Täällä alkoi vappuaatto herkullisissa merkeissä! Aamiaisen jälkeen katoin pöytään simat ja munkit ja niitä sitten maiskuttelimme. Poika maistoi simaa nenää nyrpistäen ja pyysi maitoa :D. Silti piti aina välillä munkinsyönnin lomassa siemaista simalasistakin, ihan vain siksi, koska se kuuluu vappuun! Munkin olin katkonut hänelle neljään osaan ja jokaista osaa piti maistaa vuorotellen kuin testinä, maistuvatko nämä kaikki varmasti yhtä herkullisilta!

020

025

Nämä herkut meille valmisti äitini (kiitos!), muuten olisimme ilman, sillä en edelleenkään ole valmis leipomaan öisin ;). 

Seuraavaksi vastailen tähän asti tulleisiin viesteihin ja sähköposteihin, mutta sen jälkeen MioSa. design viettää pienen vappuloman! Palaan tilausten pariin huomenna illalla. Hurjan pitkiä nämä yrittäjien lomat vai mitä? :D

Värikästä Vappua teille jokaiselle! 

Vakiolukijani muistavatkin varmasti, että tykkään aina silloin tällöin tehdä kollaaseja haaveilemistani tuotteista. Sellaista mukavaa aivot narikkaan -tyylistä touhua, joka on aina välillä oikeinkin tervetullutta! Näiden haaveilupuuhien lisäksi tykkään säästää rahaa (postaus Minä ja raha) jotain tiettyä tarkoitusta varten. Kun nämä kaksi yhdistää, käy aina aika ajoin niin onnekkaasti, että jokin haave toteutuu ja sen voi sitten haavelistalta ruksata yli!

Tämä seuraava kollaasi on näkynyt blogissani jo useaankin otteeseen, en edes muista montako vuotta sitten ensimmäistä kertaa! Aikoinaan kokosin tähän joitain haaveilemiani tuotteita ja annoin ajan kulua, jotta huomaisin, haaveilenko niistä edelleen vai onko haaveilu jonkin suhteen laantunut. Joihinkin tuotteisiin voi nimittäin kyllästyä ennen kuin niitä ehtii hankkimaan!

Näistä viidestä haaveilemastani tuotteesta kolme on saanut kodin meiltä: Louis Poulsenin Panthella-valaisin, Arne Jacobsenin AJ-valaisin sekä HAY:n About a Chair. Panthella on valaissut olohuonettamme jo muutaman vuoden, kun taas AJ päätyi työhuoneeseeni viime syksynä. Työtuolinani on pari-kolme vuotta toiminut tuo kollaasissa näkyvä HAY:n tuoli ja nappiostos oli sekin – huippumukava tuoli istua! Teen aina tällaiset hieman arvokkaammat hankinnat aleprosentein, sillä tavalla hankinta tuntuu erityisen onnistuneelta. Kun tietää hyvissä ajoin etukäteen, mitä aikoo hankkia, osaa katsella myös aletarjontaa sillä silmällä ja napata heti kiinni, kun tilaisuus koittaa!

haavekollaasi

Entäs sitten kollaasin kaksi muuta tuotetta? Ensimmäisenä tuo Woodnotesin Avenue-matto, joka on aivan ihana! Haaveilin siitä pari vuotta, kunnes vihdoin sain aikaiseksi hankkia pienen näytepalan. Käytin sitä kotona ja huomasin, etteivät sävyt sovi olohuoneeseemme lainkaan! Vaikutelma oli jotenkin ihmeellisen tunkkainen, joten haaveilu tämän tuotteen osalta päättyi yllättävän nopeasti siihen. Edelleen se silti muiden kuvissa kiinnittää huomioni, mutta enää en sitä omaan kotiini haikaile.

Toinen haavetuotteeni: Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelema K-tuoli. Valkoinen versio on silmissäni kaunein, mutta jalkaosaa olen jäänyt miettimään… Joko tuolla kuvassa näkyvällä tai sitten pyörivällä jalalla. Tämä hankinta on kuitenkin jäissä, sillä jotenkin en näe tälle nyt kotonamme tarvetta. Tähän vaikutti isosti myös viimesyksyinen kirppislöytöni, jonka johdosta kotiimme päätyi kaksi nojatuolia eikä niistäkään toiselle meinaa löytyä paikkaa :D. Lisäksi tuo valkoinen väri mietityttää, että onko se kuitenkaan pikkulapsiajan järkiostos…

Huomasin, että en ole pitkään aikaan haaveillut mistään tietystä tuotteesta mitenkään kovin voimakkaasti. Jotain valaisin- ja tuolihaaveita nyt on aina, mutta saapa nähdä, tuleeko tänä vuonna hankittua mitään! Kävin tänään pojan kanssa mummuani terveyskeskuksessa katsomassa ja hän siinä keskustelun lomassa tuumasi, että osta nyt itelles jotain kivaa, ekkai kaikkia vaan säästöön laita vai ookko nii visu! Joten ehkä mun täytyy kuunnella mummua ja tänään hieman selailla tarjontaa, pitkästä aikaa… Haaveilen varmaan kolmatta vuotta niitä uusia ruokapöydän tuoleja ja sen verran arvokkaat tuolit on vaihtoehtoina, että tiedän jo kysymättäkin, että mies ei tuohon hankintaan tule kovinkaan suurella prosenttiosuudella osallistumaan, joten paiskinpas tälle illalle vielä vähän töitä ja tienaan vaikka niitä tuolirahoja! :D 

Täytyy aina välillä todeta, että kyllä tämä naisen mieli toimiikin erikoisesti – ei ihme, että miehet säännöllisesti kuittailevat… Nimittäin tänään pastellisävyjen kanssa häärätessäni muistin, että mulla oli eräänä vappuna aika kivanväriset kynnet: paria vaaleanpunaisen sävyä ja keltaista! Mies kutsui niitä teinikynsiksi. Siitä sitten muistin, että hei, sehän oli silloin, kun laskettu aikani oli mennyt ohi about kuukaudella! :D Se oli juurikin se vappu ja niin piti kaivaa tuo yksi vappumasukuvakin esille, tämä taisi jäädä toiseksi viimeiseksi masukuvaksi… Olimme tuossa lähdössä torille vappupäivää juhlistamaan ja tuostahan meni tasan viikko, kunnes poikamme vihdoin syntyi. Kyllä meillä oli tuolloin komia vappupallo!

Pictures1

Muistan, että tuo vappu oli tosi viileä ja samoin oli viime vuonna! Nopeasti kävimme torilla hakemassa pojalle vappupallon ja itsellemme jätskitötteröt. Niitä söimme sitten huulet sinisinä, kunnes suuntasimme kotiin lämmittelemään. Saapa nähdä, millaista keliä täksi vapuksi saadaan! Onko teillä jotain erityisiä vapputraditioita? Meillä ei ole oikeastaan muuta kuin että vappupäivänä sinne torille… Poika odottaa jo todella innokkaasti, että saa vappupallon. Hänen mielestään tämän hetken ykkösjuttuja ovat juurikin ilmapallot sekä pallot yleensäkin, varsinkin jalkapallot. Potkiikin jo hienosti (samaiset potkut muistankin raskausajalta)!

Aivan ällistyttävää, miten nopeasti aika on kulunut! Välillä kyllä muistelen noita odotuksen viime hetkiä jopa hieman haikeudella… Vaikka olo ei valtavien liitoskipujen vuoksi kovin kaksinen ollutkaan (oi miten tuoreessa muistissa se viehättävän vaappuva pingviinikävely onkaan!), niin niissä viime päivissäkin oli jotain aivan ihanaa. Sellaista lämmintä odotusta, kihelmöivää jännitystä. Ensimmäinen raskausaika on varmasti aina jotain hyvin ainutlaatuista. Silloin kaikki on niin uutta, kun kaiken kokee ensimmäistä kertaa. Ei tiedä mitä tuleman pitää, voi vain vähän aavistaa. Silti aavistukset ovat kaukana todellisuudesta, ne tunteet ovat niin voimakkaita ja aivan koko maailman mullistavia. Enää ei osaa kuvitellakaan sitä, millaista elämä oli, kun olimme vain me kaksi.

Olen muuten joskus miettinyt, että jos meille jonain päivänä toinen lapsi suodaan, niin miten siitä raskausajasta ehtii nauttimaan? Ei todellakaan enää mitään päiväunia silloin kun siltä tuntuu, sillä kotona hyörii eräs toinenkin aarre, josta tulee huolehtia… Ehkä ne toiset raskaudet ovatkin sen vuoksi niin helppoja? ;D