032

Näinä toipilasviikkoina on kyllä tullut taas huomattua, kuinka ihania ja sydämellisiä ihmisiä elämässäni ja ympärilläni onkaan. Aina olen sen tiennyt, mutta tällaisina aikoina se kyllä korostuu. Miten suunnattomasti onkaan ilahduttanut, kun joku ystäväiseni (näihin lukeudutte myös te perheeni ja sukulaiseni :)) on piipahtanut käymään, sitä niin piristyy kun saa hetkeksi seuraa. Ja onhan jo se pelkkä vierailukin aivan kullanarvoinen juttu, mutta ovatpa ihanuudet tuoneet mulle kaikkia ylläreitäkin, kuten kukkia, suklaata, leivoksia… Ja he, jotka eivät ole päässeet käymään, ovat muuten vain ahkerasti kyselleet kuulumisia ja kysyneet, jos voisivat jotenkin auttaa. *niisk*

008

006

Aina kun edelliset kukkaset ovat kuihtuneet, on toisessa maljakossa olleet jo uudet…

057

Kissat voivat kyllä olla sitä mieltä, että hoito ei ehkä ole näinä päivinä ollut ihan priimaa, mutta ainakin on ollut runsaasti aikaa yhteisille makoilutuokioille. Niistä olemmekin nauttineet ihan joka päivä. Pusuja ja haleja, silityksiä ja höpötyksiä – voi miten he nauttivat (minusta puhumattakaan!). Myöskin syksyn viimeisistä auringonsäteistä on tullut nautittua:

048

Kyllä elämä olisi tyhjää ilman ystäviä, karvattomia ja karvaisia sellaisia <3.

 

 

Eilen näihin aikoihin iltapäivällä meidän kotona näytti tältä:

002

008

Sytyttelimme miehen kanssa muutaman kynttilän ja laitoimme vähän tunnelmavalaistusta samalla kun odottelimme vanhempiani kylään. Tunnelmasta tuli yllättävän jouluhenkinen (kenties salainen päämääränikin ;)) eikä vähiten siksi, että ulkona tuprutti lunta.

Mies on jo pariin otteeseen pyöritellyt silmiään, kun olen laittanut Michael Bublén joululevyn soimaan hänen kotoa lähtiessään. Tänä aamuna sama juttu ja aloin siinä sitten perustelemaan asiaa siten, että mielestäni levy ei ole niin kovin jouluinen etteikö sitä voisi kuunnella jo nyt ja että sen kuunteleminen herättää mun joulumieltä ja saa mulle sellaisen lämpimän hyvänolontunteen aikaan ja ja ja… Mies tuumasi tuohon päälle lyhyesti ja ytimekkäästi että joo, ei tarvi selitellä :D. Ai että mua nauratti! Eikä nuo miehet aina kaikkea ymmärrä edes, selitit tai et ;).

010

Eilen kyllä säikähdin perinpohjaisesti paristakin seikasta johtuen. Miehelle oli sattunut mökkiraksalla iso sähköisku, onni ettei ottanut osumaa! Ja toinen säikäytys oli se, että vanhempani olivat maakunnassa ajaessaan erittäin lähellä törmätä hirveen :(. Itku meinaa päästä pelkästä ajattelemisestakin! Isäni taitavan väistöliikkeen ansiosta välttivät osuman, mutta pienestä oli kiinni! Edes jarruttamaan ei siinä tilanteessa ollut ehtinyt. Kuulemma meidän olohuoneen korkuinen (:D) hirvi oli ennen maantielle kaatumistaan jarruttanut samalla tavoin takakenossa kuin satukirjoissa ja isäni koukannut samanaikaisesti autolla sivuun. Että olkaahan varovaisia tuolla liikenteessä! Ampaisevat tielle aivan yhtäkkiä mitään ennakkovaroituksia antamatta ja kyllähän siinä varmasti ikävästi käy, jos niin valtavan kokoisen eläimen kanssa törmää. Puistattaa!

011

Itse olen osunut muutaman kerran lähekkäin hirven kanssa, mutta mitään noin läheltä piti -tilannetta ei ole koskaan vielä sattunut. Muistan erityisesti yhden syksyn parin-kolmen vuoden takaa, kun olin vähän ennen keskiyötä palaamassa kotiin. Eräiden liikennevalojen jälkeen huomasin valtavan ison hirven seisoskelemassa pimeässä metsän reunassa, pyörätiellä. En koskaan unohda niitä valtavia silmiä, jotka tuntuivat tuijottavan suoraan mua kohti. Vaistomaisesti jarrutin ja jalat täristen yritin jatkaa matkaa, vaikka hirvi ei edes liikkunut. Soitin heti miehelle, meinasin jo pyytää häntä hakemaan mut kotiin… Kyllä pelotti loppumatkan!

003

Ajattelin tänään pitää pienen kasvonaamioillan ja ehkä heittäydyn jopa niin villiksi, että lakkaan kynteni! Toivottavasti jalka paranisi pian sen verran, että pääsisin kampaajalle… En uskaltanut raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana värjätä ollenkaan hiuksiani ja voitte varmaan kuvitella, että tyvikasvu on nyt aika ööh mielenkiintoisen näköinen… Myöskin kulmat huutavat kosmetologin käsittelyä ja kroppa hierojaa, etenkin jälkimmäiseen on kyllä kohta vain mentävä!

Ja hei muuten, olen unohtanut kiittää teitä: sain kuulla, että olette äänestäneet blogiani Gloria Blog Awardseissa Lukijoiden suosikkiblogi -kategoriassa, suuret kiitokseni, lämmitti kovasti mieltä! :) Sain kutsun gaalaan, jonka jouduin viime vuonna skippaamaan töiden vuoksi, tänä vuonna jalan vuoksi, mutta nauttikaahan te, jotka sinne 1.11. suuntaatte!

 

 

Tuosta otsikosta se lähti; idea tähän postaukseen. Muistan nimittäin tuon yhden lauseen, jouluisen ajatuksen, jonka olen vuosia sitten jostain lehdestä lukenut ja se kuuluu näin:

Jouluihminen vetäytyy pimeyden turvin sisälle kotiinsa ja rakentaa joulustaan pienillä eleillä nautinnollisen pitkän seikkailun.

Ajattelin, että koska joulufiilikset on tällä hetkellä aika kadoksissa (vaikka syyskuussa jo hyvään alkuun pääsinkin :D), niin mikäs paremmin niitä nostattaisikaan kuin joulublogien selaaminen ja viimevuotisten jouluvalmisteluiden muisteleminen.

Viime vuonna, marraskuun alkupuolella, meidän kodissa näytti jo tältä, kirjoittelin silloin aiheesta Pientä suunnittelua -postaukseeni.

078

Viime vuonna löysin pitkään etsimäni kranssin äitini tekemän upeuden kaveriksi. Kisu mietti, että tästä olisi kyllä ihan pediksi asti, ainakin joulukilojen jälkeen… Uusi kranssi -postauksessani lisäkuvia.

001

Jouluvalmisteluihini kuuluu myös joulunpunaisen tyynyn esille ottaminen. Tyynyn punaisen sävy on todella kaunis ja tyyny koristaakin kotiamme aina jouluisin.

0062

Viime vuonna mietin, että mua ei ehkä kannata päästää joulun aikaan kaupoille yksin, sillä mukaani tarttui aina pieni tonttu. Niistä muodostuikin lopulta kiva kolmen kopla, kaikilla omat piirteensä: yksi on salaperäinen, toinen hyväntahtoinen ja tämä kolmas kujeileva:

009

Joulukuun ensimmäinen kun koitti, koristi kotiamme ensimmäinen hyasintti. Sopivasti tuo valkoinen on tuoksultaan miedoin, itse kun en hyasintin tuoksusta (=hajusta) niinkään välitä. Mutta ei seurannut päänsärkyä, joten tällaisen voin hankkia tänäkin vuonna!

013

022

Tonttuja ja hyasinttejakin enemmän hullaannuin viime vuonna valkoisiin amarylliksiin, oi että! En malta odottaa sitä hetkeä, kun se taas koristaa kotiamme – varmasti jo ensi kuussa. Lisää amarylliskuvia Sohvapöydän katseenvangitsija -postauksessani.

cats5

0682

Joulupuuhasteluiden keskellä ei missään nimessä saa unohtaa ihan pelkästään itse tunnelmasta nautiskelua! Käydä reippailla kävelylenkeillä pakkassäässä, ihastella lumoavia talvimaisemia, kuunnella vitivalkoisen lumen narskuntaa talvikengän alla… Posket vielä punottaen nauttia kupponen jos toinenkin talvipäivän herkkujuomaa.

087

catsklop

199

Sitten kun kodin jouluvalmistelut alkavat olla enää pientä silausta vailla, näyttää kodissa tältä ja joulu voi tulla: (lisäkuvia postauksessani Miten Joulu näkyy meillä?.)

073

031

Ei muuta kuin lunta ja sen myötä talvitunnelmia odottelemaan!