/

Täällä treffattiin ystäviä oikein urakalla kuluneen viikonlopun aikana! Meillä oli kalenterissa ensimmäinen pikkujouluviikonloppu ja sitä juhlittiinkin näin hyvissä ajoin useamman ystävän kera. Näissä pikkujouluissa ei ollut miehiä paikalla lainkaan; vain äitejä ja lapsia. Pikkujoulut jakaantuivat kahdelle päivälle siten, että juhlijoita oli yhteensä viiden naisen ja kuuden lapsen verran. Olipas meillä mukavaa!

Ensimmäiset pikkujoulut vietimme jätskibaariteemalla, mutta silloin unohtui kokonaan kuvien ottaminen. Oli kyllä aikomus ottaa kolmesta ihanasta pikkutontusta kuvat, mutta se sitten jotenkin jäi. Toiset pikkujoulut sisälsivät puolestaan enemmän perinteisiä jouluherkkuja, mutta niiden lisäksi pöydästä löytyi myös suklaata, sipsejä ja popcorneja – jälkimmäiset hieman enemmän lasten makuun kuin joulutortut! Kahvin lisäksi me äidit maistelimme blogilahjaksi saamaani inkivääriglögiä. Aika vahva inkiväärin maku glögissä oli, itselleni riitti puoli lasia :D. Mutta mukavaa vaihtelua maistella erilaisia glögejä niiden perinteisten lisäksi! Mustikkaisen glögin voittanutta ei ole vielä kuitenkaan vastaan tullut… Mikä on sinun lempiglögimakusi?

Vielä haluaisin viettää pikkujouluja ihan vain oman perheen kesken ja sitten vielä kaksin miehen kanssa. Täytyypäs kaivaa kalenteriin jokin kolonen, sillä etenkin tuo jälkimmäinen ns. parisuhdeaika on aina jostain kumman syystä hieman hankalammin järjestettävissä (jos meinataan oikein kotoa poistua) ja meinaa jäädä muiden menojen jalkoihin… Tulevana viikonloppuna vietän puolestaan iltaa erään ystäväni kanssa; ystävän, jota voisin jopa siskoksinikin kutsua ♥, joten ehkä voisimme yhdistää tuohonkin iltaan jotain pikkujouluista!

Eilen kävin kampaajalla ja samalla reissulla piti napata kaupasta mukaan jotain jouluista. Mutta siitäpäs lisää seuraavassa numerossa! Työssäni on alkanut vuoden kiireisin aika ja se verottaa blogiaikaani entisestään. Välillä on kuitenkin mukavaa järjestää tuokioita blogillekin! Jokos teillä alkaa lähestyvä joulu näkymään kodeissanne? :)

/

En muista milloin aloinkaan pohtimaan arkiastioidemme päivitystä, jokunen tovi siitä jo on. Ennen kaikkea päivitystä vaativat arkilasit! Halusin joistain eriparilaseistamme eroon ja tilalle yhtä ja samaa sarjaa. Ruokalautasten kohdalla sama, mutta niiden päivittäminen on vasta ajatuksen asteella. Haluaisimme nimittäin sellaiset lautaset, joita voi pitää kätevästi ja nopeasti käden ulottuvilla tiskialtaan yläpuolella olevassa astiakaapissa. Kaapissa on sellainen ritiläosa, johon lautasen tulee hyvin asettua ja yllättävän monissa mieluisissa lautasissa reunat on sellaiset, että lautanen ei sovi noiden ritilöiden väliin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Emme koe ainakaan toistaiseksi kivana ajatuksena sitä, että ruokalautaset täytyisi ottaa esiin vetolaatikoista, joten etsinnässä jotkin valkoiset lautaset, jotka asettuvat hyvin astiakaappiin! Arabian KoKo* on ollut yksi vaihtoehto… Iittalan Teemaa* meiltä löytyy ruokalautasten osalta vain neljän ison lautasen verran, mutta niissä reuna on juuri sellainen, että lautasta ei voi säilyttää astiakaapissa ja niinpä ne jäävät turhan usein käyttämättä, koska lojuvat laatikon pohjalla… Eniten olen ihastunut KoKo-sarjan 28-senttiseen*, hieman syvempään lautasmalliin; se voisi sopia kaappiinkin, heh! En kyllä usko olevani ainoa, jolla on tämä sama ”ongelma”?

Mutta arkilasit meillä on nyt vaihdettu uusiin enkä voisi olla tyytyväisempi! ♥

Näistä on hörpitty vettä, mehua, maitoa, kahvia, glögiä… Ei tarvitse hirveästi astianpesukoneeseen asetellessa varoa, osuvatko toisiinsa. Lisäksi lasit tuntuvat hyvin vankoilta eivätkä varmasti ihan pienestä rikkoonnu. Niin paljon kuin Iittalan Kastehelmi-laseista pidänkin, niin niiden laatu ei ole vielä vakuuttanut… Kartio-laseja meillä on ollut pitkään, mutta niihinkin on alkanut ilmaantumaan säröjä. Ja niissä se pieni koko on vähän turhankin pieni (lapselle hyvä) ja isompi koko taas liian ison ja kömpelön tuntuinen omaan käteeni.

Koska kotimainen ei tällä kertaa johtanut ostopäätökseen, päätyi meidän arkilaseiksemme aika ex tempore Ikeassa kaappiostoksilla ollessamme Flimra-lasit. Tusinan nostin kärryyn ihan vain siksi, koska lasit näyttivät superkauniilta ja tuntuivat kivoilta kädessä! Koska mieskään ei vastustellut (hintalappu synnytti varmaan samantien sydänemojin hänen mielessään :D), niin mikä ettei! Ehkä hieman tällaiset jouluhenkiset, mutta niin kai jouluihmisellä kuuluukin!

Muistuttavat kovasti Hobstar-lasejani (ovat kuitenkin hieman pienemmät ja kevyemmät), joista nykyään nautin päivittäisen cappuccinoni. Tämä muutos tapahtui kesällä; sitä ennen ykkössijalla olivat Iittalan Ego-kupit. Vaihtelu kuitenkin virkistää!

Nämä toimivat kivasti arkena, mutta käyvät myös juhlassa. Ajattelinkin kattaa nämä joulupöytään vesi-/maitolaseiksi. Kerrankin kaikille riittää samanlaiset lasit toisiksikin laseiksi!

Tämä postaus syntyi päivällä hetken mielijohteesta, kun lämmitin itselleni lasillisen glögiä työpäivää katkaisemaan. Ajattelin sitten samalla napata lasista kuvan; tosin vasta siinä vaiheessa, kun lasin pohja alkoi näkymään eikä glögiä ollut enempää – siksi näin vajaa lasillinen…

Mutta nyt hieman viikkosiivouksia ja sitten mies aikoi sujahtaa autotallin uumeniin ja minä ajattelin starttailla erästä askarteluprojektia, kun olen saanut pojan yöunilleen. Miehelle hankkimani isänpäivälahja vielä vaiheessa nimittäin!

*Sisältää mainoslinkin.

/

Omasa mehtäsä – kuten täällä Keski-Pohjanmaalla kuuluu sanottavan! Sielläpä vierähti eilinen sunnuntaipäivämme aika tehokkaasti. Tai no itse metsässä emme olleet paria tuntia kauempaa, loppuajan sitten kyläilimme. Metsä on vanhempieni ja sieltä olemme jo yli seitsemän vuoden ajan saaneet takkapuumme. Myös takkamme viereisen puutilan koivuklapit ovat vanhempieni metsästä. Vanhempani ovat tehneet metsään kivan laavun nuotiopaikkoineen ja kylläpäs vain oli lämmin istuskella laavussa styroksipalasten päällä nuotion lämmittäessä nokan edessä! Makkarat siinä paistoimme ja äitini keräsi sammalta loppuvuoden istutuksiin. Nuotion äänissä, hajuissa, lämmössä ja tunnelmassa on ihan oma taikansa.

Mummuanikin kävimme katsomassa ja voi että sai taas nauraa tuolle pikkumiehen hoksaavaisuudelle! Isomummulla on kuulo jo sen verran heikentynyt, että hän ei kuule kaikkia pojan puheita. Aina saan toistaa hänen sanomisensa mummulle. Eilen poika sitten hoksasi mennä aivan mummun eteen puhumaan ja puhuikin erittäin kovalla äänellä :D. Mummu nauroi niiiin makiasti ja lopuksi totesi, että no nyt olisi kuurokin kuullut!

Oli jo pimeää, kun palasimme eilen illalla kotiin, joten takkapuut jäivät vielä peräkärryyn odottelemaan. Joskos ne tänään päätyisivät sitten puuvajaan asti! Olen innolla katsellut joidenkin kuvia ensilumesta ja voi miten kuumeisesti odotan lunta tännekin ♥. Tosin talvirenkaat täytyy sitä ennen ehtiä vaihtamaan… Mutta nyt maanantain puuhia jatkamaan. Minulla on selvästi ollut tänään jonkinmoisia käynnistymisvaikeuksia, saapa nähdä onko ilta yhtä takkuinen :).