/

 

042

021

031

025

Kursori kävi monen kuvan välissä, mutta en saanut sanoista kiinni. Kursori vain vilkkui paikoillaan, odottaen. Ensimmäistä kertaa ikinä en löydä postaukselle sanoja. Ehkä niitä ei aina tarvitakaan..?

Eilen ja tänään olen kokenut jonkinmoisen pysähtymisen, havahtunut ikään kuin hereille jonkinmoisesta horroksesta ja todennut, että elämäni kaikki osa-alueet eivät ole kunnossa. Stressi on kasvanut niin suureksi, että minä, joka omasta mielestäni olen hyvä nukkuja :), olen miehen mukaan koko viime yön potkinut, sätkinyt, pyörinyt ja puhunut (!) unissani. Itse muistan vain olleeni yön aikana hereillä kymmeniä kertoja.

032

Ehkä vielä koittaa päivä, jolloin avaan tätä asiaa enemmänkin, mutta vielä en siihen kykene. Huolestua ei tarvitse, nyt vaaditaan vain rohkeutta ja voimaa päätöksentekoon!

cats

Postauksen sanoma lienee selvä: hope – toivo. Muistakaa tekin, että sitä ei saa menettää, sillä sitä on aina, oli tilanne mikä hyvänsä!

… desired and positive things can happen… 

037

/

 

Tänään toteutetaan taas yksi lukijan toive; missä säilytän kahvikapseleita? Niille on tällä hetkellä kodissamme kaksikin säilytysvaihtoehtoa, joista toinen on tämä valkoinen metallinen teline:

056

Kapseleita mahtuu telineeseen kiva määrä: neljä tuollaista riviä ja ne on siinä helposti otettavissa.

cats

Toisena säilytyspaikkana toimii tämä Ikean puukulho, joka on nytkin käytössä ja tuo valkoinen teline on kaapissa. Tähän mahtuu myös kiva kasa kapseleita, joten eivät vie sitten niin paljon tilaa kaapista. Jokin Iittalan Jars-purkki olisi kaunis näille myös, tosin käytännöllisyys hiukan kärsisi, koska siihen ei kovin monta kapselia mahtuisi.

043

042

Hmm, tähän väliin sopiikin hyvin kupponen kahvia – musta tuntuu, että tänään on Caramel Latte Macchiato -päivä :P. Jään tänne herkuttelemaan ja matkakuumeilemaan! Olen nimittäin saanut kehitettyä itselleni pienen päähänpinttymän Välimeren risteilystä (joka on kyllä ollut haaveeni jo vuosia!). Mies ei vain innostu asiasta yhtä paljon tai hänen mielestään jokin toinen kesä olisi parempi lähteä tuollaiselle matkalle. Itse taas vastustan aika voimakkaastikin tuollaista ”sitten joskus myöhemmin” -ajattelua; elämä on niin arvaamatonta että unelmiin täytyy tarttua heti! Miksi ei toteuttaisi jotain jo tänään eikä vasta huomenna?
Viime kuukaudet ovat taas opettaneet, miten asiat voivat muuttua hetkessä peruuttamattomasti, oli sitten lapsi tai aikuinen. Oma/läheisten terveys ei ole itsestäänselvyys ja jokaisesta päivästä tulisi voida nauttia ja jokaista hetkeä tulisi arvostaa. Mukavaa päivää ja muistetaan nauttia niistä pienistä arkipäivän tylsiltä tuntuvista hetkistä ja ennen kaikkea läheisistämme – emme koskaan voi tietää, milloin joukostamme poistuu yksi.

/

 

Varmaan aika yleistä, että tähän vuodenaikaan kodin sisustusprojektit jää hiukan vaiheeseen, tauolle, odottamaan syksyä? Näin ainakin minulla. Koko pitkän syksyn ja talven saa viettää suurimmaksi osaksi sisätiloissa, joten nyt en pode lainkaan huonoa omatuntoa siitä, että lähes kaikki mahdollinen vapaa-aika tulee vietettyä ulkoilmassa ja sisätilat on vähän niin ja näin…

Yksi niin ja näin -kohta on tämä aulan seinä, johon ajattelin ripustaa taulun:

024

Jep, tuon taulun, joka tuossa nojailee seinään… Ikean Strömby-kehys. Mulla on hiukan sellainen paha tapa jättää tavaroita lojumaan :P. Tuo kehys on tuossa odotellut (en kehtaa edes kertoa kuinka kauan) ideaa siitä, minkä kuvan kehystäisin – eihän se idea siten synny että taulu olisi kaapissa piilossa, sinnehän se unohtuisi! Ajattelin, että voisin nyt alkuun tulostaa kehyksiin jonkin ottamani valokuvan, mutta ehkä ensi viikolla ehtii! ;)

Repesin täysin tälle alempana olevalle kuvalle, kun olin siirtänyt sen koneelle: huomaa alareunan korvapari! Silloin, kun olen yksin kotona, kissat seuraavat perässä lähes joka paikkaan ja valokuvaaminen on joskus hieman haasteellista… Yleensä siinä linssin edessä on koko ajan hitaasti mutta varmasti lähestyvä kissan naama ja saa kyllä nähdä vaivaa, että kuvaan tulee itse kohde. Kaikki kissojen kanssa elävät tietävät, miten vaikeaa heitä on vastustaa esim. siirtämällä kissa pois – aina täytyy yrittää pitää kissa tyytyväisenä! :D Ja koska tapanani ei ole ihan joka päivä kissakuvia postailla, yritän parhaani mukaan rajata kuvia, tässä tuollainen hyvä yritys:

030

Meille kotiutui tässä muutama viikko sitten tämä uusi lattiavalaisinkaunotar, joka vilahtikin jo pikkaisen Kaksi näkymää keittiöön -postauksessani. Tilasin tämän Gubin Pedrera PD2 -valaisimen samaan aikaan eteisen Tom Dixonin valaisimen kanssa. Käytin koko 14 vuorokauden palautusajan miettien, onko valaisin varmasti täydellinen hankinta omaan kotiini ja voi miten monessa huoneessa se nuo ensimmäiset kaksi viikkoa seilasi! Tännehän se sitten juurtui ja huomasin sen sopivan moneen paikkaan, vieläkään sitä lopullista sijoituspaikkaa ei tosin ole löytynyt – kokeilut jatkukoon syksyllä. Täytyy myöskin testailla, minkä tuolin kaveriksi se parhaiten sopii.

Valaisimen jalka on mielestäni upea ja olen tyytyväinen, että päädyin valkoiseen enkä mustaan; erottuu siten paremmin muista lattiavalaisimistani. Valaisimessa on myös himmennin, suuri plussa siitä! En osaa päättää, onko valaisin kauneimmillaan juuri palaessaan, todennäköisesti. Todella kauniin kodikkaan valon se luo, siinä yksi kiva syy odottaa syksyä ja koti-iltoja :).

031

Mutta, nyt on kesä ja mieli halajaa ulos! Ostin eilen ohimennen pari kaunista kukkasta, jotka odottavat pääsyä uuteen pieneen maljamaiseen ruukkuun. Ruukku on mattavalkoinen, ihana viiden euron löytö Minimanista. Kuvia luvassa myöhemmin, nyt sormet multaan!