Aurinkoisella iltatorilla

 

011

Kuvia viime viikon keskiviikolta. Kokkolassa on aina keskiviikkoiltaisin iltatori (joinain kesinä on ollut kahtena iltana viikossa, en tiedä miten tänä kesänä?).

012

Torilla on perustorituotteiden lisäksi myös kirpputorimyyntiä. Tuosta muistuukin heti mieleeni, että varasto olisi taas tälle vuodelle läpikäytävä ja lisätilaa sinne hyllyille raivattava… Kiertoon meneviä tavaroitakin siellä on vino pino! Kunpa vain ehtisi niitä läpikäymään ja sitten miettimään, miten niistä olisi kätevintä hankkiutua eroon. Joka tapauksessa osa lahjoituksena, osa myymällä.

013

022

Eilenkin oli suuntana iltatori! Aurinko sinne houkuttelee ja tietysti toriostokset. Joka kerta mukaan tarttuu ainakin syötäviä, erityisesti kotimaiset mansikat on vakio-ostos. Seuraavalla kerralla kotiinviemisiksi ehkä leikkokukkia!

025

Torilla tuhisi tyytyväisenä eräs ihana valkoisessa pupuhaalarissaan.

017

Kätevä tuo, kun turvakaukalon voi nostaa autosta suoraan vaunun runkoon kiinni eikä vauvan uni häiriinny. Täällä on muuten valtaisat nimipohdinnat käynnissä, huh hikoiluttaa! En olisi uskonut tämän päättämisen näin vaikeaa olevan vai onkohan tässä vain viime hetkien panikointia ilmassa… Meillähän oli kutsumanimi valmiina jo rakenneultrassa ja talven aikana nimeen löytyi myös toinen ja kolmas nimi. Vauvan synnyttyä olen makustellut etunimeä, mutta nimi ei ole vielä ihan 100 % loksahtanut. Näyttääkö vauva siltä, sopiiko nimi vauvan luonteeseen… Entä onko nimi liian pitkä (3-tavuinen)… Maanantaina mieleen juolahti sitten täysin yllättäen aivan uusi nimi, jollaisen olin kyllä kuullut, mutta en omalle lapselleni aiemmin harkinnut. Kolmekirjaiminen, lyhyt ja ytimekäs nimi. Sopii mielestäni hyvin lapsellemme, oikeastaan kuin tehty hänelle, mutta mietimme vielä, onko se liian harvinainen tai erilainen… Yhtäläistä näissä kahdessa nimessä on niiden pehmeys ja suloisuus. Eräs kaverini kommentoi, että molemmat nimet on ihania, tosi kauniita ja kuulostavat reippaan, hauskan pojan nimiltä. Olen samaa mieltä! Pähkäilyt kuitenkin jatkukoon, vielä hetken… :)

 

Comments

  1. Laura
    26.6.2014 / 10:48

    Ois kiva päästä käymään tuolla iltatorilla, mutta nuo lapset asettaa vähän haasteita kun sitten ne nukahtelee autoon eikä niitä saa enää kotona yöunille :D

  2. jonsku
    26.6.2014 / 14:36

    Nimijutut onkin hankalia, välillä tuntuu että on sata hyvää nimeä ja välillä että hyvää ei löydy ollenkaan. Itse kun lasten nimiä mietin niin ajattelin että en halua pitkiä nimiä, sillä aina ne kääntyy joksikin lempinimiksi joista en monesti pidä, kuten rasmus on rasse ja niklas on nikke, Kaarlo on Kake, vaikka nämäkään nimet eivät edes ole kolmitavuisia, mutta ne tuntuu pitkiltä :D No lopulta tytöt on Rianna ja Amanda eli kolmitavuisia :DD Eli Rimppu ja Amppu, Rilla ja Ama :D Tsemppiä nimen miettimiseen, kyllä se sitten h-hetkellä löytyy se oikea nimi!

    • 26.6.2014 / 20:13

      Pojille on vähemmän kivoja vaihtoehtoja kuin tytöille. Tai näin ainakin omalla kohdallani tuntuu :). Olen miettinyt myös tuota lempinimiasiaa, todennäköisesti pojallemme sellainen jossain vaiheessa jonkun aloitteesta sitten tulisi. Tosin miehellänikin on lempinimi, joka ei edes millään tavalla liity hänen nimeensä ja koko hänen sukunsa ja kaveripiirinsä käyttää sitä. Minä ja minun sukuni/kaverini sitten hänen oikeaa nimeään :D.
      Hauskasti tuossa tuli esiin kaksi nimeä, joita olemme jossain vaiheessa harkinneet: Rasmus ja Niklas :).
      Aivan ihanat nimet tyttärilläsi!

  3. Niina ja 4kisua
    26.6.2014 / 15:02

    Juhannusaattona olimme Turussa ja siellä oli ihanaakin ihananpi tori kahvila :) Silmä lepäsi kyseisen kahvilan sisustuksesta ja ah mitä herkkuja oli myynnissä :) Kerroin kehut myös kahvilan myyjille, liian harvoin ihmiset antaa positiivista palautetta. Mukavaa loppuviikkoa teille :)

  4. Pirjo
    26.6.2014 / 15:19

    Nuoremmalla pojallani on kolmekirjaiminen etunimi. Kaikki tuppaavat häntä kutsuessaan lisäämään nimen loppuun ylimääräisen i-kirjaimen. Jos nimi on vaikkapa Jon, siitä tulee Joni tai Ron niin siitä väännetään Roni, joka istuu paremmin suomalaiseen suuhun. Pohdintoja!

    • 26.6.2014 / 20:15

      Hyvä pointti Pirjo! Tuon lyhyemmän nimen kohdalla joutuisi kyllä aina hokemaan, että yhdellä iillä… Sukunimeäkin joutuisi poikaraasu hieman tavaamaan, höh.

  5. Sara
    26.6.2014 / 15:58

    Me olimme mieheni kanssa jo seurustelun alkuvaiheissa puolileikillään puhuneet tietystä pojan nimestä. Kun sitten poika aikanaan syntyi, esitin kyllä pari vaihtoehtoa, mutta oli todella hankala kääntää enää kelkkaa siinä vaiheessa ja hyvä niin. Pysyimme siinä aikanaan “valitussa” nimessä. (Tytön nimen päätin sitten minä tai mies taipui siihen.)

    • 26.6.2014 / 20:21

      Ehkä mekin pysymme tuossa alkuperäisessä… Olen nimestä jo vuosikausia tykännyt eikä miehelläkään mitään sitä vastaan ole, mutta hyvähän näitä on perinpohjaisesti pohtia, nyt kun vielä mahdollisuus siihen on :).

  6. 26.6.2014 / 20:03

    Ihana tuo viimeinen kuva! Minulla tuli heti mieleen nimet Ben tai Max :)
    Me päätimme työn nimen jo ennenkuin hän syntyi ja kun näin hänet ensimmäistä kertaa tiesin heti että nimi on juuri oikea <3

    • 26.6.2014 / 20:26

      Hyvät veikkaukset, mutta ei ole noista nimistä kyse :). Meidänkin vauva näytti ihan siltä nimeltä, jonka olimme hänelle jo valinneet (tai ei se ihan varmaa missään vaiheessa ole ollut), mutta aloin varmaan tässä viime hetkillä vielä pähkäilemään ja pienesti panikoimaan, että onko nimi varmasti se ainoa ja oikea :).

  7. Erja
    26.6.2014 / 22:16

    Meillä on neljä tyttöä, joiden nimet on päätetty jo ennen syntymää ja ilmoitettu sukulaisille ja ystäville aina samassa viestissä itse “syntymäilmoituksen” kanssa. Kaikki näyttävät kyllä juuri sen nimisiltä kuin ovat.=)

  8. Armiida
    27.6.2014 / 07:52

    Meillä pojat ovat Leo ja Joe. Varsinkin Joe muuttuu aina Joeliksi ja Leoa sanotaan Leksaksi ( mitä vihaan) . Eli aina löytyy muunnelmia :)
    Mukavaa kesää teidän perheelle!

    • 28.6.2014 / 16:38

      Hassua, miten ihmiset tekee omia muunnelmiaan… Tuossa pitkässä nimessä olisi vaara, että muuttuisi erääksi lempinimeksi, jota myöskin vihaan. Itse varmasti kutsuisin vauvaa ihan sillä oikealla nimellä, vaikka pitkähkö onkin, sillä se on niin valtavan kaunis <3.
      Kiitos Armiida, sitä samaa! :)

  9. 27.6.2014 / 10:41

    Usein kaksiosaisista nimistä jää toinen pois tai sitten se muuttuu lempinimeksi.Siskoni poika on Juha-Pekka Eli kaikki (jopa koulun opet) sanovat Jupe.Tytär on Anna-Juulia,niin suurin osa sanoo Annaksi.Toisen tyttäreni nimi on kolmiosainen,keskimmäinen kutsumanimi,mutta hän itse ei tykkää ekasta nimestään,vaikka Se ei olekaan kutsumanimi.Vaikeita on nimivalinnat!

    • 28.6.2014 / 16:40

      Totta tuokin! Itsellänikin on ystävä, jolla kaksiosainen nimi (väliviivalla siis) ja häntä sanotaan sillä ensimmäisellä nimellä. Toki omasta tahdostaan, mutta kuitenkin. Niin ne usein tapaa lyhentyä :).

  10. Leena
    27.6.2014 / 11:44

    Pakko kommentoida tätä, kun itsekin olin tuskissani oman poikani nimestä. Prosessi oli pitkä ja tuskallinen, mutta lopulta poika sai nimekseen eniten pähkäillyn ja pitkän etunimen. Lopulta tosiaan toisesta nimestä tulikin etunimi ja se on hyvin toiminut. Tämän lisäksi lapselle tuli myös toinen ja kolmaskin nimi, vaikka olin ajatellut, että kaksi nimeä riittää. Onnea valintaan :-) Valitkaa kaunein ja luontevin pituudesta huolimatta!

  11. Hennis
    27.6.2014 / 18:51

    Meillä esikoisella on kaksiosainen nimi ja nyt kuusivuotiaana häneltä on itseltä päiväkodissa kysytty hoitajien toimesta, että haluaako kutsuttavan koko nimellä vai ekalla osalla ja sen ensimmäisen osan lyhen ja ytimekkään on valinnut. Ja hän ihan on vapaa tämän päätöksen meidän vanhempienkin puolesta tekemään. Että se on kyllä se pitemmän nimen miinus…
    Juniorin kohdalla me taas tehtiin tuo kelkan kääntäminen. Nimi oli raskausaikana jo vahvana mielessä ja hän heti synnärillä jo siltä näytti. Pidettiin sitä ihan varmana, tilasin nikoidut servetit kastejuhlaan jne. Sitten pari viikkoa ennen ristiäisiä heitin ilmoille nimiyhdistelmän, jonka kutsumanimi oli ollut ilmassa moneen otteeseen jo ennen kuin tää juniori ilmoitti tulostaan, mutta olin erin toisen nimen kanssa sen aina parittanut. Sitten mieleeni juolahti uudenlainen yhdistelmä toiseksi nimeksi ja yhtäkkiä se kolathi miehellekin (hän oli aluksi vastustanut ko. kutsumanimeä jonkin ikävämmän mielleyhtymän vuoksi).
    Ja valinta on ollut tismalleen oikea, onneksi uskalsimme vaihtaa!

    • 28.6.2014 / 16:43

      Kuulostaapas teidän kuopuksen nimitarina aivan tältä meidän nimipähkäilyltämme! Tosin itse en ole noita servettejä tilannut, mutta muuten :). Saapa nähdä, vaihdammeko mekin vai pitäydymmekö alkuperäisessä… Ei enää kovin pitkästi aikaa miettiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.