Kurkataanpas tänään hieman perheemme pikkumiehen huoneeseen! Tämä huone on erittäin harvoin sellaisessa kunnossa, että siellä voi edes kävellä – saati sitten valokuvata. Meidän poikamme ei näytä minkäänmoisia innostumisen merkkejä siivoamista kohtaan. Yleensä kuuluu vain ”Äiti, älä siivoa!”, jos alan keräämään enimpiä tieltä pois… Joskus toki hänkin innostuu keräilemään tavaroita laatikoihin, mutta yleensä tuollaiset keräilytuokiotkin keskeytyvät, kun kerätessä käteen osuukin jokin hyvin mielenkiintoinen lelu, jolla täytyy alkaa leikkimään samantien :D. Mites teidän kolmevuotiaanne? Missä vaiheessa lapselta olisi realistista odottaa omien leikkien poiskeräämistä?

Sain alkukesästä vihdoin koottua jonkinmoisen taulukollaasin huoneen tyhjälle seinälle. Siitä löytyy yksi canvastaulu ihanan tekstin kera, Puisto-juliste kehystettynä, traktorikortti sekä pikkumiehen omaa taidetta: eräs tussityö, ensimmäinen päiväkodissa tehty vesivärityö nimeltään Joki sekä isänpäiväksi 2015 mustikoilla maalattu kortti.

Vaihdoimme alkukesästä huonekalujen paikkoja huoneessa. Sohva oli aiemmin tuossa ikkunan alla lokerikon paikalla, nyt käänsimme sohvan seinää vasten. Siinä on mielestäni ihana lukea yhdessä kirjoja, voi samalla makoilla kainalokkain! Harmittaa vain, että sitten kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, täytyy sohva siirtää pois eikä sille ole muuallakaan kotonamme tilaa… Osaatteko muuten antaa sänkysuosituksia? Jokin valkoinen ja pitkäikäinen olisi etsinnässä. Täytyykin jokin päivä etsiskellä vaihtoehtoja ja tehdä niistä vaikka ihan oma postauksensa!

Olin aikeissa hävittää toisen noista Ikean valkoisista pikkupöydistä, mutta poika tykkäsikin, että sitä on mukava pitää leikkien laskutasona tuossa sohvan edessä. Ajattelin, tuleeko huoneesta nyt liian ahdas, mutta näyttääpä olevan kolmevuotiaalle juuri sopivasti tilaa tälläkin kalustejärjestyksellä. Poika huomasi itsekin huoneensa muuttuneen ja huone innosti ihan uudella tavalla leikkimään, kun se oli kokenut pienen muutoksen!

Viime kesänä kirppikseltä löytämäni ja maalaamani koivujakkara on ollut omiaan pojan huoneessa. Se toimii täällä jakkaran lisäksi myös pienenä pöytätasona. Mulla olisikin tälle kesälle monenlaista maalausprojektia työlistalla… Saapa nähdä, mitä kaikkea ehdin! Jotenkin meidän äitien omat puuhastelut jää aina muiden perheenjäsenten puuhasteluiden ja projektien jalkoihin, olen huomannut.

M on nyt kovin innostunut kaikista ajoneuvoista: erityisesti mönkkärit ja prätkät kiinnostavat! Oma lahjaksi saatu mönkkäri jäi täysin toiseksi, kun sai olla papan ison mönkkärin kyydissä. Hokee tämän tästä, että hän haluaa ison mönkkärin… Myös ruohonleikkurit ovat hitti! Kävimme ostamassa M:lle lahjarahoilla oman Jonsered-merkkisen ruohonleikkurin ja sillä on päristelty ahkerasti. Juhannusaattoaamuna leikkasin nurmikkoa ja toinen tuli perässä oman ruohonleikkurinsa kanssa kuulosuojaimet korvillaan. Välillä otin hänet avuksi työntämään isoakin leikkuria ja kylläpä oli jännää!

Tosiaan seuraava muutos pikkumiehen huoneeseen on luvassa sängyn ilmestymisen myötä. Silloin muutosta tarvitaan myös verho-osastolla, sillä sälekaihtimet eivät mielestäni keväisin/kesäisin pimennä huonetta riittävästi. Aamuaurinko paistaa tänne kirkkaasti, joten pimennysverhot ovat tarpeen! Mistähän löytyisi kivoja..?

Hieman jännittää myös se, miten yöt sitten sujuvat ja heräileekö poika jatkuvasti… Nyt hän nukkuu erittäin sikeästi huoneessamme eikä herää mihinkään. Viime yönäkin porskutti tasan 12 tuntia päästämättä ääntäkään! Pitkäaikaisemmat lukijat varmasti muistavat, miten vähäunisesti pojan ensimmäiset 1,5 vuotta sujuivat, joten näinkin voi käydä! Päiväunethan hän jätti pois jo viime syksynä 2,5-vuotiaana. Päiväkodissa joskus tulee uni, mutta sielläkin sitä kestää vain 15-30 minuuttia. Myös autoon nukahtelee aina silloin tällöin pieniä pätkiä… Ei vain tarvitse unta päivällä, kun nukkuu yöllä niin hyvin.

Mutta nyt töiden pariin – aurinkoista keskiviikkoa!

Hempeää tiistaita! Täällä istun villasukat jalassa ja mietin, että talvi se vain lähestyy lähestymistään: tänä aamuna sain ensimmäistä kertaa rapata auton ikkunat pojan ihmetellessä vieressä mitä äiti tekee! Hytisevistä tunnelmista hieman lämpöisempiin; tänään esittelen teille MioSa. designin uusimman tuotteen, joka on tämä ihana tähtikoriste, jonka voi ripustaa vaikka lastenhuoneeseen!

Puuhelmiketjun päässä roikkuu valkoisessa nyörissä maalattu tähti. Ketjun pituus on 50 cm ja sen voi ripustaa esille vaikka lastenhuoneen hyllynreunaan, naulakkoon kauneimpien vaatteiden joukkoon tai esimerkiksi ovenkahvaan. Ihana joko omalle lapselle tai lahjaksi tuttavapiirin pienelle lastenhuoneen sisustusta viimeistelemään!

Sävyvaihtoehdoista löytyvät vaaleansininen, vaaleanpunainen, minttu sekä vaaleanharmaa. Tähden sävyt toistuvat aina ketjussa, jossa on kolme maalattua puuhelmeä maalaamattomien joukossa. Ketjun päässä on ripustuslenkki, josta sen saa kätevästi roikkumaan. Kaunis tähti on valmistettu kotimaisesta koivuvanerista – täysin kotimaista käsityötä siis!

Tämän tuotteen hinta on 23,90 € (sis. ALV 24 %) ja hinta sisältää myös toimituskulut kotimaahan. Eli jos haluat sisällyttää tähtiketjun tilaukseen jotain muutakin, tulee koko paketti perille toimituskuluitta! Tilata voi joko sähköpostitse allyouneediswhite@hotmail.com tai MioSa. designin Facebook-sivun inboxin kautta. Maksutapana toimii tilisiirto ja kuitti tulee aina tuotteiden mukana.

miosa

Haluan tässä samassa yhteydessä kiittää teitä kaikista tilauksistanne ja pienyritykseni tukemisesta! Ihana nähdä, miten kotimaista käsityötä arvostetaan. MioSa. designin Facebook-sivuillakin on jo lähes 1000 tykkääjää – huikeaa! Kiitos Teille!

Muistatteko viime lauantaisen Kiva projekti käyntiin! -postaukseni, jossa kerroin alkavasta tuoliprojektistani? No nyt on ensimmäinen tuoli valmistunut ja se pääsi koristamaan pojan huonetta. Tuoli onkin ollut ahkerassa käytössä jo muutaman päivän ajan. Kun maalasin siihen alkuviikosta viimeisiä maalikerroksia, sanoin pojalleni, että tämä on sinun tuolisi. Kun se sitten valmistui, ei siinä saanut istua kukaan muu kuin poika itse :D. Sitä osoitellaan joka kerta sanoen painokkaasti: se on M:n tuoli

lastenhuone

Tuoli koristaa nyt siis pojan huonetta ja millainen siitä sitten tulikaan:

jakkara

pojan_huonetta

Pojan huoneessa oli ennestäänkin minttua mm. verhojen ja muiden tekstiilien muodossa, joten päätin heti, että hänen jakkarastaan tulee mustavalkominttu. Näin yhdestä jalasta tuli musta, yhdestä minttu ja kahdesta valkoinen. Jakkaran valmistuttua huomasin kuitenkin, että minttuja jalkoja olisi saanut olla kaksi ja valkoisia vain yksi. Mutta kiva tämä on näinkin! Ei muuten ollut kovinkaan iisi projekti tällaiselle pilkunviilaajalle, huh heijakkaa! Ajattelin, että tämä ei taida valmistua koskaan, sillä löysin aina jotain pientä korjattavaa… Helpompaa olisi ollut, jos jalat olisi saanut nätisti irti istuinosasta, mutta koska ne oli ruuvien lisäksi myös liimattu istuinosaan kiinni, päätin maalata jakkaran tällaisenaan. Näin ollen teippausteni raoista pääsi aina silloin tällöin väärää maalia toisenväriseen jalkaan ja kehä oli valmis :D. Jossain vaiheessa täytyy vain päättää, että nyt se on valmis. Ja kuten miehenikin sanoi, ei tuon istuinosan alle kukaan näe, mutta kun se juju onkin siinä, että itse tiedät siellä olevan paikattavaa… HUOH, vielä kolme jakkaraa kunnostettavana :D. 

kidsroom

Tässäpäs pojan huonetta tänä päivänä! Oikeastaan mikään ei ole edellisistä kuvista muuttunut. Suurin muutos taitaa olla luvassa sitten, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, mutta tuo ajankohta on vielä täysin auki. Hän nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessamme omassa sängyssään ja tämä järjestely sopii meille vallan hyvin. Siinä hän minun puolellani porskuttaa lähes poikkeuksetta 11 tunnin yöunia inahtamattakaan, joten kukapa siitä häiriintyisi! Jotenkin vain tuntuu siltä, että en vielä raaski siirtää häntä omaan huoneeseensa aivan ypöyksin nukkumaan. Meidän vieressämme kuorsausääniämme kuunnellessaan hänen on varmasti hyvä :D. 

Missä iässä teidän lapsenne ovat siirtyneet omaan huoneeseensa nukkumaan? Miten siirto onnistui?