/

037

Siirsin koneelle eilen ottamiani kuvia pojastamme ja nuoremmasta kisuneidistämme. Näitä hymyissä suin katsellessani muistui mieleen samantapaiset kuvat vuoden ja neljän kuukauden takaa. Ehkä tekin muistatte tuon joulukuisen Pienet kaverukset -postaukseni?

cats8-860x645

Tuolloin kaverukset olivat lähes samanmittaisia. Kaveruksista toinen oli tuolloin yhtä tyyni kuin tänäkin päivänä, mutta toinen on nykyään jo aavistuksen villimpi. Villimmällä on myös usein pientä pilkettä silmäkulmassa, jonka kissakin on jo tässä matkan varrella oppinut. Silti ystävyys on ja pysyy – toinen toiseltaan oppien ja toista kunnioittaen ♥.

kamut

/

Lähetitte miehelleni monenlaisia kysymyksiä sekä postaustoiveita (Postausaiheita miehelleni -postaus), tässä hän tarttui isyysaiheeseen. Postaus on mieheni käsialaa aina otsikkoa ja kuvia myöten! :)

***

Anne
Isyydestä. Miten hän on kokenut asiat kun elämä on lapsen myötä muuttunut ja ylipäätään millaista on olla isi, samalla aviomies ja mies. :)

Nimetön
Postaus isyydestä olisi minunkin ehdotukseni. Olen lukenut mielelläni sinun mukavia juttujasi pojastanne. Olisi kiva kuulla asioita isän kannalta.

M
Ajatuksia isinä olemisesta. Mitenkä uusi elämä on yllättänyt, mikä on ollut kivointa/raskainta ja mitä kaipaa(ko) ajasta ennen lasta?

Pirjo
Olisi mukava kuulla, mikä elämässänne on juuri nyt merkityksellistä. Poikanne on teille kaikki kaikessa, niinkuin usein on, kun saa noin upean lahjan. Mikä tekee miehen, puolison ja isän elämästä tässä vaiheessa merkityksellistä?

 

Olette lähettäneet useita kysymyksiä isyydestä ja isinä olemisesta. Yritänkin tässä nyt vastata omin sanoin kysymyksiinne.

Ennen lapsen syntymää vanhemmat monesti jännittävät, kuinka elämä muuttuu lapsen myötä vai muuttuuko se. Nyt voin kertoa että kyllä se muuttuu. Aika pian huomaa, että taloon on tullut uusi pomo, joka laittaa aikataulut ja asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Ja nyt et ole vastuussa enää pelkästään itsestäsi. Asioita alkaa miettimään lapsen näkökulmasta, mikä hänelle on parasta. Ja kun hänellä on kaikki kunnossa, tulee vasta sitten omat tarpeet.

Isinä oleminen on tosi hienoa ja on avartanut myös elämänkatsomusta. Kivoimpia on ne hetket, jolloin touhutaan yhdessä ja se, kun huomaa kuinka se on lapselle tärkeää. Ja painiminen on parasta! Töistä on mukava tulla kotiin, kun lapsi on innokkaana ovella vastassa. Ajasta ennen lasta on jäänyt kaipaamaan ainoastaan niitä aamuja, kun on oikein väsyttänyt eikä ole tarvinnut nousta ylös viikonloppuisin seit-tä-män aikaan.

Lapsen kehitystä on aivan mahtava seurata kun lähes joka päivä, tai ainakin joka viikko, hän oppii joitain uusia asioita. Ja näillä uusilla asioilla hauskuttaa sitten meitä vanhempia. Lukemattomia kertoja olemme saaneet nauraa hänen uusille tempuilleen tai sanoilleen. Yllättävää on ollut, kuinka tarkasti päivän tapahtumat jäävät alle kaksivuotiaan mieleen. Itse ainakin huonomuistisena joudun kelaamaan kun lapselle palautuu yhtäkkiä mieleen jokin useita päiviä sitten tapahtunut asia ja hän alkaa sitä hokemaan. Hyvää aivojumppaa myös vanhemmille!

Tietysti välillä on känkkäränkkähetkiä, jotka aiheuttavat haasteellisia tilanteita ja vaativat jaksamista. Tällä hetkellä ulkovaatteiden pukeminen ja päiväunille nukahtaminen on lapsen mielestä ikäviä asioita. Silloin tulee joskus mieleen kuinka jotkin asiat on olleet helpompia ja nopeampia, kun ollaan oltu kaksistaan. Mutta kun varaa tarpeeksi aikaa, niin näistäkin selvitään.

Vanhempien pitäisi saada viettää myös kahdenkeskistä aikaa, joka helposti unohtuu kaiken keskellä. Niin myös meilläkin välillä. Iltaisin, kun lapsi on mennyt nukkumaan ja ollaan muut velvollisuudet saatu valmiiksi niin tätä yhteistä aikaa kuitenkin järjestyy. Joinakin iltoina enemmän ja joinakin vähemmän. On myös tapahtunut niin, että molemmat vanhemmat kuorsaa olohuoneen sohvalla jo ennen iltakymmentä television pauhatessa koko talo valaistuna.

Näiden päälle kun lisätään vielä harrastukset niin saadaan sellainen yhtälö, että sen ratkaisemiseen tarvitaan jokin aikatauluhallintaohjelma. Varsinkin kun talossa on kaksi työssäkäyvää/työtätekevää vanhempaa ja lapsi kotihoidossa. Joillekin harrastuksille ei enää ole samalla tavalla aikaa kuin ennen. Mutta harrastukset ovat myös tärkeitä, koska silloin pääsee hetkeksi irrottautumaan arkirutiineista. Ja se auttaa jaksamaan taas eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan lapsen myötä elämään tulee täyteläisyyttä ja elämä saa aivan uuden merkityksen. Monta kertaa olemme yrittäneet miettiä minkälaista elämä olisi ilman lasta, mutta ei sitä voi enää edes kuvitella.

/

Kyllä menee sellaista vauhtia nämä arkipäivät, että perässä on pysymistä! Kesäaikaan siirtyminen tuntuu jollain tavalla vieläkin: meidän aamuissa on yksi tunti vähemmän. Poika herää siis tätä nykyä vasta kahdeksalta ja kello on helposti yhdeksän ennen kuin istumme aamiaisella. Kyllä piti tänäänkin kiirettä, kun piti olla värikylvyssä kymmeneltä! Sinne riensimme tukka putkella maalaamaan ja mukavaa oli taas! Sieltä sitten isomummulle, josta parin tunnin jälkeen kotiin. Poika nukahti tapansa mukaan autoon ja hetki sitten kannoin hänet nukkuvana omaan sänkyynsä. Makuuhuoneesta teen aina kierroksen keittiöön laittaakseni cappuccinon tippumaan. Yleensä lataan koneen valmiiksi jo aamulla, jotta siihenkään ei mene sitä yhtä ylimääräistä minuuttia :D. Siinä kahvin valmistumista odotellessa puhelimesta meilien pikaselaus ja sen jälkeen kuuma kupponen kourassa koneelle töitä paiskimaan. Tässä ollaan!

perjantai

Mua hieman jännittää, sillä mulla on tänään elämäni ensimmäinen näöntutkimus! Viime aikoina on tuntunut usein pääkipua ja koska hierojallakin olen säännöllisesti käynyt, ei sen pitäisi niskajumeistakaan enää johtua. Olen puuhelmiä maalatessani huomannut, että välillä lähelle katsoessani kohde ikään kuin sumenee, joten ehkä jonkinmoisille brilleille voisi olla tarvetta! Jos optikko tulee samaan lopputulokseen, alkaakin loputon metsästys, jotta löydän kivat ja mielestäni minulle sopivat silmälasit! Yleensä tuskailen, kun joka asiassa on se miljoona vaihtoehtoa, mutta tässä asiassa se on varmaan vain hyvä asia :). 

Mies tulee hieman aiemmin töistä kotiin, jotta ehdin optikolle ja sen jälkeen olisikin luvassa viikonlopun kauppareissua. Viikkosiivouksia en halua edes mainita… Ilta menee sitten taas toisenlaisten puuhien parissa, että kyllä siinä kymppiuutisten aikaan varmaan aika puhki on! Mutta ei mietitä niitä vielä, nyt keskityn tuohon kollaasin oikeaan alareunaan… Mahtavaa viikonloppua toivottelen! :)