Tätä tuli jännitettyä useampi kuukausi etukäteen: päiväkodin aloitusta! Ja etenkin mietittyä, milloin on se oikea aika ottaa tämä iso askel. Kolmannen lapsen syntymästä lähtien tehtiin niin, että kun mies tuli töistä kotiin, tehtiin ruoka, syötiin yhdessä koko perhe (tosi tärkeä hetki, kun arkitouhuissa koko perhe pysähtyy ja kokoontuu yhteiselle aterialle ♥) ja sen jälkeen minä aloittelin töitä. Toki päiväuniajat tein töitä myös ja sitten taas lapsen hereilläoloaikana hoidettiin kauppareissut ja kotityöt. Tämä on tuttu kuvio jo kahden lapsen kohdalta, nyt sitten kolmas ja viimeinen kierros. Hyvin me taas vedettiin! Toki tämä kuvio karsi monesta muusta, mm. omasta ajasta, mutta nämä on arvoasioita tässä elämässä. Ja loppujen lopuksi lyhyt ajanjakso koko elämän mittakaavassa. Meille oli tärkeintä, että lapsi saa olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään.
Tyttö täyttää lokakuun alussa kaksi vuotta ja ihanne oli, että hän olisi mennyt päiväkotiin vasta sitten; kaksi vuotta täytettyään. Jotenkin olin jo esikoisen kohdalla luonut itselleni ajatuksen/mielikuvan/päähänpinttymän siitä, että lapset hoidetaan kotona 3-vuotiaiksi asti ja sitäkin jo kipuilin, kun oli pakko töiden takia laittaa esikoinen päiväkotiin kolme kuukautta ennen kuin hän täytti kolme… Keskimmäisen kohdalla tuo yksi vuosi oli tipahtanut pakon edessä ajatuksistani pois ja silloin tähtäsin edes siihen kahteen vuoteen. Nyt tytön kohdalla tuo kutistui siitä täydestä kahdesta vuodesta kahdella kuukaudella ja siitäkin olen joutunut ajatustyötä tekemään :). Tein sen kuitenkin etukäteen ja sitten, kun päiväkodin aloitus oli käsillä, olin ja olen täysin sinut tämän päätöksemme kanssa.
Elokuu oli meidän perheemme kohdalla järkevämpi päiväkodin aloituskuukausi kuin lokakuu. Nimittäin päiväkotipaikkoja vapautuu paremmin näin kauden alussa ja minulla työssä sesonki päällä, joten tämä oli kaikin puolin paras ratkaisu.
Miten päiväkodin aloitus on sujunut?
Koska tyttö on vielä hyvin pieni, halusin mahdollisimman lempeän aloituksen ja työni tämän tällä kertaa myös mahdollisti. Ensimmäisenä päivänä olimme päiväkodissa yhdessä tunnin verran. Toisena päivänä poistuin itse päiväkodista ja tyttö jäi sinne lempeiden hoitajien ja muutaman lapsen seuraan reiluksi tunniksi. Seuraavina päivinä hän oli päiväkodissa noin 2h/päivä. Kertaakaan ei itkenyt eikä jäänyt itkemään, kun sanoin lähteväni töihin ja tulevani hakemaan häntä sitten. Tuo ensimmäinen viikko oli viime viikko. Hain hänet aina lounaan jälkeen kotiin päiväunille ja unien pituudesta kyllä huomasi, että jotain muutosta on elämässä tapahtunut. Normaalit päiväunet ovat pituudeltaan noin 1,5h, mutta päiväkotipäivinä hän nukkuu helposti 2,5h. Menee silti iltaisin normiaikaan nukkumaan ja uni tulee nopeasti. Huomaa siis, miten kuormittavaa tuollainen lempeäkin muutos pienelle on!
Tämä toinen päiväkotiviikko on menty aika samalla kaavalla, mutta päivä on pidentynyt hieman ollen nyt lähes kolme tuntia. Keskiviikkona tuli ensimmäistä kertaa isompi itku, sillä päiväkotiryhmässä oli muutama lapsi ensimmäistä päiväänsä hyvin itkuisena, joten se tarttui myös tyttöön. Jännitin eilen, millä mielellä hän lähtee päiväkotiin, kun edellinen päivä oli ollut hankalampi, mutta onneksi lähti yhtä iloisena kuin aina ♥. Ja tänään kävi ensimmäistä kertaa niin, että astellessamme pihalle muiden lasten seuraan, tyttö kääntyi ja vilkutti minulle :D. Olin ajatellut olevani pihalla mukana hetken, mutta ei ilmeisesti ollut tarvetta, heh!
Päiväunet hän tulee vielä jonkin aikaa nukkumaan kotona, jotta saa lepoa riittävästi (en usko, että nukkuisi päiväkodissa niin pitkiä unia) ja tottuu uuteen arkeen. Huonot päiväunet johtavat hyvin vaikeaan, itkuiseen ja kiukkuiseen iltaan, joten jos voimme sen näillä kotipäiväunilla välttää, teemme sen :). Katsotaan sitten syyskuun puolella, jos koitettaisiin jäädä joskus päiväunillekin päiväkotiin.
Mutta jos pitäisi tiivistää, on päiväkodin aloitus sujunut paljon paremmin kuin etukäteen odotin! Toki tässä ollaan vasta alkutaipaleella eikä uutuudenviehätys ole vielä hävinnyt, mutta alku se on tämäkin ollut. Todella riipaisi näin kolmannenkin lapsen kohdalla jättää lapsi pariksi tunniksi hoitoon, siihen ei totu ikinä. Mutta päiväkoti on meidän perheelle toki muuten tuttu, samoin moni henkilökunnasta. Isona apuna tässä on ollut se, miten ihanasti ryhmän aikuiset ovat ehtineet ja viitsineet päivän aikana lähettää minulle viestejä ja kuvia tytöstä ♥. Sekä se, että elokuun alussa kaikki ryhmän lapset eivät vielä olleet paikalla, joten lähes kaksi viikkoa mentiin pienellä ryhmällä.
Tämä elokuu on meille siis hyvin erilaisen arjen aloitusta ja harjoitusta moneltakin kantilta, mutta kirjoittelen tästä lisää toisessa osassa, ettei tämä paisu ihan mahdottoman pitkäksi! Olipa mukava kirjoitella pitkästä aikaa muuallekin kuin IG-stooreihin :).