/

Työpäivä ja yksi työpäivän katkaisija sekä kohokohta meneillään: cappuccinohetki! ♥

Kovasti jo juhannusmietteet valtaavat pään ja olinkin äsken ihan varma, että tänään on jo keskiviikko, mutta eipäs ollutkaan! Jokos teillä on juhannussuunnitelmat selvillä? Viime juhannuksen vietimme porukalla laivalla (Juhannus laineilla -postaus) aivan upean aurinkoisessa säässä, mutta tänä kesänä astutaan laivaan vasta myöhemmin kesällä. Tuleva juhannuksemme tulee puolestaan menemään kuten usein aiempinakin vuosina: toisena päivänä olemme minun vanhempieni luona ja toisena päivänä miehen vanhempien mökillä. Vietetään kiireetöntä aikaa perheen parissa, grillataan, saunotaan, paljuillaan, syödään hyvin ja herkutellaan, ihastellaan Suomen kesämaisemia ja vihreää luontoa, makoillaan riippukeinussa, kävellään avojaloin (jos vain tarkenee…), syödään mansikoita ja nukutaan vaikka päikkäreitäkin, jos herra kolme vee mahdollistaa tämän… Hän kun ei päikkäreitä nuku muuten kuin (ihan vahingossa) liikkuvassa autossa, joten siinä on meidän vanhempien hieman vaikea nukkua mukana! Yöuintikin olisi aika täydellinen juttu yöttömässä yössä, mutta sää taitaa olla suht viileä sellaiseen ja tietysti se tärkein: mihin lapsi laitetaan :D.

Juhannusmietteet mielessäni mieli valikoi kuin automaattisesti juhannukseen sopivia sisustuskuvia. Niitä siis tarjoilen nyt tännekin! Täytyykin viimeistään torstaina vaihtaa sänkyyn puhtaat petivaatteet; taitaa olla valkoisten, pellavaisten vuoro – ihana sitten pujahtaa juhannusunille!
Tilasin eilen makuuhuoneeseen uudet pimennysverhotkin. Tilasin ne pikapakettina, jotta ehtisivät juhannukseksi. Nyt makuuhuoneen pikkuikkunassa ei ole pimennysverhoja (mistään ei löydy valmiita pimennysverhoja niin kapeaan ikkunaan), joten testaan nyt siihen pimentäviä sivuverhoja. Tästä lisää, jos verhot ovat sellaiset kuin odotan ja toivon!

Kukkakimppu täytyy juhannukseksi hommata! Vaikka pionit niin ihania onkin, niin juhannuskimppu saa olla luonnon antimia, joita voimme pojan kanssa käydä yhdessä poimimassa. Koivunoksia, koiranputkia ja mitä nyt vastaan tuleekaan! Pojan lemppareita ovat tällä hetkellä niittyleinikit; niitä hän poimii päivittäin.

Nämä ikkunanäkymät ovat niin upeita Suomen kesässä! Kun ikkunaruudusta avautuu sisätiloihin niin upean vihreä maisema että!

Mutta nyt mulla olisi ohjelmassa vielä hieman maalaushommia ennen kuin työpäiväni päättyy, joten puuhastelemaan siis! Mukavaa tiistaita!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Eilinen oli täysin tavallinen tiistai. Elimme keskellä arkea, mutta silti huomasin, että päivässä oli jotain erilaista ja erityistä. Olen viime päivinä huomannut ajattelevani asioita hieman eri kantilta. En ole koskaan pitänyt arkea mitenkään kovin tylsänä pakkopullana, vaan olen aina yrittänyt siitä parhaani mukaan nauttia, sillä pidän sitä hyvin tärkeänä. Elämähän on hyvin suurimmilta osin arkea! Ja se arki täytyy itse muokata sellaiseksi, että siitä voi nauttia; millä tavoin se sitten ikinä onkaan mahdollista. Säännöllisesti täytyisi kuitenkin olla sellaisia kivoja hetkiä, joista tulee hyvä mieli. Toiselle se saattaa olla tunnin hikilenkki, toiselle vartti kahvikupposen ääressä, toiselle leikkivän lapsen katseleminen, toiselle kissa kainalossa makoileminen tai näitä kaikkia. Tällainen tapa auttaa elämään hetkessä, kun nauttii niistä käsillä olevista päivistä eikä aina odota esimerkiksi tulevaa viikonloppua. Kun päivä kääntyy iltaan (ja pöly laskeutuu :D), voi sitten miettiä, mitä kaikkea kivaa koinkaan ja mietiskelinkään tänään.

Luin jonkin artikkelin (harmikseni en enää löytänyt siihen linkkiä) ja siitä mieleeni jäi mm. se, että tutkijat ovat todenneet kiitollisuudenaiheiden listaamisen todella lisäävän onnen tunnetta ja pitävän masennusta loitolla. Uskon, että tuossa on perää! Mitään kiitollisuudenaiheita en itse ole listannut, mutta iltaisin, kun poika käy nukkumaan, mietin usein päivän kulkua ja päivän kohokohtia. Olen huomannut, että tuo auttaa kiinnittämään huomioni entistä enemmän niihin elämän valoisiin puoliin. Jonkun korviin tämä saattaa kuulostaa hömpältä, mutta älä arvostele, ennen kuin testaat! Mitä haittaa on pienestä lisäonnentunteesta?

Mietin, että mitäpäs jos listaisi ihan ylös asti noita ”päivän parhaita”… Ja voisihan se olla vaikka yksikin asia/päivä eikä välttämättä useita. Aika äkkiä siitä tulisi varmasti tapa ja olisi hauska lukea niitä joskus jälkikäteenkin. Tähän mennessä tämä iltatapani on tuntunut ihan toimivalta, joten voisihan tuota kirjallistakin versiota kokeilla. Mistä nämä ajatukseni sitten alunperin lähtivät liikkeelle? No PikkuVaniljan Martinasta! Hänen Instagram-tilillään olen nähnyt tekstejä aiheesta ja kiinnostuin heti! Martina kirjoittaa mm. näin:

Ensimmäinen kiitollisuuspäiväkirjani tuli juuri täyteen. Vuoden kokemuksella voin sanoa, että kun ympäröit itsesi kiitollisuudella päivittäin edes pienen hetken ajan, alkaa uskomattomia asioita tapahtua!

Onko teillä kokemusta tällaisesta? Tuntuu, että nykyään jatkuvasti tavoitellaan jotain isompaa, suurempaa, hienompaa mitä sillä hetkellä jo on tai omistaa. Toki tuota on hyvä olla jossain määrin, kunnianhimoa, mutta jos se alkaa syömään tyytyväisyyttä elämän nykytilanteesta, ollaan menty metsään. Kun olimme viikonloppuna keilaamassa ja keilapallo kädessäni odottelin puomin nousua, mietin, että tämä elämä on ihan täydellistä. Just nyt ja just näin! Tuo pieni ja ohikiitävä hetki jäi mieleeni; se tunne, mitä silloin koin. Toki mielessä on erilaisia haaveita, isompia ja pienempiä, mutta ne tai niiden toteutumatta jääminen eivät poista onnea ja onnellisuudentunnetta nykytilanteesta.

Kuten alussa kirjoitin, eilinen oli täysin tavallinen tiistai, mutta se ei tuntunut siltä. Leijuin jossain tyytyväisyyden pilvessäni, vaikka ruuaksi suunnittelemani jauheliha oli ihmeellisesti jääkaapissa harmaantunut ja jouduin taikomaan päivällisruuan tuosta noin vain pakastimen antimista. Söimme sitten tikkuperunoita, porkkana- ja palsternakkatikkuja sekä kalapuikkoja! Samalla pakastinta kaivaessani innostuin pesemään sen, sillä se jäi jokin aika sitten tekemättä. Pesin kaikki laatikot ja kävin jokaisen ruokatarvikkeen yksitellen läpi. Järjestin laatikot myös uudestaan siten, että jokaiselle tarvikkeelle on omansa. Esimerkiksi jääpalat ja kauratyynyt yhteen (jälkimmäisten on aina oltava kylmässä, sillä saatan tarvita yhtäkkiä!), leivät, lihat, kasvikset ja marjat omaansa. Lisäksi on aina oltava pari sekalokeroa muille ruokatarvikkeille! Mies on sellainen sujauttelija, että tämä järjestys ei varmasti kovin pitkään säily, mutta jos nyt edes hetken tai sitten teen lokeroihin lappuset :D.

Pakastimesta löysin yhden rasiallisen pakastamiani raparperinpalasia sekä pojan synttäreiltä ylijääneitä suklaakakun palasia. Niinpä keitin raparpereistä mehun ja herkuttelimme sen kanssa viimeiset suklaakakun muruset. Poika mutusteli puolivälissä palaansa ja tokaisi suu suklaassa, että otan kohta lisää tätä! Valitettavasti paloja oli vain kolme…

Tämän keskiviikkoiltapäivän ihana hetkeni tulee olemaan cappuccino aurinkoisella ja niiiin lämpimällä lasiterassilla, joten sinne siis! ♥

/

Ihana viikonloppu – toivottavasti teilläkin! Olen kyllä niin nauttinut viime viikonlopunkin edestä, sillä ilmat ovat olleet ihanan aurinkoisia (viime viikonloppu ja äitienpäivä olivat sateisia) ja mies on ollut vapaalla viikonlopun, kuten normaalisti aina onkin. Tähän viikonloppuun on mahtunut paljon kaikenlaista; sekä leppoisaa vapailua että jotain hyödyllistäkin omien töideni muodossa. Jälkimmäistä kuitenkin vain vähän, sillä täytyy muistaa pitää myös vapaata säännöllisesti!

Valitsin tähän muutamia tätä viikonloppua kuvaavia kuvia, vaikka osa näistä kuvista onkin otettu jo aiemmin. Kuvaavat puuhiamme kuitenkin sen verran hyvin, että sopivat tähän! Olen ehtinyt taas käymään sisustuslehtiäni läpi ja tekemään karsintaa. Kylläpä noita lehtiä onkin kertynyt ja turha niitä kaikkia on itsellä säilyttää; kiertoon vain niin saavat muutkin uutta lukemista! Kissat ovat nauttineet aurinkoisemmista ilmoista ja ulkoilleet olan takaa. Eilen norkoilivat grillin vieressä sattuneista syistä ja kyllähän sieltä aina muutamia herkkupalasia heillekin asti lenteli. Vanhempi kisu tykkää näinä päivinä erityisesti lasiterassista; siellä ei ole vielä liian kuuma, vaan juuri täydellisen sopiva lämpötila 14-vuotiaan paistatella päivää ♥. On ollut ihanaa, kun on voinut pukea ulos hieman kevyemmin. Tämä kevät on ollut haastava pukea lasta päiväkotiin, kun aamuisin on lähes pakkasta ja iltapäivästä lähes +10 astetta ja kuravellikelit. Kotipäivinä helpompaa, kun vaatteita voi vaihtaa nopeastikin. Ostin M:lle tuon Lindexin tummansinisen kevättakin käytettynä. Oli kuin uusi ja sopii pienelle täydellisesti! Tällaisia vaatteita tulee ostettua vielä tämänikäisellekin käytettynä, mutta arkisemmat vaatteet ovat yleensä jo niin nuhjuisia, että ne tulee ostettua uutena. Tosin kesäpäivien ulkopuuhiin sopivat ne hieman nuhjuisemmatkin täydellisesti! Miten noilla pienillä pojilla kuluvatkin housunpolvet heti puhki? :D

Olen joskus miettinyt, että täytyisi kirjata ylös pojan parhaimpia letkautuksia, sillä niitä tulee päivittäin. Viimeisin toissaillalta, kun poika kyseli vasaran perään (oma leikkivasara on niin nähty): Äiti saanko sen vasaran nyt? Se lyö vain nauloja. Ei teeveitä. Ja tuohon yhdistettynä kirkkaat, viattomat silmät ja vakuuttavaa pään pyöritystä. Niin räjähdin nauramaan! En tiennyt, että oli olemassa tuollainen teeveenpaukuttelumahdollisuuskin :D. Joten kultaseni, palataanpas asiaan vaikka 15 vuoden päästä!

Eilen oli mahtavan aurinkoinen päivä, mutta aika kylmä tuuli. Kävimme mökillä ja sieltä suuntasimme tivoliin, poika oli innoissaan! Mietiskelin siinä ties kuinka monetta kertaa lippukassalla jonottaessani, että tulipas viime vuoden tivolireissu halvaksi, kun poika ei halunnut mennä juuri mihinkään laitteeseen… Nyt sai olla kaivamassa lompakkoa tämän tästä, mutta vieläkin selvää varovaisuutta ilmassa eikä kaikkiin laitteisiin halunnut. Isänsä kanssa kävi muutamassa ja pomppulinnassa pomppimassa. Nyt vain tähän ikään taitaa kuulua se, että on vaikea hyväksyä, kun oma aika jossain loppuu ja on seuraavien vuoro… Pienet itkupotkuraivarit nähtiin myös siinä vaiheessa, kun mies kantoi poikaa autolle päin. Hyvä tällä tavoin opetella noitakin taitoja!

Tänään ajattelimme käydä vanhemmillani ja sieltä vielä toinen reissu tivoliin :D. Ihan vain siksi, että meillä kaikilla oli siellä eilenkin niin kivaa! Jäi hieman harmittamaan, että pikkulasten laitteita pyörittävät mörököllimiehet eivät puhuneet lapsille mitään. Jos vanhemmat seisovat aitojen ulkopuolella, kolmevuotias istuu laitteessa ja iso partainen mies tulee kiinnittämään turvavyötä sanomatta sanaakaan, ei ole vaikea arvata miten tuo päättyy. Asiakaspalveluhenkisyys kuuluu myös tivoliin ja ennen kaikkea lasten iän mukainen asiakaspalveluhenkisyys! Näin tivolissa vanhaa luokkakaveriani, jonka kanssa tuli puheeksi lipputoiminta. Joihinkin laitteisiin pääsee lapsi + vanhempi/saattaja -kombolla yhdellä lipulla ja joihinkin kaksi vanhempaa ja yksi lapsi kahdella lipulla. Noita ei ole kuitenkaan selvästi missään näkyvissä ja jos tarjoat itsestäsi ja lapsestasi kahta lippua, se kyllä otetaan vastaan, vaikka yhdelläkin pääsisi. Tuo jäi hieman harmittamaan, sillä viime vuonna oli täysin sama homma. Yksi lippu maksaa kuitenkin viisi euroa, joten ei niitä huvikseen useampia vain taskuntäytteeksi ostelisi. Laitoin tuosta heille palautettakin menemään, sillä ei se auta asiaa tämän enempää yksinään harmitella.

Tämä toukokuu on ollut erilainen kuin yleensä, monessakin suhteessa! Vappua vietimme lumisissa maisemissa; vappuna oli lunta enemmän kuin useana jouluna! Näistä säätiloista johtuen toukokuussa on nautittu takkatulestakin ja sisälläkin on joutunut jopa valoja sytyttelemään. Myöskin poreamme on ollut aiempaa enemmän käytössä näin ”kesäkuukautena”. Niin ja palju on vielä jäässä, siis täh! Jonkinmoinen jäälohkare siellä pohjalla vielä on, joten sitä joudumme vielä tovin odottelemaan. Eilen illalla kun ilta-aurinko paistoi saunaterassille niiiin upeasti, sanoin miehelle, että eikö olisikin ollut huippua mennä paljuun ennen Suomen peliä! Tänäänkin on jännitystä luvassa, toivottavasti Leijonat voittavat pronssia! Peli tulee jo viideltä, mutta tapamme mukaan nauhoitamme sen ja katsomme vasta pojan käytyä yöunille. Täytyy olla sitten taas koko ilta eristyksissä ulkomaailmasta, että ottelun tulos ei kantaudu korviimme…

Tällainen viikonloppu täällä! Minun oli tarkoitus tulla sanomaan tänne nopeat heipat ennen pinaattikeiton valmistamista, mutta tässähän kävi taas perinteiset! No eipä tässä kiire; poikakin on vielä ulkona mönkkärillä ajamassa. Lounaan jälkeen miehellä on ohjelmassa harrastushommia ja minä ajattelin kurvata pojan kanssa mummuani moikkaamaan. Iltapäivällä sitten vanhemmilleni ja sinne tivoliin. Jos nyt kuitenkin ensimmäisenä kupponen cappuccinoa tuolla lasiterassilla, kun se tuossa kuvassakin niin houkuttelevalta näyttää… Ja vaikka senkin kunniaksi, että terassimme lasitus valmistui Lumonin toimesta päivälleen kaksi vuotta sitten (terassi tuolloin esittelyssä Lasitettu terassimme -postauksessani)!

Aurinkoista sunnuntaita sullekin! ♥