… Ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii. Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin…
Pitkän linjan Dingo-fani täällä moi! Onpa mukava fiilis aina silloin tällöin kuulla noita vanhoja klassikkobiisejä (kuten esim. Dingon ja Kaija Koon) radiosta. Levottoman Tuhkimon tahdissa hoilailin ja kotiin ajelin, nupit kaakossa. Mietiskelin siinä ratin takana, että vauvalla ei taida olla mikään kiire päästä todistamaan livenä näitä mun sooloesityksiäni :D.
Lapsuuden pinkkiä sifonkihuivia ei enää ole, mutta kirppikseltä mukaan tarttui tämä ihana ja uudenveroinen vaaleanturkoosi yksilö:
Viime keväänä olin täysin hullaantunut konjakinruskean ja korallinpunaisen yhdistelmään – olen edelleen! Mutta nyt miellyttää lisäksi konjakinruskea ja raikas turkoosi.
Ihana tämä kevät! Lämpöasteita saisi olla hieman enemmän, mutta kyllä niidenkin aika koittaa. Iltalenkillä saa vielä olla villahuivi kaulassa, mutta päivisin saa kaivaa jo ohuempia huiveja esiin. Kynsilakkalaatikostakin valikoituu kaikki hempeät keväiset ja kesäiset sävyt: tumman- ja kirkkaanpunaiset saavat väistyä korallin- ja vaaleanpunaisten tieltä!
Tämä aulan seinusta on, kuten näette, vaiheessa :). En saa päätettyä, kummalle puolelle ripustamme peilin ja kummalle naulakon, niitä kun ei sitten enää vaihdeta… Lisäksi haluaisin seinälle hieman väriä jonkin taulun muodossa, joten sillekin pitäisi sovitella paikka valmiiksi jostain peilin ja naulakon välimaastosta. Kaiken lisäksi ne monet tarvitsemani kehykset odottavat luonnollisesti edelleen siellä Ikeassa enkä enää taida uskaltaa niin pitkää reissua tehdä. Ehkä tämä viimeistään syksyllä ratkeaa ;).
HAY:n About a Chairin kohtalo oli viime kuussa vielä auki; mietin Pitääkö vai palauttaako… -postauksessani useammastakin seikasta johtuen, pidänkö tuolin vai palautanko sen… Liian kaunis ja hyvä istua, tännehän se jäi! Silmäkin on jo tottunut istuinosan erilaiseen valkoisen sävyyn.
Piti kysyä teiltä erästä asiaa, joka tuli esiin edellisen Uutta perheenjäsentä varten -postaukseni kommenttiboxissa: siellä kyseltiin vinkkejä siihen, miten muuten kuin sulkemalla makuuhuoneen oven voisi välttää kissan kömpiminen vauvan sänkyyn?
Nytpäs lämmitän kanakeittoa ja jään odottelemaan miestä töistä ja harrastuksista kotiin. Mukava tällainen huuhailu-äippälomapäivä takana! Aamupäivällä kävin neuvolassakin, kaikki oli hyvin ja vauvan sykkeet normaalit: 150-160, kuten hänellä lähes aina. Usein kuulee puhuttavan, että poikavauvoilla olisi hieman matalammat sykkeet (120-140) kuin tytöillä, mutta ei tällä meidän pakkauksella! Vauvan pää oli nyt selvästi siellä missä kuuluukin, ei kuitenkaan kiinnittyneenä, mutta jo alempana kuin alkuviikosta. Siitä se lähtee, hitaasti mutta varmasti! :)
