Muistan, miten talomme valmistuttua uni maistui aivan erityisen hyvin. Joka yö oikein syvää ja laadukasta unta, aamuisin olo tuntui aivan ihanalta. Olin vakuuttunut, että se johtui makuuhuoneen rauhoittavasta värimaailmasta; valkoiset seinät ja katto eikä mitään ylimääräistä näkyvillä. Muilta tuli kommenttia, että raksavuoden jälkeen se uni nyt vain sattuneista syistä maistuu… No, hyvin mahdollista, mutta juhannuksena muutosta tuli kuluneeksi viisi vuotta. Ei kai raksa-aika enää vaikuta..? Sillä kyllä, edelleenkin uni maistuu erityisen hyvin. Toki tässä matkan varrella makuuhuoneeseen on ilmaantunut yksi erittäin mieluisa herätyskello, joka saattaa tuosta noin vain pärähtää soimaan eri voimakkuuksilla ja ihan milloin sattuu ja joinain öinä (onneksi nykyään erittäin harvoin!) vaikka tunnin väleinkin, että ehkä sekin hieman vaikuttaa siihen, että uni maistuu hyvin. Silti olen sitä mieltä, että kun makuuhuone on mahdollisimman rauhallisen sävyinen eikä siellä ole turhaa roinaa ja lämpötila on oikea, on laadukkaalle unelle oikein hyvät ellei parhaat mahdolliset edellytykset.

mh

Tätä mielipidettäni tuki myös artikkeli, jonka löysin Daily Mailin sivuilta. Siellä oli hyvä esimerkkikuva epäjärjestyksen vallassa olevasta makuuhuoneesta: ei kyllä huvittaisi sellaisessa ympäristössä käydä nukkumaan! Tuosta kyseisestä aiheesta oli pätkä myöskin Me Naisten -sivuilla, josta seuraava teksti on lainattu:

Tutkijoiden mukaan ihmiset, joilla on taipumusta hamstraamiseen – eli joilla on todennäköisesti makkari täynnä tavaraa – nukkuvat muita kehnommin ja kärsivät useammin uniongelmista. Sotkuisessa makuuhuoneessa uinuvat heräilevät muita useammin yöllä ja ovat päivällä väsyneempiä. Unenpuute puolestaan lisää hamstraajan stressitasoja, masennusalttiutta ja muistiongelmia. Ei siis muuta kuin siivoamaan, jos kärsit uniongelmista! (Lähde.)

Ihanan ja kutsuvan makuuhuoneesta tekee mielestäni myös kauniit vuodevaatteet ja kutsuva petaus. Eniten tykkään neutraalin sävyisistä vuodevaatteista; näissä valkoinen taitaa olla ykköslemppari. Se on vain niin rauhoittava ja kutsuva, että tekee mieli vetää peitto heti korviin ja alkaa kuorsaamaan. (Oonkohan mä vähän väsynyt?)
Parin valkoisen lakanamme kaveriksi tilasin H&M:lta tuollaisen valkoharmaaraitaisen yksilön, kuminauhalakana tämäkin. En enää muita edes käytä, sillä ne eivät pysy paikoillaan yhtäkään kokonaista yötä. Näiden lisäksi löytyy yksivärinen harmaa, mutta sitä tulee käytettyä vähiten. Tuo raitainen lakana näytti muuten tosi kivalta ihan kokovalkoisten vuodevaatteiden kanssa! Hieman vaihtelua sille, että pussilakanat ja tyynyliinat toisivat sitä väriä. Eikä tuo lakana ole hassumpi näiden Sisustus Delfinosta blogiyhteistyönä saamieni Fretten Hotel Classic -vuodevaatteidenkaan kanssa. Mikä toisikaan paremmin hotellimaista luksusta makuuhuoneeseen kuin hotellilaatuiset vuodevaatteet! Nämä on niin ylelliset, että toimisivat varmasti kivana häälahjanakin.

petaus

Poitsu on nukkunut nyt reilun tunnin. Saimme ihanaa seuraa koko aamupäiväksi. Poika ihan innoissaan halaili ja pussaili ystäväänsä; suloista pientä kaksikkoa seuraisi vaikka kuinka pitkään! ♥

mansikka

Tänä juhannuksena muistin vihdoinkin tehdä kauan mielessäni ollutta mansikka-halloumisalaattia (tässä Instagram-kuva) – olihan se hyvää! Tuntuu, että herkullisen suolainen halloumijuusto sopii lähes kaiken kanssa. Tuoreita mansikoita jäi juhannukselta yli, samoin leipäjuustoa. Koska olin tehnyt tuon mansikka-halloumisalaatin, en halunnut tehdä enää mansikka-leipäjuustosalaattia, vaan metsästin jotain makeaa. Niinpä Mr. Google vinkkasi tästä tosi nopeasti valmistuvasta jälkiruokaherkusta!

Leipäjuustokuutiot fariinisokerin (jota saa muuten olla aika reilusti) kera uuniin noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes juusto pehmenee. (Jossain ohjeessa leipäjuuston päälle oli laitettu vielä mascarponeakin, mutta meillä sitä ei ollut.) Sitten vain juustokulho ulos uunista ja heti tarjolle tuoreiden mansikanpalojen kera! Meidän keittiön herkkukaapista löytyi vajaa valkosuklaalevy, jonka sulatin ja dippailin osan mansikoista siihen. NA-AM.

jälkiruoka

Koska poika vielä nukkuu, ajattelin alkaa tekemään pientä kesäsiivousta kaappeihin. Ihan vain pientä ja kevyttä, sadepäivän ratoksi… Huvittaisi kovasti pitää jokin pihakirppis, myytävää ainakin olisi! Täytyypä miettiä… En olekaan vuosiin vuokrannut kirppispöytää mistään. Se tuntuu turhan työläältä tienattuihin euroihin nähden: hinnoitella jokaikinen tuote, maksaa kallis pöytävuokra, pitää pöytä siistinä ravaamalla siellä jatkuvasti (yrityksistä huolimatta ei pysy siistinä kuin vartin!), puhumattakaan varkauksista… Juuei, pihakirppikset tai muut tapahtumat, joissa myyjä on itse paikalla ja netin kirppispalstat – siinä vaihtoehdot mun makuun. Sitä paitsi, kyllähän kesällä ainakin yhdelle pihakirppikselle osallistua pitää! :)

candle

Hymyilyttää tämänpäiväinen hierojalla käynti ja sen jälkeinen rento olo.

Hymyilyttää parituntinen omaa aikaa pojan viettäessä aikaa vanhempieni kanssa.

Hymyilyttää rauhassa syöty myöhäinen lounas. Ruokaa vain omaan suuhun, ei myös taaperon, ja kiireettömästi.

Hymyilyttää, miten tuo pieni taapero on oppinut hokemaan isiä. Ishi, oikein hitaasti ja suhisten. Sen jälkeen korkealla äänellä pap-pa!

Hymyilyttää, miten liikennevaloissa viereisellä kaistalla ollut nainen epäröi piiiitkään sormi ratilla, painaako tyyttiä, kun edelläoleva ei nähnyt valon vaihtuneen vihreäksi. Meillä hieman toisin kuin Etelä-Euroopassa, jossa käsi osuu tyyttiin samalla hetkellä, kun valo vaihtuu vihreäksi; usein jopa pari sekuntia sitä ennen :)

lilja

Hymyilyttää, miten kissakaksikko kuorsaa tälläkin hetkellä lasitetun terassin uumenissa, pehmoisilla sohvilla. Nämä kelit ovat heidän terassikelejään!

Hymyilyttää, sillä yli kuukauden verran taakkana ollut asia järjestyi tänään.

Hymyilyttää, sillä miehen kesäloma on vasta edessäpäin.

Hymyilyttää, kun käytte täällä lukemassa juttujani päivittäin.

Hymyilyttää joka kerta, kun blogini Facebook-sivulle tai Instagramiin löytää uusi seuraaja.

Hymyilyttää, miten kotia valtaamassa ollut muurahaisarmeija on (ainakin toistaiseksi) tipotiessään – kiitos karkottimien!

lilies

Hymyilyttää, että suurimman osan tästä omasta ajastani mielessäni on ollut pieni, elämääkin rakkaampi poikani ♥