/

Kalenterissa on kääntynyt joulukuun lehti – ihanaa alkanutta jouluista kuuta teillekin! ♥

Viime viikko oli meille hyvin murheellinen, kuten sitä edeltäneet viikotkin. Aika lailla koko marraskuu… Rakas tätini saatettiin perjantaina haudan lepoon eli tuo black friday oli meille erityisen musta. Toisetkin hautajaiset on luvassa lähitulevaisuudessa; jo ensi viikolla. Näin emme olisi kyllä millään halunneet tätä joulunalusaikaa viettää. Tässä huomaa taas tämän elämän arvoituksellisuuden; hetkessä kaikki voi olla toisin!

Innostuin kuvaamaan vielä uudestaan näitä sinisiä hetkiä. Hieman enemmän olisi pitänyt kameran asetuksia säätää, mutta menkööt. Aikaa on niin rajallisesti, että joko kuvaan pikaisesti tai en kuvaa ollenkaan.
Kotoa löytyy nyt sen verran jouluista valoa, että nämä taitavat riittää. Olohuoneessa on ikkunatähdet ja kynttelikkö. Tähdet löytyvät myöskin keittiöstä ja ruokailutilasta. Parit pallovalotkin löytyy, vaikka niitä en kyllä jouluvaloiksi mielläkään. Vielä esikoisen huoneeseen ikkunatähti ja joulukuusi paikoilleen niin se on siinä! Joulukuusen ajattelimme viritellä tulevana viikonloppuna, ehkä jo itsenäisyyspäivänä.

Muistan kahden vuoden takaa, että silloin pystytimme joulukuusen joulukuun kolmas päivä! Tuo on yksi niitä hetkiä elämässä, joita en toivottavasti koskaan unohda. Olin hyvin aikaisin tuona samaisena aamuna tehnyt positiivisen raskaustestin ja sitä onnea hehkuen oli ihana koristella joulukuusta miehen ja esikoisemme kanssa! ♥

Tässä kuvassa keittiön pöytätähti ei vielä ollut paikoillaan, mutta nyt se nököttää tasolla tämän ikkunavalaisimen alapuolella:

Täällä on soinut jouluradio lähes aamusta iltaan; aina silloin, kun olen ollut kotona! Tänään iltapalapöydässä kuuluikin yllättäen M:n suusta: ”Jouluradio kuuluu jouluun! Jouluradiopistefi.” Ehkä hiukan petti pokka siinä vieressä! :D

Myöskin pikku-N on alkanut näyttämään jouluihmisen piirteitä (äitinsä ja isoveljensä tavoin)! Kun hoilottelen joululauluja, hän ottaa tukevan seisoma-asennon ja huojuu laulun tahtiin :D. Voi mun rakkaimpia muruja ♥. En jotenkin malta odottaa niitä jouluaaton hetkiä, kun saan seurata pieniä lapsiani niin touhukkaina ja jännittyneinä, pienempi varmasti hieman hämmentynytkin kaikesta erilaisesta, joka jouluaattoon kuuluu! Suunnittelen toteuttavani heille kartan, johon on piirretty tonttujen piilottamien lahjojen sijainnit. Molemmat saavat siis heti aamutuimaan yhdet lahjat, joiden parissa touhuta. Näin joulupukin odotus ei ehkä käy niin pitkäksi! Meillä joulupukki ei tosin vieraile vasta illalla, vaan jo iltapäivällä (yleensä neljän maissa), jotta aattoiltaan jää hyvin leikkiaikaakin.

Jospas siirtyisin hetkeksi Emmerdalen tai Solsidanin maailmaan ennen kuin uni ottaa vallan… Täällä on herätty tähän päivään klo 5, kiitos yksivuotiaamme, joten saattaapi tuossa ysin pintaan jo hieman väsyttää. Mies toivotti N:lle hyvää yötä ja sanoi, että nähdään aamulla, mutta toivottavasti ei viideltä :D. Sepäs jää nähtäväksi!

/

Nyt eletään päiviä, jolloin päivä ei tunnu valkenevan lainkaan! Aamulla on pimeää, aamupäivällä ja päivällä on harmaan hämärää, iltapäivällä alkaa olemaan taas pimeää ja sitä rataa… Tämä aika ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä; päivän huomaa pidentyneen jo reilun kuukauden päästä! Minua tämä synkkyys ei ole mitenkään kovin suuresti koskaan häirinnyt. Onhan se joskus tympeää, että päivät ovat niin harmaita, mutta koska sille ei mitään voi, täytyy vain sopeutua!

Ajatukset voi yrittää keskittää muihin yksityiskohtiin; nyt on se kotiin käpertymisen aika, tätä ei juuri kesällä tule harrastettua, sillä kesällä ollaan ulkona ja usein jossain menossa iltaan saakka. Tänä vuodenaikana voi tunnelmoida kotona, viettää saunailtoja, nauttia kynttilänvalosta ja takkatulen ritinästä. Tehdä hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan, oikaista loppuillasta (lasten käytyä unille) sohvalle ja katsella jotain hyvää sarjaa tai elokuvia. Ja koska tänä vuodenaikana ehkä väsyttää normaalia enemmän: mennä aikaisin tai ajoissa nukkumaan! Tämä viimeinen onkin ehkä se tärkein kohta. Levänneenä kaikki asiat tuntuvat paremmilta.

Tämä vuodenaika on myös tulvillaan sinisiä hetkiä, joita rakastan! Tuollaiseen hetkeen pysähdyin tänään keskellä kiireistä työpäivää. Kello oli iltapäivällä kolme ja oli pakko kaivaa kamera ohimennen esiin.

Olimme viikonloppuna pienellä minilomalla Vaasassa ja kotimatkalla autossa esikoinen kysäisi, että milloin laitamme kotiin niitä joulutähtiä. Tuntui niin hauskalta, koska olin itse juuri suunnitellut, että laitamme joulutähdet olohuoneen ikkunoihin seuraavana päivänä, sunnuntaina. Telepatiaa koen usein esikoiseni kanssa ♥. Niinpä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ripustimme joulutähdet ikkunoihin viisivuotiaani toiveesta jo lauantaina, aika lailla heti kotiin päästyämme!

Ja miten se miniloma näiden veljesten kanssa sitten menikään? Jos käy nukkumaan yhdentoista pintaan ja nousee ylös aamukuudelta, herättyään yöllä vähintään kymmenen kertaa, ei olo ainakaan levännyt ole. Milloin heräilimme esikoisen yskänpuuskaan, milloin kuopuksen uni-itkuun… Kunnes sitten M näki jotain erittäin pahantuulista unta aamukuudelta herättäen koko sakin, oli sama käydä laittamassa sauna päälle… Niin ja se meidän saunallinen huone sitten, heh heh. Sinne kun edellisenä päivänä saavuimme, huomasimme sen olevan kuuma pätsi! Huoneen lämmitys täysillä eikä säätö toiminut… Ainoa vaihtoehto oli vaihtaa huonetta, mutta koska saunallisia ei enää ollut vapaina, saimme käyttää näitä kahta (ei suinkaan vierekkäistä) huonetta: yöpyä ylemmässä ja saunoa alemmassa :D. Meidän hotellilomat eivät ole kyllä tänä vuonna menneet ihan putkeen, mutta ei sen väliä! Kotimatkalla päät univelasta kipeinä tietä eteenpäin tuijottaessamme totesimme, että meidän poikien kanssa ei vain kukaan voi nukkua samassa huoneessa, ei edes korvatulpat korvissa! Ihan hyvä, että sittenkin miljoonien pähkäilytuntien jälkeen skippasimme aurinkoloman tältä syksyltä… Kattellaan ensi syksynä tilannetta uudestaan!

Istun tässä ruokapöydän ääressä tätä postausta näpytellen, jouluradiota kuunnellen (siellä lempikanavani ovat Happy Holidays & Jazzjoulu) ja mietin, pitäisikö lämmittää glögin jämät jääkaapista… En ole niinkään sen perinteisen glögin ystävä ja tämän vuoden lempparikseni pääsikin Valion Hehku! Aivan valtavan hyvänmakuinen glögi, joka maistui jopa esikoisellekin pipareiden ja gouda-juuston kera. Tuossa kyseisessä glögissä maistuu aivan ihanasti kirsikka, kannattaa testata!

/

Perinteisesti lokakuussa alan lisäämään kotiin jotain lähestyvästä joulusta kertovaa. Joskus ajankohta on osunut ihan lokakuun alkuun, joskus puolivälin tienoille ja joskus, kuten tänä vuonna, ihan lokakuun loppuun. Viime viikolla otimme esikoisen kanssa Joy-kynttelikön esille. Meitä hieman jännitti, onko monta lamppua palanut, sillä pari lamppua näytti niin tummilta. M intoili kovasti ja halusi olla se, joka kynttelikön napsauttaa päälle. Kaikki lamput syttyivät!

Kynttelikkö on tainnut olla aina tuossa kohtaa, tuon lipaston päällä. Tykkään siitä siinä, koska se valaisee noin keskeiseltä paikalta iltamyöhällä hyvin ja taas tämä sama näkökulma kuin joulukuusenkin kanssa: tästä näen sen myös keittiöön ja ruokailutilaan! Eräs tuttava sanoi mulle pari päivää sitten, että olen hyvin vahvasti visuaalinen ihminen ja näissäkin jutuissa sen huomaa;  ei ole se ja sama, mihin näitä juttuja kotona sijoittelee :D.

Mietin, että keittiön ikkunallekin olisi kiva saada vaihteeksi jokin kynttelikkö! Siinä on nyt 2010 joulusta lähtien ollut eräs pöytätähti, joten vaihtelu voisi olla ihan kiva juttu. Tosin kynttelikön täytyisi olla hieman korkeampi, jotta se näkyisi ulos ikkunankarmien yli. Mielestäni on aina ihana tulla kotiin, kun keittiön ikkunasta näkyy valoa! Keittiön ikkuna on pääsisäänkäynnille päin ja siinä ovea avatessa tulee kivan kodikas olo, kun viereisestä ikkunasta pilkistää valoa. Jouluisin se on joku jouluvalo ja muulloin viimeviikkoisen postaukseni kuvassa näkyvä ikkunavalaisin. Joskus tuon katosta roikkuvan valaisimen sijaan keittiössä on ollut korkeampi pöytävalaisin. Valaisin kuin valaisin, haluan sen näkyvän ulos! Olisiko teillä vinkata jotain kivaa kynttelikköä?

Sissyn lempipaikka olohuoneessa on sohva ja sieltä nimenomaan tuo täältäpäin katsottuna toinen sohvatyyny. Ei ensimmäinen eikä missään nimessä viimeinen eikä todellakaan edes puhuta divaaniosasta! Tämä kohta sen on oltava:

N kävi unille puoli kahdentoista maissa. Minä otin kameran käteeni, näpsin muutaman kuvan, tekaisin cappuccinon ja istahdin musiikkia kuunnellen hetkeksi koneelle tätä kirjoittamaan. Iltapäivällä taidamme pyörähtää kaupungilla hieman vaateostoksilla! Esikoinen tarvitsee vähän sitä sun tätä. Hän kasvaa pituutta ihan valtavaa vauhtia koko ajan ilman taukoja…

Jokos te olette laittaneet jotain jouluista kotiinne? :)