/

 

Kesällä kirjoittelin ihanista kissanpennuista ja etenkin siitä yhdestä, Helmiinasta, jonka kaunis ja herkkä katse porautui suoraan sydämeeni. Kerroin silloin, kuinka valtavasti halusin antaa kodin tuolle pienelle, mutta päätimme miehen kanssa sitten lopulta kuitenkin toisin. Asia harmitti kovasti, mutta minua helpotti, kun tiesin Helmiinan saavan kodin tuttavani luota.
Muistatte varmaan tämän kuvan? Tämä kuva hänestä saavutti valtaisan suosion mm. blogini facebook-sivuilla:

Helmiina tosiaan päätyi tuttavani luokse, jossa hän sai nimen Hilma. En viitsinyt mennä heti ensimmäisinä päivinä häntä sinne katsomaan, ajattelin että on parempi antaa kisun kotiutua rauhassa ja totutella uuteen perheeseensä. Oli aikomuksena kuvata häntä tänne blogiinkin. Vain muutaman päivän sisällä asiat saivat kuitenkin kovin surullisen käänteen ja tuo Helmiinan kaunis katse aivan uudenlaisia syvyyksiä… Tätä nykyä pieni Helmiina lepää kotinsa pihamaalla, hänestä tuli pieni enkelikissa. Hänen perheensä yritti tehdä kaikkensa hänen eteensä, mutta edes eläinlääkäri ei saanut häntä pelastettua eikä sen koommin edes selvitettyä, mikä pientä vaivasi. Kovin kipeä hän eläinlääkärin mukaan oli ja todennäköisintä on, että tuo pieni oli jo syntyessään hyvin sairas.

Ajattelin kertoa tästä, koska sain vielä eilenkin lukijalta kysymyksen asiaa koskien. Kovin surullinen tarina, mutta onneksi pieni nukkui levollisesti pois eikä kärsinyt enää kauempaa. Tuttavani perhettä ilostuttaa nykyään uusi kissanpentu, joka on aivan niin eloisa ja leikkisä kuin terveen kissanpennun kuuluukin.

Tähän samaan postaukseen voisin muistuttaa kaikkia siitä, miten tärkeää on tukea erilaisia eläinten hyväksi toimivia järjestöjä, yhdistyksiä yms. Näin joulun alla muistaa pienellä ruoka- tai rahalahjoituksella: joka paikkakunnalta löytyy varmasti oma lahjoituskohteensa. Itse ajattelin muistaa paikallista Eläinhoitola Kotipesää, jossa vapaaehtoistyöntekijät tekevät niin kovin arvokasta työtä eläinten hyväksi. Sieltä on moni koditon kissaraasu löytänyt kodinomaista turvaa ja lämpöä, väliaikaisen kodin.
Aion järjestää aikaa, jotta pääsen käymään Kotipesässä vielä ennen joulua muutama ruokakassillinen mukanani, sillä heidän facebook-sivuillaan näkemäni viesti osui kyllä syvälle sydämeeni enkä voisi nauttia joulusta, jos en tekisi omaa osuuttani heidän hyväkseen:

Tuoksuu kohta kotona uuneissa jouluherkut, siksi haluaa kodittomat lähettää omat terkut: olisimme iloisia jos märkäruualla tahtoisitte muistaa meitä, silloin me kiittäisimme naukuen teitä. Tonttu se varastoomme kurkki, eikä siellä ollut kuin muutama hassu purkki.

Jos asut paikkakunnalla, jossa ei ole mahdollisuutta auttaa eläimiä, voi Kotipesään (kuten moniin muihinkin vastaaviin paikkoihin) tehdä lahjoituksia suoraan heidän tililleenkin; tilinumero löytyy tältä sivulta. Aina on jotain, jonka voi vaikka jättää kokonaan ostamatta tai korvata tuote jollain edullisemmalla ja lahjoittaa säästyvät eurot hyvään tarkoitukseen.
Viimeksi viime talvena kävimme tuolla paikan päällä äitini kanssa; veimme eläimille pyyhkeitä, vilttejä, peittoja… Tuollaisetkin otetaan siellä avosylin vastaan! Silloinkin tuli itku kun kuulin erään kissan tarinan ja siinä onkin syy, miksi en käy siellä hirvittävän usein; murehdin kissojen kohtaloa päiväkausia jälkeenpäin (vaikkakin Kotipesässä heillä on erittäin hyvät oltavat!). Silti jokainen kissa ansaitsee sen oman kodin, sen oman ihmisen, jonka syliin käpertyä sekä riittävästi huomiota ja rakkautta <3. En voisi ikinä mennä sinne vapaaehtoistöihin. Itkisin varmasti päivittäin enkä haluaisi luovuttaa kissoja eteenpäin kenellekään tuntemattomalle, joten ne varmasti päätyisivät meille (tai minä muuttaisin sinne :D).

Talven tullen henkeni säästä ja sisään minut päästä. Ei elä kissa lumesta ja jäästä! Kodin, pedin ja ruokaa tarvitsen – olen kaverisi karvainen, Suomen kissakansalainen.

Suureksi onneksi on niitä ihmisiä, jotka antavat kodin jonkun sydämettömän ja julman ihmisen hylkäämälle kissaparalle ♥. Aina ei tarvitse välttämättä ottaa pentukissaa, aivan yhtä ihana lahja on jo aikuisikäänkin päässyt kissa. Tämäntapainen tarina on mm. eräällä todella suloisella ja halittavan näköisellä Tassumiehellä, jolle suurisydäminen Kaisa antoi kodin.

Ai että, itkuhan tässä taas tuli. Nyt mä meen halimaan mun omat murmelit niin niin perusteellisesti että! ♥♥

Onko teillä tapana muistaa säännöllisesti kodittomia eläimiä/tukea eläinsuojeluyhdistysten toimintaa?

Haastan kaikki teidät eläinrakkaat lukijat kirjoittamaan tästä aiheesta omassa blogissaan tai jos ei ole blogia, niin omassa facebook-profiilissaan!

/

 

Pikkujouluviikonloppu takana. Viikonloppuun kuuluikin monenlaista pientä kivaa, mm. sellainen mahtava juttu, että meidän terassin pöydältä löytyi pikkujouluyllätys: oli glögiä, joulumakeisia ja iiiiiso laatikko, joka kätki sisäänsä hartaasti odottamani Luhta Homen Vakka-korit. Ne oli juuri niin täydelliset kuin olin ajatellutkin, suuret kiitokset tontulle! :)
Divaani siirtyi jo aiemmin olohuoneen ikkunanurkkaukseen, joten ajattelin tuoda aulasta tämän pienen (alunperin makuuhuoneessamme majailleen) Ikean Rörberg-lepotuolin tähän kulmaukseen, takkaa vastapäätä. Se saa olla tuossa nyt siihen asti kunnes joulukuusi saapuu. Vakka-koreista suurin löysi heti paikkansa tuosta pienenä laskutasona, päälle pieni pöytätähti ja viereen taulu viimeistelemään pienen joulunurkkauksen.

Ihana Ursula-huopa sopii tähän kokonaisuuteen myös mainiosti. Tästä tulikin niin kiva nurkkaus, että aloin jo hiukan miettimään uutta paikkaa joulukuuselle… En kuitenkaan keksinyt sille parempaa paikkaa, joten eiköhän se tähän tule. Tämän kokonaisuuden voin sitten siirtää vaikka takan puutilan viereen, taatusti ihana sielläkin!

Niin ehtikö joku luulla, että minä tai mies tässä päästäis tunnelmoimaan? Niinhän minäkin hetken luulin, mutta mutta…

Kissat otti oikein asiakseen pitää vahtia tässä tuolilla (vuorotellen, ei missään nimessä yhtä aikaa), aamusta iltaan! Tällaisena pakkasviikonloppuna oli takassa tuli tämän tästä, mutta sehän ei haittaa: tulikuuma turkki on talvella tosi jees juttu! Jos siis tuolille haluaa, täytyy ensin siirtää kissa. Ja ainakin kaikki kissanomistajat tietävät, millaista on siirtää nautiskeleva kissa; ilmoille kaikuu heti pieni vastalause ja syliin ei ehkä hetkeen tullakaan…

Olisin tulossa syliin tästä, kun ehdit…

 Joulunpunaiset sukat jalassa toivotan teille ihanaa ja lumista ensimmäistä joulukuista viikkoa!

/

 

Oon ihan tuon amarylliksen pauloissa, koko ajan käsi hamuilee kameraa, vaikka onhan se kertaalleen jo kaikista mahdollisista kulmista kuvattu :D. Kaksi kukkaa on jo auennut ja on ihana huomata aamuisin, miten koko ajan tapahtuu lisää edistystä: nyt sieltä alkaa kolmaskin pikkuhiljaa aueta, neljännestä puhumattakaan.
Ihastelen aina sisustuskuvia, joissa sohvapöydällä on jokin kaunis kukkanen. Meillä en ole oikein voinut sohvapöytää moiseen hyödyntää, sillä kukka olisi siinä kisuille vähän liian suuri houkutus, kuin tarjottimella. Lisäksi sohvalta, kukkasen takaa, ei näkisi telkkaria kovin hyvin. Nyt kuitenkin katkaisin sen ruukkuamaryllikseni toisen kukkavarren ja asetin sen etukäteisjoululahjaksi saamaani maljakkoon, josta pidän kuin hullu puurosta! Amaryllis on tarpeeksi matala: ei häiritse tv:n katselua ja kisutkin on antaneet sen olla ihan rauhassa jo perjantaista lähtien. Miten voikaan olla jotain noin kaunista kuin tuollainen herkkä, valkoinen kukkanen! <3

Tuosta kynttilöiden puisesta alustasta kysyttiin: se on kesäinen kirppislöytö, eurolla :). Siinä oli molemmin puolin reunoilla kiinni värikkäitä muovihedelmiä; osa irronnut, osa vielä kiinni valtavilla kuumaliimaklönteillä. Vähän voimaa ja apuvälineitä ja sain ne irti. Kiva pyöreä alusta, vaalea puun sävy on juuri sellainen, josta pidän kovasti. Pienenä tarjottimenakin tuota voi käyttää, sillä käyttämäni Ikean kynttilät eivät valuta steariinia eivätkä siten pilaa alustaa.

Mun silmää hivelee aina tällainen yhdistelmä, jossa on pienehkö yksinkertainen maljakko ja iso, näyttävä kukkanen. En malta odottaa, että saan ensi kesänä laittaa pionin tuohon maljakkoon, varmasti upea sekin yhdistelmä.
Eilen ostin toisen ruukkuamarylliksen, oon jostain syystä saanut päähäni että ne varmaan kohta loppuu kaupoista ;). Tämän uuden amarylliksen avautumista saa luultavasti odotella lähes pari viikkoa. Näin meillä on sitten varmasti joulunakin täällä amaryllis (jos toinenkin). Kukkakaupassa tällainen leikkoamaryllis maksoi muuten lähes kymmenen euroa kipale! Ruukkuversioista maksoin 5,95 €/kpl ja niissä on molemmissa kaksi kukkavartta eli karkeasti neljä kukkavartta yhden leikkoamarylliksen hinnalla – aika kiva säästö :)

 Tunnelmallista adventtisunnuntain jatkoa!