Ja näin pyörähti käyntiin juhannusviikko! Tyypillisen koleassa säässäkin taidetaan juhannusta vastaanottaa? Sen verran voimakas tuuli täälläpäin, että terassimme jättimäinen aurinkovarjo meni menojaan pitkin pihaa jo ennen puoltapäivää… Onneksi koleita juhannus- ja kesäiltoja voi viettää vaikka näin kuten viime perjantaina teimme:
Takkatuli tepsii aina eikä kylmyys ulkona tunnu enää yhtään niin kurjalta! Kaukana on ne yli vuosikymmenen takaiset festarijuhannukset; nyt nautitaan sateen sattuessa paljon mieluummin sisätiloissa lämpimänä ja kuivana. Oma perhe, juhannuskoivusauna ja pöytä täyteen notkuvia herkkuja – mitä muuta sitä kaipaisikaan :).
Vauvan sänky on jumiutunut aika tehokkaasti olohuoneeseen viimeisen viikon aikana. Mikäs siinä – sopii sisustukseenkin tuollainen kaunokainen! Sillä niinhän siinä on käynyt, että vauva on ottanut sänkymme omakseen ja nukkuu niiiiiin tyytyväisenä tyynyjemme välissä :D. Tämä muutos tapahtui lastenosastolla viettämiemme päivien jälkeen, sillä en hennonut laittaa häntä heti omaan sänkyynsä ja loppu on historiaa. Tosin ehkä tätä nukkumajärjestelyä haluaakin enemmän äiti kuin vauva, vaikka ei hänkään asiaa lainkaan vastusta… Vauva on edelleen samanlainen möyrijä kuin mahassakin: vaikka kuinka etäälle laitan hänet nukkumaan käydessäni, hän on parin tunnin päästä ihan kiinni minussa. Pää pyörii, kädet viuhuu ja jalat potkii – yritä siinä vieressä sitten nukkua :). Tämä systeemi on tällä hetkellä kuitenkin niin kätevä yösyöttöjen kannalta, että tällä mennään.
Syötöistä puheenollen – seuraavaa erää pukkaa tuosta alkavasta puoliunisesta nenätuhinasta päätellen, joten se on moi!
