/

 

Nyt vuorossa tämä lupaamani joulukattauspostaus! Kattauksista tuli kaksi hieman erilaista versiota, olisi kiva kuulla kummasta pidätte enemmän :). Idea tämänkaltaiseen toteutukseen lähti, kun sain yhteydenoton Decora Houselta. Kyseessä on verkkokauppa, joka koostuu oikeastaan kahdesta kaupasta: juhlakaupasta ja hääkaupasta; voit tehdä ostoksia molemmissa, mutta maksaa tuotteet samalle kassalle! Decora Housen valikoimiin kuuluu monipuoliset juhlakoristeet, joilla onnistuu luoda kauniit puitteet juhlaan kuin juhlaan.
Aika pian heidän valikoimaansa selatessani alkoi hahmottua tulevan joulun kattaus! Aiempina vuosina olen vasta pöytää kattaessani päättänyt, millaisen kattauksen teen, joten nyt oli tosi mukavaa päästä fiilistelemään jo näin hyvissä ajoin. Sain valita Decora Housen valikoimista tarvikkeita omaan kattaukseeni, kuvista näette mihin päädyin.
Kamera lauloi näiden kattausten äärellä siis viime sunnuntaina:

Aloitin kovin yksinkertaisella tyylillä, pikkuhiljaa lisäillen koristusta pöytään. Yritin välttää sellaista krääsäpöytä-lookia ja omissa silmissäni onnistuin siinä aika hyvin. Valkoisten servettieni ympärille kiepsautin mustaa koristehelminauhaa servettipidikkeen virkaa toimittamaan. Erittäin edulliset pidikkeet saa muuten tällä tavoin ja vaihtoehtoja on suunnattomasti! Lautaselle asettelin pari hopeista suklaasydäntä, pöydän keskiosaan kauniin punaisia.

Ensimmäistä kertaa koskaan kattauksessani nähdään paikkakortit! Kivat helmiäisvalkoiset lumihiutaleet. Alunperin ajattelin laittaa paikkakortit viinilaseihin tuomaan hiukan korkeuseroa kattaukseen, mutta viinilasi oli sen verran ohutta ettei ne sen reunassa pysyneet, joten koristavat sitten vesilaseja. Lumihiutale-paikkakortitkaan eivät ole turhan jouluiset, vaan sopivat kaikkiin talvikauden kattauksiin. Ruokailun alkaessa ne voi asettaa vaikka pöydän keskiosaan koristeiksi.

Sitten tämän toisen tekemäni kattauksen kuviin. Tästä kattauksesta tuli mielestäni vähän herkempi ja pehmeämpi kuin ensimmäisestä, vai mitä mieltä olette?

Tässä kattauksessa erona ensimmäiseen mustat lautasliinat, lautasliinapidikkeet: valkoiset helminauhat (sopivan mittaisiksi katkaistuina) sekä amaryllis.

Meillä ruokajuomat nostetaan yleensä ruokapöytään, mutta muut tarjottavat haetaan keittiön tasoilta. Jotta ruokajuomille ja ylipäätään ruokailulle jää pöydässä tilaa, en halua kattaa pöytää liian täyteen. Yritän myöskin pitää pöydän keskiosan katseenvangitsijat tarpeeksi matalina, jotta kaikilla ruokailijoilla säilyy näköyhteys toisiinsa. Näissä kattauksissa amaryllis ja korkeat kynttilät on helppo nostaa sivupöydälle ruokailun alkaessa, ne on lähinnä luomassa ensivaikutelmaa kattauksen tunnelmasta. Se ensimmäinen silmäys kattaukseen on ainakin itselleni aina tärkeä :)

Tällaiset lautasliinapidikkeet on siitäkin kivat, että ne voi nostaa pöytää koristamaan, kun aloittaa ruokailun. Eivät turhaan jää eteen pyörimään :)

Kun jouluinen ilta pimenee ja tunnelmavaloa luo vain kynttilät & jouluvalot, joulumusiikin soidessa vaimeasti taustalla, on tämän kattauksen tunnelma taas ihan erilainen.

Kohta tämä jouluisen pöydän näkymä täydentyy, kun joulukuusi saapuu koristamaan ja valaisemaan tuota kulmausta. Takassa meillä ei yleensä pala tuli silloin, kun pöydän ääressä on ruokailijoita: suuri luukku lämmittää vähän turhan tehokkaasti ruokapöytään asti… Viime viikonloppuna saimme sen miehen kanssa ruokaillessamme kokea: kuuma oli! :D Joulun aikaan takassa voi sitten poltella kynttilöitä, ne luo viime vuoden tapaan ihanaa tunnelmaa takasta käsin.

Innostuin näistä kattauksista niin, että sormet syyhyää jo erään kahvi-/glögikattauksenkin pariin, haluaisittekohan nähdä vielä senkin?

/

 

Kesällä kirjoittelin ihanista kissanpennuista ja etenkin siitä yhdestä, Helmiinasta, jonka kaunis ja herkkä katse porautui suoraan sydämeeni. Kerroin silloin, kuinka valtavasti halusin antaa kodin tuolle pienelle, mutta päätimme miehen kanssa sitten lopulta kuitenkin toisin. Asia harmitti kovasti, mutta minua helpotti, kun tiesin Helmiinan saavan kodin tuttavani luota.
Muistatte varmaan tämän kuvan? Tämä kuva hänestä saavutti valtaisan suosion mm. blogini facebook-sivuilla:

Helmiina tosiaan päätyi tuttavani luokse, jossa hän sai nimen Hilma. En viitsinyt mennä heti ensimmäisinä päivinä häntä sinne katsomaan, ajattelin että on parempi antaa kisun kotiutua rauhassa ja totutella uuteen perheeseensä. Oli aikomuksena kuvata häntä tänne blogiinkin. Vain muutaman päivän sisällä asiat saivat kuitenkin kovin surullisen käänteen ja tuo Helmiinan kaunis katse aivan uudenlaisia syvyyksiä… Tätä nykyä pieni Helmiina lepää kotinsa pihamaalla, hänestä tuli pieni enkelikissa. Hänen perheensä yritti tehdä kaikkensa hänen eteensä, mutta edes eläinlääkäri ei saanut häntä pelastettua eikä sen koommin edes selvitettyä, mikä pientä vaivasi. Kovin kipeä hän eläinlääkärin mukaan oli ja todennäköisintä on, että tuo pieni oli jo syntyessään hyvin sairas.

Ajattelin kertoa tästä, koska sain vielä eilenkin lukijalta kysymyksen asiaa koskien. Kovin surullinen tarina, mutta onneksi pieni nukkui levollisesti pois eikä kärsinyt enää kauempaa. Tuttavani perhettä ilostuttaa nykyään uusi kissanpentu, joka on aivan niin eloisa ja leikkisä kuin terveen kissanpennun kuuluukin.

Tähän samaan postaukseen voisin muistuttaa kaikkia siitä, miten tärkeää on tukea erilaisia eläinten hyväksi toimivia järjestöjä, yhdistyksiä yms. Näin joulun alla muistaa pienellä ruoka- tai rahalahjoituksella: joka paikkakunnalta löytyy varmasti oma lahjoituskohteensa. Itse ajattelin muistaa paikallista Eläinhoitola Kotipesää, jossa vapaaehtoistyöntekijät tekevät niin kovin arvokasta työtä eläinten hyväksi. Sieltä on moni koditon kissaraasu löytänyt kodinomaista turvaa ja lämpöä, väliaikaisen kodin.
Aion järjestää aikaa, jotta pääsen käymään Kotipesässä vielä ennen joulua muutama ruokakassillinen mukanani, sillä heidän facebook-sivuillaan näkemäni viesti osui kyllä syvälle sydämeeni enkä voisi nauttia joulusta, jos en tekisi omaa osuuttani heidän hyväkseen:

Tuoksuu kohta kotona uuneissa jouluherkut, siksi haluaa kodittomat lähettää omat terkut: olisimme iloisia jos märkäruualla tahtoisitte muistaa meitä, silloin me kiittäisimme naukuen teitä. Tonttu se varastoomme kurkki, eikä siellä ollut kuin muutama hassu purkki.

Jos asut paikkakunnalla, jossa ei ole mahdollisuutta auttaa eläimiä, voi Kotipesään (kuten moniin muihinkin vastaaviin paikkoihin) tehdä lahjoituksia suoraan heidän tililleenkin; tilinumero löytyy tältä sivulta. Aina on jotain, jonka voi vaikka jättää kokonaan ostamatta tai korvata tuote jollain edullisemmalla ja lahjoittaa säästyvät eurot hyvään tarkoitukseen.
Viimeksi viime talvena kävimme tuolla paikan päällä äitini kanssa; veimme eläimille pyyhkeitä, vilttejä, peittoja… Tuollaisetkin otetaan siellä avosylin vastaan! Silloinkin tuli itku kun kuulin erään kissan tarinan ja siinä onkin syy, miksi en käy siellä hirvittävän usein; murehdin kissojen kohtaloa päiväkausia jälkeenpäin (vaikkakin Kotipesässä heillä on erittäin hyvät oltavat!). Silti jokainen kissa ansaitsee sen oman kodin, sen oman ihmisen, jonka syliin käpertyä sekä riittävästi huomiota ja rakkautta <3. En voisi ikinä mennä sinne vapaaehtoistöihin. Itkisin varmasti päivittäin enkä haluaisi luovuttaa kissoja eteenpäin kenellekään tuntemattomalle, joten ne varmasti päätyisivät meille (tai minä muuttaisin sinne :D).

Talven tullen henkeni säästä ja sisään minut päästä. Ei elä kissa lumesta ja jäästä! Kodin, pedin ja ruokaa tarvitsen – olen kaverisi karvainen, Suomen kissakansalainen.

Suureksi onneksi on niitä ihmisiä, jotka antavat kodin jonkun sydämettömän ja julman ihmisen hylkäämälle kissaparalle ♥. Aina ei tarvitse välttämättä ottaa pentukissaa, aivan yhtä ihana lahja on jo aikuisikäänkin päässyt kissa. Tämäntapainen tarina on mm. eräällä todella suloisella ja halittavan näköisellä Tassumiehellä, jolle suurisydäminen Kaisa antoi kodin.

Ai että, itkuhan tässä taas tuli. Nyt mä meen halimaan mun omat murmelit niin niin perusteellisesti että! ♥♥

Onko teillä tapana muistaa säännöllisesti kodittomia eläimiä/tukea eläinsuojeluyhdistysten toimintaa?

Haastan kaikki teidät eläinrakkaat lukijat kirjoittamaan tästä aiheesta omassa blogissaan tai jos ei ole blogia, niin omassa facebook-profiilissaan!