Viime maanantai oli aika jännittävä päivä kuten Neuvolassa-postauksestani ilmi käy, mutta tämä päivä kyllä ylitti senkin! Huh miten jännittävää aikaa, ei meinaa perässä pysyä :). Olin ajatellut kuvaavani teille tänään hieman vauva-aiheisia juttuja, mutta aikeeksi jäi.
Olen lauantaista asti kärsinyt vaihtelevasta pääkivusta, joka viime yönä yltyi melkoiseksi ja valvoin sen vuoksi suurimman osan yöstä. Aamupäivällä kipu oli poissa ja puuhastelin kotona hyvillä mielin pyykkiä pesten. Pääkipu kuitenkin palasi puolenpäivän aikoihin ja mittasin sitten mielenkiinnosta verenpaineenkin. Sellaiset lukemat, että pienen googlettelun jälkeen soitin oitis neuvolaan. Myös pientä palleakipua on viikonlopun aikana ilmennyt tai oikeastaan lähinnä kirvelyä pallean kohdalla, lyhytkestoista sellaista. Näiden lisäksi vauva on tuntunut tänään poikkeuksellisen vaisulta, vaikka liikelaskennassani liikkeiden määrä täyttyikin. Monenlaista raskausmyrkytykseen viittaavaa oiretta, joka luonnollisesti neuvolassa otettiin vakavasti. Neuvolassa verenpaine oli kuitenkin vain vähän koholla, ei hälyyttävästi, mutta se mikä siellä aiheutti huolta, oli vauvan melkoisen korkea syke, joka ei tuntunut laskevan vaikka kuinka vaihdoin asentoa.
Niinpä sain samantien lähteä synnärille tarkistukseen. Mies lähti samaan aikaan töistä ja saavuimme sairaalaan lähes yhtä aikaa. Hieman huuli pyöreänä pyörin siellä aulassa, kun lääkäri huikkasi oletteko tulossa synnyttämään? Olin aivan kauhuissani (en ole valmis!!!) ja tokaisin vain alahuuli vapisten, että toivottavasti ei… Lähes itkin siellä kun pelotti niin, mutta ystävällinen ja rauhallinen kätilö sai olon pian rauhalliseksi. Puolisen tuntia mittailtiin/tutkailtiin vauvan sydänkäyrää ja luojan kiitos siihen ilmaantui sitten vaihteluakin ja syke laski kuten pitikin. Hetken kuluttua myöskin päivystävä ylilääkäri saapui huoneeseen tekemään lisätutkimuksia. Pääkipuni oli lakannut, verenpaineet olivat vähän koholla, mutta mikään ei enää viitannut raskausmyrkytykseen: oireet suljettiin yksi kerrallaan tutkien pois. Verikokeet lääkäri halusi myöskin ottaa varmuuden vuoksi, mutta kaikki arvot olivat niissäkin normaalit. Aivan loistavan huolellista työtä, mitään ei kyllä jätetty sattuman varaan!
Vauvan asento tarkistettiin samalla, pää oli nätisti alhaalla, jei! Mutta edelleen kovin korkealla se on eikä vieläkään kiinnittynyt… Sisätutkimuksen tehtyään lääkäri totesi ettei olla lähelläkään synnytystä, voi apua. Mähän olen sanonut (varmasti täälläkin), että tämä bebe viihtyy masussa vähän turhankin hyvin eikä varmasti tulisi ulos ennen juhannusta, jos häneltä kysyttäisiin :D.
Painoarviokin saatiin: 3,2 kg näin parisen viikkoa ennen laskettua aikaa. Ei ollenkaan liian iso, sanoi lääkäri ja huokaisin helpotuksesta varmaan niin, että kuului viereiseen huoneeseen asti. Tietenkään nuo ei ole täysin tarkkoja lukuja, ne on arvioita, mutta silti huojennuin kyllä tuosta tiedosta. Kuulemma keskivartaloltaan pyöreähkö vauva, mutta sellainenhan vauvan tulee ollakin :D. Synnytystapa-arvion siirsivät ensi viikkoon, joten sitä odotellaan sitten taas hieman kauemmin… En olisi taaskaan sen huoleni keskellä hoksannut kysyä sukupuolesta, mutta lääkäri itse kysyi tiedämmekö sen. Niin auliisti esitteli siellä kivespussejaan… Toinen helpotuksen huokaus: ei mene garderoobbi uusiksi viime hetkillä! Nauratti valtavasti, kun lääkäri kertoi erään isän kysyneen poikansa kivespussit ultrassa nähtyään, että onko tuo sydän (kieltämättä aika sen mallinen!). Lääkäri oli hymyillen todennut, että voi sen niinkin ajatella :). Pojat, pojat…
Onneksi luotin vaistooni ja lähdin neuvolaan tutkituttamaan tilanteen! Lääkärikin sanoi, että loppuraskaudessa pitkittyneeseen pääkipuun ja kohonneeseen verenpaineeseen tulee heti reagoida. Jännitin typerästi alkuun, että luulevat mun varmaan synnytyspelkoisena kuvitelleen nämä oireeni pettyneenä siitä viime perjantain peruuntuneesta ajasta, mutta eipä nämä mitään kuvitelmaa olleet. Nyt entistä tarkempaa itsetutkiskelua ja oitis sairaalaan, jos jotain ilmaantuu. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin lääkärin mukaan hyvä ja vauva voi erinomaisesti.
Voi pieni poikani mun miten säikäytit! Taidan siirtää vauvan sängyn jo meidän makuuhuoneeseen kissojen totuteltavaksi ja sairaalakassi! Siellä on vasta pari hassua tavaraa, se alkaa kyllä täyttyä huomenna! Oli nimittäin inhottava tunne ajaa tänään synnärille kun mielessä pyöri vain lista, jonka teen miehelle, jotta hän osaa tuoda osastolle oikeat tavarat :D. Paniikin hetkellä sitä huomio kiinnittyy johonkin hieman epäolennaisempaan… Siellä anturit vatsan ympärillä maatessani halusin vain kotiin pienen perheeni luo, oli valtava ikävä kissoja! Onneksi kaikki järjestyi ja pääsin kotiin maanantai-iltaa viettämään <3. Rauhallista iltaa teillekin! Mitähän ensi maanantai tuo tullessaan…
