Ensimmäiset kaksi päivää lääkitsin kisua siten kuten meidän vanhempaa kisua pitää lääkitä: kissa jämäkästi vasempaan kainaloon, raotetaan suuta ja tuikataan lääke kurkusta alas. Nuorempi kisu ei tykänny tästä tekniikasta, ilme ihan jähmettyneenä oli kainalossa, mut lääke meni silti alas.
No tänään koitin toista tekniikkaa tälle nestemäiselle lääkkeelle, sillä tiedän et pillerilääkkeet kisu nappaa suuhunsa tuosta noin vain. Pilleri pöydälle ja kisu syö sen! Kerran hän sairasti pienenä, annostus oli puoli tablettia. Nooh, olin unohtanu sen toisen puolikkaan mikron viereen, aika korkeallekin… Kisuhan kävi hetken päästä salaa nappaamassa myös sen suuhunsa :D.
No tänään koitin toista tekniikkaa tälle nestemäiselle lääkkeelle, sillä tiedän et pillerilääkkeet kisu nappaa suuhunsa tuosta noin vain. Pilleri pöydälle ja kisu syö sen! Kerran hän sairasti pienenä, annostus oli puoli tablettia. Nooh, olin unohtanu sen toisen puolikkaan mikron viereen, aika korkeallekin… Kisuhan kävi hetken päästä salaa nappaamassa myös sen suuhunsa :D.
Tässäpä siis todistusaineistoa tältä aamulta! Tämä niille, jotka on joskus epäilly meidän nuoremman neidin lääkkeenottoinnokkuutta:
Kieli piiiiitkällä ettei yhtään tippaa mee hukkaan!
Hmm… Erikoisia makuelämyksiä… Vaihteleva maku! Kirpeää ja karvasta… Väkevääkin…
Omnomnom
Hei älä ny vielä vie sitä ruiskua pois!
Kato mä haluun vielä pestä tän!
Sit ku ruisku ei enää maistu miltään, pitää nuolasta ite lääkepurkkia ennen ku mami piilottaa sen!
Terkkuja tällä hetkellä lääkekuurilla olevalle Patsy-kissalle; ei kannata taistella vastaan kaveri, lääkkeet on oikeestaan ihan namia!
Onko teillä näin et saa piilottaa lääkkeet kisulta, muuten ne päätyy ennätysnopsaa parempiin suihin? ;D
