Nyt hipsin tästä tuon kimpun viereen sohvalle rentoutumaan! Jotain ihanaa aivot narikkaan -hömppää iltapalan kera, niin eiköhän sitä ole sitten taas valmis yhteen uuteen hässäkkäpäivään. Miten teillä tämä uudenlainen arki sujuu vai onko arkesi ylipäätään muuttunut? ♥
Mietin monta päivää, mitä tänne kirjoittaisin. En missään nimessä halua sivuuttaa korona-aihetta, vaikka sitä onkin jo uutiset ja some-kanavat täynnä. Senkin seikan huomioon ottaen on erikoista, että kaikki eivät ymmärrä, mitä hallituksen linjaamat toimenpiteet käytännössä tarkoittavat. Vielä tänäkin aamuna ihmiset jakautuvat eri ns. leireihin mielipiteidensä ja käytäntöjensä kanssa. Onneksi se toinen ryhmä on kuitenkin vähemmistöä.
Silti, niin kauan kuin heitä on, on ulkonaliikkumiskielto päivä päivältä lähempänä meitä kaikkia. Nyt sentään saamme ulkoilla oman perheen kesken ja osa voi vielä käydä töissä. En missään nimessä haluaisi, että menetämme nämä viimeisetkin vapauden rippeet. Nimittäin, jos joillain ei pää kestä tätä nykyistä linjaa, miten se tulee kestämään ulkonaliikkumiskiellon astuttua voimaan?
Voivatko lapset leikkiä ulkona kavereidensa kanssa? Eivät.
Voiko bänditreenit kuitenkin pitää alle 10 hengen porukalla? Ei.
Voiko kokoontua pikkuporukalla yhdessä harrastamaan? Ei.
Voiko miesten autotalliporukka kokoontua harrasteautoa ruuvailemaan? Ei.
Lainaus täältä:
Marin: ”Nyt on tärkeää pidättäytyä muiden ihmisten tapaamisesta.”
Mielestäni pääministerin toteamus on helppo ymmärtää.
Tähän ei vaikuta asuinpaikkakunta. Tähän ei vaikuta, asuuko isossa kaupungissa vai pienessä kylässä tai missäpäin Suomea asuu. Jos asuu Suomen rajojen sisäpuolella, hallituksen linjaus koskee kaikkia, myös noita edellämainittuja ”pikkuporukoita”.
Ei ole missään sanottu, että korona ei voisi tarttua ulkona. Se voi tarttua missä vain. Ja missäpäin Suomea tahansa. Tutulta ja tuntemattomalta, sillä sekään ei vaikuta, onko tartuttaja tuttavaperheesi jäsen, serkkusi tai täysin tuntematon. Hänellä voi olla oireeton koronavirustartunta sukulaisuussuhteista huolimatta. Vastikään ulkomailla oleilleet eivät ole ainoita mahdollisia tartuttajia, sillä Suomessa tartunnan voi saada jo mistä ja keneltä tahansa. Tauti voi olla oireeton, mutta tutkimustulokset osoittavat, että oireetonkin tartuttaa virusta.
Kuten Ylen sivuilla uutisoidaan: Presidentti Niinistö vaatii koronarajoituksia uhmaavia ottamaan järjen käteen: ”Tällainen urheus päättyy viimeistään sairausvuoteella”.
Useasta paikasta saa lukea rohkaisevaa ”Kyllä tästä selvitään.” -lausahdusta, mutta fakta on se, että tästä ei selvitä ilman jokaisen panostusta. Jokaisen. Ei auta, jos perheessä kolme noudattaa ohjeita ja yksi ei. Nyt on kaikkien aika puhaltaa yhteen hiileen! Se on ainoa keino selvitä tästä mahdollisimman pienin vahingoin.
Meillä tilanne on se, että mies käy normaalisti töissä ja minä olen kotona lasten, kissojen ja yritykseni kanssa. Esikoinen oli viime viikon torstaina toistaiseksi viimeisen päivän päiväkodissa. Samalla päättyivät isovanhempien hoitovuorot kuopuksen osalta.
Viikkoon emme ole käyneet missään muualla kuin ruokakaupassa ja postissa (molemmissa minä yksin) emmekä ole vierailleet kenenkään luona. Esikoinen ei leiki ulkona naapuruston lasten kanssa, vaan leikimme ja ulkoilemme oman perheen kesken kaksi kertaa päivässä. Lapset kyllä sopeutuvat nopeasti ja he seuraavat hienosti aikuisten esimerkkiä!
Katselimme ja kuuntelimme maanantaina hallituksen tiedotustilaisuutta sohvalta käsin. Täytyy myöntää, että itku siinä pääsi, kun pääministeri luki tomeralla äänellä kohdan toisensa perään. Itku helpotuksesta, että vihdoin tilanteelle tehdään jotain isompia toimenpiteitä. Itku siitä, missä tilanteessa ylipäätään olemme. Itku kaikista mahdollisista seurauksista, joista vasta osan voi ehkä aavistaa.
Otan asian vakavasti, sillä olen seurannut tiiviisti uutisia maailmalta; erityisesti Aasiasta ja Euroopasta. Suomi ei ryhdy tällaisiin toimenpiteisiin kevyistä syistä, se on selvä. Mielestäni tämä lakkaa myöskin olemasta mielipideasia siinä vaiheessa, kun hallitus sanelee ohjeet koskien koko Suomen kansaa.
Joten tehdäänhän oma osuutemme ja huolehditaan siitä, että myös läheisemme tekevät! Näin pelaamme aikaa: hidastamme viruksen leviämistä ja kevennämme terveydenhuollon kuormitusta. Meillä ei ole varaa siihen, että kaikki sairastuvat samanaikaisesti! Tähän voimme kaikki vielä vaikuttaa! ♥
Päiväuniajat tulee yleensä käytettyä tehokkaasti. Vauvavuoden ajan tein silloin aina töitä (jos esikoinen oli päiväkodissa), sillä vauvahan tunnetusti nukkuu enemmän kuin taapero, jolla vuorokauden unimäärä on vauva-ajoista selvästi vähentynyt. Työt siis kannatti silloin aloittaa, sillä niitä ehti hyvin jopa tehdäkin! Nykyään saatan silloin hoitaa vain parit sähköpostit, tehdä jonkin laskun, päivittää some-kanavat tms. ja jättää isommat työhommat työpäivilleni.
Nyt kun olemme taaperon osalta vihdoin päässeet yhden päiväunen päivärytmiin, on hänen uniensa pituus aina mysteeri! Hän nukkuu päiväunensa aina ulkona rattaissa. Unet kestävät joko puoli tuntia, vajaan tunnin, tasan tunnin, puolitoista tuntia, kaksi tuntia tai erittäin harvoin kaksi ja puoli tuntia! Yleisin taitaa kotioloissa olla tunti, isovanhempien hoidossa lähes kaksi. (Mikä ihme siinäkin on???) Selvästi hän kuitenkin tarvitsee pitemmät päiväunet, jotta herää tyytyväisenä. Esikoinen oli 35 tai 45 minuutin torkkuja vetelevä napero, mutta se määrä unta päivällä riitti hänelle. Kaikki tapaukset ovat niin erilaisia, vaikka olisivatkin samasta puusta!
Niinpä nykyään saatan joskus tehdä jotain niinkin ällistyttävää, kuin juoda cappuccinon kaikessa rauhassa jonkin kivan ja inspiroivan lukemisen kera! Kotityöt pyrin tekemään ennen päiväuniaikaa tai sen jälkeen, sillä ne ovat sellaista puuhaa, jota voimme tehdä N:n kanssa yhdessä. Hän nauttii kovasti, kun saa tyhjentää apunani astianpesukoneen ruokailuvälinelaatikkoa tai täyttää/tyhjentää pyykinpesukonetta. Myöskin lelujen keräily ja muidenkin tavaroiden paikoilleen kuskaaminen on ihan superkiva askare tällä hetkellä!
Olen pitkästä aikaa kiinnostunut sisustuskirjoista sisustuslehtien sijaan. Lehtiä en ole hirmuisesti viime aikoina lukenut, mutta sisustuskirjoja on mukava selailla! Ostin läjän kivoja sisustuskirjoja käytettynä (My Residence uutena) ja niissä riittää vielä mukavasti inspiroitumista.
Löytyykö sinulta jotain tämän hetken suosikkia sisustuskirjoista? Saa suositella! :)
Mulla alkoi tänään päivä rentouttavalla käynnillä hierojan luona, kyllä tuli taas niin tarpeeseen! Viime perjantaille sain vain miniajan ikään kuin ensiavuksi parin päivän päänsärkyihin, mutta tänään oli pitempi käyntiaika. Oli samalla sekä rentouttavaa että mielenkiintoista, meillä oli nimittäin tosi hyvät keskustelut yrittäjyydestä. Inspiroiduin keskustelusta aika paljonkin, kun sain ulkopuolisen yrittäjän näkemyksiä asioihin ja sain tarkastella asioita eri näkökulmista!
Nyt ajattelin syventyä seuraavaan sisustuskirjaan nimeltä Kodikkaasti valkoista. Näillä uuteen viikkoon – mahtavaa sellaista teillekin! :)