Joko huomasitte blogini uuden ilmeen? Mitäs tykkäätte uudesta bannerista? Omasta mielestäni se kuvastaa blogiani aika hyvin, toivottavasti olette samaa mieltä! Bannerin maksimileveyden määrittää blogialusta, mutta korkeudelle ei ole rajaa. Mielestäni tämä korkeus on kuitenkin juuri sopiva ja ennen kaikkea lukijaystävällinen, jolloin blogiin saavuttaessa itse postaus tulee melko pian esiin eikä aika mene vain bannerin rullaamiseen…
Valikoin kuvia siten, että blogini aihepiirit olisivat siinä edustettuina mahdollisimman onnistuneesti. Blogini koostuu oikeastaan kolmesta pääaiheesta, jotka ovat sisustus, kissat ja uusimpana aiheena toukokuussa perheeseemme syntynyt vauva. Näitä yksittäin, yhdessä ja arkipäivän hetkiä sivuten. Yritin valita sellaisia kuvia, jotka eivät olisi kovin tiukasti vuodenaikoihin sidottuja – toimivat näin paremmin vuoden ympäri.
Lisämausteena blogistani löytyy pieniä arjen ja juhlan hemmottelu- ja herkkuhetkiä. Unohtamatta meidän naisten elämään usein kuuluvia naistenjuttuja!
Siellä toivottiin, että bannerista löytyisi turkoosia väriä, koska se on kuulemma niin blogini juttu. Totta, turkoosi on kyllä yksi ehdoton lempivärini ja nytkin sitä löytyy kodistamme sekä olohuoneesta että ruokailutilasta. Miellän blogiini ja kotiimme kuitenkin muitakin värejä, lähinnä pastellisävyjä (vaaleansininen ja -punainen) ja niitä näkyy mielestäni kivasti bannerikuvissakin.
Nyt kun banneri taas miellyttää, tuli ihan uutta virtaa bloggaamiseenkin! Kaikenlaisia juttuja ja ideoita pyörii mielessä. Täytyy varmaan ottaa käyttöön jokin muistiinpanosysteemi kännykästä, johon voin sitten aina ideahetkellä näpytellä pari sanaa muistiin. Nykyään kun on tuo pikkumies ilonani, niin ei ihan samaan tahtiin koneelle asti pääsekään. Saati kuvia ottamaan! Ja kun mun omasta muististani tuntuu olevan jäljellä enää rippeet… Jännää, katsotaan mitä syksy tuo tullessaan!
Mies sai omaa aikaa tähän aamupäivään ja lähti harrastuksensa pariin, minun oma aikani ajoittuu iltapuolelle, jolloin mm. vastailen sekä kommentteihinne että sähköposteihinne. Kotimme pienimmästä sängystä alkoi kuulua suloista vauvakieltä – minipäikkärit taitavat olla ohi, joten sinne mars!