>
… ni oksat pois!Meillä ei siis voi syödä jogurttia rauhassa! (Sopii tulla koittaan :D) Täytyy aina miettiä, milloin on oikeesti aikaa syödä jogurtti, sillä tästä talosta löytyy pari tyyppiä, jotka tulee juoksujalkaa ku kuulevat jogurttipurkin kannen aukeavan… Ei auta mennä suljettuun huoneeseenkaan syömään, nuorempi tyyppi ku raapii ovea vimmatusti tietäen et herkkua ois saatavilla. Tässä talossa jogurtit yleensä nautitaankin ne tyypit sylissä…
mulle mulle mulle!!!
Eka nuollaan purkin kansi, yhteistyötä yhteistyötä!
Samalla voi yrittää lusikoida sitä jogurttia omaan suuhun… Tosin välillä se kissan suu on lähempänä lusikkaa ku oma suu :/.
jummi miten namia!!!
Ja heti ku kansi on nuoltu, rynnätään purkin kimppuun! Joten parempi ois ku siinä vaiheessa purkista ois enää pohjat jäljellä, muuten sitä ei jää itelle ollenkaan! Ajoitus on tässä puuhassa kaiken a ja o!
Nenää nyrpistäen kieli ulottuu ihan pohjaan asti!
Lost in jogurttipurkki!
Jos itelle ei just sillä hetkellä oo purkissa tilaa ni voi vaikka nuolla kaverin päätä!
Lopuksi jogurttipesut pinkillä tyynyllä…
Onnellinen jogurtilla herkutellut mamin villapaitaan nojaaja <3.
Arla Ingmanin Perinteinen jogurtti – maistuis varmaan sullekin :P
Ps. Lähetin tän viimeisen kuvan Arla Ingmanille, muutaman päivän kuluttua tuli postitse kiitoskirje ja pari heijastinavaimenperää :D. Kisut ois varmaan pitäny enemmän parista jogurttipurkista :P, mut kiva ele tämäkin!
