Mietiskelin, että vähän uutta kuvakulmaa välillä… Sitten mietin, että onkohan tämä edes uusi täällä, sitä kun itse hieman sokeutuu blogilleen :). No, ainakaan ei niin kovin usein nähty!
Otin näitä kuvia jokin aika sitten, kun maa ei vielä ollut valkoinen. Nyt se vielä onneksi on, mutta nämä plussa-asteet eivät kyllä tee hyvää…
Onnea on heräämisen jälkeen kaivaa esiin kotidoppleri ja kuunnella vauvan sydänääniä sängyllä maaten, kissa toiseen olkapäähän nojaten. Sen jälkeen nauraa helpottunutta naurua kissalle, joka yrittää tosissaan purra poikki dopplerin johtoa :D. Onnea on myös ystävä, joka kaupunkikahvien sijaan tulee toista kotiin asti piristämään (jalka nimittäin totesi eilen, että nyt on kotipäivä…). Olipa mukava höpötellä ja herkutella glögillä ja pipareilla, kiitos vielä ystäväiseni <3.
Jalka on lähtenyt hyvin paranemaan ja olenkin jo hetken aikaa kävellyt ilman kyynärsauvoja. Sunnuntai-iltana kipu kuitenkin voimistui ja olen nyt taas yrittänyt kävellä mahdollisimman vähän. Asiaa ei yhtään auttanut pakollinen hammaslääkärikäynti maanantaina: sydän kurkussa sipsuttelin autolta hammaslääkärin vastaanotolle, kyllä oli liukasta! Alaleukani oli kipeytynyt, sillä olin yöllä narskutellut niin voimakkaasti hampaitani. Hampaita hiottiin, jotta en saisi niitä enää niin pahasti toisiaan vasten narskuteltua, kaikkea sitä sattuukin :). Kyllähän elämä tämän jalan kanssa sellaista kaksi askelta eteen, yksi taakse -touhua on ollut. Välillä tympii aika perusteellisesti, välillä taas mietin että onneksi tämä tapahtui tässä syksyllä eikä ensi keväänä…
Näitä kuvia katsellessani huomasin, että haluaisin vaihtaa pallovalojen paikkaa… Ei käy ihan käden käänteessä :). Pääsisin kyllä tuolille, mutta sen jälkeen joutuisin seisoskelemaan sillä niin kauan, että mies tulisi kotiin (en pääsisi tuolilta alas), joten ehkä jätän tämän suosiolla hänelle… Mies on kyllä kivasti päässyt sisustelemaan tässä syksyn mittaan :D. Tulen varmasti aika pitkään muistamaan hänen innostuneen ilmeensä tässä taannoin, kun sanoin, että voitaisiin tänään ottaa vähän talvisempia tekstiilejä esille :D. Hauskoja muistoja vaikka millä mitalla!
Hoksasin tuossa äsken että APUA, jouluaattoon on enää alle 30 päivää! Tässähän tulee kohta kiire! Vasta pari lahjaa hankittuina – millä mallilla teillä?
Kivasti otitte osaa eiliseen Mielekästä nimipohdintaa -postaukseeni, kiitos! Mukavia ja mielenkiintoisia tarinoita! :)
Ihan koti!! :) Mistä noi pallovalot on? Tahtoo kans.
:) Tilasin ne Millan Putiikista, myös mm. Seita Shop myy. Tosin saamistani kommenteista päätellen ovat aika vähissä tällä hetkellä vähän siellä sun täällä, ainakin nämä kokovalkoiset.
Voi että miten kaunista! <3 Upean näköistä :)
Voi miten ihana viesti, kiitos paljon! :)
Taas kerran on todettava että ihanan näköistä!
Mua alkoi naurattaa tuo ajatus sinusta töröttämässä penkillä miestä oottelemassa :D Anteeks ei sais nauraa, eihän se mukavaa ole kun jalat ei oo täysillä toiminnassa mut tuo mielikuva.. :)
Hui onko se joulu jo niin lähellä! Täällä on lähinnä lapselle tehty lahjahankintoja, ja nehän ne on tietysti tärkeimmät, lahjat näille pienimmille <3
Lämmin kiitos! :)
Joo itsekin sain siitä samanmoisen mielikuvan :D. Nousin kerran tuolille ajatellen ”kyllä mä selviän”, onneksi mies oli kotona, alastuloon kun meni ehkä 5 minuuttia, vaikka olikin vastaanottamassa. Niin suuri pelko jäänyt ja kipu edelleen tuoreessa muistissa :/.
Kauniin kuvakulman valitsit, nuo isot ikkunaseinät ovat kyllä niin hyvät ja antavat hyvin valoa. Muutes mielenkiinnolla odottelen Mies vastaa -postausta, koska sulla taitaa olla hurjan huumorintajuinen mies, jotenkin samanoloinen kun mulla :) Ja sit vielä, jos voisi yhden ”kehitysehdotuksen” sanoa, niin voisiko tuota linkin fonttia jotenkin muuttaa vahvemman väriseksi, en meinaa sitä oikeen erottaa – olen menossa kylläkin optikolle :)
Saatiin toissailtana tehtyä postaus valmiiksi, julkaisen sen ihan lähipäivinä. Oli tarkoitus jo eilen, mutta tuli sitten tuo kisuhommeli. Ja kyllä, huumorintajua löytyy :D. Se on niin tärkeää tässä elämässä, en voisi elämääni minkään tosikon kanssa kyllä jakaa, no way. Äänekäs nauru ja usein kuuluu vahvasti elämään! :D
Tuo linkin värin muuttaminen ei olekaan helpoimmasta päästä – itse en sitä voi ainakaan toistaiseksi muuttaa, vaan menee IT-hlön kautta. Täytyy jossain vaiheessa kokeilla hänen kanssaan, jos sitä saisi aavistuksen tummemmaksi, mutta ei liikaa, koska ei silloin erotu itse mustasta tekstistä tarpeeksi hyvin. Mun koneella linkki näkyy selvästi, mut kakkoskoneellani ei. Tosin se johtuu siitä, että näytössä on liikaa valoisuutta – voisiko sinulla johtua samasta?
Et ole ainoa, jolla lahjojen hankinta on vielä kesken. :) Poikaystävän kanssa ei tänä vuonna toisiamme lahjota, vaan satsataan yhdessä oloon (eka joulu kahden) ja hyvään ruokaan. Viidelle sisarusten lapselle on lahjat ostettava, yhdelle on jo kaikki valmiina, muille neljälle vielä jotain pientä tulisi hankkia. Mutta stressittömästi joulua kohti – mulla on kutina, että joka tapauksessa tästä tulee paras joulun aika koskaan.
Hyvä kuulla etten ole ainoa! Mä luulen, että tänä vuonna mekään emme toisillemme lahjoja osta. Ennemmin vietetään kivoja iltoja vaikka elokuvissa ja ravintolassa syömässä käyden.
Mukavaa joulunodotusta! :)
No on nättiä – tästäkin kuvakulmasta. :)
Voi kiitos Kaisa! <3
Teillä on kyllä ihanan kaunis koti :)
Minulla on joululahjat hankittuna paria lahjaa lukuunottamatta, päätin tänä vuonna olla ihan oikeasti ajoissa liikkeellä.
Vielä kun jaksaisi ne joulukortitkin huolehtia ajoissa…
Iso kiitos, tosi ilahduttavaa kuulla :). Vautsi, olet ollut todella tehokas!
Kaunista! Kylla sun kelpaa parannella itseasi kisujen kanssa, niin tunnelmallista. Toivottavasti jalka olisi jo pian kunnossa. Tsemppia viela hurjan paljon! <3
Jotenkin taas tullut yllattain tama aika, jouluun on tosiaankin enaa alle kuukausi, joten taytyy pian kiiruhtaa lahjaostoksille! Taalla joulujutut tulee kauppoihin jo syyskuussa ja niihin ehtii turtua, siksi aina loppujen lopuksi tulee kiire, kun se joulu onkin jo ihan kohta!
Kiitos sulle <3.
Ajattelin itsekin, että viikonloppuna voisimme tehdä muutaman täsmäiskun kaupoille ja hankkia muutamat lahjat pois alta :).
Olen pari kertaa ajatellutkin, jos voi sanoa näin, että ”onneksi” teloit itsesi nyt, etkä sitten ensi keväänä :) Silloin pari vuotta sitten kun minä sain kaatumalla polveni säpäleiksi, oli ipana vajaan kolmen kuukauden ikäinen. Se oli todella rankkaa. Siihen asti täysimetyksellä ollut vauva joutui yhdessä illassa opettelemaan pulloruokaan kotona mummon ja isin kanssa samaan aikaan, kun äiti makasi sairaalassa vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Äitini on sanonut, että hän ei tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä, kun hän tarjosi yöllä kahden aikaan vauvalle maitoa pullosta, kun vauva ei ollut pulloa sitä iltaa ennen nähnytkään.
Samassa rytäkässä teloin pahasti myös oikean käteni, joten en pystynyt nostamaan vauvaa itse syliin pariin viikkkoon ja sylissä pitäminen oli myös vaikeaa. Kolmisen kuukautta minä liikuin pyörätuolilla/kainalosauvoilla/kyynärsauvoilla, enkä pystynyt itse kuljettamaan vauvaa mihinkään. Se oli meidän onni, että molemmat mummot on lähellä ja pystyivät jompikumpi olemaan aina paikalla kun mies oli töissä. Siinä tuli anoppikin kolmessa kuuakudessa tutuksi… ;)
Kaatumisen jälkeen jouduin olemaan kahdeksan päivää sairaalassa ja vauva oli luonani joitakin tunteja päivässä. Ipana on ollut hyvin vaativa lapsi melkein koko pienen ikänsä ja eräs viisas ihminen sanoi meille vähän aikaa sitten, että olemmeko tulleet koskaan ajatelleeksi, että se saattaa johtua ainakin osittain tuosta tapaturmasta, mikä minulle tuolloin sattui. Vauvan turvallisuudentunne ja perusluottamushan oletettavasti kehittyy hyvin voimakkaasti noiden ensimmäisten elinkuukausien aikana ja onhan se aikamoinen shokki (niin äidille kuin lapsellekin) joutua irtautumaan toisistaan tuolla tavalla, kun siihen asti on oltu kuin yhtä.
Halusin kirjoittaa tämän sinulle lohdukkeeksi jalkasi kanssa, eli jos jotain hyvää asiassa on, niin se, että loukkaantuminen tapahtui sinulle nyt eikä keväällä :) Tsemppiä paranemiseen ja kisulle myös paranemisia!
Voi että, en voi kuvitellakaan kuinka rankkaa teillä on ollut! Mullakin kyllä katos jalkaharmistus ihan täysin nyt kun rakas kisu sairastui, huomasi taas ettei tuolla jalalla ole mitään väliä, kunhan kisu saadaan kuntoon <3. Joskus vaan tulee pieniä purnauskohtauksia, kun turhautuneena huomaa, ettei vieläkään ja tämäkin asento sattuu ja...
Mun kaatuminen johtui suurimmalta osin raskaudesta, koska tuli huimausta jne. joka nähtävästi tuohon alkuvaiheeseen kohdallani kuului :/.
Sydämellinen kiitos sulle paranemistoivotuksista, meiltä molemmilta :).
Oi, Gubin valaisin… Miksen ole tuota ihanuutta vielä teillä huomannutkaan? :)
Ostin sen keväällä, joissain kesäpostauksissa on ohimennen vain vilahdellut. Ja vasta nyt alan jalan puolesta olla siinä kunnossa, että voin täällä kotona valokuvia ottaa :).
Heips! Saisinko lisää tietoa tuosta eteisen Bestå-kalusteesta? Mikä koko ja malli? Suunnitteilla samanlainen kokonaisuus eteiseen. Idean san täältä, kiitos vain tuhannesti! Oletteko olleet tyytyväisiä!
Terv. Mai
Kiva kuulla, että sait täältä idean! :)
Olemme olleet tuohon todella tyytyväisiä, samaa sarjaa löytyy olohuoneestakin lipastoina ja tv-tasona. Bestå-sarja on laadukas ja jämäkkä, hyllylevytkin tosi tukevia eikä yhtään huteraa tekoa.
Tuo eteisen Bestå on mattavalkoinen ja siinä on käytetty
3 kpl samankokoista lipastoa; yksi lipasto on 120 cm leveä.Hetkinen! Mulla tuli virhe tuohon vastaukseeni: tuossa on Bestå-lipastoa siis seuraavasti:
1 kpl 120 cm leveä lipasto
1 kpl 60 cm leveä lipasto.
Pahoittelut virheellisestä tiedosta alkuun! :)