/

Näistä kuvista ja fiiliksestä tuli ensimmäisenä mieleeni sana hämäränhyssy, joten se päätyi myös otsikoksi. Sanana on niin hupaisa, että täytyi oikein tutkia, mitä sillä virallisesti tarkoitetaan! Päädyin lukemaan viiden vuoden takaisen mielenkiintoisen artikkelin Kotiliedestä. Siinä lukijat olivat saaneet kertoa, miten heidän lapsuudessaan tunnelmoitiin tänä vuodenaikana. Oliko pihalla lyhtyjä ja tunnelmoitiinko sisällä kynttilänvalossa?

”Lapin perukoilla ei 1950-luvulla todellakaan poltettu kynttilöitä tai pantu lyhtyjä pihalle. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa!”

Vastauksia oli monenlaisia ja niitä lukiessa saa kyllä nopeasti oivalluksen siitä, mitkä asiat ovat tänä päivänä paremmin! Eräs vastaus oli mielestäni jotenkin ihanan liikuttava ja tämän vastauksen kaltaista soisi tänäkin päivänä vielä enemmän olevan:

”Maalaistalossa 1950-60-luvuilla oli ”hämäränhyssy” aika, joka jäi päivänvalon ja pimeyden väliin. Silloin istuskeltiin, juteltiin ja isovanhemmat ehkä kertoivat tarinoita. Voitiin juoda kahvit tai mummo keitti kupillisen teetä (mieluiten vadelma- tai merimarjateetä kesällä poimituista marjoista).”

Tuosta viimeisestä vastauksesta jotenkin heijastuu sellainen elämän mutkattomuus ja yksinkertaisuus, hetkestä nauttiminen, kiireettömyys ja yhteisöllisyys; useamman sukupolven yhteiselo. Koko artikkelin pääset lukemaan täältä. Hämäränhyssy taitaa siis olla aika, joka jää päivänvalon ja pimeyden väliin. Juuri kuten näissä eilen ottamissani kuvissa.

Vietimme eilen kotipäivää ja päivä tuntui aivan lauantailta, vaikka olikin perjantai. Mies on ollut isyysvapaalla, joten hänkin oli eilen koko päivän kotona. Tein aamupäivän töitä samalla kun siivooja siivosi kotonamme ja sen jälkeen hääräilimme keittiössä koko perheen voimin. Teimme nakkikeittoa ja leivoimme kolme pellillistä sämpylöitä. Vanhempani piipahtivat ohikulkiessaan kahville ja mutustelimme kaikki yhdessä lämpimiä sämpylöitä. Kun vanhempani jatkoivat matkaansa, innostuimme leipomaan sämpylöitä vielä kolme pellillistä lisää! Näin saimme kaapissa vallinnutta jauhokaaosta hieman taltutettua; siellä kun oli avattuna kolmen viljan sämpyläjauhojen lisäksi grahamjauhoja, ruisjauhoja ja pari pussillista vehnäjauhoja. Kaikkia tuli tehokkaasti käytettyä ja osa sämpylöistä päätyi pakastimeen odottelemaan tulevia aamiaishetkiä. Oli jotenkin niin harmaa päivä eilen, että kynttilät saivat palaa aamusta iltaan!

Nyt lähdemme tästä pikkuhiljaa veljeni osoitteeseen kyläilemään, joten ei muuta kuin seuraavaan kertaan! Tyypillisesti nyt, kun meillä on jotain menoa, pikkumies nukkuu ulkona rattaissa hyvin pitkään. Juuri tuli kaksi tuntia täyteen ja täytyi käydä jo tarkistamassa, hengittääkö hän. Tää on niin tätä! Mukavaa viikonloppua! :)

/

Selailin yhtenä päivänä vanhoja kuviani ja bongasin jokusen olohuonekuvan, jotka oli otettu suht samasta kuvakulmasta vuosien varrelta. Täytyi kerätä kuvat kasaan ja tehdä pientä vertailua. Sohva, lipasto ja pöytävalaisin ovat pysyneet samoina, mutta muut asiat ovat kuvissa vaihtuneet. Hassua, miten näiden kuvien myötä tuli ikään kuin ikävä joitain sisustusesineitäni; onneksi ne odottavat kaapissa uutta kauttaan! Esimerkkinä tuo valkoinen maljakko tässä ensimmäisessä kuvassa:

Olen ollut siihen ihan kyllästynyt ja se onkin ollut kaapissa jo pitkään. Onneksi en ole kuitenkaan laittanut sitä kiertoon, sillä tuon kuvan nähtyäni tykästyin siihen taas! Se sopiikin erinomaisesti pionikimpulle, joten ei muuta kuin ensi kesää odotellen… Hmm, mitkähän muut kukat näyttäisi siinä kivalta?

Tässä hieman värittömämpi look muutaman vuoden takaa. Liian väritöntä nykyiseen makuuni, mutta tuolloin tykkäsin. Näistä kuvista tuli kaipuu myöskin noita Juhani Melenderin taulujani kohtaan! Mulla on ollut tässä jo tovin käynnissä sellainen taulurumba ja taulut ovat seilanneet siellä täällä. Vaihtelua täytyy saada, ettei pääse kyllästymään! Mutta nyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen on noiden aika palata taas olohuoneeseen, se on selvä! Ostin nuo taulut ollessani viimeisilläni raskaana esikoisestani. Vierailin Suvin kanssa hänen isänsä eli kyseisen taiteilijan työhuoneella ja kylläpäs siellä olikin toinen toistaan upeampia teoksia! Vielä kolmatta haaveilen, mutta sen aika tulee myöhemmin. Ensin täytyisi saada aikaiseksi tehdä pientä karsintaa nykyisen taulukokoelmani äärellä. Missä muuten säilytätte tauluja, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole esillä? Vievät valtavasti tilaa, vaikka jokaiselle ei omia kehyksiä olekaan (se vielä puuttuisikin :D).

Tämä on vanha kuva (ja siksi hieman epätarkka), joka henkii joulunodotusta ♥. Ja selvästi nuo kaksi taulua kaipaavat sen kolmannen kaverikseen, näytti liian tyhjältä kaksistaan! Tuo punainen ”joulutaulukin” on tällä hetkellä kaapissa, ehkä sille löytyisi tänä vuonna joulukodistamme paikka parin vuoden tauon jälkeen! Kuvan Eamesin tuoli on jo pitkään ollut työtuolinani, sillä se on matalampaa istumakorkeutta ja on siksi juuri soppeli työpöytäni ääreen.

Neljäntenä tähän vielä olohuoneen nykyinen lipastolook! Taulut ovat vaihtuneet ja mukaan on päässyt koivuinen kello. Lähivuosien aikana olen kaivannut mustavalkoharmaaseen sisustusmaailmaan pysyviä, lämpimämpiä sävyjä. Kausittain vaihtuvat sävyt eivät ole enää riittäneet. Ensimmäinen tuohon sävymaailmaan viittaava hankintani jokunen vuosi takaperin taisi olla tuo Cooee Designin hiekan sävyinen maljakko. Ihan lemppari ollut jo pitkään! Sen kaveriksi sopii niin hyvin paitsi puuteriroosat sävyt, myös vaalean persikkaiset! Sitä löytyy Marimekon tyynynpäällisestä, joka pilkistää hieman kuvan vasemmassa reunassa:

Tuon kyseisen tyynynpäällisen löysin nettikirppikseltä; oli ihan uusi ja laput paikoillaan. Myös nojatuolissa oleva Tine K Homen tyyny on kirppislöytö, samoin viereinen torkkupeitto. Niillä sain kivasti lisää tuollaisia lämpimiä ja maanläheisiä sävyjä kotiin!

Huvitti oikein, kun tätä edellistä kuvaa katsoin: Marimekon tyynyn vieressä on myöskin kirppistyynynpäällinen! :D Annon ihana hiekan sävyinen tyyny, joka on tosi pehmoinen ja kiva käyttää sohvalla makoillessa! (Kuka ikinä sitä sitten ehtiikään harrastaa…)

Mutta nyt on perhe taas ruokittu ja minä nautin vielä hetken cappuccinoani. Kello on 17.50 ja sanoin juuri miehelle, että nyt istun ensimmäistä kertaa tälle päivää alas ja olen tekemättä mitään ainakin 20 minuutin ajan! Taidan kohta napsauttaa saunan päälle ja siinäpä se illan ohjelma pääpiirteissään sitten onkin. Mukavaa viikonloppua! :)

/

Mainitsinkin Kirppistelyä ja baarijakkaroita -postauksessani, miten olen erityisesti tämän vuoden ajan ollut innostunut kirpputoreista. Nettikirppiksiltä tulee ehkä useammin tehtyä arvokkaampia löytöjä, kun taas livekirppiksiltä tulee ostettua enemmänkin vaatteita ja kodin pienesineitä. Jälkimmäisestä nämä ovat hyvä esimerkki:

Pari keramiikkaesinettä eurolla-parilla. Tykästyin molempien muotoon niin paljon, että ne oli ostettava. Näin ne heti mielessäni mattamustina; erityisesti tuo kahvallinen ruukku näkyi heti silmissäni mattamustana ja kyllä siitä upea tulikin vai mitä! Yhtenä loppukesän iltana ne saivat pihallamme uuden sävyn pintaansa. Kun vilautin näitä Instagramin puolella, sain useita kysymyksiä käyttämästäni spraymaalista, joten jaan tämän tännekin: mielestäni paras spraymaali löytyy merkiltä Maston.Niissä suihku on tosi hyvä, ei tule helposti valumia ja maalausjälki on priimaa! Merkin mattamusta spraymaali on erityisen kaunis!

Täällä on sairasteltu jotain syksyn ensimmäistä superpitkää flunssaa 2-3 viikkoa, kunnes viime viikonloppuna tauti oli vihdoin ohi! Ensimmäisenä sen sai päiväkodista esikoisemme, sen jälkeen tauti tarttui kuopuksellemme, sitten miehelle ja viimeisenä minulle. Minä sainkin sitten sairastaa sitä ”seisovilla jaloillani”, kuten äitini sanoi ja niin se sitten pitkittyi pitkittymistään. En kyllä yhtään tässä mielessä odota pitkää talvikautta, sillä kaiken maailman pöpöt jylläävät minkä ehtivät! Muistan miten suojassa esikoinen aikoinaan oli, kun perheessä ei ollut päiväkoti-ikäistä eikä pöpöjä näin ollen juuri kotiimme kantautunut. Toista on ollut nyt kuopuksen kohdalla, mutta onneksi hänenkään ei ole tarvinnut sairastaa reilun vuoden aikana kuin kolme flunssaa *koputtaa puuta*!

Minä istuskelen täällä ruokapöydän äärellä kynttilänvalossa joulumusiikkia kuunnellen. Lapset nukkuvat, mies on omissa touhuissaan ja kissat norkoilevat selkäni takana jälleen uutta ruoka-ateriaa. Tein vielä pari työjuttua tässä ennen kuin siirryn olohuoneen puolelle. Miehellä alkoi isyysvapaa eilen ja saamme nauttia tästä luksuksesta kolme täyttä viikkoa! Aika mahtavaa!