/

 

032

Näinä toipilasviikkoina on kyllä tullut taas huomattua, kuinka ihania ja sydämellisiä ihmisiä elämässäni ja ympärilläni onkaan. Aina olen sen tiennyt, mutta tällaisina aikoina se kyllä korostuu. Miten suunnattomasti onkaan ilahduttanut, kun joku ystäväiseni (näihin lukeudutte myös te perheeni ja sukulaiseni :)) on piipahtanut käymään, sitä niin piristyy kun saa hetkeksi seuraa. Ja onhan jo se pelkkä vierailukin aivan kullanarvoinen juttu, mutta ovatpa ihanuudet tuoneet mulle kaikkia ylläreitäkin, kuten kukkia, suklaata, leivoksia… Ja he, jotka eivät ole päässeet käymään, ovat muuten vain ahkerasti kyselleet kuulumisia ja kysyneet, jos voisivat jotenkin auttaa. *niisk*

008

006

Aina kun edelliset kukkaset ovat kuihtuneet, on toisessa maljakossa olleet jo uudet…

057

Kissat voivat kyllä olla sitä mieltä, että hoito ei ehkä ole näinä päivinä ollut ihan priimaa, mutta ainakin on ollut runsaasti aikaa yhteisille makoilutuokioille. Niistä olemmekin nauttineet ihan joka päivä. Pusuja ja haleja, silityksiä ja höpötyksiä – voi miten he nauttivat (minusta puhumattakaan!). Myöskin syksyn viimeisistä auringonsäteistä on tullut nautittua:

048

Kyllä elämä olisi tyhjää ilman ystäviä, karvattomia ja karvaisia sellaisia <3.

 

/

 

Ajattelin, että olisi kiva laittaa tänne blogiin muistiin joitain juttuja, joita vauvalle tulee tässä matkan varrella hankittua. Mietin noita hankintoja tuossa viikonlopun aikana, kunnes muistin erään asian yli vuosikymmenen takaa! Olin tuolloin lukiossa ja erääseen uskonnon kurssiimme kuului vierailla kaupungin eri seurakunnissa ja sitä kautta tutustua muiden uskontojen aatteisiin. Eräässä seurakunnassa vierailu jäi erityisesti mieleeni.
Tuon kyseisen vierailun loppuvaiheessa salin eteen astui mies, joka alkoi kertomaan Pietarin katulasten elämästä. Hän kertoi erään 9-vuotiaan pojan tarinan; pojan, jonka oli tavannut Pietarissa käydessään. Tuo poika oli elänyt koko elämänsä kaduilla.  Tarina oli pitkä ja erittäin koskettava, se sai kertojankin kyyneliin, meistä kuuntelijoista puhumattakaan.
Nuo asiat johtivat aikoinaan siihen, että Kokkolaan perustettiin hyväntekeväisyyskirpputori, jonka tuotto lahjoitetaan Pietarin katulasten hyväksi. Tuon miehen kertomus kosketti niin kovasti, että menimme ystäväni kanssa sieltä suoraan kyseisellä kirpputorilla käymään. Halusimme ostaa/lahjoittaa edes jotain noiden lapsiparkojen vuoksi.

022

En muista yhtään mitä ystäväni osti enkä muista mitä muuta itsekään ostin kuin tämän valkoisen ja pehmoisen neulehaalarin. Tämä on kuitenkin se, jonka niin hyvin muistan ja joka tuosta tapahtumasta niin selvästi yhä muistuttaa. En tarkalleen edes muista miksi ostin juuri tuon, tosin valinnanvaraa ei silloin vielä suuresti tavaroissa ollut ja onhan tuo ihan ylisuloinen – pidin näköjään jo silloin valkoisesta :).

017

Tuo haalari on kulkenut mukanani 12 vuoden ajan, paikkakunnalta toiselle, monet tuhannet muuttokilometrit jossain laatikon pohjalla. Joskus tavaroita läpikäydessäni olen ajatellut, että mitä mä tälläkin oikein teen… Päätyen kuitenkin aina ajatukseen, että ehkä jonain päivänä… Nyt tuo päivä on lähempänä kuin vielä koskaan aiemmin. Ehkä lapsemme saa tuon ylleen ensimmäisenä talvenaan, haalari on 80-senttinen. Selässä on pitkä rivi kirkkaita nappeja, yksi nappi puuttuu. Rintamuksessa olevat satiinirusetit ovat hieman rispaantuneet, mutta ne voi siistiä tai leikata kokonaan pois.

cats

Sellainen pieni muistelutuokio tähän tiistaiseen pakkaspäivään! Hieman viluttaa, olisipa itsellänikin tuollainen haalari, johon pukeutua…

 

/

 

071

Elämää ja arkea piristää pienet yllätykset silloin tällöin; toisen muistaminen silloin kun ei välttämättä ole oikein varsinaista syytäkään tai sitten jonkin pienimmänkin syyn vuoksi. Muutaman vuoden nimipäiväunohtamisten jälkeen mies ei ehkä sitä enää unohda ;). Eilen hän kotiutui työpäivän jälkeen kauppakassien ja pienen yllärin kera.

Harmitteli ruusujen huonoa laatua, mutta siinä missä muitakin asioita, myös kukkasia on laidasta laitaan. Keltaisten ruusujen lisäksi sain sesonkisuklaata: maitosuklaata ja piparkakkua – oletteko maistaneet? Aika erikoisen makuinen, tuli heti mieleen että varmasti herkullista glögin kanssa!
Saamme illemmalla vanhempani kylään, joten mietinkin tässä, että pitäisiköhän lämmittää tämän vuoden ensimmäiset glögit jo tänään! Aiempina vuosina olen aina odottanut joulukuulle, mutta ei kai tuossa mitään sääntöä ole…

068

074

Mies lähti mökille asentamaan lattialaminaattia, itse istun sohvalla ja katselen, kun ulkona myrskyää. Sohvalla vieressäni kaksi tehokasta lämmitintä: toinen ihan sammakkona jalkojeni päällä ja toinen sohvalla vieressäni, ihan pienellä kerällä ja ihan reidessä kiinni. Mitähän mun murtunut pohjeluuni tästä asennosta tuumaa :D.

P.S. Puin koko aamuyön vauvallemme erilaisia kietaisubodeja, mistä lie moinen vaatekappale noin mieleeni syöpyi… ;)