Sisustus arkistot - Sivu 44 176:stä

Kaupallinen yhteistyö: VM-Carpet

Sisustusasiat ovat viime viikkoina jääneet aika lailla taka-alalle, ihan vain ajanpuutteen vuoksi. Nyt minua pääsi kuitenkin puraisemaan sisustuskärpänen ja puraisikin voimalla! Kaikki sai alkunsa siitä, kun sain niin kivan blogiyhteistyötarjouksen, että lähdin sekuntiakaan epäröimättä mukaan. Aivan kuin ajatuksiani olisi luettu, sillä olen tuskaillut kotimme mattoasiaa jo pitemmän tovin. Samoin mieheni, joka halusi päästä eroon kotimme nukkamatoista, sillä ne keräsivät magneetin lailla itseensä turhan paljon kissankarvaa ja pitkiä hiuksia… No nyt näyttää jo huomattavasti paremmalta, kiitos blogini yhteistyökumppanin VM-Carpetin!

Sain valita muutaman maton heidän upean kattavasta valikoimastaan ja voittekin ehkä arvata, että tämä pähkäilijä pähkäili mattovalintojaan tovin ;D. Jotenkin tuo mattojen hankkiminen on käynyt omalla kohdallani hankalaksi, kun huomioon pitää ottaa sekä taapero että kissat, näiden lisäksi tietysti myös maton sävyt ja laatukriteerit. Usein myös myymälävalaistus on niin erilainen kuin kotivalaistus, että värisävyt näyttävät alunperinkin jo erilaisilta. Olen sitten ikään kuin lyönyt hanskat tiskiin ja odotellut, että ne oikeat matot kävelisivät vastaan. Tai oikeastaan kotiini. No nyt ne lähes niin tekivätkin!

Aulan pyöreä, harmaa nukkamatto päätyi varastoon, mietin sen kohtaloa vielä; myynkö vai löytyykö sille käyttöä kodistamme. Sen tilalle pääsi Ristomatti Ratian suunnittelema Aitta. Tästä puuvillamatosta on saatavilla neljää eri sävyvaihtoehtoa, minä valitsin kotiimme valko-beigen version. Beige sävy pehmentää kivasti, ei ole niin jyrkkä kuin esim. mustat raidat. Silti maton yleisilme pysyy ihanan raikkaana ja olenkin ihastellut sekä hämmästellyt sitä, miten yksi matto voi vaikuttaa tilaan niin suuresti; aulassa tuntuu olevan huomattavasti enemmän valoa kuin vanhan maton kanssa! Tila näyttää siltä kuin siellä olisi tehty isokin uudistus!

Maton myötä kotiimme syntyi heti (miehen iloksi…) uusi sääntö: ei enää kengät jalassa aulan lipastolle avaimia tai arskoja hakemaan :D.

Pojan huone uudistui raikkaalla Hilla-matolla, joka on Jukka Rintalan käsialaa. Mietin aluksi, että tuleeko liian villi, sillä seinässä on samanlaista raitatapettia, mutta huoli oli turha. Sopivat mielestäni pienen pojan huoneeseen vallan mainiosti!

Poika oli ulkoilemassa, kun vaihdoin maton hänen huoneeseensa. Hänen astuessaan ensimmäistä kertaa uudistuneeseen huoneeseensa, oli ilme näkemisen arvoinen! Pysähtyi hetkeksi kuin seinään, oli paikoillaan pari-kolme sekuntia ja sen jälkeen kosketti mattoa huudahtaen hämmästyneenä matto! Kyllä ne vain on tarkkaavaisia nuo pienet pojatkin :) ♥.

Tämäkin matto on puuvillaa ja yllättävän hyvin pysyy paikoillaan laminaattilattiallamme. Ainakaan vielä ei ole tullut tarvetta laittaa liukuesteitä maton alle.

Ja sitten se olohuoneen matto, jota olen miettinyt täällä blogissakin jo niin monta kertaa, etten edes muista niitä kaikkia postauksiani! Viimeisin blogipähkäilyni tapahtui viime talvena Olohuoneen ikuisuushaaste -postauksessani. Tuolla tavoin tuo projekti on aina edennyt (umpikujaan): olen etsiskellyt vaihtoehtoja ja jäänyt sitten makustelemaan niitä. Ja jäänyt sitten tyhjin käsin, sillä mikään matto ei ole ollut kuitenkaan tarpeeksi innostusta herättävä. Parin maton näytepalakin on ehtinyt kotonamme pyörähtämään, mutta siihen se on aina jäänyt.

Olohuoneen entinen matto on päässyt uuteen kotiin, jossa siitä oltiin ikionnellisia ja hyvä niin! Hyvin se palveli meitäkin kuusi vuotta, mutta nyt on uuden maton aika. Ja mikäs matto meidän olohuoneeseemme päätyikään?

Aivan upea, käsinkudottu Valokki-villamatto. Maton veikeän kuvion on suunnitellut Janine Rewell. Innostuin tästä matosta tosi paljon! Olohuone on ollut mielessäni jonkinmoinen umpikuja eikä se kokonaisuutena ole miellyttänyt itseäni tarpeeksi viime kuukausina. Eniten päänvaivaa ovat aiheuttaneet sen oikeanlaisen maton puuttuminen sekä sohva. Sohvan tilalle haaveilen vaaleanharmaita kahden- ja kolmenistuttavia sohvia, mutta se on jo asia erikseen… (Tosin valitsin matonkin vähän sillä silmällä, että sopii sitten uuteen sohvaankin ;)) Nyt jo tämän uuden maton myötä huomaan tykkääväni olohuoneesta aivan eri tavalla! Jos keittiössä ollessani huomaan tuijottavani olohuoneen uutta mattoa pää ihastuksesta kallellaan tai kun olohuoneesta poistuessani en voi olla katselematta taakseni, miltä matto tilassa näyttääkään, on jotain todellakin loksahtanut paikoilleen!

Hieman oli haasteita ottaa näitä kuvia, sillä olohuoneen isoista ikkunoista paistoi kirkas keskipäivän aurinko, kun taas osa huoneesta oli täysin varjossa… Siitä nuo hassut, hajonneet valonsäteet kuvissa!

En ole koskaan aiemmin törmännyt tähän mattoon, vaikka se on ollut VM-Carpetin valikoimissa jo reilun vuoden verran. Onneksi törmäsin nyt! Tosin ennen maton saapumista jännitin sitä, kellertääkö matto häiritsevän paljon – se kun on villalle ihan luontainen sävy, kellertävän valkoinen. Lopputuloksena voin kyllä sanoa, että tämä on valkoisin näkemäni villamatto eli maton valkoiset sävyt eivät kellerrä yhtään häiritsevästi. Toki nämä ovat makuasioita ja ihmiset näkevät sävyt hieman eri tavalla, mutta näin uskallan kuitenkin suht tarkkana valkoisen sävyn tulkitsijana sanoa ;). Tuossa ylläolevassa kuvassa sävyt toistuvat hyvin todellisina. Lattiamme on aavistuksen beigeen taittava ja sohvapöytä on ihan vitivalkoinen. Matto osuu sitten noiden välimaastoon oikein kauniisti!

Yllätyin hieman itsekin, miten tykästyin noinkin ”villiin” mattoon näinkin kovasti, mutta joskus asiat vain loksahtavat! Tähän aivan hullaannuin, kuten miehellenikin sanoin. Kissat ovat tykästyneet mattoon tosi kovasti! Aiemmin eivät juurikaan nukkamatoista välittäneet, varsinkaan nukkua niiden päällä, mutta nyt on toisin ja matolla köllötellään tämän tästä. Toivon vain, että eivät innostu mattoa kynsimään… Vähän tuosta ilmeestä voi päätellä, että aika napakymppihankinta?

Matto oli lattiallamme aika liukas, mutta laitoin sen alle liukuesteet, jotka olivat jo aiemmankin olohuoneen maton alla. Niiden ja sohvapöydän ansiosta pysyy ihan moitteettomasti paikoillaan. Olen myöskin hyvilläni siitä, että tämä matto on isosta koostaan (160 x 230 cm) huolimatta kevyt käsitellä! Huomattavasti kevyempi viedä ulos tuulettumaan kuin aiempi mattomme.

Kotimme neljäskin tila sai mattopäivitystä osakseen, mutta siihen palaan hieman myöhemmin ihan omana postauksenaan. Kyllä nyt kelpaa! Pohjalaismattoja pohjalaiskodissa ♥.

Suloista sunnuntaipäivää!

Saan aina välillä lukijoilta kysymyksiä keittiön säilytysasioihin liittyen, tässäpäs niistä yksi:

En tiedä osaanko kovin hyvin selventää mitä tarkoitan, mutta kaikenlaiset säilytysideat ja ratkaisut kiinnostavat kovasti. Teillä on todella kaunis ja harmoninen koti, värimaailma ja kaikki muukin ovat kovasti mieleeni. Jotenkin tuntuu, että teillä on juuri sopivasti tavaraa esillä. :)
Itse koen keittiön säilytyksen vähän haasteelliseksi, kun on paljon päivittäisessä käytössä olevia (niin ruoka-aineita kuin astioita) ja sen lisäksi tuntuu että jauho- ja sokeripussukoitakin on niin paljon erilaisia (ja tilaa vieviä). Olen kokeillut erilaisia säilytyspurkkeja yms., mutta välillä tuntuu että kaappien uumeniin hukkuu kaikenlaista. Jos siis sinulla on joku hyvä keino pitää kaapit järjestyksessä, niin kuulisin siitä mielelläni. Ja jos on vaikka jotain ideoita, miten säilyttää esim. hedelmiä, sipuleita, pastaa yms. kauniisti ja käytännöllisesti.

Niin mielelläni kuin jakaisin tähän ihanan inspiroivia kuvia keittiöni kaapeista, joissa lasiset ja keskenään samanlaiset säilytyspurnukat nököttäisivät kauniissa riveissä, niin läjäytän ruutuun tämän:

Ja kun tälle tielle lähdettiin, niin vielä toinenkin kaapinovi auki ja totta puhuakseni, ei edes kirpaise:

No ehkä vähän silmiä kirvelee, mutta vuosien kokemus on puhunut ja tämä on meille se käytännöllisin sekä toimivin ratkaisu! Säännöllisesti käyn kaapit läpi ja pesen ne. Sen jälkeen asettelen tuotteet takaisin kaappiin, hieman parempaan järjestykseen kuin miltä näissä kuvissa näyttää. Mutta alle kuukaudessa näky on sitten taas tämä… Ja olen sinut asian kanssa :D.

Alimmaisessa kaapissa säilyvät lähinnä riisit, pastat ja puurot. Ylimmäisessä jauhot ja muut leivontatarvikkeet. Isompi kuiva-ainekaappi löytyy jääkaapin vierestä ja näiden lisäksi yksi keittiön laatikko on varattu mausteille. Muut keittiömme kaapit säilövät astioita, kattiloita ja muuta tarpeellista keittiötavaraa.

Siitä taitaa olla noin vuosi, kun luovuin viimeisistäkin lasipurkeista, joissa säilytin mm. pastaa ja riisiä. Vaikka tuo kaappi nyt sotkuiselta näyttääkin, niin sinne mahtuu huomattavasti enemmän tavaraa tuolla tavoin kuin niissä lasipurkeissa! Lisäksi minua ärsytti, kun en tiennyt, milloin minkäkin tuotteen päiväys menee umpeen ja tämän vuoksi halusin, että lasipurkki on tyhjä ennen kuin sinne kaataa uuden makaronipussin tai muun vastaavan. Näin ollen niitä kaupasta kannettuja pussukoita oli kaapeissa joka tapauksessa. Tämän lisäksi kun niitä pastoja ja riisejä on useampaa eri sorttia niin huh huh… Lähes kymmenen purnukkaa pelkästään niitä varten! Niinpä totesin tuon systeemin olevan meidän perheessämme ihan turhaa hommaa! En muutenkaan halua mitään ylimääräisiä purkkeja tai purnukoita keittiön tasoille, sillä niissä ihan pakollisissakin tuotteissa on jo tarpeeksi (pölyjen pyyhkimistä). Joskus tekisi mieli nakata leivänpaahdin ja vedenkeitinkin johonkin piiloon, mutta käytännöllisyys vie voiton. Ihastuneena katselen kuvia erilaisten keittiöiden aamiaiskaapeista, joiden avulla monet härvelit saa kätevästi piiloon – huippu keksintö! Tosin pitäähän tavaraa olla esilläkin, jotta se näyttää kodilta eikä joltain keittiöfirman mallikeittiöltä.