/

>

Eilen se oli sitte pakko alottaa… Aika tehokkaasti sitä sain lykättyä päiviä (viikkoja) eteenpäin, mut eilen oli pakko ryhtyä hommiin! (Oli jo niin huono omatunto.)
Kyse siis ikkunoiden pesusta, kahdessa erässä ajattelin ettei ois niin paha ;).
Miten se alottaminen on aina niin hankalaa, ite peseminenhän on ihan mukavaa hyvillä välineillä! Mut heti huomasin mikä ikkunoiden pesussa on kaikista rasittavinta: ikkunoiden avaaminen! En saanu yhtäkään ikkunaa ite auki, mies piti pyytää omista hommistaan apuun…


Pesuvettä ämpäriin ja Sinituotteen ikkunanpesin/-kuivain heilumaan!


Tapoja ja makuja on toki monia, mut mun makuun on tämä tuote! 



Peseminen on helppoa ja nopeaa: toisella päällä peset ikkunan, sit vain käännät varren ja toisella päällä kuivaat! Jotku ei tykkää lastasta ku jää kuulemma rantuja ikkunaan, mut silloin vika on pesijässä. Ku kuivaa tarpeeks kapean alueen kerralla, ei jää mitään muuta kuin puhdas ikkuna :). Sit joku riepupyyhe, jolla lasta kuivataan vetojen välissä. Pyyhkeellä kuivataan myös ikkunan alareuna, jossa on pesuvesivalumia ja voilà, ikkuna on pesty!
Mulla on tuohon pesimeen/kuivaimeen myös jatkovarsi, siitä on apua varsinki olkkarin kolmemetristen ikkunoiden kohdalla :). Eipä tarvi kiipeillä tuolilla!


Mitäs mies teki sillä välin ku mä pesin ikkunoita?


No terasseja tietenkin ja vauhdilla edistyykin! Kuvassa siis pääterassin runkoa :).



Voin tehdä tässä lähiaikoina ihan oman postauksen terassista, paljastan sitten hieman lisää ;). Eilen kävin muuten ostamassa Jyskistä terassille jotain pinkkiä! 


Mitäs kisut teki sillä välin ku mä pesin ikkunoita? 
Oli miehen seurana terassia tekemässä.
Sit ku ikkunat oli pesty:


Mamii mitä sä teet…

Päästä mut sisälle… Kuulitko…

Jos et heti päästä, nuuskutan nenälläni vastapestyt ikkunat!

 



Onnellisena sisällä, sylissä :)



Loppuun vielä pari hämärää kotikuvaa: 



Häikäistyittekö puhtaista ikkunoistani? ;D

/

>

Mitäpä muuta voin sanoa edellisen postauksen kommentteihin liittyen! Tuo yksi sanakin kuulostaa liian vaatimattomalta, niin hyvän mielen teidän kommentit mulle toi!


Yritän täällä kirjottaa pienestä sohvannurkasta, nimittäin tää bloggauspaikkani on nuoremman kisun vakionukkumapaikka ja neitiä selvästi häiritsee ku oon tässä aivan aivan vieressä :D. Mut kyllä tähän kaks ässää mahtuu, nou hätä!

Tai en mä nyt tiiä, eipä tuo kuvassa ainakaan kovin häiriintyneeltä näytä ;D.



Tää blogger on muuttunu taas, en ehkä tykkää tästä uudistuksesta, hmm…
Muistan ku aloitin tämän blogin, alussa jutut oli täysin sisustuspainotteisia. Mut ku aikaa kuluu, ihmisiin tutustuu, lukijoihin ja muihin bloggareihin… Jotku teistä oon tuntenu kohta jo vuoden, joten se on mun mielestä ihan luonnollista et haluaa kertoa elämästään muutakin sisustusasioiden ohella. Eihän sitä muuten ihmiset toisiinsa tutustuiskaan :). Ja uskokaa tai älkää, mullakin nää sisustusjutut on vaan yks osa elämää, ei koko elämää ;D. 
Sisustusjuttuja on kyllä luvassa tasaiseen tahtiin, ei huolta! Monia jutunaiheita ja suunnitelmia on jo mielessä, ku vaan ois sitä aikaa toteuttaa kaikki! Meinaa päivätyö vähän haitata näitä mukavia harrastuksia :P. 


Yks suunnitelma liittyy tähän huoneeseen: 



Oli tosi ihana kuulla että täällä blogissa on mukava tunnelma ja täällä viihtyy. Kiitti siitäkin teille, lukijoilla on siinä suuri rooli!


Olipas muuten hauska sattuma ku eilisessä postauksessa näkyi niin paljon kukkasia, vaaleanpunaisia ruusuja ja muita… Nimittäin ku kotiuduin eilen työ-/shoppailupäivän jälkeen, mua ootti kotona kymmenen valkoista ruusua! Mies oli muistanut! 

Eilen oli nimittäin meidän ensitapaamisen 6-vuotispäivä :). 
Yhdessä ollaan silti oltu vasta vähä reilut 5 vuotta ;).

Yksi ruusu katkesi, laitoin sen pieneen Aalto-maljakkoon:



Loppukevennys:
Kun kääntää selän smoothie-lasille…

… ei käy hyvin. Ei ainakaan tässä talossa!

Yhtenä aamuna tässä taannoin valmistin itelleni ihanan kesäisen aamiaisen…


Poistuin pöydästä hetkeksi ja kun palasin, oli eräs 3-vuotias neiti ikionnellisena nauttimassa mansikkaista smoothieta jalallisesta lasista. Kyllä oli neiti intona; oli oikein appelsiinisiivu ja viinirypäle ja kaikki koristeina! NAM!

Multa pääsi heti kauhee kiljaisu, vaikka samalla sekunnilla tiesin et smoothieni on jo mennyttä, turha enää huutaa…
Harmi ku ajoin kisun pois, ois ollu loistava kuva! Smoothieni päätyi sitten kisujen lautaselle… On se hyvä et joku aina palauttaa maan pinnalle ;D.


Tässä se ”joku”…



Tällä viikolla on vielä luvassa Lukijan kotona -postaus!
Lisäks tulette kuulemaan erään suloisen kisun kuulumisia, mutta tämä kyseinen kisu ei asu meillä!

Päättömän ja hännättömän postauksen jälkeen, 
aurinkoista torstaita!
:)