Olettekos jo osallistuneet Arabian Suomen kaunein kattaus -kilpailuun omalla Arabia-kattauksellanne? Jos ette muista, mistä tarkalleen ottaen olikaan kyse, niin yksityiskohtaisempaa tietoa (ja vino pino kuvia omasta kattauksestani) löytyy Pastellisävyinen syysbrunssi -postauksestani. Kilpailu on voimassa tämän kuun loppuun saakka, joten vielä ehtii hyvin mukaan!
Leppoisaa lokakuista lauantaita!
Jokos siellä ollaan talvisissa fiiliksissä? Mulla oli vielä parisen viikkoa sitten oikeinkin talvinen olo ja odottelin sekä talvea että joulua innolla, huomattavasti aiemmin kuin aiempina vuosina. Nyt noista fiiliksistä ei ole oikein tietoakaan, kiitos viimeisen viikon tapahtumien. Ehkä nuokin tunnelmat kuitenkin pikkuhiljaa palaavat, olon normalisoitumisen ja tällaisten kivojen inspiraatiokuvien myötä.
Asiat täällä päässä saivat hieman takapakkia pari päivää sitten, kun kävin uudestaan lääkärillä; lääkäri oli tällä kertaa eri. Olin lääkärin luona oikeastaan hieman muissa asioissa, kun hän yllättäen määräsikin molemmat jalkani kipsiin. Nyt on sitten jalat olleet kipsissä pari päivää: kipsit ulottuvat varpaista polvien alapuolelle (kyseessä puolikipsit eli vain pohkeiden puolella). Nyt olen siis vielä enemmän pyörätuolipotilas kuin aiemmin… Ensimmäinen lääkäri kehotti sunnuntaina vain kävelemään vaikka sattuukin, kun taas tämä kielsi kävelemisen nyt ihan kokonaan. Jalat tuntuvat tällä hetkellä kyllä paremmilta, kun ovat tukevasti kipsien suojissa.
Tähän asti on aika lailla huumorilla vedetty tätä läpi, mutta kohta alkaa huumoriastiastakin pohja näkymään… Jatkuvaa odottelua aamusta iltaan, palaan myöhemmin kertomaan miksi; heti kun vain itsekin tiedän enemmän. Kuulemisiin ja peukut pystyyn! :)
(Kuvat lainattu Ikea Livet Hemma.)
Ihan alkuun suuri kiitos teille kaikille tsemppiviesteistänne edelliseen Ikävä tapaturma -postaukseeni. Jokainen kommentti on luettu ainakin kahteen otteeseen, samalla itketty ja naurettu… Tulen kertomaan tuosta tapaturmasta teille vielä lisääkin vähän myöhemmin, sillä siihen liittyy muutamia seikkoja, joita en vielä tänne kirjoittanut.
Hyvä uutinen on se, että vasen jalkani on nyt huomattavasti parempi! Turvotusta on vielä, jalkaa en omakseni tunnistaisi, mutta se kipuilee enää vain hieman ja vain yhdessä ääriasennossa, joten sillä käveleminen onnistuu. Helpottaa suuresti, kun on edes toinen jalka, jota uskaltaa käyttää :D. Tosin harmi sinänsä, että kivuton jalka on vasen, sillä (kenties oikeakätisenä?) oikeaa jalkaa tulee käytettyä enemmän, se on näinä päivinä tullut huomattua…
Onhan tämä melkoisen avutonta touhua ollut eikä mieli aina muista etteivät jalat ole terveet: olen lähdössä juomaan lasillisen vettä, hakemaan kirjaa tai hiusklipsua, kunnes muistan… Joskus on huomattavan paljon helpompaa pyytää toista hakemaan kuin äheltää itsensä pyörätuoliin ja lähteä rullailemaan, mutta toki sitäkin tulee harrastettua. Kaikki ihan pienetkin arkipäivän toiminnot kestää niin kauan, ihan uskomatonta miten itsestäänselvänä sitä on kaikkea pitänyt!
No mutta, hieman muuta ajateltavaa mummulla vierailun merkeissä:
Edellisellä vierailulla mummun luona otin muutamia valokuvia. Hänen pihapiiristään löytyy vaikka mitä mielenkiintoista kuvattavaa, enemmän kuvia ja tarinaa löytyykin kahden vuoden takaisesta postauksestani Maalla mummolassa.
Mummu on kovin vieraanvarainen: lähes heti saavuttuamme lähti kuokkimaan perunoita :D. Tomera omakotiasuja yli 80-vuotiaanakin.
Mummun pihapiiri on muuttunut kovasti vuosien saatossa, mutta edelleen sieltä löytyy erilaisia herkkuja kuten mustaviinimarjoja, punaviinimarjoja, valkoviinimarjoja, karviaisia, vadelmia, tyrnimarjoja ja omenoita. Omenoita riittäisikin vaikka pienelle armeijalle ja voi miten mummu aina harmitteleekaan, jos niitä jää maahan…
Syyskuukin ehti vaihtua jo lokakuuksi, aika rientää… Kivaa alkanutta lokakuuta teille!