Muistokoru Tigrusta

En muista kerroinko täällä, mutta Tigru siis tuhkattiin ja tuhkalle valitsin valkoisen pellavapussukan, johon kirjailtiin Rakas Tigru. En halunnut haudata Tigrua maahan mätänemään eikä mikään paikka tuntunut tarpeeksi hyvältä ja pysyvältä, siksi päädyin tuhkaukseen.

Osa tuhkasta otettiin tuhkaamossa talteen ja lähetettiin lemmikkien muistokorujen tekijälle Lunna-design Oy:lle. Tuhkaa käytetään lasihelmen teossa ja se muodostaa koruun mm. ilmakuplia ja oman uniikin kuvionsa.

Korun valinta otti oman aikansa! Valittavana oli värikkäitäkin lasihelmiä mustan ja valkoisen lisäksi. Oli muodoltaan pyöreää ja kulmikasta. Kyselin perheenjäseniltä hieman mielipiteitä ja osittain niidenkin pohjalta päädyin valitsemaan kulmikkaan (enemmän Tigrun näköinen) ja valkoisen lasihelmen. Koru toimitetaan aina mustassa nahkanauhassa, mutta vaihdoin sen kotona hopeiseen palloketjuun. Näin sitä tulee itselläni oikeasti käytettyäkin. Ja monta kertaa koru onkin reilun viikon aikana jo kaulaan ehtinyt! Se tulee käyttökertojen välillä riisuttua olohuoneen lipaston kulhoon, ei muiden korujen joukkoon vessan laatikoihin. Korussa on jokin oma piirteensä, joka saa hypistelemään korua tämän tästä. Kuin Tigrua silittäisi… ♥

Korun lasihelmi on valkoinen, jossa on ruskeita pilkkuja. Ilmakuplatkin näkyvät selvästi, jos hieman lähempää tarkastelee.

Korun mukana tuli pienessä pussissa korunteosta ylijääneet tuhkat. Ajattelin laittaa ne pellavapussukkaan muiden tuhkien joukkoon, mutta saimmekin miehen kanssa paremman idean ja kävimme sirottelemassa tuhkat erääseen Tigrun lempipaikoista: Halkokarin Mustakarille.

Teimme tuon reissun viime sunnuntaina, kun aurinko paistoi ja oli tosi kaunis syyskuinen päivä. Tigrukin oli syyskuinen kisu ♥. Sirottelin tuhkat erääseen meren äärellä olevaan heinikkoon, jossa Tigru usein tassutteli, ja mies sanoi liikuttavasti ”Sinne pääsi Tigru nyt seikkailemaan”.

Ennen tätä kotiamme asuimme miehen ja kissojen kanssa Mustakarin lähellä reilun kolmen vuoden ajan. Itse olen Halkokarilta kotoisin ja vanhempani asuvat siellä edelleen. Halkokari on minulle aina se rakkain kaupunginosa Kokkolasta. Tigrukin viihtyi siellä hyvin ja kesällä 2008 hän teki erään karkureissun, joka suuntautui juurikin Mustakarille! Kissaa etsittiin paikallislehdenkin avulla ja sitä kautta hän löytyikin. Tuon jälkeen koko raksavuoden ajan hän karkasi aina Mustakarille. Jostain syystä ei tullut sieltä ikinä itse kotiin, vaan hänet täytyi aina käydä sieltä hakemassa ja kovasti naukuen sieltä kaislikoista aina vihellyksiimme vastasi :D.

Emme ikinä unohda niitä kymmeniä, satoja iltoja, kun palasimme raksalta kotiin. Jos Tigrua ei näkynyt Sissyn seurassa portailla, koukkasimme aina Mustakarin kautta hakemassa matikaisen kotiin :D. Hän rakasti sitä meri-ilmaa ja kaikkia niitä hajuja. Miten onnellisena hän siellä aina nenä korkealla ilmaa haisteli, häntää innokkaasti puolelta toiselle heilutellen ♥.

Sellaisena ihanana, ketteränä ja onnellisena kisuna Tigrun muistamme. Oli niin ihana sylikissa, tosi seurallinen ja aina mukanamme kaikissa touhuissa ♥.

Comments

  1. Marika
    18.9.2020 / 20:36

    Ihan mielettömän nätti koru ja mikä tarina siinä onkaan <3 Aivan ihana idea. Kirjoitat rakkaasta Tigrusta niin kauniisti, liikutuin ihan. Siellä Tigru nyt on seikkailemassa <3
    Meillä on tuhkattu kaikki 3 rakasta kisua. Tuhkat on uurnissa kotona.

    Muistan muuten edelleen sen yhden karkureissun kun oltiin teillä käymässä. Huoli oli suuri mutta niin vain sankari taas löytyi ;) Eikös silloin karkureissu ollut harvinaisen pitkä?

    • 19.9.2020 / 09:42

      Koru on kyllä tosi kaunis ♥.
      Joo se oli karkureissu vuosimallia 2011 :D. Se oli ennätyspitkä, olikohan 12 vai 14 päivää…
      Jostain syystä aina kolmen vuoden välein teki tuollaista… Ensimmäinen oli 2005, mutta silloin muutto lähelle uuteen asuntoon sotki kisun pään.
      Seikkailijaluonne ♥.

  2. Katja
    21.9.2020 / 22:02

    Aivan ihana koru ja ihana kirjoitus ♥️

    Vanhemmat ovat tuhkanneet kaksi koiraa puu-uurniin kirjahyllyyn, sinne todennäköisesti päätyy nykyinenkin, kun joskus hänestä aika jättää ♥️ ja samaa olen miettinyt myös kilpikonnamme kohdalle – ”mitä haluaisin hänelle tehdä sitten joskus kun…” Kamala ajatus ja tuntuu jotenkin brutaalilta edes kirjoittaa tuota, mutta.. Tuollainen koru voisi olla ihana, konna olisi aina lähellä ♥️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.