/

>

Käytiin ystäväni kanssa My Dreamhome -liikkeessä Lohtajalla. Ihanien sisustustuotteiden lisäksi liikkeessä oli kori täynnä kisuvauvoja <3. (Liike sijaitsee siis kodin yhteydessä.)
Oi oi mitä ihania pikkupalleroita, sydän suli sekunnissa!


Kisut on kolmeviikkoisia ja etsivät vielä tulevaa hyvää & rakastavaa kotiaan, winkwink!


Pentuja on neljä; kaksi tyttöä ja kaksi poikaa:

Etualan harmaa-valkoinen ja kirjava on tyttöjä, harmaa raitapuku ja musta pappipuku päällä (:D) on herrasmiehen alkuja:



Jos karkuria ei ala näkymään, haen luultavasti löytöeläinkodista pari kisupentua, tyttöjä. Kaksi siksi etten halua erottaa niitä ja löytöeläinkodissa suosittelevat aina et kerralla otetaan kaksi. Tulevaan kissatarhaan pitää saada asukkaita :). Mut ei nyt vielä, vielä on toivoa saada meidän pieni rakas kotiin. 
Olin ajatellu jatkaa tätä meidän harmaata raitapukuklaania, mut kyllä tämänkin katse on melkosen sydämetsulattava:

Kuuletteko miten se kysyy ”mami?” :D 
Ja tämä neitokainen seuras mua eniten kisuille höpötellessäni :)
Voi mikä pieni kullanmuru <3
Pikkupapissa johtajan ainesta?



 Samaan aikaan eteisessä ja mun laukussa:

Oi oi, jos tälle toisen pentueen kollille ei ois ollu jo kotia tiedossa, oisin vähin äänin hipsiny laukkuni kans autoon :D

Isompi vauva halus pienempien koriin ja kuulemma myös näiden pentujen emon maito kelpaa tälle punertavalle kollille, tisu ku tisu!



<3 <3 <3 <3 <3

/

>

Meillä oli neljän naisen pihakirppis tosiaan tänään ja kassalippaat lauloi :). 
Niin hyvin kävi ihmisiä ja tavara vaihtoi omistajaa et aiomme uusia tapahtuman loppukesästä!



Vielä jäi tavaraa varaston hyllyille… Jos vain saisin joskus aikaiseksi, voisin kuvata niitä ja myydä täällä tai blogin facebook-sivulla. En tiedä oisko se kannattavaa, no ehkä ainakin paikallisille lukijoille, jotka vois käydä ostoksensa noutamassa :).



Oli kiva saada muutamaks tunniks jotain muutakin ajateltavaa, kuitenkin viime päivinä päällimmäinen ajatus on ollut meidän kadonnut kisu. 
Tänä iltana tulee kahdeksan vuorokautta. 
Paniikki alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään ja kurkkua kuristaa entistä enemmän. 
En voi mitään muuta ajatella ku mun pientä :´(
Jos sen vielä kotiin saan, loppuu vapaana liikkuminen ku seinään ku kisu on näin arvaamaton! 
Tiedän että aina tulee ihmisillä olemaan vapaana ulkoilevia kissoja ja aina myös niitä, jotka on tarhassa/valjasulkoilee yms. 
Ja on totta, että jos päästää kissansa vapaana ulkoilemaan, ottaa sen riskin että se saattaa häipyä/kadota. Silti sillon ku se tapahtuu, tuntuu se (tämä) aivan järkyttävän kamalalta. Mullakin on varmaan sata kertaa ollu mielessä, ku kisun ulos päästän, et mitäs jos se ei tämän reissun jälkeen enää palaa..? Miten selviän? 
Mut jotenki sitä on vaan luottanu omiin kissoihin, jotka lähes koko ajan on omalla pihalla aivan näköpiirissä. Mut en ois saanu luottaa vanhempaan kisuumme! Sillä on näitä päähänpistoja :/. En vaan arvannu et tää tulee toistumaan ku kuitenki kahdeksan vuotta selvittiin vain yhdellä karkausreissulla. Toivotaan et tää päättyis yhtä onnellisesti ku kolme vuotta sitte!
Ja vaikka tää nyt on mun omaa syytä, suren aivan suunnattomasti ja kärsin joka minuutti.
Kaipaan kisua niin paljon ettei sanat riitä. 
En voi kisun kuviakaan tänne laittaa, sattuu aivan tajuttomasti katsoa niitä :´(


Voi että mä toivon että saan sen pienen raitapuvun syliini ja voin jatkaa tätä blogiakin kevein & onnellisin mielin, omana itsenäni. 

/

>

Viimeinen kesälomaviikkoni käynnistyi tänään. Oli suunnitelmissa lähteä tällä viikolla kauniiseen kesä-Kuopioon, mut nyt näyttää siltä että matka siirtyy… Mulla on vielä lomaa elokuussakin et ehkä pääsemme matkaan silloin ja toivon yli kaiken että karkuri-kisu on silloin kotona <3. Ja jos kisu nyt tällä viikolla vielä palaa, en kyllä malta sitä hoitoon jättää.

Nyt onki hyvä hetki muistella viime tiistain meripäivää, oli ihanan lämmin lomapäivä!
Täällä meillä tehdään kivoja päiväristeilyjä yhdelle Tankar-nimiselle majakkasaarelle. 
Matka taittui tällä laivalla:

Tämä näkymä avomerelle on aina yhtä ihana, siitä tulee mieleen lapsuuden veneilykesät:

Joku luki matkan aikana kirjaa, joku kiikaroi, joku otti aurinkoa, joku ihaili maisemia ja valokuvasi :)

Laivan alimmassa kerroksessa on kahvila, jossa käytiin pienellä paussilla:

1,5 tuntia kesti matka saareen, jossa olin käynyt viimeksi lapsena.

Saarta kierreltiin omaan tahtiimme…

Vierasmajakin löytyy, jos haluaa yöpyä saarella:

Saaren museossa olevan vieraskirjan perusteella Tankarin saari on saanut kansainvälisiäkin vieraita:

Kohti majakkaa suuntasimme reittimme, majakkaa näkee usein Kokkolasta kertovissa matkamuistoissa yms. Onko tuttu näky teille? :)

Kuten näkyy, majakan juurella kalliolla pidimme pienen piknik-hetken. Matkakumppanilla ei ole porkkananväriset hiukset, vaan tummanruskeat, joita aurinko on raidoittanut. Mistä lie tämä sävy kuvaan :D

Saaren pohjoispuolen kallioilla ei saanut liikkua, sillä meneillään on lintujen pesimäaika. Kiivettiin vain ylös hetkeksi tähystelemään ja paljon lintuja näkyikin.
Kaksi tuntia olimme perillä saaressa, sen jälkeen paluumatkalle!
Jos suuntaatte kesälomareissulle Kokkolaan, tässä yksi idea mitä täällä voi kauniina kesäpäivänä puuhastella! m/s Jenny starttaa Vanhansatamanlahdesta, jossa sijaitsee myös leirintäalue. Leirintäalueen vieressä sijaitsee puolestaan asuntomessualue. 
Aikatauluista ja hinnoista löydät tietoa tästä.