Näinä toipilasviikkoina on kyllä tullut taas huomattua, kuinka ihania ja sydämellisiä ihmisiä elämässäni ja ympärilläni onkaan. Aina olen sen tiennyt, mutta tällaisina aikoina se kyllä korostuu. Miten suunnattomasti onkaan ilahduttanut, kun joku ystäväiseni (näihin lukeudutte myös te perheeni ja sukulaiseni :)) on piipahtanut käymään, sitä niin piristyy kun saa hetkeksi seuraa. Ja onhan jo se pelkkä vierailukin aivan kullanarvoinen juttu, mutta ovatpa ihanuudet tuoneet mulle kaikkia ylläreitäkin, kuten kukkia, suklaata, leivoksia… Ja he, jotka eivät ole päässeet käymään, ovat muuten vain ahkerasti kyselleet kuulumisia ja kysyneet, jos voisivat jotenkin auttaa. *niisk*
Aina kun edelliset kukkaset ovat kuihtuneet, on toisessa maljakossa olleet jo uudet…
Kissat voivat kyllä olla sitä mieltä, että hoito ei ehkä ole näinä päivinä ollut ihan priimaa, mutta ainakin on ollut runsaasti aikaa yhteisille makoilutuokioille. Niistä olemmekin nauttineet ihan joka päivä. Pusuja ja haleja, silityksiä ja höpötyksiä – voi miten he nauttivat (minusta puhumattakaan!). Myöskin syksyn viimeisistä auringonsäteistä on tullut nautittua:
Kyllä elämä olisi tyhjää ilman ystäviä, karvattomia ja karvaisia sellaisia <3.