/

 

Syksy ja koko loppuvuosi oli niin kiireistä ja työntäyteistä aikaa, että perheemme yhteinen aika (omasta ajastani puhumattakaan) oli hyvin kortilla. Niinpä tämä loppiaisen myötä syntynyt pitkä viikonloppu oli enemmän kuin tervetullut! Tässä viikonloppuna, kuten myös joululomalla, olen hieman paikkaillut noita viime vuoden puolella olleita kiireitä ja viettänyt aikaa perheeni parissa. Olemme viettäneet hyvin rentoja päiviä kotosalla: olemme tehneet paukkupakkasissa pari pikaista happihyppelyä/päivä, polttaneet ahkerasti takkaa sekä löytäneet ohjelman, jota voimme kaikki yhdessä seurata! Hoksasin nimittäin viikolla, että poika tykkää Hauskoista kotivideoista ja niinpä tallensin muutaman ohjelman digiboxille. Torstai-iltana istahdimme sitten kaikki sohvalle kotivideoita tuijottelemaan, viikonloppuherkkuinamme suolatikut. Poika hihkui moneen kertaan todella riemuisan äänekkäästi ja hoki ohjelman aikana ainakin kolme kertaa Minä tykkään tästä, äiti/isi! Sanoin miehelle, että tästä täytyy tehdä tapa; perjantai-iltojen yhteinen ohjelmanumero!

012

Pitkä viikonloppu on saanut aikaan myös sen, että on ollut aikaa lueskella lehtiä. Uusin Avotakka tupsahtikin viikolla juuri sopivasti postilaatikkoon. Olen tehnyt myös erään löydön: löysin Syke-sarjan. En ollut aiemmin siitä kovin paljoa edes kuullut, mutta tällä viikolla innostuin googlettelemaan sitä, kun etsin jotain sarjaa Emmerdalen taukoa paikkaamaan. Niinpä löysin tämän ja täytyy sanoa, että paras kotimainen sarja pitkiin aikoihin! Olen täysin koukussa ja harmittelen, että ensimmäiset kolme kautta ovat jo poistuneet Yle Areenasta. Katselen siis neljättä eli viimeistä kautta ja siitäkin on enää kaksi jaksoa katsomatta :D. Melkoinen maraton ollut siis iltaisin… Mies on katsellut tv:stä omia sarjojaan ja minä kuulokkeet korvilla tabletilta Sykettä. Eilen illallakin katsoin niitä puoli yhteen! Voitteko kuvitella; minä, joka olen nukahtanut viime aikoina lähes poikkeuksetta viimeistään iltakymmeneltä! Katsoimme ensimmäisen jakson miehen kanssa yhdessä, mutta sen päätteeksi hän sanoi, ettei pidä sairaalasarjoista, hahah! Niinpä se päätyi vain minun seurattavakseni. Ihmettelen, miten kukaan tuttu ei ole mainostanut sarjaa minulle… Aivan huippu, suosittelen! Sattuuko joku muuten tietämään, mistä saisin katsottavakseni ensimmäiset kolme kautta? 

Katsoin illalla mm. sen jakson, jossa hoitaja erehtyi luulemaan valkotakin napannutta eläköitynyttä (Alzheimeria sairastavaa) eläinlääkäriä sairaalansa lääkäriksi! Ja kun tämä entinen eläinlääkäri luuli potilasta koiraksi :D. ”Jaa 25-vuotias! No eipä tässä enää taideta mitään tehdä, piikille vain!” Olen yksinäni täällä hihitellyt tuolle kohtaukselle… Harmi, kun mies ei katso sarjaa, niin ei voi jakaa näitä juttuja, mutta onneksi te olette täällä ja teistä varmasti joku muistaa tuonkin kohtauksen? :)

olohuone

Eilen meillä oli tosiaan miehen kanssa vuosipäivä ja kävimmekin ulkona syömässä. Tällä kertaa tosin poika oli mukana :D ♥. Kun hän oli lopettelemassa ruokaansa, kysäisi Saanko minä kohta jäätelöä ja siihen laitetaan nonpalelleja? Ja se keskittynyt ilme, kun söi jäätelöpalloaan niiiiin hartaasti. Siinä me häntä katselimme ja minä mietin, voiko ihanampaa ollakaan ♥.

029

Tänään olisi ohjelmassa kauppareissua ja sänkykaupoilla pyörimistä. Ehdimme loppuvuodesta karsia vaihtoehdot kahteen ja niitä pitäisi nyt vielä vertailla ja testailla. Tuntuu jotenkin niin pöljältä ottaa hyvää nukkuma-asentoa kaupassa! Minä olen tykästynyt näistä vaihtoehdoista kalliimpaan (hintaeroa jopa tonni); en ymmärrä miksi mulle käy aina näin, että valitsen sen kalliimman, vaikka en edes tietäisi hintaa! Nyt täytyy enää kääntää miehen pää, hän kun ottaisi lähes aina sen edullisemman :D. Laatu maksaa -fakta on jo jonkin verran häneen juurtunut, mutta on mulla vielä työnsarkaa! Ei ole muuten helppo homma, kaksi jästipäätä vastakkain, mutta aina kannattaa yrittää… Tavoitteena on kuitenkin laittaa uusi sänky tilaukseen tässä kuussa, nykyinen on tullut meillä tiensä päähän ja lasken jo öitä vaihtoon. Uuden sängyn myötä saamme myös 20 cm lisäleveyttä sängylle, jei! Eivätkä nämä rahat todellakaan hukkaan mene: ihminen viettää sängyssä kuitenkin kolmasosan vuorokaudestaan ja sänky ei kuitenkaan ole sellainen hankinta, jota uusittaisiin parin vuoden välein!

Kaupunkireissun lisäksi meidät on kutsuttu veljeni ja hänen tyttöystävänsä luokse. Huomiseksi olemme kaavailleet pulkkamäkipäivää, kun pakkanenkin on lauhtunut ja lunta satanut yöllä hieman lisää. Aina sitä haluaa tuolle pienelle jotain kivaa järjestää ♥.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teillekin!

/

 

Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että arki on tosiaan koittanut, sillä tänään täällä on meneillään ensimmäinen arkipäivä, joka sisältää kunnolla työntekoa. Ei vain tuntia tai paria, vaan kuusi-seitsemän tuntia töitä. Poika meni muutaman viikon tauon jälkeen hoitoon mummolaan – ihanaa vaihtelua kaikille osapuolille! Äidilleni, pojalle sekä minulle. Tuossa sähköposteja kirjoitellessani mietin, että kuinka nautinkaan tehdä töitä ja olla vain minä ilman mitään muuta roolia. Työnteko tuntuu ihan virkistykseltä! Ainakin näin vuoden alkuun ja loman jälkeen ;).

Täällä on soinut jazz kymmenestä lähtien ja välillä kuuluu, kun nuorempi kissa leikkii jollain pojan lelulla. Lähinnä vierittää lelua lattiaa pitkin ja juoksee perässä. Pakkaspäivän puuhastelut! Paukkupakkaset tulivatkin tähän vuoden alkuun aivan yhtäkkiä. Saa taas illan lämmitellä takkaa. Takkatulesta olemme oikeastaan nauttineet nyt joka ilta. Mies kysäisi toissailtana punaposkiselta pojalta, että onko M:lla lämmin? Poika siihen Ei mutta kuuma. :D Täällähän alkaa nykyään jokaikinen lause sanaparilla ei mutta. Ja ihan joka asiassa on vain periaatteesta oltava eri mieltä kuin äiti ja isi. Se on selvä. Uudenvuodenpäivänä isomummolasta lähdettyämme poika kysyi heti alkumatkasta, ollaanko jo perillä. Kun vastasin, että ei me ihan vielä olla perillä, kun vasta lähdettiin, niin takapenkiltä kuului Eipäs! Ja kolmen sekunnin mietinnän jälkeen Joopas! Kuulostaa usein jo niin koomiselta, että ei voi kuin (salaa) nauraa!

053

Huomaatteko, kävi aika klassinen… Kun vihdoin on se oman (työ)ajan päivä, minä mietiskelen täällä lastani :D.
Minulla on vielä kahvitauko pitämättä, joten sen pariin seuraavaksi. Tänään on ollut mietinnässä myöskin loppiainen, sillä meillä on miehen kanssa aina silloin merkkipäivä. Tämän vuoden loppiaisena juhlistamme 11 yhteistä vuottamme. Joku saattaa ehkä ajatella, että pitääkö moisia nyt sen erikoisemmin juhlistaa, mutta minun mielestäni ehdottomasti. Elämään kuuluu tuollaiset kivat arjenkatkaisukeinot ja niistä on pidettävä kiinni! Yleensä olemme käyneet kaksin syömässä, mutta nyt huvittaisi tehdä jotain muutakin. Mielessäni pyörii elokuviin meneminen, keilaus jne. Millä tavoin te juhlistatte tällaisia vuosipäiviä vai juhlistatteko mitenkään?

Tällainen arkipäivä täällä siis tänään! Nyt cappuccinon kimppuun ja sitten vielä viimeinen rutistus, ennen kuin mies ja poika kotiutuvat. Kivaa keskiviikkoa!

/

 

Vuoden ensimmäisiä: vuoden ensimmäinen postaus sekä vuoden ensimmäinen kimppu! Jälkimmäinen on perinteisesti kodissamme ollut tulppaanikimppu, mutta nyt tein poikkeuksen. Keräsin nimittäin eilen siellä täällä kotia olleet ruukkuamaryllikset, napsaisin kukkavarret talteen ja asettelin ne maljakkoon. Tuli niin kiva kimppu eikä mielestäni yhtään jouluinen; amarylliksiä voisi minun puolestani olla tarjolla ympäri vuoden! :D

Ja pahoitteluni, jos jollain sattuu olemaan totaalinen joulukuusiähky… Itseäni huvitti vielä tänään kuusta katsella ja uskon sen johtuvan pitkälti myös siitä, kun sairastelin reilun viikon ihan joulun alla ja otimme kuusen esille normaalia myöhempään. Silloin ei ehtinyt juurikaan kuusta kuvata, joten tein sen nyt! Tässä syy, miksi halusin kuusen tänä vuonna tuohon kulmaukseen ruokailutilan ja olohuoneen rajalle: se näkyy niin ihanasti myös ruokapöytään! ♥

046

Saimme pojan kanssa tänään vieraiksemme äitini sekä kaksi tätiäni. Poika juoksi ovelle vastaan ja ensimmäisenä halasi vieraita, heh! Leivoin aamulla mustikkapiirakkaa; maistuipas se vaniljakastikkeen kera herkulliselta pitkästä aikaa! Valkoinen pellavaliina on edelleen ruokapöydällä, mutta taidan laittaa sen vielä tänä iltana pyykkikoriin. Nyt tuntuu siltä, että sekä mieli että koti kaipaavat raikastusta ja helppoutta: miten helppo onkaan lapsiperheessä paljas ruokapöydän pinta! :D

Iltapäivällä päätin, että nyt saa myös kuusi lähteä odottelemaan seuraavaa, ihanaa joulua ja karsinkin jo koristeet kaappiin. Vielä kuusen taittelu laatikkoonsa ja niin alkaa joulu pikkuhiljaa poistumaan kotoamme. Jotain valoja (mm. ikkunatähdet) haluan pitää vielä esillä ainakin tämän viikon. Mutta on se kuulkaas niin, että se täytyy saavuttaa se fiilis, että kuusen haluaa pois, ennen kuin sitä kannattaa alkaa riisumaan. Mitä sitä muiden mielipiteiden vuoksi hötkyillä; omaan tahtiin on paras! Nyt olenkin taas ihan innoissani, kun olohuoneen ilme on illalla taas erilainen ja kuusen kohdalla näyttää jälleen niin avaralta. Pitkästä aikaa tuntuu, että huvittaa sisustellakin, kun olohuoneessa on vihdoin se hyllykin! Tosin sen puuttuvat osat odottelevat vielä asentajaa, joka on tätä nykyä iltaisin aika kiireinen oman moottoripyöräprojektinsa kanssa. Eipä tässä kiireitä, pikkuhiljaa… Jos tammikuun loppuun mennessä on hyllyn tiimoilta valmista, niin olen tyytyväinen :).

vuoden_ensimmainen

Jouluilmeemme syntyy vuosi toisensa jälkeen kynttilöistä, valoista, joulukukista ja havuista. Vaikka näitä kaikkia on vielä esillä, niin silti kotona ei enää näytä niin kovin jouluiselta. Hämmästelin muuten tuossa joulukuun alkupuolella, kun moni tuntui yhdistävän kynttilät jouluun ja alkoi omien sanojensa mukaan poltella niitä silloin. Meillä poltellaan kynttilöitä ihan vuoden ympäri! Kesällä toki vähemmän ja silloinkin lähinnä tuoksukynttilöitä, mutta kyllä syyskuu on meillä jo täyttä kynttiläsesonkia; samoin tämä aika aina maaliskuulle saakka. Mites teillä?

Tein muuten ennätykset ja kuuntelin vielä eilen joulumusiikkia! Ikinä ennen en ole joulun jälkeen moista tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Tänään puhelin miehellekin, että mitä ihmettä nyt kuuntelisin, kun joulumusaakaan ei enää viitsisi… Ei siksi, että se kyllästyttäisi, mutta tauko on poikaa ihan senkin vuoksi, että ensi lokakuussa se on taas niin mukavaa jatkaa niiden parissa! Niinpä päräytin Frank Sinatran parhaat tähän taustalle soimaan ja se tuntui jotenkin niin lohdulliselta: sama tuttu ääni kuin joulumusiikissa, mutta ilman joululauluja. Oikein pehmeä lasku joulunajasta arkeen!

021

Miehet ovat lumitöissä ja minä taidan napata pari palaa leipäjuustoa lakkahillon kera, nams! Olemme miehen kanssa innostuneet taas tauon jälkeen Wallandereista ja eräs jakso jäi eilen kesken, kun allekirjoittanut nukahti jälleen kymppiuutisten aikaan… En tiedä mistä se johtuu, mutta ai että miten tehokasta uniohjelmaa nuo uutiset! Jospas tänään pysyisi hereillä sen jäljelläolevan parikymmentä minuuttia, jotta saadaan jännittävä loppuratkaisu selville! :)

Lopuksi näistä lörpöttelyistä tärkeimpään: Ihanaa, onnellista ja tervettä vuotta 2017! ♥