Aamupäiväterkkuja täältä mustaherukkateen ääreltä! Edelleen kuin hotellissa eli olo on varmaan vähän turhankin hyvä, ottaen huomioon miksi täällä olen ja mihin tällä tähdätään… Vauvasta otettiin juuri aamukäyrää ja seuraavaksi taidan suunnistaa pienelle aamulenkille tuonne käytäville ja upean aurinkoiseen kevätsäähän!
Tämä kone ja sen mukanaan tuomat ajanviettomahdollisuudet on kyllä kultaakin kalliimmat täällä näinä joutilashetkinä. Eli aina silloin kun ei oteta käyrää tai tutkita, ”lenkkeillä” tai syödä – täällähän syödään muuten koko ajan! Maha täynnä aamiaista ja reilun tunnin päästä jo lounas :P.
Yön nukuin kyllä huonommin kuin koko raskausaikana! Kolme tuntia unta ja loput torkkumista, voi hieman haukotuttaa tänään… Nyt olisi kyllä vielä niin tärkeää saada nukutuksi ja levätyksi. Vieras ympäristö, erilainen (huonompi) sänky kuin kotona ja jännitys varmasti vaikuttavat sen verran vahvasti. Toivottavasti saisin pidettyä tämän huoneen yksinäni mahdollisimman pitkään!
Kokkokuva toissavuodelta, kun se kokolla vierailu jäi tosiaan eilen…
Voi enhän mä muistanut miten pieniä nuo uunituoreet vauvat on, voi mahdoton! Nuken kokoisia! Näyttävät kuvissa aina isommilta, mutta ihan minikokoisia näin luonnossa. Täällä on osasto täynnä peikkotukkaisia kääröjä, ei voi hymyilemättä tuijottaa. Äsken aamiaisella oli muutama vauva äitinsä kera; kun yksi alkoi itkeä niin kohta kolme itki. Mietin, että pitäisköhän mun tarjoutua hoitajaksi, jotta äipät saisivat syödä rauhassa :).
Katsoin erästä äitiä, joka syödessään liikutteli samalla vauvansänkyä ja hyssytteli pientään. Kävi mielessä, kuinka onnellisessa asemassa tuo tuore äiti onkaan: synnytys ohi ja lapsi vieressä. Toivottavasti minullakin pian!
