/

 

071

Elämää ja arkea piristää pienet yllätykset silloin tällöin; toisen muistaminen silloin kun ei välttämättä ole oikein varsinaista syytäkään tai sitten jonkin pienimmänkin syyn vuoksi. Muutaman vuoden nimipäiväunohtamisten jälkeen mies ei ehkä sitä enää unohda ;). Eilen hän kotiutui työpäivän jälkeen kauppakassien ja pienen yllärin kera.

Harmitteli ruusujen huonoa laatua, mutta siinä missä muitakin asioita, myös kukkasia on laidasta laitaan. Keltaisten ruusujen lisäksi sain sesonkisuklaata: maitosuklaata ja piparkakkua – oletteko maistaneet? Aika erikoisen makuinen, tuli heti mieleen että varmasti herkullista glögin kanssa!
Saamme illemmalla vanhempani kylään, joten mietinkin tässä, että pitäisiköhän lämmittää tämän vuoden ensimmäiset glögit jo tänään! Aiempina vuosina olen aina odottanut joulukuulle, mutta ei kai tuossa mitään sääntöä ole…

068

074

Mies lähti mökille asentamaan lattialaminaattia, itse istun sohvalla ja katselen, kun ulkona myrskyää. Sohvalla vieressäni kaksi tehokasta lämmitintä: toinen ihan sammakkona jalkojeni päällä ja toinen sohvalla vieressäni, ihan pienellä kerällä ja ihan reidessä kiinni. Mitähän mun murtunut pohjeluuni tästä asennosta tuumaa :D.

P.S. Puin koko aamuyön vauvallemme erilaisia kietaisubodeja, mistä lie moinen vaatekappale noin mieleeni syöpyi… ;)

 

/

 

Tänä aamuna se tapahtui! Saimme herätessämme nähdä kauniin valkoisen maan ja vielä nytkin lumihiutaleita sataa hiljalleen maahan… Montaa senttiä lunta ei ole, mutta sen verran kuitenkin, että maa ja puut ovat valkoisia. Niin kaunista! Kyllä me täällä Pohjolassa olemme onnekkaita; Suomen talvi on kaikista kaunein. Näihin toissatalvisiin kuviin on silti vielä hieman matkaa:

005

024

Puhumattakaan matkasta talvikiloihin…

014

Söin äsken aamiaissämpylääni ja hörpin maitoani hiljaisuuden vallitessa, olohuoneen sohvapöydän ääressä. (Muuten: aivan valtava rasvaton maito -himo jo ties monettako päivää! Mies kantaa maitopurkkeja kotiin selkä vääränä; iso lasillinen hujahtaa hetkessä…). Ihastelin samalla näkymää olohuoneen ikkunoista ja bongasin pienen oravan männyn oksilta. Hänellä oli jo harmaantuneet talvivaatteet päällään; iloisista askelista päättelin hänenkin nauttivan alkavasta talvesta. Hyppelehti puusta toiseen aivan kuin tietäen, että häntä seurataan. Ihana Kurre!
Kyllä se taitaa niin olla, että syyskuun ajan (ja vielä lokakuun alkupuolenkin) nautin syksystä: ruskasta, vesisateista ja kotiin käpertymisen tunnelmasta, mutta näihin aikoihin kaipaan jo valkoista ja valoisampaa maisemaa!

017

Arvatkaas mitä tein äsken? Napsautin Michael Bublén joululevyn soimaan! No myönnän, tuli se kerran kuunneltua läpi syyskuussakin, mutta nyt tunnelma on lumen ansiosta aivan erilainen! Kyllä nyt kelpaa sohvalla makoilla ja jalkaa parannella. Kohta voisi juoda kupposen teetä… Nyt todellakin alkaa pikkuhiljaa näyttää joululta! <3

 

/

 

Muistattekohan postaukseni meidän perheen Takkavastaavasta lähes kahden vuoden takaa? Asiahan ei ole noista ajoista juurikaan muuttunut… Mitä nyt tuoli vaihtui viime talvena mukavampaan ja pehmoisempaan divaaniin ja asentokin on aavistuksen rentoutuneempi – vähän sellainen meditaatiohenkinen:

001

Otin kuvan salaa pöydän takaa ettei toinen vain häiriintyisi:

004

Tämä 6-vuotias kissaneiti on joskus hieman villillä tuulella (säntäilee hassusti naukuen ympäri kotia), mutta takkatuli ihanine äänineen ja lämpöineen saa tuon rauhattomuuden kuriin. On hauska seurata, miten kissa rauhoittuu ja asettuu takan lähettyville makoilemaan ja nauttimaan.
Ja katsokaa tuota keskittyneisyyttä (vaikka toinen häärää vieressä kameran kanssa)! Tuosta täytyy ottaa mallia!

012

018

Tässä on tänä syksynä ollut sen verran kaikenlaista juttua meneillään, että meidän takka on vielä kokonaan korkkaamatta tälle syksylle, ajatella! Luulen, että viikonloppuna tuo tilanne täytyy kyllä ehdottomasti korjata, jos ei muun niin ainakin tuon pienen nautiskelijan mieliksi <3.

020

014

Mukavaa keskiviikkoa!