Meillä kaikilla on omat ärsyttävät tapamme. Näin myös kissoilla. Kerronpas teille hieman meidän nuoremman kisuneidin ärsyttävästä piirteestä (tiivisteiden ja ovenkarmien raapimisen lisäksi…)! Kun olen saanut pojan päiväunille, valmistanut itselleni kahvin ja istahtanut alas, hän saa jonkin ihmeellisen hepulin! Te kissaihmiset varmastikin tiedätte nämä kissojen selittämättömät, aamuöiset hepulikohtaukset? Kun mennään tuhatta ja sataa pitkin kotia, törmäillen oviin ja seiniin, hirnutaan, nau’utaan ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Ja vielä niiiiin äänekkäästi ja vaativasti että! No Sissy saa usein tuon hepulin M:n päiväunien aikaan. Arvaattekin varmaan: mua ei juurikaan silloin naurata. Se ainoa hetki, kun saisi istua ja olla hetken rauhassa omien ajatustensa kanssa (herkkukahvin jäähtymisestä puhumattakaan…), niin ei. 

No tässä yhtenä päivänä tein niin, että laitoin Sissyn rauhoittumaan lasitetulle terassille. Ajattelin, että purkakoon siellä energiansa, minä juon tämän kahvini nyt ja kaikki muu saa odottaa. Kello oli jotain kaksi tuolloin ja kun kello tuli viisi, jätti sydän lyönnin välistä terassille vilkaistessani: kissa oli siellä edelleen! Olin kiireissäni unohtanut koko asian! Heti sekunnin päästä säikähdyksestäni saatoin jo nauraa, sillä ei tuo kattimus kovin kärsivältä siellä näyttänyt vai mitä mieltä te olette?

kissa

Kuva on surkea, koska jouduin ottamaan sen ikkunan läpi, jotta oven aukaisu ei herättäisi sikeässä unessa olevaa kattimattia. Nauratti niin, kun podin järkyttävän huonoa omatuntoa ja toinen vain nautiskeli! Tuolla oli varmasti ihana makoilla viileänä sadepäivänä; kuunnella sateen ropinaa ikkunoihin, nukkua rauhassa ilman häiriötekijöitä ja vieläpä pehmoisella sohvalla ♥. Pakko tähän väliin huomauttaa, jos joku sattuu huolestumaan, että en koskaan aurinkoisena kesäpäivänä laita kissoja terassille niin, että ovet olisivat kiinni! Siellä on silloin liian kuuma ihmisillekin, saati sitten näille turkki päällä eläville. Tämä oli tosiaan tällainen viileämpi kesäpäivä alle kymmenen plussa-asteen kera… Tuollaiset päivät ovat oikein omiaan kissojen terassifiilistelyyn – kissa ja kissanpäivät!

Poika on tällä viikolla oppinut hauskasti kissojen ”ojentamista”. Hokee tämän tästä kuuleppas Sissy, ei sinne mennä! Alle vuoden ikäisestä on taputtanut käsiään yhteen, kun näkee kissan keittiön tasolla ja tomerasti kutsuu kissoja syömäänkin. Mainiota seurattavaa! Mitä ärsyttäviä piirteitä teidän lemmikeistänne löytyy vai löytyykö mitään? :)

Paljukissa – sellainen meiltä todellakin löytyy!

Jos joku ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin väitän, että se on tämä:

Viime kesänä palju oli erittäin vähän käytössä, joten olin ihan unohtanut, että meidän Sissy on täysin paljukissa! Oltiin viikonlopun aikana paljussa neljä (!) kertaa ja hän oli joka kerta mukana meiningeissä: paljun reunalla hengailemassa! Puski naamaansa olkapäihimme ja nuoli märkiä hiuksiamme, hah! Oli niin ihana lämmitellä siinä reunalla lämpimän vesihöyryn äärellä… Puolen tunnin paljuilun jälkeen väsähdys iski häneenkin ja siitä olikin sitten kiva siirtyä saunaterassin katoksen alle, aurinkotuoliin torkkumaan. Juuri siihen tuoliin, johon ilta-aurinko loi vielä viimeisiä säteitään. 

paljukissa

aurinkotuoli

Saunaterassimme ennen -postauksessani näkyikin menneiden kesien saunaterassikuvia, mutta nyt viikonloppuna otin ihan ”tuoreitakin” kuvia tuosta kotimme pienemmästä terassista. Näitä kuvia on luvassa vielä tämän viikon aikana. Ihan tähän hätään en ehtinyt kuvia läpikäymään, sillä toiset projektit menevät nyt edelle, mutta joka tapauksessa tulossa on! Mukava huomata, että tämä aihe kiinnostaa teitä.

Aurinkoista kesäkuista viikkoa! Meillä on muuten tänään merkkipäivä: kihlajaisten vuosipäivä :). 

Tämä päivä olisi voinut alkaa paremminkin. Pieni nettisurffailu aamutuimaan ja neljä uutista, joihin ensimmäisinä muutaman minuutin sisällä törmäsin, olivat seuraavat: 

  • kuinka korruptoitunut Suomi nykypäivänä on
  • kuinka karmea tilanne Ruotsissa on hallitsemattoman maahanmuuttoliikenteen ja maahanmuuttajalähiöiden vuoksi – miltäköhän näyttää Suomen tulevaisuus?
  • kuinka joku pariskunta oli löytänyt syvään ojaan upotetun kissan kantokopan – kissan sen sisältä menehtyneenä. Toivon koko sydämestäni, että tekijä jää kiinni, mutta sitten taas toisaalta, mikä rangaistus häntä odottaa? Suomen rangaistusjärjestelmä on todella mitätön (paitsi veropetoksissa).

Neljäs uutinen koski Kokkolaa (Rytimäkeä/Puntusharjua); puistoja ja lapsia/nuoria varten rakennettuja vapaa-ajanalueita. Sitä, miten he siellä käyttäytyvät: tuhoavat paikkoja ja toisten omaisuutta, roskaavat, käyttävät törkeää kieltä ja kaiken lisäksi vielä kiusaavat toisiaan. Jopa 6-vuotiaat tulevat siellä kiusatuiksi! Kauhistuttaa ja ahdistaa. Toivottavasti vanhemmat puuttuvat tuohon ja heti. 

Välillä tämä nykymaailmanmeno ahdistaa herkkää luonnetta aika kovastikin ja olen väkisinkin huolissani oman lapseni tulevaisuudesta. Millaisessa maailmassa hän tulee aikuisena elämään, entä hänen lapsensa? Tuntuu, että useimmat ihmiset elävät elämäänsä kuin huonoja asioita ei olisi olemassakaan ja keskittyvät ainakin suurimman osan ajasta vain siihen omaan elämäänsä. Ikään kuin päänsä pensaaseen työntäen. Alkavat ehkä haaveilla ulkomaille muutosta. Niin minäkin.

Liika optimismi ei vain aina ole hyvästä, joskus täytyy olla realisti.

Olo on avuton ja höydytön, mitä asioille voi tehdä?