cropped-bansku11

Joko huomasitte blogini uuden ilmeen? Mitäs tykkäätte uudesta bannerista? Omasta mielestäni se kuvastaa blogiani aika hyvin, toivottavasti olette samaa mieltä! Bannerin maksimileveyden määrittää blogialusta, mutta korkeudelle ei ole rajaa. Mielestäni tämä korkeus on kuitenkin juuri sopiva ja ennen kaikkea lukijaystävällinen, jolloin blogiin saavuttaessa itse postaus tulee melko pian esiin eikä aika mene vain bannerin rullaamiseen…

Valikoin kuvia siten, että blogini aihepiirit olisivat siinä edustettuina mahdollisimman onnistuneesti. Blogini koostuu oikeastaan kolmesta pääaiheesta, jotka ovat sisustus, kissat ja uusimpana aiheena toukokuussa perheeseemme syntynyt vauva. Näitä yksittäin, yhdessä ja arkipäivän hetkiä sivuten. Yritin valita sellaisia kuvia, jotka eivät olisi kovin tiukasti vuodenaikoihin sidottuja – toimivat näin paremmin vuoden ympäri.

2

1

Lisämausteena blogistani löytyy pieniä arjen ja juhlan hemmottelu- ja herkkuhetkiä. Unohtamatta meidän naisten elämään usein kuuluvia naistenjuttuja!

4

3

Siellä toivottiin, että bannerista löytyisi turkoosia väriä, koska se on kuulemma niin blogini juttu. Totta, turkoosi on kyllä yksi ehdoton lempivärini ja nytkin sitä löytyy kodistamme sekä olohuoneesta että ruokailutilasta. Miellän blogiini ja kotiimme kuitenkin muitakin värejä, lähinnä pastellisävyjä (vaaleansininen ja -punainen) ja niitä näkyy mielestäni kivasti bannerikuvissakin.

Nyt kun banneri taas miellyttää, tuli ihan uutta virtaa bloggaamiseenkin! Kaikenlaisia juttuja ja ideoita pyörii mielessä. Täytyy varmaan ottaa käyttöön jokin muistiinpanosysteemi kännykästä, johon voin sitten aina ideahetkellä näpytellä pari sanaa muistiin. Nykyään kun on tuo pikkumies ilonani, niin ei ihan samaan tahtiin koneelle asti pääsekään. Saati kuvia ottamaan! Ja kun mun omasta muististani tuntuu olevan jäljellä enää rippeet… Jännää, katsotaan mitä syksy tuo tullessaan!

Mies sai omaa aikaa tähän aamupäivään ja lähti harrastuksensa pariin, minun oma aikani ajoittuu iltapuolelle, jolloin mm. vastailen sekä kommentteihinne että sähköposteihinne. Kotimme pienimmästä sängystä alkoi kuulua suloista vauvakieltä – minipäikkärit taitavat olla ohi, joten sinne mars!

 

 

Nyt se on taas täällä: kesäkauden päätösjuhla. Mitään kovin ihmeitä venetsialaissuunnitelmia meillä ei ole; kyläilyä, saunomista, hyvää ruokaa… Ajoissa iltaisin kotiin, jotta vauva rauhoittuu iltatoimien kautta levollisille yöunille (ja ettei kissojen tarvitse yksinään pelätä pommeja!). Vaikka tiedän kyllä, että tuo pieni seurallinen illanvirkku mielellään valvoisi venetsialaisriennoissa… Mies puheli eilen, että paljuiltaisiin tänä iltana. En vielä uskalla innostua, sillä jotta se olisi mahdollista, vauvan tulisi käydä yöunille suht järkevään aikaan. Toissailtana poitsu päätti nukahtaa vasta klo 00:20… Eilen tuo ei onneksi toistunut, vaan hän nukahti jo puoli yhdentoista maissa. Tuo on meille todellakin jo :).

Viikonlopun aikana ajattelin suunnitella myöskin blogini uutta banneria (jep, ollut mielessä jo ikuisuuden!). Kävin vähän kuviani läpi, mietiskelin mitä siihen valitsisin… Nykyään näkee enimmäkseen tekstibannereita, joissa on lähinnä blogin nimi. Ne on kivan simppeleitä, mutta itse mielelläni käytän bannerissa myös kuvia. Banneri toimii ikään kuin lehden kansi: sen avulla saa jo jonkinmoisen käsityksen siitä, millainen blogi on kyseessä. Banneri vaikuttaa usein myös siihen, jatkaako blogin lukemista vai ei. Mitä mieltä te olette asiasta?

uusi blogibanneri-001

Voi, en ikinä unohda viime vuoden venetsialaisia! Meillä oli miehen kanssa oma pieni, kasvava salaisuus. Juttu oli tuona viikonloppuna vielä niin tuore, se tuntui ihan uskomattomalta. Koko maailma oli muuttunut ja tuntui niin erilaiselta. Valikoin vaatteita iltaa varten ja katsoin peilistä: olin ihan varma, että maha oli jo kasvanut niinä muutamina päivinä… Jännitti keihin kaikkiin törmäisimme – heistä jokainen takuuvarmasti huomaisi asian! Koko ajan teki mieli silitellä mahaa… Ja mikä maailman suurin onni, että nyt saan silitellä tuota pientä hymypoikaa, joka tällä hetkellä nukkuu päivän ainoita pitkiä (lähes tunnin pituisia) päikkäreitään. Oi että, tuli jo ikävä!
Ihania hetkiä on ne, kun hän herää uniltaan. Saan heti hymyn, kun menen hänen luokseen. Jos hän on nukkunut sängyssämme, menen viereen makoilemaan ja halailemaan ja suukottelemaan, muissa tapauksissa nostan syliini halittavaksi. Noita hetkiä olen saanut kokea jo satoja eikä niihin kyllästy koskaan! Se tunne, kun pusertaa sen pienen itseään vasten ja antaa pusun (tai sata) poskelle, siitä tulee sellainen lämmin aalto sydämeen ja koko muu maailma unohtuu. On vain se hetki. Kohta sellainen on taas edessä.

Oikein kivaa (venetsialais)viikonloppua teille kaikille!

 

 

007

cats

Tänään laskeudun poreammeeseen: lämpimään, poreilevaan ja hyväntuoksuiseen kylpyveteen. Tänään sytytin kynttilän, ensimmäistä kertaa sitten maalis-huhtikuun. Tänään herkuttelen Ben & Jerry’s All or Nut-ting -jäätelöä – liian herkullista! Tänään näytän yhtä nuupahtaneelta kuin tuo maljakkoon katkaisemani terassihortensian oksa :).

015