni ja vanhemmuutta ylipäätään. Olen tässä kolmen vuoden matkan aikana tullut vahvasti sellaiseen johtopäätökseen, että sen suurempaa rakkautta ei maailmassa ole kuin rakkaus omaa lasta kohtaan. Mikään ei voi olla sitä suurempaa. Ja tuota miettiessäni ja töitä tehdessäni kuulin viime keskiviikkona radiosta Erinin On elämä laina -laulun. Työt jäivät siihen, itkin aivan valtavasti. En tiedä mitä tuon biisin sanojen taustalla on alunperin ollut, mutta sen sanoja ensimmäistä kertaa oikein keskittyneesti kuunnellessani koin sen liittyvän äidinrakkauteen. Sen vuoksi haluan lainata sanoja tännekin, juuri tähän kirjoitukseeni:

Sulle kannan kaiken
Vaikket mitään pyydä
Liukumäen rappusista teen
Viltin päällä ulkona
Mehua ja onnea

Vaikka sua rakastaisin enemmän
Nauraisin pois kaiken ikävän
Jos pidät kiinni kovempaa
Voin sulle kaiken omistaa
Piirtäisin sydämiä eteiseen
Löytäisin lompakon hävinneen
Sä silti multa katoat
Ja joskus maahan vajoat
Kun kuitenkin aina on elämä laina

Oispa taas niin
Mukava matkalle mennä
Näen kuinka korjaat ikkunaa
Olet kaunein alla kuun
Pienen hetken vielä mun

Vaikka sua rakastaisin enemmän
Nauraisin pois kaiken ikävän
Jos pidät kiinni kovempaa
Voin sulle kaiken omistaa
Piirtäisin sydämiä eteiseen
Löytäisin lompakon hävinneen
Sä silti multa katoat
Ja joskus maahan vajoat
Kun kuitenkin aina on elämä laina

Kun kuitenkin aina on elämä laina

Kun kuitenkin aina on elämä laina

Erin – On elämä laina

Olet kaunein alla kuun / Pienen hetken vielä mun – Tuossa kohtaa tuli jotain huutoitkun tapaista! En koskaan enää voi kuunnella tuota laulua itkemättä. Muistan siitä heti pienen kolmevuotiaamme ♥. Tämä kevättalvi on muuttanut elämäämme päiväkodin myötä. Olen joutunut päästämään irti kaikkein kalleimmastani, luottaa hänet vieraiden hoiviin pitkiksi päiviksi. Vaikka se oli hyvin moneltakin kantilta katsottuna tarpeellista ja tärkeää, se kirpaisi ja sattui. Sattuu ajoittain edelleen. Silti lähes joka aamu voin jättää hänet päiväkotiin hyvillä mielin, sillä näen, miten hän viihtyy siellä ja nauttii kavereidensa kanssa leikkimisestä. Vaikka hän on aamuisin malttamaton aloittamaan leikit kavereidensa kanssa, halaa hän minua oma-aloitteisesti joka aamu päiväkodin eteisessä tai pihalla sanoen kultaisella äänellään Hei hei, äiti. Kuinka arvokkaita nuo pienet hetket ovatkaan ♥.

Vielä muutama sananen synttärisankarilleni…

Äitin rakas, täytit tänään kolme vuotta. Isopappa täyttäisi tänään 103 vuotta. Sissylläkin on tänään synttärit, Sissy täyttää 10 vuotta! Tykkäät paljon kissoistamme, Sissystä ja Tigrusta, joka täyttää syksyllä jo 15. Kutsuit Tigrua pitkään nimellä Itto/Ittoo, se oli niin suloista ja hauskaa. Tässä talvella olet alkanut kutsumaan Tigrua hänen oikealla nimellään, mutta vieläkin joskus nopeasti kissoja huutaessasi sanot Itto.

Jo vauvana sinulla oli tiettyä pilkettä silmäkulmassa ja sitä löytyy edelleen, vielä enemmän. Olet aina iloinen ja hyväntuulinen, sekään ei ole muuttunut. Muistisi on parantunut entisestään; muistat aivan kaiken uskomattoman pikkutarkasti! Äiti on tästä hyvin mielissään, sillä äitillä on joskus hieman raskasta, koska isi ei muista yhtään mitään. Nyt voit auttaa äitiä muistamaan meidän kaikkien asiat. Joskus äitikin on hajamielinen ja yhtenä aamuna päiväkotiin lähtiessämme kysäisit minulta ulkona hämmästyneenä Missä se reppu on! Äiti olisi unohtanut päiväkotireppusi kotiin…

Sinä hymypoika olet myös kova halailemaan, tämäkin piirteesi on ollut näkyvissä jo kauan. Kun jostain kotiin lähdetään ja toiset nostavat käden sanoakseen heippa, sinä halaat. Tuo piirre on niin ihanan kultainen ja valloittava. Toivottavasti se säilyy sinulla pitkään. Musiikista ja laulamisesta pidät edelleen, myös päiväkodissa on tämä huomattu. Toivon, että voin tarjota sinulle tällaisia arjen pieniä kivoja hetkiä, jotta voit nauttia ja tehdä sellaista, mistä kovasti pidät.

Olet kovin herkkä; piirre, jonka olet perinyt minulta. Koemme asiat samalla tavalla, näen sen usein katseestasi ja tiedän heti, miltä sinusta mikäkin tilanne tuntuu. Osaan tulla tarjoamaan halausta ennen kuin muut edes huomaavat, että se on tarpeen. Välillämme on hyvin ainutlaatuinen yhteys ja toivon, että se säilyy ikuisesti.

Joskus olemme itkeneet yhdessä jollekin kurjalle tilanteelle, muistatko? Olemme halanneet toisiamme ja itkeneet. Pyyhkineet toistemme kyyneliä. Kun sinä pyyhit äitin kyyneliä, äitin sydän pakahtuu. Sinä olet niin pieni. Ei sinun kuulu pyyhkiä äitin kyyneliä, äitin kuuluu pyyhkiä sinun kyyneleesi. Mutta sellainen sinä olet – äärettömän suurisydäminen, kiltti ja niin myötätuntoinen.

Vaikka kohtelet muita hienosti ja otat muut ihmiset huomioon, osaat myös pitää puolesi. Erityisesti päiväkodin aloittaminen on tuonut esiin tämän piirteen ja ehkä se on juuri siellä vahvistunutkin. Näistä kaikista luonteenpiirteistäsi olemme isin kanssa hyvin hyvillämme ja ylpeitä. Olet aivan täydellinen pieni poika ja haluamme elämääsi vain kaikkea hyvää.

Lähes kolme vuotta hoin sinulle, että olet äitin aarre. Viime talvena elämääsi asteli poika nimeltä Aarre, joten kun sen jälkeen sanoin sinulle, että olet äitin aarre, olet ihmetellyt, että mikä Aarre! :D Niinpä olen viime talvesta lähtien hokenut sinulle päivittäin, että olet äitin kultakimpale ja olemme joskus yhdessä kuunnelleet Lauri Tähkän Kimpale kultaa -laulua. Sitä sinä todella olet ja niin paljon, paljon enemmänkin ♥.

Lauantaina juhlimme synttäreitäsi kotonamme ja sait kaikki rakkaasi meille sinua onnittelemaan. Sait ihanat juhlat ja ihania lahjoja, joiden parissa leikimme koko viikonlopun. Tänään äiti vei sinut päiväkotiin, vaikka onkin syntymäpäiväsi. Olet kertoillut monista synttäreistä, joita olette päiväkodissa viettäneet ja siellä muille synttärisankareille laulaneet. Halusin, että saat kokea siellä myös oman syntymäpäiväsi, päiväkotikavereidesi ympäröimänä. Kuulla, kuinka he vuorostaan laulavat sinulle. Illalla ajellaan kotona sitten taas mönkkärillä! :D ♥

Hyvää syntymäpäivää pieni ♥ ♥ ♥