All you need is White

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 3.12.2016

Kotonamme viime jouluna

Lähdin tässä kahvikupponen vieressäni pienelle muistelumatkalle vuoden taakse, ajankohtaan lokakuusta joulukuuhun. En oikeastaan koskaan lue vanhoja postauksiani (en ehdi, vaikka joitain pojasta kertovia juttuja joskus haluaisinkin käydä lukemassa), mutta näin joulun aikaan on mukava tehdä pieni katsaus taakse. Saada lisää joulufiilistä katsellen kuvia ja muistellen, miltä meillä vuosi sitten, viime jouluna, näyttikään!

Muistan, miten ennen ensimmäisen amarylliksen hankkimista (asia, jota olin jo kuumeisesti odottanut!) tuo liljakin alkoi näyttää amaryllikseltä:

Kunnes sitten vihdoin:

Kyllä tuo valkoinen amaryllis on vain aivan täydellinen joulukukka minulle ja meidän kotiimme. Niin valtavan kaunis ja ihanan kestäväkin! Ostan aina ruukkuversion ja mieluiten kaksivanaisen, josta sitten katkaisen varret yksi kerrallaan maljakkoon. Paljon edullisempi näin kuin ostaa valmiiksi leikkokukkaversioina.

Amaryllisten lisäksi viime jouluna joulukukkinamme nähtiin valkoisia hyasintteja. Ne näyttivät mielestäni erityisen kauniilta noissa valkoharmaissa kipoissa sekä erilaisissa, kirkkaissa kynttilälyhdyissä, maljakoissa ja Hobstar-laseissa – jouluhörhö aina keinot keksii! :D

Joulunaikaan kuului myös ihanista sinisistä hetkistä nauttimista sekä pikkujouluja. Pikkujouluja vietimme viime vuonna ihan keskellä arkipäivää poikani sekä viiden naisen kera. Tänä jouluna taas uusiksi, joulukuun puolivälin paikkeilla! Se on jo perinne.

Vuosi sitten askartelin aina, kun vain vähänkin oli ylimääräistä aikaa. Puuhelmistä ja puutikuista valmistui vaikka ja mitä. Tänä vuonna MioSa. designin tilaukset täyttävät tuon askartelutyhjiön aika tehokkaasti ;).

Viime vuonna tutustuin myöskin ensimmäistä kertaa orjanlaakeriin ja ensimmäisenä kotiimme päätyi tämä kellertävän oranssi oksa:

Tykkäsin siitä niin, että joulunpyhiksi ostin kirkkaanpunaisen version ja olipa se kaunis pari joulutyynyni kanssa!

Nytpäs siirryn tästä keittiön puolelle ja aloitan kaalilaatikon valmistuksen; tein sitä viimeksi kuukausi takaperin ja siitä lähtien olemme sitä muistelleet, joten nyt on uuden satsin vuoro! :D Taidan laittaa Frank Sinatran joululaulut kokkailumusaksi, olen kuunnellut niitä tässä kirjoittaessanikin. En ole aina Sinatran joulumusiikista tykännyt, mutta viime vuosina olen huomannut, että on se aika helmi ♥. Näistä kyseisistä joululauluista aistii sen ihanan vanhan ajan joulun tunnelman: kiireettömyyden, stressittömyyden, rauhallisen nauttimisen. Sellaisen lumisen joulumaiseman, jossa isot lumihiutaleet hiljalleen putoilevat valkoiseen maahan samalla kun isä hakee takkapuita, äiti lämmittää glögiä ja lapset kurkkivat jännittyneinä ikkunasta ulos tonttuja etsiäkseen. Taustalla soivat hiljaa joululaulut, takassa ritisee palava puu ja ikkunassa loistavat tähdet.

Joulu ♥

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 1.12.2016

Marraskuusta joulukuuhun

Kalenterin lehti on kääntynyt joulukuuhun – ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää teille! ♥

Ja kiitos, että edelleen jaksatte näitä juttujani käydä lukemassa, vaikka blogi on pysynyt hieman normaalia hiljaisempana. Tosin en tiedä, onko tämä postaustahti ihan pysyvääkin sorttia. Mahdollisesti, sillä ainakaan 30 postausta/kuukausi -tahtiin en taida enää ehtiä. Kaksi viikkoa on vielä kiireitä MioSa. designin parissa ja eräs kiva kokkolalainen hyväntekeväisyysjuttukin, johon minua pyydettiin, on tuloillaan – jälkimmäisestä kerron teillekin myöhemmin lisää!

Eli kun täällä on tehty ympäripyöreää työpäivää kotiäitiyden ja -elämän ohella, niin kotisiivouspalvelu on ollut yksi tämän vuoden onnistuneimpia päätöksiämme. Vaikka se tehtiin vasta loppuvuodesta, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olemme nauttineet tuosta herkusta nyt marraskuun ajan ja voi että ♥. Kolme kertaa on siivooja käynyt ja melkein olen itkenyt – onnesta. Poika on ollut vanhempieni luona ja minä työhuoneessani töitä tehden samalla, kun koti on puhdistunut. Olen jo jonkin aikaa tuota päätöstä mielessäni pyöritellyt ja eräänä lokakuun iltana taas työt klo 22 lopetettuani laitoin samantien siivoojalle viestiä. Viesti kuului jotakuinkin näin: Milloin pääsette tulemaan, tarve niin pian kuin mahdollista! :D

Miksi kotisiivouspalvelua tunnutaan jotenkin häpeiltävän? Mieltääkö joku sen vielä laiskuudeksi? Olisiko se kuitenkin elämästä nauttimista, keskittymistä itselleen mielekkäisiin asioihin? Että pitäisikö se sittenkin mieltää enemmänkin viisaudeksi? :D Itse sanoin viimeksi eilen miehelleni, että tunnen ansainneeni tämän 200 % ja piste. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että minulta jää aikaa joskus iltaisin vain olemiseen tai joskus päivisin vain poikani kanssa hassutteluun. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että delegoin omia töitäni muille; vaikka sitten vieraille ihmisille. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että täällä tuoksuu kaksi kertaa kuussa putipuhtaalta, vaikka minä en ole tehnyt asian hyväksi mitään. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että tunnen tämän järjestelyn ansiosta entistä suurempaa iloa arjessa. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että kannatan paikallista yrittäjyyttä.

Hieman jännitin kertoa asiasta mummulleni, sillä ikäihmiset näkevät nämä asiat ehkä toisin. Mummuni on ollut aina kotona ”töissä”: huolehtinut ruuat pöytään ja kodin puhtaaksi sekä kasvattanut siinä samalla kaksi poikaa. Ajattelin, että mummu ei ehkä ymmärrä asiaa siten, että tuon lisäksi minä teen tässä vielä palkkatyötä eikä se ole sen helpompaa, vaikka työpaikkani oman kodin katon alla sijaitseekin. Yllätyksekseni mummu tokaisikin heti, että mahtava asia! Ja samaan hengenvetoon Sää teet muutenkin ihan liikaa töitä!

Mies hieman arkaillen lokakuussa kysyi, että onko tämä nyt pysyvä järjestely, että siivooja käy kahden viikon välein. Tuohon en osaa oikein vieläkään vastata, mutta vielä kerran tälle vuodelle he tulevat, sillä joulusiivouksen ostan heiltä myös. Joulusauna ei tunnu pätkääkään epäonnistuneemmalta, vaikka en ole itse niitä lauteita puhtaaksi kuurannutkaan! Minun tämän joulun suunnitelmani on rentoutua, nukkua hyvin päikkäreitä myöten sekä laiskotella! ♥ Tuohon komboon ei mahdu ajatuksia siivoamisesta.

Olohuoneemme on vähän hyrskyn myrskyn; tavarat ja taulut seilaavat siellä sun täällä. Onpa osa tauluista lattiallakin, seinään nojailemassa… Odotamme nimittäin erästä olohuoneen huonekalua saapuvaksi, joka toivottavasti vihdoin ensi viikolla saapuu! Sitten alkaa olohuoneen sisustaminenkin, kun kalusteet alkavat olemaan paikoillaan. Jännittyneenä täällä jo odottelen enkä malta odottaa (joulu)olohuoneemme valmistumista!

Mies ja poika lähtivät vielä iltaulkoilulle ja minulla on edessäni ei-niin-mukava puuha. Nimittäin muutaman kuukauden rästihommat kirjanpidon tiimoilta… Vaikka olen jo vuosia käyttänyt tilitoimistoa, jää tässä itsellekin tiliotteiden tulostamista ja miljoonien kuittien tulostamista, kopioimista sekä lajittelua tehtäväksi. Ehkä kaikki eivät noita jälkimmäisiä itse edes tee, vaan sysäävät tilitoimistolle, mutta itse en vain kykene viemään sinne sellaista epämääräistä paperikasaa setvittäväksi. Mutta on se jännä juttu, miten tätä tulee välteltyä aina viimeiseen asti – aivan kuin aikoinaan tenttiin lukemista, haha! Silloin jopa siivoaminenkin oli maailman parasta! :D

Näistä arkisista ajatuksista joulukuuhun!

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 29.11.2016

Tänään tummempaa joulua

Tummempaa joulua tarjoaa tänään nämä inspiraatiokuvat, jotka ovat peräisin H&M:lta:

Punaista, tummanvihreää, ruskeaa, tummanharmaata ja tummansinistä – näistä sävyistä on mausteisen tumma joulu tehty. Monenlaisia DIY-kransseja näkee nyt somessa, näissäkin kuvissa sellainen esiintyy. Itsekin väkersin illalla pienen kranssin männynoksista, täytyypä vilauttaa siitä kuvaa seuraavaksi.

Tummempaa joulua ja vastapainoksi vaaleampaa joulua – kumpi on sinun makuusi?

Vaalean joulun sävyissä valkoinen on selvästi pääosassa ja sitä on sitten maustettu hienovaraisesti havunvihreällä, hopealla ja kullalla. Ehkä vähän mustavalkoisuuttakin joukkoon sekä graafisia kuoseja, jolloin jouluilme erottuu hieman enemmän siitä perinteisimmästä.

Jompaa kumpaa näistä tai sitten molempia sopivasti sekoitellen. Onko sinun joulusi kenties jotain muuta kuin näissä nähtyä? Mielestäni on mukavaa, että joulua ei enää mielletä niin yksitoikkoisesti vihreän ja punaisen värin juhlaksi, vaan joulu voi olla ihan mitä tahansa, mikä vain itsestä parhaalta tuntuu ja mikä itselle sen joulumielen synnyttää!

Täällä meni päivän suunnitelmat uusiksi heti aamusta, sillä autokatoksesta peruutettuani autoni alkoi auton sijaan muistuttamaan kurnuttavaa sammakkoa! Ei muuta kuin pikaisesti postin kautta autohuoltoon ja sinne se jäi, hoidettavaksi. Poika oli huolissaan, kun setä otti äitin avaimet ja kyseli moneen kertaan, missä ne ovat. Totesi sitten lopuksi, että setä suuttuu, jos äiti nappaa avaimet takaisin! Näin jäivät sekä auto että avaimet huoltoon ja pääsimme äitini kyydissä pojalle lelujoulukalenteria metsästämään! Neljännestä paikasta sellainen vihdoin löytyi ja pääsemme kurkistelemaan Muumi-hahmoja heti ylihuomisesta alkaen. Ryhmä Hau -kalenteri olisi varmasti ollut tosi hitti, mutta niitä ei taida ollakaan. Eiköhän tuo Ryhmä Hau -kokoelmakin viimeistään jouluna kartu ;). Pikkujoululahjaksi poika sai viime viikonloppuna valita yhden hahmon ja valitsi pienen Vainun. Sen kanssa on sitten sunnuntai-illasta asti nukuttukin ja se tulee mukaan ruokapöytäänkin. Millainen joulukalenteri teiltä löytyy tänä jouluna?

(Kuvat lainattu H&M.)