Yleinen arkistot - Sivu 69 439:stä - All you need is White

Eilisistä Svenskt Tennin elefanteista Finlaysonin elefantteihin:

Joskus jotain haluamaansa tuotetta saa oikein metsästää! Näin oli esimerkiksi tämän suloisen Elefantti-koristetyynynpäällisen kohdalla. Näin tyynynpäällisen kolmisen viikkoa sitten ensimmäisen kerran eräässä lehdessä ja tykästyin valtavasti. Kovinkaan monista eläinkuosisista tekstiileistä en pidä (vaikka ne nyt niin kovin pinnalla ovatkin :)), mutta tämä kuosi oli juuri makuuni! Sitä ei vain millään meinannut löytyä, soittelin Prismoista Minimaneihin ja ei missään… Finlaysonin nettikaupasta olin tämän jo tilaamassa 16 euron kappalehintaan, päälle olisi tullut vielä 7 euron toimituskulut ja se saikin hieman miettimään; tuntui että joutuisin maksamaan vähän turhasta. Laitoinkin sitten Finlaysonille tiedustelua, missä täälläpäin näitä oikein myydään ja sain pikaisen vastauksen: lähin myyntipiste oli sillä hetkellä Ylivieskan Kärkkäisellä. Vanhempani sattuivat siitä parin päivän päästä asioimaan maakunnassa, joten äitini nappasi samalla Elefantti-päällisen mukaansa – hintaa 10,90 €. Kiva säästö! Eikä tarvinut odottaa kevääseen, jolloin myyntipisteitä tulee lisää.

Aivan ihana! Ja jokaisen metsästysminuutin arvoinen :D. Nyt myöskään pieni norsu ei tunne oloaan niin yksinäiseksi, kun on lajitovereita sohvallakin.

Jokos teiltä löytyy jonkinmoisia eläinkuoseja kotoa? Huomenna muuten luvassa niitä kattauskisan kuvia!

Iltapäivän cappuccino kädessäni surffailin netissä ja päädyin kurkistamaan myös Alvhemin sivuille. Mitäs tähän muuta voi sanoa kuin että jos tykkää raidoista niin tykkää raidoista! Nimittäin tämä kuva myytävien kohteiden joukossa pisti heti silmääni ja herätti valtaisin halun nähdä lisää kuvia kohteesta!

Kuinka kutsuvan näköinen onkaan tuo sohvakokonaisuus ihanine väripilkkuineen! Pieni pilkahdus keltaista ja oranssia, onpa keväistä :). Tosin meidän kodissa näitä värejä ei tulla näkemään: menen tutulla vaaleanturkoosilla linjallani näillä näkymin tulevankin kevään/kesän. Pari turkoosivalkoraitaista tyynynpäällistä olohuoneessa ja turkoosit tabletit ruokailutilassa, ei muuta. Kukilla sitten vaaleanpunaista ja ehkä pääsiäisen tienoilla keltaistakin – se sopii mulle täydellisesti. En halua hankkia uusissa sävyissä mitään kaapintäytettä, joten kukat on siinäkin mielessä oiva väripilkku kotiin. Mites teillä; tuleeko kevään korvilla lisää väriä kotiin, uusia vai kenties niitä aiemmilta vuosilta tuttuja, hyväksi havaittuja sävyjä?

Ja taas tuo matto kiinnitti huomioni ;). Onpa kiva pari tuon raitahuovan kanssa, joka multa jo löytyykin.
Saman kodin eteinen oli kiva myös; mikä ihanuus tuo puulaatikko!

Eräästä toisestakin asunnosta löysin jotain kaunista, jonka halusin tuoda blogiini. Kaunis ruokailutila, jonka ruokapöydän ympärille on mukava kuvitella erilaisia tuoleja; pieni asia, iso muutos! Lautalattiakin on kovin hurmaava – kodikas ja lämmin.

Saman asunnon olohuone oli myös oikein kotoisa ja lämminhenkinen. Ihanan erilainen sohvapöytäkokonaisuus! Katsoin muuten aluksi tästä kuvasta, että aika kiva torkkupeitto nojatuolilla…

Kunnes seuraavasta kuvasta huomasin, että nojatuolihan onkin verhoiltu tuolla kankaalla :D. Aika villi, aika villi! Seuraavan postaukseni aihe liippaakin aika läheltä tuota nojatuolin kuosia, sattuipas!

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

Mielessäni polttelevasta lattiavalaisimesta tuli useita veikkauksia Vaihtelua aulaan -postaukseeni. Yksikään veikkauksista ei kuitenkaan osunut oikeaan ja minä kun ajattelin, että arvaatte sen heti :). Tämä valaisin on blogissani esiintynyt aiemminkin pariin otteeseen, mutta pöytämallisena – olen ihastellut sitä siis jo pitkään. Jokunen kuukausi takaperin iskin kuitenkin silmäni saman valaisimen lattiamalliin (Pinterestissä…) ja se oli menoa! Olen ihastellut sekä mustaa että valkoista versiota ja kyseessähän on siis Barba Corsinin Gubille suunnittelema Pedrera-lattiavalaisin:

Missään en ole tätä valaisinta livenä nähnyt, mikä olisi tietysti aika tärkeää. Mutta tehoaako järkipuhe enää tällaisen ihastumisen jälkeen :P. Kun puhutaan hankinnoista, odotan aina juuri tällaista hullaantumisen tunnetta, sillä se takaa hankinnan onnistumisen. Mitä arvokkaampi hankinta, sen tärkeämpää se hullaantumisen tunne on. Saman tunteen koin ennen Soihtu-lattiavalaisimeni hankintaa ja tunne on jatkunutkin aina tähän hetkeen saakka. Olen oppinut, että jos tällainen tunne jää puuttumaan, ei hankintaa kannata tehdä.

Aluksi ajattelin, että jos tämän valaisimen jonain päivänä ostan, ostan sen mustana. Aika pian tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin: Soihtu-valaisimessani on musta jalka, samoin kolmijalkaisessa lattiavalaisimessani, jonka tilasin toissasyksynä Jotexilta. Joten valkoisena tämä olisi hieman erilainen ja näistä kahdesta muusta erottuva. Ensisijainen paikka tälle olisi aulassa, sinne tarvitaan lattiavalaisinta ettei aina tarvitsisi pitää seinävalaisimia päällä ja tämä olisi myös sopivan korkuinen tuohon tilaan: vain 113 cm. Toki tälle olisi tilaa myös makuuhuoneissa, olohuoneessa, ehkä jopa ruokailutilassa…