/

Tämän joulun kattaus syntyi nopeasti jouluaattoaamuna. Olin jo etukäteen ajatellut, että haluaisin kattaukseen raikasta joulunpunaista ja siitä kattaus lähtikin sitten muodostumaan; punavalkoraitaisista serveteistä. Kahdeksalle hengelle katettu pöytä tuli jo astioista sen verran täyteen, ettei kummoisille koristeille jäänyt tilaa eikä niille kyllä ollut tarvettakaan. Muutaman orjanlaakerin pikkuoksan taitoin Iittalan Kivi-kynttilälyhtyihin ja Kastehelmi-kynttilälyhdyissä paloivat kynttilät. Koska lautasliinarenkaille ei tullutkaan tarvetta, laitoin pari sellaista kynttilälyhtyjen alusiksi:

016

Kattauksen pohjana käytin valkoista pellavaliinaani. Jostain syystä en tykkää kotonani sellaisesta ilmeestä, jossa suorareunainen liina vain roikkuu pöydällä. Niinpä otin laatikosta muutaman Pentikin lautasliinarenkaan ja kiinnitin ne pöytäliinan nurkkiin. Koko kattaukseen tuli heti enemmän ryhtiä!

014

Tällä kertaa päätin istumajärjestyksen jo etukäteen ja kiinnitin nimillä varustetut paikkakortit juomalaseihin. Näin tiesin kattaa oikeanlaiset lasit kullekin, sillä tiesin, kuka haluaa juoda maitoa, kuka kotikaljaa, kuka punaviiniä jne. Mielestäni tuntuu kivemmalta, kun maitoa ei tarvitse juoda punaviinilasista.

015

Joulu alkaa olla enää muisto vain… Niin haikeaa! Muistan, että viime jouluna tällaista haikeutta ei ollut ilmassa, mutta nyt joku tyhjiö valtaa alaa. Millähän sen täyttäisi? On niin ikävä niitä marras- ja joulukuun aamuja, kun sai ensi töikseen laittaa joululaulut soimaan! Huomasin tänä jouluna, että joululaulujen kuuntelu kuuluu mulla enemmänkin joulunodotukseen kuin itse jouluun. Toki niitä joulunakin kuunnellaan, mutta silloin niissä on mukana jo tietynlaista haikeutta, sillä tiedossa on, että viimeisiä viedään… Osa minusta odottaa jo ensi syksyä, jolloin joulunodotus tuo taas arkeen sitä ihanaa kutkuttavaa tunnetta ja iloa. Jakaako siellä joku kanssani nämä tunteet?

/

Saimmekin taas valkoisen jouluaaton! Eilen lumesta ei ollut enää tietoakaan, mutta jouluaattona maisema oli todella kauniin valkoinen. Nousimme joulupöydästä juuri sinisen hetken aikaan ja siirryimme olohuoneen puolelle joulupukkia odottelemaan. Ilmassa oli jännitystä ja poika käveli edestakaisin puppia hokien. Olin ihan varma, että hän pelkäisi joulupukkia, sillä kauhistui hieman sellaisen Prismassa nähtyään, mutta nyt kävi toisin. Varmasti kotiympäristökin poisti pahimman jännityksen.

058

Oltuaan hetken sylissäni rohkaistui silittämään pukin partaa:

074

Huomaa muuten kuvassa joulupukin rakastava katse ♥. 

Käsipäivääkin suostui sanomaan, tosin väärällä kädellä ja vain sormenpäillä ja hieman kurkottaen, mutta kuitenkin!

075

Sitten koitti rennompi osuus ja poika oli innoissaan! Alimmaisia kuvia katsoessani mielessäni kävi, että poika varmaan lukee pakettikortista, kenelle lahja on – sellainen neropatti kun vaikuttaa olevan! :D ♥

Pojalla on aivan uskomaton muisti. Muistaa ensimmäisestä kerrasta kaikki uudet sanat. Esimerkiksi jos näytän, että tässä on liesituuletin ja tuossa kattokaiutin, niin hän muistaa ne tuosta noin vain. Aina kun mennään kyläpaikkoihin, joissa olemme olleet ainakin kerran aikaisemminkin, hän muistaa, missä mikin tavara on/on ollut. Isomummolassa on yöpöydällä enkeleitä, mutta viime kerralla yksi enkeli olikin olohuoneessa. Se täytyi viedä takaisin makuuhuoneen yöpöydälle ennen kuin edes takkia ehdittiin riisumaan. Eilen fammun ja faffan luona näki toista kertaa lähes itsensä kokoisen joulupukin. Se oli eilen keittiössä ja heti sen nähtyään poika asteli aulaan ja näytti, että se kuuluu sinne, jossa se oli edelliselläkin kerralla! Näitä juttuja riittäisi loputtomiin… Aivan ihana seurata oman pienen touhuja ja oppimisia!

kulta

Sain otettua niin kauniita kuvia tuosta kullanmurustani, todella arvokkaita muistoja ♥. Mies kuvasi videokameralla, joten voimme elää nuo jouluaaton hetket vielä useaan otteeseen. Katsoin muuten ennen jouluaattoa edellisen joulun videokamerapätkät ja voi miten sain nauraa vedet silmissä! Samalla tuli todettua, kuinka suuresti elävä kuva eroaakin tavallisesta valokuvasta. Ilman videokameraa en varmaankaan enää muistaisi, miltä poika vauvana kuulosti, millaisia eleitä, ilmeitä ja tapoja hänellä oli jne. Suosittelen videokameraa lämpimästi kaikille! Olen kuvannut pojasta videokamerapätkiä siitä saakka, kun hän oli reilun kuukauden ikäinen, jolloin videokameran hankimme. Tallenteita on ollut aivan ihana katsella jälkeenpäin ja niistä huomaa niin selvästi, miten poika on kuukausien mittaan muuttunut ja kehittynyt.

Mutta nyt lähden tästä tuota pientä pusuttelemaan! Sitten lounasta ja päikkäreitä ja iltapäivällä suuntaammekin minun vanhempieni luo. Sinne tulevat samaan aikaan myös veljeni ja hänen tyttöystävänsä ja vuorossa on perinteisesti sekä herkuttelua että lautapelejä. Leppoisaa Tapaninpäivää teillekin!

/

Takana aivan ihana jouluaatto ♥

Saimme sekä minun että miehen vanhemmat, mummuni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä jouluaatoksi meille. Poika oli aluksi aivan ihmeissään, kun he kaikki olivat kotonamme samaan aikaan! Joulupukkikin kävi eikä pieni pelännytkään yhtään. (Ehkä kaupoissa pukit sitten vain tuntuvat pelottavammilta…) Alkuun istui sylissäni, mutta aika pian lämpeni ja kävi sanomassa pukille käsipäivää sekä kokeilemassa pitkää partaa. Pukin apulaisena jakoi lahjojakin reippaasti, tosin periaatteella kaikki äitille :D.

Illalla olin päivän touhuista niin puhki, että nukahdin viedessäni poikaa nukkumaan – taisin nukahtaa jopa ennen häntä yhdeksältä… Kaiken lisäksi olin sanonut miehelle, että tulla herättämään, jos mua ei ala kuulumaan. Joten niin mut herätettiin siitä ihanan makean sikeästä joulu-unestani :D. Siirryin sitten olohuoneen sohvalle pariksi tunniksi torkkumaan… Mutta jouluaaton tunnelmiin palaan vielä myöhemmin muutaman kuvan kera, nyt sukellan takaisin joulupäivän laiskotteluihin ennen kuin lähdemme moikkaamaan fammua ja faffaa. Täällä rapisee karkkipaperit, hengaillaan pyjamissa, kuuluu uusien lelujen ääniä ja olohuoneen lattialla on suloinen sekamelska. Juuri sellainen kuin lapsiperheessä kuuluukin. Millaisissa tunnelmissa teillä?

092

Rauhallista Joulupäivää!