/

 

Kuten tässä viikolla mainitsinkin, saimme joulupäivänä vieraita, joiden kanssa istahdimme syömään joulupäivän päivällistä. Katoin pöydän vähän ennen hämärän tuloa.
Tämä oli muuten ensimmäinen joulu, kun ostin tulppaaneja: punaisia ja valkoisia. Olin jo unohtanut kuinka pian ne menevät huonon näköisiksi: lehdet kellastuu ja näyttävät muutenkin huonoilta. Joulupäivänä pelastin punaiset tulppaanit kattaukseen; katkoin tulppaanit ja heitin kellastuneet lehdet pois.

Asettelin tulppaanit noihin Iittalan laseihin (en tiedä yhtään mikä sarja on kyseessä?), joita sain lapsuudenkodistani mukaani reilut 10 vuotta sitten muuttaessani omilleni. Pelkässä vedessä näyttivät vähän valjuilta, joten lisäsin lasiin reilun kourallisen hopeisia koristekivitähtiä (näkyvät myöhemmissä kuvissa), jotka kynttilänvalo toi kivasti esiin.

Enää en taida jouluksi hankkia tulppaaneja: mulle tulppaanit kuuluu olennaisesti kevääseen ja kevään odotukseen, ei jouluun. Ja ennen kaikkea ihanissa, hempeissä, mutta aika pirteissäkin sävyissä: valkoisia, keltaisia, hennon vaaleanpunaisia ja pinkkejä, ehkä lilojakin, mutta ei näitä tummanpunaisia, nämä ei tunnu omilta. Mutta tulipahan tämäkin nyt koettua, testattua ja todettua :)

Kattaus ei ollut tässä vaiheessa vielä ihan valmis: jälkiruokakulhot lusikoineen puuttuivat.

Multa on jotenkin mystisesti kadonnut yksi kirkas Iittalan Kivi-kynttilälyhty. Mulla on ollut niitä kirkkaina neljä, ennen joulua oli vain kolme. Joululahjaksi sain yhden, joten niitä on taas neljä, mutta häiritsee kovasti missä se yksi on. Oon yleensä aika tarkka tavaroistani ja siitä, missä niitä säilytän, joten tuntuu hassulta että yksi olisi noin vain kadonnut…

Takkatulen sijasta takassa paloi taas kynttilät; lämpöä oli riittämiin ilman takkatultakin. Ruokailun ja kahvittelujen välissä pelasimme kivaa Iskelmä-peliä; siinä missä elokuvat niin myös seurapelit kuuluvat joulunpyhiin!

Viimeisiä viedään; ei vain joulupostauksissa vaan tämän vuoden päivissä, joten ei muuta kuin mukavaa vuoden viimeistä viikonloppua!

/

 

Mikä ihana valosysteemi sinulla on ruokapöydällä? – kysyi eräs lukija sunnuntaina. Kiva että ”valoilmiö” herätti mielenkiintoa, olinkin ajatellut esitellä tämän valoköynnöksen ihan omana postauksenaan!

Pari viikkoa sitten kävimme eräällä porukalla vähän joulupuuhastelemassa paikallisessa käsityöliikkeessä, jossa meille pidettiin pieni oppitunti tällaisen valoköynnöksen tekemisestä. Köynnös on tehty ohuehkosta valkoisesta paperinarusta ja se virkattiin sormin! Näin pinnasta saatiin kivan eläväisen näköinen. Jokaisen käsiala on eri näköistä, joten kahta samanlaista ei tullut ;). Mun käsiala oli aika tiukkaa ja pötkylästä alkoi muodostua omissa silmissäni liian kapoinen. Vaikka miten purin ja sormivirkkasin uudestaan, lopputulos oli aina samanlainen. Niinpä tein itse köynnöstä alle puoli metriä ja vein loput äidilleni :D. Hän teki köynnöksen ilomielin loppuun ja hänen käsialansakin oli isompaa/löysempää, joten sain tästä sellaisen kuin toivoinkin.

Työn alussa luotiin yhdeksän silmukkaa, josta köynnöstä sitten alettiin tehdä eteenpäin. Kun työ oli valmis (= äitini oli saanut sen valmiiksi, ei mennyt montaa tuntia!), pujottelin sen sisään valosarjan. Sen jälkeen päättelin köynnöksen päät, oikeastaan virkkasin ne umpeen, jotta valot pysyvät sisällä. Työläintä tässä taisi olla niiden valojen saaminen köynnöksen sisään, sen vuoksi ei kannata tehdä kovin tiukkaa putkiloa :). Oli tosi kiva oppia tämän tekeminen! Äitinikin innostui tuosta sormivirkkaustekniikasta sen verran paljon, että teki vaikka minkämoista pussukkaa ja maljakon suojusta samalla tekniikalla.

En meinannut malttaa odottaa, että saan köynnöksen osaksi kattausta ja viime viikolla se pääsikin heti testaukseen. Aika kiva! Pimeälläkin valaisee hyvin. Kukaan vieraistani ei glögikattauksen äärellä edes ihmetellyt, mistä valoköynnös saa virtaa, heh! Teippasin valojohdon sitten varmaan melko huomaamattomasti: ensin pöydän jalkaan ja sitten lattiaan teipillä kiinni (ettei siihen kukaan kompastu), ylimääräinen johtokasa lipaston alle ja virtaa pistorasiasta lipaston vierestä. Kätevää! Ja ainahan voi käyttää paristoilla toimivia valoja, jos ei ole pistorasiaa lähettyvillä.
Ajattelin, että tämän voi asetella myös takan päälle tai roikkumaan rennosti takan puutilaan. Myöskin johonkin makuuhuoneista se pääsee: roikkumaan verhojen viereen verhotangosta lattiaan. Käyttökohteita on monia!

Huomenna istahdan tuohon pöydän ääreen ajan kanssa fiilistelemään joulua! Kuuntelen joululauluja, luen joululehtiä ja nautin glögilasillisen. Aikomuksena olisi aloittaa myös joulusiivoukset. Mutta ei vielä tänään, tänään on vielä muita asioita hoidettavana!

Valoisaa tiistaita!

/

 

Tänään luvassa vähän laajempaa joulukuvaa meidän kodista, kuten eilen jo  lupailinkin. Postauksen kuvat muodostaa pienen kierroksen ruokailutilan ja olohuoneen suunnalla. Kuten mieheni viimeksi vieraiden saapuessa totesi: Meillä on jo täysi joulu täällä, joulumusiikki soi ja tonttuja on joka nurkalla.
(Todellisuudessa tonttuja löytyy vain kuusen juurelta ja takan päältä…)

Tämä kranssi on mun lempikranssi, niin kaunis ja herkkä! Tätä ei koskaan mikään kaupan kranssi korvaa eikä tämän arvoa voi mitata rahassa. Tämän kranssin teki mulle viime vuonna äiti. Tarkemmin olen esitellyt sen Kranssi-postauksessani.

Joulukuusi on koristanut kotiamme viikon ajan. Nyt kuusi on saanut jo muutamia koristeitakin ylleen. Valkoisia sekä mattahopeisia että -kultaisia. Muutaman vanhan, kiiltävän & kullanvärisen joulupallon spraymaalasin mattahopeiseksi ja ripustin kuusen oksille muiden koristeiden joukkoon. Hopean sävy on kauniimpi kuin kullan, kulta usein kellertää liikaa mun makuun. Mutta onneksi on myös ei kellertäviä kullansävyisiä joulupalloja ja juuri niitä joulukuusestamme muutama löytyykin.

Ruokailutilan ikkunassa on nyt kolmatta joulua samat koristeet: valkoinen pieni tähti sekä kaksi isoa hopeista joulupalloa. Vielä Valoa marraskuun pimeyteen -postauksessani ruokailutilan ikkunassa valaissut tähti siirtyi sisäänkäyntiämme lähinnä olevan makuuhuoneen ikkunaan, josta sen näkee heti kun pihaan saapuu ja ovelle astelee.

Jostain syystä kuvissa tuo takan valosarja näyttää huomattavasti todellista keltaisemmalta :O.
Tässä toisen amaryllikseni ensimmäinen kukkavarsi; tosi erikoinen kukka tuli tähän! Ei ollenkaan tyypillisen amarylliksen näköinen vai mitä sanotte :)

Aivan kuin tähti <3.
Tänään jo kolmas adventti, mihin nämä päivät oikein hupenee! Tahtoisin lisää näitä päiviä ennen joulua, täynnä ihanaa ja lämmintä joulunodotusta <3. Kunpa aika hetkeksi pysähtyisi… Mutta ei se pysähdy, pian on ilta ja kolmannen adventtikynttilän eli rauhan kynttilän sytyttämisen aika. Rauhaisaa sunnuntaita!