Tulipas piiiitkästä aikaa täydennettyä objektiivivalikoimaani. Ostin vähän käytetyn objektiivin: Tamron AF 70-300 mm f/4.0-5.6 Di LD Makro. Onpa ollut mukavaa vaihtelua kuvata ihan erilaisella linssillä!
Hirmuisesti en ole vielä ehtinyt tätä testailemaan, mutta muutamia totuttelukuvia on tullut otettua. Totuttelua nimenomaan vaatiikin, niin erilainen tämä on aiempiin linsseihini verrattuna. Tuntuu erikoiselta, että kaukaa voi kuvata noinkin lähelle! Tämä objektiivi onkin parhaimmillaan yksityiskohtien (esim. yhden-kahden esineen) kuvaamiseen ja sen/niiden taustasta erottamiseen. Hintaluokaltaan aika edullinen; uutena hieman päälle sata euroa.
Tänä aamuna tuntuu, että katson muutenkin kaikkea uuden linssin läpi… Nimittäin pieni yötissuttelijani on nukkunut nyt neljä yötä ilman rintaa omassa sängyssään. *Tähän sellainen fanfaaripärinä!* Herää 1-2 kertaa yössä, mutta kun saa kadonneen unilelun taas käteensä, jatkuu uni kylkeä kääntämällä. Joskus pientä selän hieromista, mutta ei muuta. Tämähän on täysin viikonlopun yökyläilyn ansiota! Poika nukkui äitini kanssa ja tuo kyseinen yö olikin sitten ensimmäinen yö ilman maitoa. Aika oli selvästi kypsä muutokselle, sillä sama jatkui kotona. Onneksi kuitenkin jahkailin tätä näinkin pitkään, jolloin selvisimme näin vähillä itkuilla. Aikaisemmin hän ei välttämättä olisi ollut näin valmis tähän muutokseen.
Kahtena ensimmäisenä yökyläilyn jälkeisenä yönä poika itki aamuyöllä hieman voimakkaammin, jolloin nostin hänet syliini rauhoittumaan ja nukahti siihen parissa minuutissa (ei edes näyttänyt haluavan maitoa). Viime yö oli ensimmäinen yö, kun hän pysyi koko yön omassa sängyssään ilman sen kummempia itkuja. Kaksi kertaa noukin Väpä-unikaverin jalkopäästä ja annoin pojalle ja niin hän jatkoi uniaan. Olin yölläkin niin hämmästynyt tästä, että mietin vain, kuka tuo söpöliini on ja mitä hän on tehnyt mun yötissuttelijalleni…
Hyvin mahdollista, että takapakkiakin jossain vaiheessa tulee ja ainahan on niitä kausia, kun ei edes tiedä miksi toinen nukkuu huonosti – voi vain arvailla. Mutta yötissiin ei ole enää paluuta! Nyt olen tehnyt niin, että kun poika aamupuolella herää (vaihtelevasti klo 6.30-8), niin nostan hänet rinnalle. Annan hänen jäädä tuolloin viereeni nukkumaan, sillä mieskin on siihen aikaan jo noussut töihin ja selvästi se äidin läheisyys on pitkän yön jälkeen oikea ja mieluisa ratkaisu pienelle. Ja voi pojat, kyllä maistuu maito noina hetkinä! Se maistuu tosiaan niin hyvin, että on ihan pakko jatkaa unia vielä hetken verran. Nytkin vielä nukkuu aamuimetysten jälkeen. Ja enpäs ihan heti muista aamua, jolloin olisin itse vapaaehtoisesti herännyt puoli kahdeksalta ja vieläpä suht virkeänä! Tästä tulee niin hyvä päivä ja sen kunniaksi teemmekin tänään poitsun kanssa reissun lähikauppaan ja ostamme jotain kivoja kukkasia! Uk-ka! kuten pieni M sanoo.
