011

Kuvia viime viikon keskiviikolta. Kokkolassa on aina keskiviikkoiltaisin iltatori (joinain kesinä on ollut kahtena iltana viikossa, en tiedä miten tänä kesänä?).

012

Torilla on perustorituotteiden lisäksi myös kirpputorimyyntiä. Tuosta muistuukin heti mieleeni, että varasto olisi taas tälle vuodelle läpikäytävä ja lisätilaa sinne hyllyille raivattava… Kiertoon meneviä tavaroitakin siellä on vino pino! Kunpa vain ehtisi niitä läpikäymään ja sitten miettimään, miten niistä olisi kätevintä hankkiutua eroon. Joka tapauksessa osa lahjoituksena, osa myymällä.

013

022

Eilenkin oli suuntana iltatori! Aurinko sinne houkuttelee ja tietysti toriostokset. Joka kerta mukaan tarttuu ainakin syötäviä, erityisesti kotimaiset mansikat on vakio-ostos. Seuraavalla kerralla kotiinviemisiksi ehkä leikkokukkia!

025

Torilla tuhisi tyytyväisenä eräs ihana valkoisessa pupuhaalarissaan.

017

Kätevä tuo, kun turvakaukalon voi nostaa autosta suoraan vaunun runkoon kiinni eikä vauvan uni häiriinny. Täällä on muuten valtaisat nimipohdinnat käynnissä, huh hikoiluttaa! En olisi uskonut tämän päättämisen näin vaikeaa olevan vai onkohan tässä vain viime hetkien panikointia ilmassa… Meillähän oli kutsumanimi valmiina jo rakenneultrassa ja talven aikana nimeen löytyi myös toinen ja kolmas nimi. Vauvan synnyttyä olen makustellut etunimeä, mutta nimi ei ole vielä ihan 100 % loksahtanut. Näyttääkö vauva siltä, sopiiko nimi vauvan luonteeseen… Entä onko nimi liian pitkä (3-tavuinen)… Maanantaina mieleen juolahti sitten täysin yllättäen aivan uusi nimi, jollaisen olin kyllä kuullut, mutta en omalle lapselleni aiemmin harkinnut. Kolmekirjaiminen, lyhyt ja ytimekäs nimi. Sopii mielestäni hyvin lapsellemme, oikeastaan kuin tehty hänelle, mutta mietimme vielä, onko se liian harvinainen tai erilainen… Yhtäläistä näissä kahdessa nimessä on niiden pehmeys ja suloisuus. Eräs kaverini kommentoi, että molemmat nimet on ihania, tosi kauniita ja kuulostavat reippaan, hauskan pojan nimiltä. Olen samaa mieltä! Pähkäilyt kuitenkin jatkukoon, vielä hetken… :)

 

 

031

Palataanpas taas hetkeksi Kalajoen loma-asuntomessuille! Lupailin näyttää hieman messukohteiden pihapiiriä ja valikoituipa tähän joukkoon muutama terassikuvakin. Ei mikään ihme, sillä terassipinta-alaa onkin näissä messukohteissa ennätyksellisesti: enemmän kuin messutalojen huoneistoalaa yhteensä – yli 2000 neliötä! 

036

037

042

Kalajoen loma-asuntomessujen teemoiksi muodostuivat luonto, terassit ja rantaelämä. Pihojen ja puutarhojen sijaan messujen pääosassa ovatkin hiekka, aurinko sekä lammen takaa avautuva merimaisema. Näin ollen vihreää nurmikkoa messukohteiden pihalta ei löytynyt, mutta niiden sijaan sai ihastella kiviä ja hiekkaa. Vehreyttä pihoihin oli saatu lähinnä kukilla ja istutuksilla. Mitä mieltä olette tällaisesta ratkaisusta? 

043

047

049-crop

044

082

Siellä täällä katse kiinnittyi isoon terassiin. Mikäs siellä terassilla on kesäkeittiön antimista sekä luonnosta nauttiessa! Luonto onkin näissä loma-asunnoissa vahvasti läsnä niin ulkona kuin sisätiloissakin.

054

104

110

150

147

Jään tänne haaveilemaan lasitetusta terassista… Miten tuon pääterassin katetun osuuden voisikaan sisustaa, jos se olisi lasitettu. Siellä olisi vauvankin mukava nukkua vaunuissa viileämmillä keleillä, kissoista nyt puhumattakaan! Voisimme siirtää sohvaryhmän katetun osuuden alle ja pöytäryhmän grillauspisteen kera taivasalle… Hmm haaveilua, haaveilua :).

 

 

7.5. otin kotona viimeisiä kuvia ennen vauvan syntymää ja yritin olla jännittämättä seuraavaa päivää, jolloin hänen olisi määrä syntyä. Tuolloin muistikortille tallentui mm. tämä kuva nuoremmasta kissastamme, hänet tunnetaan sattuneista syistä myös nimellä terassikissa:

047

Yksi pehmuste ei riitä mihinkään, niitä täytyy olla ainakin seitsemän! Tämä kuva menköön nyt postaussarjani toukokuun kuvasta (vaikka onkin kuvattu ruokailutilan eikä olohuoneen ikkunasta), sillä vauvan syntymän jälkeen mielessä oli hieman muuta ja se toukokuun puolivälin kuva jäi ottamatta :). Ei näyttänyt vielä kovin kesäiseltä toukokuussa! Huhtikuu-postauksestani pääsee kurkistamaan alkuvuoden kuvat.

Kirjoittelen tässä sohvannurkassa vanhemman kisun nojatessa leukaansa polveeni. Vauva makoilee toisella puolella vieressäni torkkupeiton päällä kädet ylhäällä; antoi vihdoin periksi unelle. Voi tuota tuhinaa <3. Näissä merkeissä käynnistyy kesäkuun viimeinen kokonainen viikkomme – mukavaa sellaista meille kaikille!