Matka on ohi, mutta loma onneksi ei ihan vielä. Lennot meni tosi hyvin ja olen niiiiiin onnellinen ja kiitollinen, että olemme turvallisesti kotona :). Lensimme Kokkolasta Milanoon, konetta vaihdoimme Tukholmassa, josta nämä pari ensimmäistä kuvaakin ovat. Aivan superkätevää lentää täältä, toivon hartaasti ettei Kokkola-Tukholma -reittiä lakkauteta! Huomattavasti kätevämpi näin kuin vaihtaa konetta Helsinki-Vantaalla. Tukholmasta on mielestäni parempia jatkoyhteyksiä ja se on lähempänä useimpia kohteita kuin Helsinki, joten tällä tavoin säästää selvää aikaakin.
Matkan jälkeen mut valtaa aina haikeus siitä, että matka on ohi. Samoin matkakuume on valtava heti matkan jälkeen, haluaisin heti varata uuden matkan, mutta mies ei ainakaan vielä näyttänyt vihreää valoa tälle ajatukselleni. Jos seuraavan matkan ajankohta olisi jo tiedossa, se helpottaisi tätä olotilaa ja auttaisi pääsemään normiarkeen takaisin kiinni. Tapani mukaan haahuilen tässä olotilassa nyt pari päivää ja suren sitä, että ihana matka on nyt ohi… Ja vaikka kuinka kauhuissani aina lentoa odotankin, niin kyllä se vapauden ja jännityksen tunne, joka tässä kuvassakin oli valloillaan, on melkoisen upea:
Lennoilla pelkäsin vain kerran niin paljon, että itkin: Kokkolasta Tukholmaan lähtiessämme :D. Aamukuudelta oli ihan pilkkopimeää, kone pienehkö potkurikone ja hieman rähjäisen oloinen sisältä, väsymys painoi… Pikkukoneen nousu oli melkoisen ärhäkkä, laskeutumisesta puhumattakaan: iskeydyimme maahan aikamoisella voimalla ja sen perään tuli heti todella voimakas jarrutus ja näistä sainkin sitten pienen laskeutumiskammon (nousukammon sijaan) matkan loppuajaksi. Suuren suureksi helpotuksekseni kaikki kolme jäljelläolevaa laskeutumista sujuivat kuitenkin todella hyvin, aivan ihanan pehmeästi ja kapteeneille jakelinkin anteliaasti ainoastaan arvosanoja 9,5 – 10+++ :D
Lentosää oli eilen todella upea ja kirkas, lento tasainen, jonka ansiosta ihastelinkin ikkunanäkymiä tämän tästä ja syvennyin jopa kirjaani! Eikö ole muuten jännä juttu, että minä, varmasti noiden lentojen pahin lentopelkoinen, sain kaikille neljälle lennolle ikkunapaikan siiven kohdalta? Miten se aina meneekin niin… ;). Mies siinä sitten vielä ”rauhoitteli”, että jos teemme pakkolaskun mereen, on turvallista olla siiven kohdalla koska se kohta ei ihan heti uppoa :D.
Tämä eilisen Kauas pois -postaukseni kuva on kotimatkalta, ihastelin ikkunasta lumisia Alppeja enkä malttanut olla ottamatta kuvia:
Automatkalla lentokentältä kotiin radiossa sattui soimaan tuo Raappanan Kauas pois ja miten oikeaan aikaan! Juuri kun ajatuksissa pyöri päättynyt matka ja uusi matkakuume oli vallannut mielen… Kissat haimme hoitopaikasta tietysti heti samantien ja voi miten onnellisia he olivatkaan kotiin päästessään :). Erityisesti nuorempi kisu, joka on niin kotihiiri, nautti täysin rinnoin omasta kodistaan ja ruuan jälkeenkin jäi ruokakupin viereen vain istuskelemaan :D. Ilman muuta he viihtyvät hoitopaikassakin ja saavat siellä ihan samanlaista hoivaa ja hellyyttä kuin kotonaankin.
Pakkausvaiheessa jopa kisu kotihiirulainen intoutui matkalaukusta ja siellä nukuttiinkin päikkärit toisensa perään:
Matkalaukut on vielä osittain purkamatta, voi miten vastahakoista hommaa! Nuuhkuttelin laukkujen sisään, niissä tuoksuu vielä Italia <3.
