Kun suuntasin illalla olohuoneeseen miehen seuraksi, nappasin matkalla keittiöstä omenan. Sitä paloitellessani muistin erään ikäihmisen, jonka näimme pojan kanssa lähikaupan hedelmäpuolella. Suloinen mummo tokaisi, että nämä omenat ovat kuule tosi herkullisia; tarkoittaen Royal Gala -omenoita. Juuri niitä samoja, joita minäkin olin aikeissa ostaa. Sanoin, että eivätkö olekin! Ovat myös poikani suurta herkkua, jolloin mummo siirsi katseensa ostoskärryissäni istuvaan pieneen poikaan. Poika katsoi totisena ja silmät pyöreinä, kun mummo vaihtoi siinä vielä muutaman sanasen.

Näinä päivinä puhutaan paljon muiden, hädässä olevien, auttamisesta. Hätää on monenlaista. Yksinäisyyskin voi olla yksi hädän muoto. Tahatonta yksinäisyyttä tuskin kukaan kohdalleen toivoo. Suurin yksinäisten ihmisten ryhmä maassamme taitaa olla ikäihmiset. Voisinko minä tehdä asialle jotain? Voisitko sinä? Tarvitaanko suuria tekoja vai auttavatko pienetkin asiat? Kyllä, kyllä ja kyllä. Kaikilla mummoilla ja papoilla ei syystä tai toisesta ole perhettä ympärillään ja tällöin vieraammatkin, auttavaiset ihmiset ovat kullanarvoisia.

056

He ovat kärsimättömiä, ärsyttäviä, hitaita, epäluuloisia. Kassajonossa tunnet heidän ostoskärrynsä selässäsi. Usein. Heitä on jatkuvasti edessäsi sekä maantiellä että kaupoissa. Erityisen ärsyttävää saattaa olla se, että kun olet jo pitkään jonottanut kassalle pääsyä, jää se edessäsi oleva mummo rupattelemaan kassaneidin kanssa niitä näitä. Ja vielä lopussa tokaisee, että maksan nämä ostokset kolikoilla, kun näitä on päässyt näin paljon tässä kertymään. Paljonkos nämä ostokset maksoivatkaan ja kolikoita kilisee lattialle ja liukuhihnalle…

Onko se mummu/mummo/mummi tai pappa/vaari/ukki kuitenkaan ärsyttävä, jos hänen päivänsä (ehkä jopa viikkonsa!) ainoa ihmiskontakti on siinä kaupan kassalla, sen kassaneidin kanssa? Onko se ostoskärryn selkään tuuppiminen kuitenkaan ärsyttävää, jos mummo vain niin malttamattomasti odottaa tuota pientä rupatteluhetkeä? Tai jos hän vain tukea tarvitessaan sattuu nojaamaan liikaa eteenpäin ostoskärryä vasten?

Jos tehtäisiinkin niin, että luvattaisiin pitää parempaa huolta ympärillämme olevista ikäihmisistä ja myös pidettäisiin tämä lupaus. Ystävällinen hymy tai muutama sananen vaikka siellä kaupan hedelmäosastolla ei vie aikaamme yhtään sen enempää kuin hymyttömyys tai puhumattomuuskaan. Siitä pienestä jutusteluhetkestä tulee molemmille hyvä mieli, mutta voin lyödä vaikka vetoa, että se mummo tai pappa muistaa sen kauemmin kuin me. Pidetään huolta niistä omista mummoista ja papoistamme, he eivät ole täällä ikuisesti. Muistetaan myös, että ne muut ikäihmiset ovat joillekin muille ne tärkeät mummo ja pappa. Jos sinulla ei ole ollut tapana soittaa mummollesi, aloita tuo tapa jo tänään; ihan vain kuulumisia kysyäksesi!

061

Minulla on enää yksi isovanhempi, mummu. Mummu täytti juuri 84 vuotta. Olen pyrkinyt käymään hänen luonaan mahdollisimman usein, mummu asuu noin puolen tunnin matkan päässä. Pojan syntymän jälkeen olen käynyt siellä jos en ihan joka viikko, niin ainakin joka toinen viikko. Joka viikko olen kuitenkin soittanut hänelle ja rupattelemme niitä näitä. Mummulla on tapana soittaa minulle maanantaisin, tosin tänäänkin olemme jo puhuneet puhelimessa, heh. Koskaan ei itse tarvitse keksiä jutun juurta; yksin asuvilla usein riittää juttua :). Hän nauttii valtavasti, kun kerron poikamme kuulumisia. Hänen päiviensä, joskus viikkojensa, piristys on kuulla poikamme ääni edes puhelimen välityksellä. Muutama riemunkiljahdus ja koko päivä on pelastettu.

Viimeksi eilen vierailimme pojan kanssa hänen luonaan. Kävimme samalla viemässä papan haudalle syyskukkasia ja lyhtyjä. Mietiskelin siinä haudan äärellä, että pappani olisi varmasti niin kovasti pitänyt tomerasti käsipäivää sanovasta hymypojastani.

058

Mummut on ihania. Mummolassa syödään hyvin ja herkutellaan. Mummolassa lepäillään ja tehdään asioita hitaammin. Mummolasta saa uutta perspektiiviä elämään. Mummolasta saa hyvää mieltä. Mummuni sanoo usein pojalleni, että olet aivan koko maailman rakkain. Mummun suusta kuulen usein, että olen maailman paras äiti.

012

Joskus joku pieni tuokio kotona herättää sellaisen tunteen kuin olisi jossain lomalla. Vaikka hotellilomalla! Tuollainen fiilis tuli eilen, kun aloin valmistelemaan kylpyhetkeäni. Menin kynttiläkaapilleni katsomaan, mitä tuoksukynttilää haluaisin kylpyhetkeni aikana nuuskutella. Mukaan valitsin toisenkin kynttilälyhdyn ja sen sisälle sytytin lämpökynttilän. Tuollainen kuparinsävyinen kynttilälyhty näytti kauniilta hämärässä kylpyhuoneessa ja vielä puisen jakkaran päällä. Tuoksukynttiläksi valikoitui PartyLiten Valkolumimarja.

015

Laitan aina ammeen täyttymään sillä välin, kun valikoin kynttilöitä ja sytyttelen niitä. Joskus tuona aikana haen keittiöstä jotain naposteltavaakin mukaan, joskus myös jonkin juoman. Sitten kun ammeessa on vettä tarpeeksi tai lähes tarpeeksi, lorautan joukkoon kylpyvaahtoa. Useimmiten käytän Palmoliven Shower Milkiä Honey & Milk -tuoksuisena. Vaikka se ei kylpyvaahto varsinaisesti olekaan, niin se kuitenkin vaahtoaa aika mukavastikin poreiden voimasta (kuten kuvista näkyy).

Rönsylilja Bonnie on asustellut kylpyhuoneessamme jo kuukauden päivät. Laitoin sen silloin alkuun tuohon koriin, mutta en oikein tykkääkään lopputuloksesta, joten täytyy siirtää se ruukkuineen korista pois.

bathroom

Nyt alkaa taas poreammeilun sesonkiaika! Kesäisin emme juurikaan poreammetta käytä, mutta syksyisin ja talvisin on toisin. Lämpimään veteen on niin ihana pujahtaa, jos ulkona on koleaa tai pakkasta tai myrskyää… Ulkoillessa reidet on joskus ihan jääkylmät ja vielä pitkään ulkoilun jälkeenkin. Poreissa jalat lämpenee aivan ihanasti ja olosta tulee muutenkin tosi rentoutunut. Taidan tykätä poreammeesta vielä enemmän kuin saunasta. Saunassa tulee vain helposti sellainen polttavan kuuma tunne ihoon, josta en pidä ja siksi saunonkin todella miedoilla asteilla.

034

026

Tänään on kuitenkin saunailta. Mun mies on ihan intona saunomiseen. Olen pari kertaa viimeisen vuosikymmenen aikana erehtynyt ehdottamaan, että saunottaisiinko lauantain sijaan sunnuntaina. Olen saanut vastaukseksi aika paljonpuhuvan ilmeen… Joten, meillä saunotaan aina lauantaina. Piste. Toki monina muinakin päivinä, mutta lauantai on pyhä saunapäivä. Oikeastaan lauantai = sauna. Onko teilläkin näin? Mukavaa lauantai-iltaa joka tapauksessa!

En olisi koskaan uskonut, että mun blogiin ilmestyy jonain päivänä postaus tällaisesta aiheesta. Mutta eipä tätä elämää juuri muillakaan osa-alueilla ennustaa voi! Ehkä tämä kuitenkin sopii ihan hyvinkin lifestyle-tyyliseen blogiin, joten ylimääräiset mietinnät sikseen. Tunnen, että jotain on jäänyt näinkin tärkeästä aiheesta sanomatta, joten sanon sen nyt.

taivas

Olen miettinyt viime päivinä kovasti omaa suhtautumistani maahanmuuttajiin, pakolaisiin, heidän auttamiseensa yms. Välillä omien ajatusten keskellä on tuntunut siltä kuin olisin rasisti, välillä ihan päinvastaiselta; turhankin sinisilmäiseltä. Kumpikaan ei ole kuitenkaan tuntunut omalta enkä ole tunnistanut niistä itseäni. Että olenko muka rasisti, jos mielestäni on typerää verrata Saksan pakolaislukuja Suomen vastaaviin hokien, että Suomi ottaa pakolaisia vastaan aivan liian vähän. Voiko noita asioita tosiaankaan verrata 80 miljoonan asukkaan maan ja reilun 5 miljoonan asukkaan maan välillä?
Mietin, että ei tämä asia voi olla näin mustavalkoinen ja sitten satuinkin löytämään erään tekstin, johon olin ja olen edelleen kovin tyytyväinen. Siinä kirjoittaja Anna oli hyvin kiteyttänyt minunkin mielessäni pyörineet ajatukset; hän oli osannut pukea sanoiksi sen, mitä minä en. Tuon tekstin ansiosta ymmärsin, etten ole rasisti enkä sinisilmäinenkään. Olen realisti, joka on huolissaan ja ehkä jopa jonkin verran peloissaankin oman kotimaansa tulevaisuudesta. Siinä ei ole mitään pahaa eikä siinä ole mitään väärää. Sen vuoksi ei tarvitse potea huonoa omatuntoa eikä pelätä sanoa omaa mielipidettään ääneen. Realisti ei ole sama kuin rasisti.

Toivon, että mahdollisimman moni lukisi tuon tekstin, sillä se on hyvin perusteltu ja realistinen. Myös kommenteissa oli oikein hyviä mielipiteitä. Vaikka en olekaan ihan kaikista yksityiskohdista täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, nyökyttelen kuitenkin suurimmalle osalle; niille tärkeimmille pääpointeille. Ajattelin, että ei ole järkeä kopioida tekstiä tänne, joten linkitän sen. Pääset lukemaan kyseisen tekstin tästä. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia tuo teksti teissä herätti!

rantahietikko