Äitienpäiväviikonloppu tuli ja meni enkä ehtinyt tänne ollenkaan! Harmittaa, mutta koska mies oli töissä pitkää päivää, valitsin tärkeimmän ja pidin seuraa pojalleni. Neljäs äitienpäiväni oli hieman erilainen kuin aiemmat. Heräsin aamulla pojan söpöön ääneen joka sanoi vierestäni Hyvää äitienpäivää. Heräsin tosi väsyneenä, sillä olin valvonut kahtena edellisenä yönä enemmän kuin nukkunut. Pojalla on kova yskä ja hän yski kaksi yötä ihan taukoamatta. Mies nukkui sohvalla ja minä yritin silmät ristissä korjailla pienen asentoa, kohottaa jatkuvasti tyynyltä valuvaa päätä, tarjota milloin vettä ja milloin hunajaa oloa helpottamaan… Tuollaiset yllättäen ilmaantuvat valvotut yöt tuntuvat melko rankoilta!

Poika oli kattanut isänsä kanssa aamiaisen pöytään ja niinpä mussutin siinä paahtoleipää tuorepuristetun appelsiinimehun kera. Mies kysyi aamiaistoiveitani edellisenä päivänä ja sanoin, että en halua mitään ihmeellistä: leipää ja tuorepuristettua appelsiinimehua – jälkimmäinen on niin herkkua! Silti pöydästä löytyi jogurttia, pala suklaakakkua ja sulatettuun suklaaseen upotettuja vadelmia. Siitä sitten melko pian mies lähtikin töihin ja minä jäin pojan kanssa kaksin. Makoilimme sohvalla ja katselimme lastenohjelmia, kunnes oli aika alkaa laittautumaan. Meillä oli varattuna äitienpäivälounas naapurikaupungista ja sinne suunnistimmekin puoliltapäivin. Saimme seuraksemme vanhempani sekä veljeni ja hänen avovaimonsa. Lounaan jälkeen veljeni ja avovaimonsa hyppäsivät autoni kyytiin ja suuntasimme vielä mummuani moikkaamaan. Itse olin käynyt siellä pojan kanssa jo paria päivää aiemmin. Veimme tuolloin mummulleni äitienpäiväruusun. Annoin ruusun pojalle auton luona ja sanoin, että vietkö isomummulle ja toivotat samalla hyvää äitienpäivää. Poika antoi ruusun mummulle keittiössä, halasi ja sanoi korvan kohdalla hyvää äitienpäivää. En ole pappani kuoleman jälkeen nähnyt mummuni liikuttuvan, mutta nyt 16 vuoden tauon jälkeen näin ja siinä me yhdessä nyyhkytimme. Mummu sanoi muistavansa tuon ihanan hetken ikuisesti.

Mummun luota suuntasimme äitienpäivänä matkamme vielä vanhemmilleni ja illaksi palasimme pojan kanssa kotiin. Mies kotiutui juuri ennen pojan nukkumaanmenoa ja äitienpäiväni päättyi Leijonien peliä seuraten.

Mieheltä sain kymmenen keltaista ruusua. Itse olin ostanut itselleni nuo pinkit pionit – ensimmäiset tälle vuodelle! Nauratti kun otin näitä kuvia, sillä vanhempi kisuneitinen mietti samanaikaisesti taustalla, että mitähän tuolta takan päältä löytyy… Ei kuitenkaan hypännyt, mutta kauan se sitä mietti. Ketterä 14-vuotias! ♥

Poika oli askarrellut päiväkodissa ihanan keltaisen kukkakortin ja istuttanut taimen, voi niisk! Runokin kortista löytyi ja itkin jo kolmannen sanan kohdalla sitä lukiessani :D. Mieheltä sain lahjaksi kaksi uutta helaa Pandoran rannekoruuni. Joskus törmää keskusteluun siitä, miten puolisoiden ei tulisi/kuuluisi ostaa toisilleen isän- tai äitienpäivälahjoja, mutta itse olen eri mieltä. Ensinnäkään pieni lapsi ei kunnolla ymmärrä päivän merkitystä, jolloin vanhempi voi hieman opastaa asiassa. Yhtä tärkeää kun on muistaa omaa äitiään, on tärkeää muistaa myös oman lapsensa äitiä. Se on kunnioituksen osoitus omalle puolisolle, ikään kuin kiitos, että olet niin hyvä äiti/isä lapselleni. Olen yleisestikin sitä mieltä, että elämässä täytyy juhlia aina, kun siihen pienikin aihe on.

Nyt vielä hetki töitä cappuccino kourassa – näin iltapäivästä tämä työtahti aina hieman hidastuu… Ja sitten poikaa hakemaan! Ajattelimme grillata tänään päivällisruuan, sillä aurinko paistaa niin ihanasti. Illalla on sitten luvassa MM-lätkää. Pelit ovat menneet näissä kisoissa vähän niin ja näin, mutta jospas Leijonat illalla yllättäisivät! Pitkistä työpäivistään johtuen mies on nukahtanut iltaisin usein samaan aikaan kuin kolmevuotiaamme, mutta tänään olisi tarkoitus katsoa peli yhdessä – saapa nähdä miten käy ;).

Ihanan aurinkoinen perjantai! On kyllä varmaan tämän kevään lämpimin päivä! Melkein tekisi mieli hihkaista, että huh hellettä!
Tein aamulla viimeisen kauppareissun huomisia juhlia varten. Tein ostoksia ilman kauppalistaa ja se olikin sitten melkoista säntäilyä :D. Kauppalistalle olin ehtinyt aamulla kirjoittaa vain viisi asiaa, joten sitä oli turha edes taskusta kaivella. Vaikka kassajonosta täytyi kesken kaiken lähteä hakemaan servettejä ja kukatkin nappasin siinä jonottaessani, mitään en ainakaan vielä ole huomannut unohtaneeni… Hieman kirpaisi ostaa kymmenen euron kukkakimppu, mutta sitten mieleeni juolahti aiemmin mm. Yhdestä on moneksi -postauksessani hyväksi toteamani kukkavinkki! Kun tuollaisen sekalaisen leikkokimpun pilkkoo osiin, saa kotiin monta pienempää kimppua ja näin synttärijuhliin riittääkin vain yksi kimppu. Ei enää ollenkaan niin kallista!

Kimpusta jaoin osia olohuoneeseen, terassille ja ruokailutilaan. Tämän isoimman kimpun ajattelin laittaa juhlien tarjoilupöydälle. Lasimaljakko on korkea, mutta kun sen ympärillä on erilaisia kahvipöydän herkkuja, jää kimppu juuri sopivasti näkyviin tuoden pöytään kivaa korkeusvaihtelua.

Pari perhostakin kimpun mukana tuli; vaaleanpunainen ja keltainen:

Kimpun vaaleanpunaisen osuuden laitoin esille olohuoneeseen, jossa on muitakin vaaleanpunaisen sävyjä. Loppuosa kimpusta päätyi sitten terassille, joka on varmasti huomenna ihan täynnä synttärivieraita. Tänne päätyi vain pieni keltainen kimppu tarjoiluvaunua koristamaan, jotta vieraille jää hyvin tasotilaa kahvitteluun. Pidän mielelläni ruokapöytämme ihan vain tarjoilupöytänä, jolloin sieltä voi jokainen käydä rauhassa napsimassa lisää herkkuja lautaselleen eikä sitä tarvitse tehdä toisten kahvittelijoiden olan yli. Kahvittelut hoituvat sitten terassilla, olohuoneessa ja vaikka keittiön baaritasolla!

Ikeasta joskus aikoinaan ostamani käsinojataso päätyi tarjoiluvaunun ylätasolle ihan vahingossa, mutta koska se sopi mielestäni siihen niin kivasti ja toi terassille kaivattua lämpöä puunsävyn muodossa, se sai jäädä! Yksi katkennut kukkanen pääsi minimaljakkoon ruokailutilan lipaston päälle:

Terassi on putsattu talven tomuista ja tein sinne juhlien ajaksi uuden järjestyksenkin. Täytyy ottaa lisäkuvia toisena päivänä. Nyt kun yritin ottaa kuvia, näkyi taustalla ihanan ruskea, talviunilta heräävä nurmikko, joten ehkä odotan vielä hetken :). Muutenkin nuo valkoiset tuolit ovat lasiterassilla vain talvisin; kesäisin ovat taivasalla terassin ruokailualueella. Tänä viikonloppuna taidamme ottaa grillinkin talvisäilöstä ja maistella kesän ensimmäiset grilliherkut (siitäkin huolimatta, että viikonlopuksi on luvattu kylmempää ilmaa)!

Vein pojan aamulla vanhemmilleni ja siellä hän on nauttinut olostaan ja kuulemma onnessaan leikkinyt vanhassa leikkimökissäni ♥. Ihanaa, että päiväkodissa täytyy olla vain kolmena arkipäivänä ja muina päivinä saa sitten jakamatonta huomiota tutummilta aikuisilta, kuten tänään vanhemmiltani.

Mutta tämä kukkavinkki lähti nyt hieman rönsyilemään, joten taidanpas lopettaa tähän! Seuraavaksi varmaankin pöytäliinan silitystä… Monenmoista pikkujuttua täytyy saada vielä valmiiksi ja sitten voi istahtaa sohvalle katselemaan laatukiekkoa: Leijonien ensimmäistä peliä, jei! Me aina miehen kanssa nauhoitamme pelin, jos se tulee alkuillasta. Sen jälkeen välttelemme telkkaria ja radiota, jotta emme kuule tulosta ja katselemme pelin nauhalta pojan käytyä yöunille. Vuosittain toistuva, hurjan kiva alkukesän traditio!

Aurinkoista viikonloppua! :)

Näky, joka on ihan pakko tallentaa tännekin; ei näitä (toivottavasti) joka vuosi tapahdu! Näin talvisen lumiset on vappumaisemat täällä – miltä teilläpäin näyttää?

Jos joku miettii ja epäilee, niin kyllä; nämä kuvat on otettu tänään, vajaa tunti sitten. Toivoin sitä valkoista talvea ja sehän sitten tulikin, vaikkakin vasta keväällä. Nyt on kyllä niin mielenkiintoista nähdä, millaisen kesän saamme ja millainen joulu on taas tulossa… Jouluna pitää olla lunta ja piste! Siltä varalta, että ensi jouluna ei ole, voin sitten katsella näitä kuvia… Kyllähän tuossa olohuoneen sohvalla istuskella kelpaa, kun edessä avautuu tällainen maisema, mutta kun ehti päästä jo jonkinmoisiin kevätfiiliksiin, niin onhan se hassua!

Nyt tässä mietin, kun kello näyttää cappuccinotaukoa, että lämmittäisinkö sittenkin glögit?

P.S. Jos teillä ei ole lunta, älä kommentoi. :D