/

Kesä oli niin lämmin ja aurinkoinen! Heinäkuun lopussa kävimme vielä päivittäin uimassa – takaraivossa ajatus, että ehkä tämä kerta on kesän viimeinen uintikerta. Esikoisen kanssa kahlasimme syvälle. Hän sukelteli uusilla snorklauslaitteillaan ja minä kelluin ilta-auringossa. Näkökentässä vain omat pinkit varpaankynnet, tyyni meri ja laskeva aurinko. Sanoin M:lle, että nyt nautitaan täysillä, jotta muistetaan nämä hetket sitten talvellakin! Olisin viihtynyt uimassa vaikka kuinka pitkään. Nämä ilta-auringon aikaansaamat sävyt oli jotain niin kaunista ettei sanat riitä:

Päiväsaikaankin tuo ranta on niin ihana, mutta kesäillan sävyissä on jotain ihan ainutlaatuista taikaa. Kuopus nautti rannalla myös ihan täydestä sydämestään! Vajosi siellä heti johonkin omaan rantaleikkikuplaansa ja itsekseen höpötellen olisi viihtynyt leikkiensä parissa ties kuinka pitkään! Hän on hieman viluisempi eikä niinkään välitä uimisesta, mutta toki kahlailee ja rakentelee hiekkalinnoja sitten uimisenkin edestä.

Vierailimme kesälomallamme myös Keuruulla, josta nämä seuraavat kuvat ovat. Hotelliltamme aukeni aivan upeat näkymät, joihin me emme ole täällä Pohjanmaan rannikolla tottuneet. Kaunis, monipuolinen ja niin ainutlaatuinen Suomi! ♥

Keuruullakin vierähti ilta uiden tai siellä lähinnä lapset uivat. Kuinka lämmintä olikaan vielä iltakahdeksalta! Ei sitä enää näin syyskuun sateilla meinaa muistaakaan.

Koska kesä oli suht pitkä ja lämmin, on tuntunut ihan mukavalta tämä siirtyminen syyskauteenkin. Toki lapsia harmittaa, kun täytyy ulos lähtiessä pukea enemmän päälle, sillä lippis ja crocsit -kombo on vain niin nopea ja helppo! Lämminverinen esikoinen vetelee usein vieläkin ulkona sisävaatteilla, jos vain silmä välttää, eli vähän väliä saa olla ovella tarkistelemassa, missä kamppeissa sitä ulos lähdetäänkään… Ja se pipo, oi elämä miten vaikeaa se onkaan pukea! Muutos lippiksestä pipoon on radikaali, siitä ei pääse mihinkään. Siirtymävaihe on myös pitkä…

Edessä häämöttävän joulun ansiosta nämä loppuvuoden kuukaudet eivät tunnu ankeilta, vaan päinvastoin! Joulu pelastaa tämän pimeimmän ajan, siitä ei ole epäilystäkään. Aina täytyy olla jotain, jota odottaa ja tässä vaiheessa se on aina joulu ♥.

Jokos siellä ollaan valmiita syksyyn?

/

Tai ei tämä ehkä suoranaisesti sisustusvinkki ole, mutta ainakin vinkki, jolla saa nopeasti pienellä vaivalla mukavaa vaihtelua kodin tunnelmaan! Nyt kun pimeitä iltoja vielä riittää, on niistä ja kynttilänvalosta vielä mukava nauttia ennen kuukausien valoisaa kautta. Aiemmilta vuosilta tiedän, miten elokuussa jo kuumeisesti odotan pimeitä syysiltoja, joten nyt näistä on vielä otettava ilo irti (vaikka ei syksy olekaan :D).

Tässä eräänä iltana ajattelin sytyttää parit kynttilät ihan uusiin paikkoihin; sellaisiin, joissa en yleensä kynttilöitä polta. Etenkin tästä keittiön seinustalta löytyi kiva uusi paikka kynttilälle:

Uskomatonta mutta totta: koko keittiö näytti yllättävän erilaiselta, kun siellä oli valonlähde uudella paikalla. Todella pieni juttu, mutta iso vaikutus! Vai onko vaikutus riittävän iso, jos mies ei huomaa mitään eroa entiseen..?

Olen saanut tämän String Pocket -hyllyn aikoinaan blogiyhteistyöstä ja vaikka sitä näkyykin tosi usein ja monessa kodissa, on tämä yksi ihan lempparihyllyni edelleen usean vuoden käytön jälkeen. Täytyi ihan kurkata vanhasta postauksestani ja kohta tuleekin viisi vuotta, kun hylly on ollut tuolla paikallaan, kertoi postaus Vihdoin keittiön seinällä.

Tykkään itse asiassa niin paljon, että kaavailen tällaista toista. Siihen olen suunnitellut saarnihyllylevyjä* valkoiseen kehikkoon. Myös kokomusta* on todella upea, mutta meidän kotonamme ne mustat huonekalut ei vaan ole pitkäikäisiä, kuten Neutraaleja sävyjä olohuoneessa -postauksessani mainitsin…
Tällaiselle hyllylle olisi tarvetta sekä esikoisen huoneessa että vessan seinällä. Täytyy vielä mittailla ja miettiä hieman tarkemmin vessan toimintoja ennen kuin uskallan tilata mitään. Vessaan olen kuitenkin kaipaillut jo jonkin aikaa jotain seinähyllyä, johon saisin esille eniten käytetyt sekä samalla kivan näköiset purkit ja purnukat.

Tämä ns. sisustusvinkki koskee myös valaisimia – onko teillä tapana vaihdella esim. pöytä- tai lattiavalaisinten paikkoja? Silläkin tavoin saa yllättävän paljon muutosta kotiin. Itse olen niiden suhteen jotenkin todella kaavoihin kangistunut ja haluan, että tietyt valaisimet pysyvät tietyillä paikoillaan. Lattiavalaisimet ovat täällä jonkin verran seilanneet, joskus pöytävalaisimetkin, mutta joillekin on vain se yksi ainoa oikea paikka ja sillä hyvä. Esim. tuo Mini Block -valaisimeni on ollut vuosia juuri tuossa hyllyllä enkä osaa sitä toisaalle siirtää. Samoin olohuoneen Panthella.

Mutta näistä mietteistä toivottelen teille nyt mukavaa maaliskuun ensimmäisen maanantain iltaa!

*Sisältää mainoslinkin.

/

Vaaleanpunaiset sävyt löysivät viikolla kotiimme kuin vahingossa! Keskiviikon kauppareissulla kuopuksen kanssa löysin ihanan vaaleanpunertavia tulppaaneja ja eilen upeita kirsikanoksia! Suunnittelin alunperin laittavani ne samaan maljakkoon, mutta loppujen lopuksi tykkäänkin näistä enemmän nyt erillisinä kimppuina. Täytyy kuvata vielä ne tulppaanitkin, niissä on niin kiva sävy. Kylläpä nämä toivat kotiin ihanaa piristystä ja hieman jo sellaista keväisempää fiilistä!

Tämä viikko on ollut säiden puolesta melkoisen upea: auringonpaistetta ja pakkasta. Upean talvilomaviikon saivat täällä nekin talvilomalaiset, jotka eivät Lappiin sitä lähteneet viettämään! Takkaa on tällä viikolla lämmitetty päivittäin ja nautittu valoisammista aamuista. Olen tosin huomannut, että illat saisivat olla pimeitä vuoden ympäri; en kaipaa päivänvaloa ilta-aikaan. Iltaan kuuluu se hämärässä tunnelmassa keittiössä häärääminen ja sohvalla rentoutuminen. Öistä puhumattakaan!

Tässäpäs nämä ruokailutilamme vaaleanpunaiset sävyt:

Yleensä blogikuvissa suosin less is more -tekniikkaa (niistä alkuvuosien kuvapläjäyksistä poiketen), sillä itse tykkään enemmän siitä, että joka kuvassa on hieman jotain uutta annettavaa. Nyt ehkä tuon kimpun ansiosta lähti vähän lapasesta… En kuitenkaan yleensä koe mielekkääksi sitä, että kuvakulmaa on liikutettu kymmenen senttiä oikealle, mutta muuten kuva on täysin sama kuin seitsemän edellistä. Mitähän mieltä te lukijat tästä olette?

Helmikuussa meillä on ollut monenlaista juhlaa. Ensin oli kummityttömme ristiäiset – tuo isäänsä tullut unikeko muuten nukkui kuin tukki koko toimituksen ajan sylissäni eikä tiennyt mitään, kun päätä kasteltiin kolme kertaa! Seuraavaksi oli vuorossa isäni syntymäpäivät ja tänään juhlistamme isäni eläköitymistä! Menemme porukalla syömään; vanhempani ja sekä minun että veljeni perhe. Olen sitä mieltä, että elämässä pitää juhlistaa kaikenlaisia pieniäkin tapahtumia, näistä isommista puhumattakaan, ja jos niitä ei ole, sitten niitä vaikka keksitään!

Luksusta tähän talveen on tuonut sellainen seikka, että päätimme pitää miehen talviloman hieman eri tavalla. Näin koemme saavamme siitä suurimman hyödyn juuri meidän arkeemme! Hän nimittäin pitää lomansa yksi päivä/viikko -systeemillä ja onpas ollut mukavaa tämä ihan koko perheen kannalta! Mitään pitempää reissua kun meillä ei suunnitelmissa ollut, tuo tällainen talviloma miehellekin kuulemma enemmän iloa kuin yhdellä kertaa käytetty. Nyt hän saa tehdä viisi viikkoa nelipäiväistä työviikkoa eli iloa riittää huomattavasti pitemmäksi aikaa! Jokin pieni lomareissu tehdään kyllä vielä maaliskuun aikana ihan jo esikoisen mieliksi ♥. Toki kuopuskin saa siellä elämyksiä, mutta hän ei osaa vielä samalla tavalla odottaa vaihtelua arkeen kuin viisivuotiaamme.

Toivottavasti nämä kuvat tuovat teille yhtä paljon iloa, kuin minä olen tuosta noin seitsemän euron kimpusta saanut! Tunnelmallista karkauspäivää! ♥