Puoliväli ylitetty, jee! ♥

Se tietää myös sitä, että rakenneultra on ihan nurkan takana. Olemme miehen kanssa tälläkin kertaa samaa mieltä siitä, että jos vain sukupuoli näkyy, otamme tiedon mielellämme vastaan. Sukupuoli on niin suuri osa ihmisen identiteettiä, että haluan ajatella vauvaa tästä eteenpäin jompana kumpana enkä vain vauvana. Tiedän myöskin erään pikkumiehen, joka haluaisi jo tietää, onko se vauva pikkuveli vai pikkusisko!

Ajattelin tähän vähän vertailla näitä kahta raskauttani ja sitten saisitte heittää sukupuoliveikkauksia kehiin! Voisin sitten arpoa oikein arvanneiden kesken jonkin kivan yllärikaulakorun yritykseni MioSa. designin valikoimasta!

Ensimmäisessä raskaudessa voin kaikin puolin suht hyvin! Alussa oli pientä väsymystä, mutta se ei kestänyt kovinkaan pitkään. Pahoinvointia ei ollut juuri nimeksikään (pitiköhän vain pari kertaa oksentaa…), kuvotusta lähinnä. Kaikki kylmä ja raikas upposi! Mitään rasvaista ruokaa ei tehnyt mieli, mutta mitään suuria makeanhimojakaan en kokenut. Himoitsin lähinnä pakastemarjoja…

Tällä toisella kierroksella väsymys oli alussa niin jäätävää, että epäilin sen johtuvan jo jostain muusta kuin raskaudesta. En olisi noussut joulukuussa ollenkaan, jos ei olisi ollut pakko… Pahoinvointi on ollut suht voimakasta kuvotusta, oksentaa ei ole tarvinnut. Tietyt hajut ja ruuat saivat lähes oksentamaan, ehkä suurin inhokki oli sika-nautajauheliha! Tällä kertaa on tehnyt enemmän mieli rasvaista ruokaa; enemmänkin ylipäätään ruokaa kuin mitään herkkuja! Makeanhimoa ei ole ollut juurikaan, mutta olen taas himoinnut pakastemarjoja: etenkin mansikoita. Tämän raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana sai kyllä hyvin tarkkaan miettiä, mitä saisi syödyksi… Viikon ruokalistojen miettiminen oli tuskaa, sillä hyvin moni ruoka sai aikaan pelkkää kuvotusta. Etenkin kokkaaminen oli paha! Siinä kun tuli väkisinkin haisteltua sitä ruokaa, ei sitä tehnyt sitten enää mieli syödä. Hävettää myöntää, mutta yhdessä vaiheessa suurin herkkuni oli Saarioisten jauhelihapizza :D. Hyi yäk, en ollut syönyt niitä yli vuosikymmeneen ja sitten yhtäkkiä kannoin niitä kotiin joka kauppareissulta… Nyt taitaa taas mennä aika pitkä aika seuraavan hankintaan :P.

Närästyksestä olen kärsinyt molemmilla kerroilla, mutta nyt tiesin pyytää tehokkaat lääkkeet jo ennen kuin se paheni viime kerran kaltaiseksi. Viime raskaudessa kiloja kertyi 9, nyt taidetaan päätyä aika samoihin lukemiin. Tosin nyt raskauden viimeinen kolmannes osuu kesään, joten sitä turvotusta on varmaan mahdoton ennustaa… Ensimmäisessä raskaudessa iho ja hiukset voivat mielestäni oikein hyvin, nyt tunnen oloni huomattavasti enemmän rähjääntyneeksi. Olenpa saanut tässä matkan varrella kokea jopa muutaman finnin sitten teinivuosien!

Mitä itse vauvasta osaan sanoa, niin hän vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta tapaukselta kuin veljensä. Olen käynyt kolmessa ultrassa (ensimmäinen oli aivan alkuvaiheessa) ja näissä kahdessa jälkimmäisessä bebe on vain köllinyt ja nukkunut tyytyväisenä. Esikoinen ei ollut koskaan ultrattaessa paikoillaan, vaan pyöri ja liikkui melkoisen energisesti – sama mihin aikaan päivästä ultrattiin! Hän oli usein vain sellaista sekaista äärikuvamössöä liikkeineen. Hän liikkui myös mahassa hyvin tarmokkaasti ja ne liikkeet kyllä tuntuivat! Muistan M:n raskausajalta mm. sen jouluaaton aaton, kun tunsin ensimmäiset potkut! Istuin ruokapöydän ääressä, kun yhtäkkiä tuli niin tarmokas potku, että housujen vyötärönauha rullaantui alas :D. Käytin silloin vielä normihousuja; ei tokikaan mammahousujen vyötärönauhalle olisi noin käynyt, heh!

Poikamme luonteesta sai hyvin viitteitä siis jo raskausaikana ja sama touhukkuus on jatkunut aina näihin päiviin saakka! Uskon, että nimi on enne ja kun keksin pojallemme nimen vain muutamia päiviä ennen ristiäisiä, toi nimi minulle heti mieleen vallattoman, pilke silmäkulmassa hymyilevän ja elelevän pojanvekkulin ja juuri sellainen tuosta lähes neljävuotiaasta rakkaastamme on kasvanut ♥.

Kaiken kaikkiaan raskauteni ja raskausoireet ovat olleet suht samanlaiset keskenään; tässä nykyisessä suurimpana erona ensimmäiseen armottomampi alkuraskauden väsymys sekä finnit! :D

Kävimme muuten M:n kanssa viime viikolla vaatekaupoilla ja samalla tuli tehtyä vauvallekin ensimmäiset (kuvissa näkyvät) hankinnat! Parit housut ja bodyt tarttuivat mukaan, kauniin vaaleita ja neutraaleja sävyjä – ihanasti pienelle vauvalle sopivia ♥.

Miten teillä raskausoireet erosivat eri raskausten välillä vai erosivatko lainkaan? Arvasitteko oireiden perusteella vauvan sukupuolen?

Nytpäs sitä hauskaa arvontaa kehiin! Kumman veikkaat meille syntyvän ja perustelut?
Arvonnan viimeinen osallistumispäivä on 27.3.2018.

Yhteistyössä: Enni’s Collection

Lempilaukkuni taitaa olla neljä vuotta sitten poikani syntymän kunniaksi itselleni hankkima Louis Vuittonin Neverfull. Laukku on ollut monessa mukana ja etenkin sisältä on myös sen näköinen! Tulevaisuudessa laukun sisäosa tulee kuitenkin säästymään ainakin suurimmilta tahroilta, kiitos Enni’s Collectionin linerin!

Enni’s Collection on vuosi sitten keväällä perustettu kotimainen yritys, joka valmistaa tällaisia linereita merkkilaukkuihin käsityönä! Tuotteille on myönnetty Avainlippu merkkinä Suomessa valmistetuista tuotteista. Kunpa näitä olisi ollut saatavilla jo laukkuni hankintahetkellä, tällöin sisäosakin olisi vielä kuin uusi… En ole saanut laukun sisävuorta tämän puhtaammaksi, mutta toki käyttöä vartenhan laukkuja ostetaankin. Nyt laukun tahriintunutta sisäosaa ei tarvitse kuitenkaan enää piilotella, kiitos peittävän linerin!

Olipa ihanaa sujauttaa laukkuun tämä siihen niin kivasti sopiva luonnonvalkoinen lineri! Omassa laukussani ei yleensä mitään tavaravuorta mukana kulje (paitsi vauva-aikaa odotellessa :D), mutta tännehän mahtuisi vaikka ja mitä! Linereita saa mittatilaustyönä ja niihin on saatavilla monenlaisia lisäosia juuri omia käyttötarpeita vastaamaan. Oma Neverfullini on suurinta kokoa eli GM, joten linerin jokaisella sivulla on käytännöllisiä taskuja. Niistä löytyy mm. kännykkää, huulirasvaa, huulikiiltoa ja -punaa, purkkaa, lompakkoa, avaimia ja löytyypä toisesta päästä pullotaskukin. Testasin siihen take away -mukiani ja toimii niinkin! Linerin keskellä kulkeutuvat kätevästi sekä kalenteri että pienempi laukku. Koko sisällön saa myös kätevästi suojaan sulkemalla vetoketjun. Tavarat pysyvät linerin avulla huomattavasti paremmin järjestyksessä eikä niitä avaimia enää tarvitse etsiskellä suuren laukun pohjalta!

Saan arpoa yhdelle teistäkin tällaisen vapaavalintaisen Enni’s Collection -linerin! Kerro osallistumiskommentissasi, mihin laukkuun tällaista tarvitsisit! (Arvontapalkinnon postitus vain Suomeen.) Voit tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Instagramissa (@allyouneediswhite)! Arvonnan viimeinen osallistumispäivä on 19.3.2018.

Aurinkoista pakkaspäivää ja arpaonnea kaikille! :)

Viime viikko hujahti niin vauhdilla ohi, etten enää ehtinyt blogin pariin ollenkaan! Tuli murehdittua vanhemman kisun terveyttä ja käytyä lopulta kahdella eläinlääkärillä. Soitin myöskin Oulun Eläinlääkäriasema Lemmikkiin, josta saimme neljä vuotta sitten aivan erinomaista hoitoa ja palvelua ja jossa kisu tuolloin hoidettiin terveeksi. Jätin epätoivoisena heille sähköpostia, kun en tiennyt mitä kissan suhteen pitäisi tehdä eikä sitä tuntunut tietävän paikalliset eläinlääkäritkään (tai ne kaksi, joilla kävimme). Lemmikistä ihana eläinlääkäri soitti minulle työpäivänsä päätteeksi ♥ ja kertoi mielipiteensä. Raskaushormoneissani itkeä pillitin puhelimessa, sillä tuollainen sydämellään työtään tekevä eläinlääkäri olisi kyllä enemmän kuin tarpeen Kokkolassakin! Toki täälläkin niitä varmasti on, mutta turhan moni ei tunnu tietävän kissoista riittävästi ja moni juttu tuntuu olevan arvailujen varassa.

Viime viikolla ensimmäinen eläinlääkäri totesi kissan nisän vieressä olevan patin nisäkasvaimeksi, kun taas toinen eläinlääkäri sanoi, että se voi olla myös nisätulehdus. Saimme antibioottikuurin ja passituksen leikkaukseen, jos patti ei kuurilla häviä. Samalla kissasta otettiin jo pyynnöstäni röntgenkuvat ja onneksemme keuhkoista eikä vatsastakaan löytynyt mitään ylimääräistä. Nimittäin nisäkasvaimet leviävät yleensä ensimmäisenä keuhkoihin, mutta onneksi ei olla siinä pisteessä.

Tänään olin vielä yhteyksissä Oulun Lemmikkiin ja sieltä eläinlääkäri suositteli seuraavaksi leikkausta ja niinpä meillä on nyt sitten leikkausaika varattuna tulevalle perjantaille. Eläinlääkärit ovat kaikki olleet sitä mieltä, että kissa kannattaa ehdottomasti leikata, sillä kissa on niin hyväkuntoinen, vaikka ikää onkin jo 15 vuotta. En voi jättää asiaa tähän ja odottaa, mitä ehkä tulisi tapahtumaan. Mies oli alusta asti samaa mieltä, joten leikkaukseen mennään ehdottomasti!

Viime viikon perjantaina täytin vuosia ja sunnuntaina pienen minilomamme jälkeen iltapäivällä kotiin palattuamme koti täyttyi synttärivieraista ♥. Sain aivan ihania lahjoja, vaikka en mitään pyöreitä edes täyttänyt! Kuvan kukkakimppu yksi näistä.

Miniloma Oulussa oli aivan ihana ja tarpeellinen! Nähtiin ystäviä ja rentouduttiin hotellissa. Vierailimme ensimmäistä kertaa Lapland Hotels Oulussa, mutta varmasti suuntaamme sinne toistekin. Hotelli oli visualistille ihana elämys tumman, mystisen ilmapiirinsä kera! Mies oli soittanut hotelliin etukäteen, että tulemme synttäreitä juhlistamaan ja huoneessa odottikin mahtava herkkulautanen täytteenään mm. hedelmiä, juustoja ja suklaata.

Mikään lapsiperheen hotelli tuo ei kuitenkaan ole; kohderyhmä selvästi hieman jotain muuta kuin lapsiperheet. Ei ollut leikkipaikkaa eikä respassa jaossa lapsille edes värityskirjan tapaista, mutta reipas poikamme viihtyi hotellissa silti mainiosti. On sen verran matkustellut, että on joka paikassa kuin kotonaan. Hänelle riitti leikkipaikaksi eräs kellarissa oleva aulatila, jossa oli kymmenen jättikokoista jumppapalloa :D. Niin ja onneksi mukana oli oma matkalaukku täynnä leluja!

Miniloman ja synttäreiden vieton jälkeen onkin energiaa (vai onko?) remonttiin, jonka aloitimme eilen… Ensimmäisen remppatunnin jälkeen tuntui kyllä jo siltä, että miten ihmeessä olemme kahdeksan vuotta sitten rakentaneet kokonaisen omakotitalon, sen verran tuntui kiristävän hermoja, mutta alku aina hankalaa vai mitä ;D. Suuri hatunnosto niille, jotka rakentavat taloa pienten lasten kera! Yritimme illalla miehen kanssa suunnitella remppaa eteenpäin ja tuntui, ettei se onnistunut edes yhden kolmevuotiaan läsnäollessa: puheenvuoroja sai oikein jonottaa! Ensimmäinen remppapäivä vaati niin mehuja, että nukahdin ennen yhdeksää kun olin saattelemassa poikaa yöunille, heh!

Instagramiin tulee varmaankin näitä remppakuulumisia hieman enemmän kuin tänne blogin puolelle, joten jos kiinnostaa, niin seurailkaahan siellä! Aloitimme tuon olohuoneesta aulaan johtavan käytävän umpeen levyttämisellä ja tänään tilasin taiteoven tuohon tilaan. Näyttää nyt vähän siltä, että oviaukko tuohon tilaan tehdäänkin meidän makkarista.

Käytävätilastahan oli alunperin tulossa vaatehuone, mutta nyt aloinkin toistamiseen suunnittelemaan ja pohtimaan, jos siitä tulisikin työhuoneeni. Pieni ja kompaktihan se on kuin mikä, mutta hyvällä suunnittelulla sinne kyllä mahtuisi erilaisia säilytyskalusteita! Helpommalla pääsisimme näin, jos vaatehuoneen voisi jättää nykyiselle paikalleen, ei tarvitsisi juuri sähkötöitäkään tehdä. Mutta kalliimmaksi tämä tulisi, sillä joutuisimme ostamaan enemmän uusia kalusteita… Nimittäin nykyisen työhuoneeni kalusteita ei voi tällaisenaan siirtää käytävään, mutta nykyiseen vaatehuoneeseen ne taas kävisivät. Käytävän mitat ovat suunnilleen 1,1 metriä x 3 metriä. Hyvin haasteellinen muoto työhuoneelle siis!

Tätä täytyy nyt miettiä tarkkaan, vaikka ehdinkin jo tuossa aamupäivän surffailulla valita Ikean valikoimista työhuoneeni uuden kalustuksen :D. Kalusteissa ratkaisevaa on niiden syvyys: syvyyttä olisi hyvä olla maksimissaan 30 cm, jotta homma toimii! Ikeasta löytyisi kyllä kivan näköisiä eikä kovin syviä kalusteita hyvään hintaan! Kokemuksesta myös tiedämme, että Ikean kalusteet kestävät – toisin kuin turhan usein luullaan.
Käytävän toiseen päätyyn tulisi työpöytä (teetän esim. vanerilevyn seinästä seinään ja siihen joku taikoo jalat :D) ja toiseen päätyyn korkea kaappi. Käytävän varrelle sitten niitä 30-senttisiä kaappeja sen verran mitä mahtuu. Miltä teidän korvaanne kuulostaa? Koska joudun nyt työhuoneeni osalta pihistämään neliöissä, niin viihtyvyydestä en pihistä! Huoneen täytyy olla toimivuuden lisäksi kiva katsella, jotta siellä inspiroi tehdä töitä.