Blogini täyttää ensi kuussa jo kuusi vuotta! Mietin yhtenä päivänä, mitä kaikkea näihin vuosiin onkaan mahtunut. Aivan valtavasti asioita ja tunteita, laidasta laitaan. Valehtelisin, jos väittäisin, että en ole koskaan ollut lopettamassa, sillä olen ollut. Erityisesti viime viikkoina olen miettinyt tätä paljon ja jopa itkenyt miehelleni asiaa. Blogi tuntuu kuin omalta lapselta, mutta ei tietenkään koskaan ole lähelläkään sitä, mitä oikea lapseni minulle merkitsee. Mutta uskon, että ainakin muut bloggaajat tietävät, mitä tarkoitan. Tämän vuoksi blogista luopuminen olisi hyvin surullista. Kerroin miehelleni pelkääväni, että tämä kaikki on pois poikani kanssa viettämästäni ajasta. Vaikka teenkin blogiani joko poikani nukkuessa päivä- tai yöunia. Joskus myös silloin, kun mies on tullut töistä kotiin ja viettää aikaa poikansa kanssa. Olen onnistunut pitämään kiinni periaatteestani olla tekemättä blogiin liittyviä asioita pojan hereillä ollessa, kun olemme kaksin (joitain nopeita sähköpostiviestejä lukuunottamatta) ja siihen olen kyllä tyytyväinen.
Bloggaaminen on kuitenkin elämäntapa. Se on harrastus, se on omaa aikaa, joillekin se on myös työ. Olkoonkin osa-aikainen tai kokopäiväinen – työ on työ. Tämä on työtä, jossa ei ole työaikoja (eilen nousin koneelle puoli kahdeksalta pojan vielä nukkuessa ja illalla hänen mentyä nukkumaan tein vielä rästihommia sammuttaen koneen klo 23.50). Tämä on työ, jonka useimmat työtehtävät eivät näy lukijoille asti. Blogiin ei näy, kuinka paljon sähköposteja, Facebook- tai Instagram-viestejä blogiin liittyen vaihdetaan. Blogiin ei näy, kuinka monia reissuja viikoittain postiin blogin tiimoilta tehdään. Hain tänään paketin ja ehdin jo matkalla miettimään että hyvänen aika!, en olekaan pitkään aikaan noutanut mitään pakettia, kunnes muistin viime viikon. Joskus paketit saapuvat suoraan kotiovelle.
Blogiin ei näy, miten pitkiä sähköpostikeskusteluja blogiyhteistyöt joskus vaativat. Miten monia valokuvia viikossa otetaan, vain blogia varten ja siihen päälle sitten vielä muut, yksityiselämän valokuvat. Mutta kun tuokin raja on aika hämärä; mikä on yksityiselämän ja mikä pelkästään blogin valokuva? Blogissa kun kirjoittelen kuitenkin yksityisihmisenä ja paljolti omasta elämästänikin. Mieheni kysyi minulta eräänä iltana, että jos nyt lopetan blogini, miltä minusta tuntuu puolen vuoden kuluttua: tunnenko katumusta vai helpotusta? Vaikeahan tuota on ennustaa, mutta vastasin, että varmasti molempia. Silti hieman pitempään tuota ajateltuani tuntuu, että katumus veisi voiton, sillä tämä on kuitenkin niin iso osa elämääni enkä ole vielä valmis tästä luopumaan.
Kun kävin taannoin ystävieni kanssa iltaa viettämässä, yksi heistä sanoi sää et oo paljo äitiyslomaa pidelly. Tuo lause jäi mieleeni soimaan, sillä niinhän asia on. Välillä mietin, että voisi olla mukava viettää sellaisia ”äippälomapäiviä”, joihin blogi ei kuuluisi millään tavalla. Sillä kuten kirjoitin, tämä on eräänlainen elämäntapa ja tulee jollain tavalla mieleen useita kertoja päivässä. Vaikka pitäisin esim. viikon lomankin (mitä en ole muuten koskaan tehnyt!). Tuleekohan minua kaduttamaan myöhemmin, kun en viettänyt sellaista äitiyslomaa, jossa päivät koostuvat ainoastaan lapsen kanssa vietetystä ajasta, kodinhoidosta, kokkailuista, kaupassa käymisestä jne. Ja lapsen päikkäriaikana vain ollaan ja ehkä luetaan muiden blogeja tai nukutaan myös päikkärit! Juu olenhan minäkin toki joskus pojan kanssa päikkäreitä nukkunut, mutta se tarkoittaa aina sitä, että hommat siirtyvät ja ovat edessä sitten illalla tai viimeistään seuraavana päivänä.
Kun aloitin tämän postauksen, oli mielessäni vain kirjata ylös asioita, joita tämän blogin kautta saan. Juttu lähtikin sitten hieman rönsyilemään ja ulos pääsi tällaista tajunnan virtaa! Mutta ennen kaikkea halusin kiittää teitä, että olette siellä edelleen tänäkin päivänä: osa uusia ja osa jo vuosia blogini parissa viihtyneitä! Ilman teitä tämä blogi olisi aivan toisenlainen, raapustaisin tätä ehkä kynällä vihkoon :D.
Kun Sinä luet tätä minun blogiani (ja kommentoit joskus, jos jaksat/ehdit), niin minä saan roppakaupalla hyvää mieltä. Saan teiltä ja teidän viesteistänne sekä palautteistanne inspiraatiota. Myöskin tärkeää seuraa ja vertaistukea tarjoatte! Minulla ei ole montaa ystävää, joilla on tällä hetkellä samanikäinen lapsi, joten senkin vuoksi te ja tämä kanava olette minulle kultaakin kalliimpia. Olen myös usein saanut kauttanne mahtavia vinkkejä, neuvoja sekä oppinut uusia asioita; elämästä yleisesti ottaen ja myöskin itsestäni. Eilinen Joko on toinen tulossa? -postaus keskusteluineen oli mielestäni hyvä esimerkki näistä kaikista.
Joskus tekee mieli kirkua, sillä vuorokauden tunnit meinaavat loppua kesken eikä perhe-elämän, lapsen kotihoidon ja kotoa käsin tehtävien työjuttujen yhdistäminen aina ole helppoa. Näistä kirjoitti miehenikin jotain omassa Isinä olemisen juttuja -postauksessaan kolmisen kuukautta sitten. Mutta sitten saan joltain teistä viestin, joka antaa koko hommalle vielä suuremman merkityksen. Pari viikkoa sitten sain viestin, jossa luki mm. näin:
Kiitokset ihanasta blogistasi, jota olet jaksanut jo pitkään ylläpitää! Moderni sisustus on ollut minulle aina mustavalkoista ja kylmää. Vasta sinun blogin myötä olen alkanut pikkuhiljaa tykätä siitä. Sinulla on taito lisätä siihen lämpimiä elementtejä, jotka tekevät modernista sisustuksesta kodikkaan ja kutsuvan. Blogisi myötä oma kiinnostukseni sisustamiseen on herännyt ihan eri tavalla. Olet onnistunut saamaan modernin sisustuksen elämään ainakin minun mielessäni. Olen niin onnellinen, että jaat ajatusmaailmaasi. Joskus vain mietin, että tiedätköhän sinä itse ollenkaan kuinka suuri positiivinen vaikutus sillä on meidän lukijoiden elämään :-) Pidän blogissasi myös siitä, ettei blogisi ole mennyt liian kaupalliseksi mainostamiseksi, vaan jutut tuntuvat oikeasti syntyvän itselle tärkeistä asioista. Ne henkivät oikeaa elettyä elämää. Osaat niin kauniisti pukea ajatukset myös lapsesta ja mummostakin sanoiksi. Ne tuovat paljon lämpöä blogiisi.
Kiitos vielä kerran tälle lukijalle tästä lämpimästä palautteestasi! Te ette varmaankaan tiedä, miten tärkeitä nämä meille bloggaajille ovat :). Näissä fiiliksissä laitan kesäkuun pakettiin ja alan valmistautumaan heinäkuuhun, jonka kalenteri ei onneksi ole yhtä täysi kuin kesäkuun oli. Mukavaa viimeisen kesäkuisen illan jatkoa!
Sinä olet kyllä kaunis ja inspiroiva 6-vuotias! Etukäteisonnittelut ja aurinkoista kesää! :)
Ihana Maisa, kaunis kiitos ♥
(Hetken piti kyllä miettiä, ketä 6-vuotiasta tuossa tarkoitat :D)
Sinä olet saanut minutkin innostumaan sisustamisesta. En muista kauanko olen blogiasi lukenut, varmaan muutaman vuoden. Viime talvena luin postauksiasi alusta saakka ja sen jälkeen syttyi ihan erilainen palo tähän sisustamiseen :D Oivalsin blogisi kautta minkälaisesta tyylistä pidän, ennen se oli ehkä hieman koristeellista ja ”kylmää” nykyään taas rakastan modernimpaa ja pelkistetympää tyyliä. Se tuntuukin enemmän omalta. Tuntuu että on löytänyt sen oman juttunsa, kiitos sinun :) Toivon, että kirjoittaisit blogiasi vielä vuosia ja vuosia, mutta tietenkin se on sinusta kiinni kuinka kauan haluat jatkaa. Minä ainakin odotan aina innoissani uusia postauksia ja ihastellen katselen kauniita kuvia kodistanne :)
Aivan mahtava kuulla! Ei sitä osaa aavistaakaan, että näillä jutuillani voi olla tuollainenkin vaikutus. Kiitos, kun kerroit ja jaoit ajatuksiasi!
Minäkin toivon, että mielenkiintoni blogiani kohtaan pysyy yllä vielä vuosia, sillä niin rakas juttu tämä minulle on. Joskus näköjään vaan tulee vaiheita, kun tätä miettii hieman syvällisemmin.
Kiitos sinulle kivasta kommentistasi, iida! :)
Älä vaan lopeta. Tämä on ainoa blogi,jota luen todella säännöllisesti ja joka tekstin. Odotan innolla uutta postaustasi. Eniten ehkä siksi,että lapsemme ovat lähes saman ikäiset, saan tätä kautta paljon vinkkejä ja tajuan tätä lukiessani, että noinhan meidänkin neiti teki kuukausi sitten.. Ja samalla kadehdin,että miten jaksat postata niin useasti. Itse aloitin blogin pitämistä ja suunnttelin kirjoittavani odotuksen aikana ja syntymän jälkeen,mutta aikomukseksi se vain jäi. Mulla ei vaan aika ja tahto riittänyt. Ihailtavaa,että jaksat. Ja tuskinpa poikasi edes tietää,mitä blogi tarkoittaa,eli se ei ole häneltä pois. Toki voi olla ja onkin pois jostain muusta omasta ajastasi,mutta silti tämä tuntuu olevan tärkeä osa sinua. Siksi toivonkin sinun jatkavan. Mutta pidä ihmeessä blogiloma,viikkokin voi tehdä ihmeitä! ☺
Voi Tanja, nauratti tuo aloituksesi :D. Ihana ♥. Kiitos kovasti, että annat blogilleni noin paljon aikaa!
Älä suotta itseäsi soimaa; ihmisiä vain kiinnostavat eri asiat eikä kaikkia puuhasteluita ole tarkoitettu kaikille :). Kunhan löytää sen oman juttunsa, josta nauttii – se on pääasia!
Ja kyllä, tämä on pois omasta ajastani sekä välillä myös perheemme yhteisestä ajasta; aivan kuten mikä tahansa työ. Tämä on mulle myös tärkeä ”henkireikä”, joten kyllä tästä kynsin hampain kiinni pidetään.
Katsotaan, jos tässä heinäkuussa ehtisi vähän lomaillakin… Blogi ei vain toimi kuten muut työt; tätä ei oikein niin vain voi jättää. Toki tämä täällä edelleen pysyy, vaikka poissa olisinkin, mutta kestää aina aikansa, ennen kuin lukijat taas löytävät takaisin. Vaikea asia selittää tässä, mutta moni tekijä on tässä vaikuttamassa :).
Täällä ollaan ja suurin kiitos sinulle! Sopisin varmaan ikäni puolesta jo äidiksesi ja oma elämäntilanteeni on aivan toisenlainen. Viihdyn silti hyvin blogisi parissa. Kirjoituksistasi välittyy aitous ja lämpö, joilla erotut selvästi blogimaailmassa. Toivon, että jaat jatkossakin elämääsi ja ajatuksiasi meidän kanssa. Tärkeintä kuitenkin on, että teet niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Pidä lomaa, harvenna välillä postaustahtia, kaikki käy. Ajattele, eihän tässä mene enää kuin muutama kuukausi ja päästään taas joulunodotukseenkin :)
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua koko perheelle!
Todella ihana kuulla! Olen vuosien mittaan laittanutkin merkille, miten ihanaa on, että olen saanut blogini äärelle niin eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Se on suuri rikkaus jo sekin! Lämmin kiitos sinulle kauniista sanoistasi ja palautteestasi ♥. Mukavaa kesäviikonloppua myös sinne suuntaan!
P.S. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki vielä joulunodotuksen mainitsemisestakin ;D.
Lyhyesti – ilman sun blogia ei oltaisi varmastikaan tutustuttu! Eli suuri kiitos siitä. Ootte meille tärkeitä! ♡
No äläpä muuta sano! Just samaa tuossa yhtenä päivänä mietin. Tekin ootte meille niin tärkeitä, nähdään pian! ♥
Toivottavasti et päätä lopettaa blogia vielä, sillä tämä on ainoa blogi jota luen säännöllisesti. Odotan uusia tekstejä innolla ja käyn aina lukemassa, kunhan ehdin. Kommenttiakin jätän, jos aihe on osuva. Blogisi on lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä. Aiheet ovat älyttömän hyviä. Siispä me täällä toivomme, että jaksat vielä tätä ihanaa blogiasi pitää. Mietin muuten yhtä postausta lukiessani, että kuinka paljon joudut tekemään taustatyötä ja sähköpostien vaihtelua aiheisiin liittyen ja kuinka jaksat/ehdit ottaa paljon valokuvia tänne blogiin! Mietin sitä, kuinka kauan käytät varmasti aikaasi näihin, sillä kaikista teksteistäsi näkyy se, että olet perehtynyt asiaan ja käyttänyt siihen todella aikaa.
Pidäpäs vähän blogilomaa ja katso maistuisiko bloggaaminen sen jälkeen paremmalta Mukavaa loppuviikkoa!
Voi tarkoitus ei ollut antaa ymmärtää, että olen blogiani pian lopettamassa, vaan kertoa, että sellaisia mietteitä on ollut nyt ilmassa enemmän kuin aiemmin. Joskus auttaa, kun päästää höyryjä ulos – täällä blogissakin :).
”… kaikista teksteistäsi näkyy se, että olet perehtynyt asiaan ja käyttänyt siihen todella aikaa.” Tämä oli erityisen mukavaa ja palkitsevaa luettavaa!
Kiitos Kaisa kultaisesta palautteestasi ja vuosien blogiseurastasi ♥.
Entäpä jos harvenbat hieman blogipostauksia. Esim. Joka kolnas päivä,olisiko se ratkaisu. Luulen että ihmiset ymmärtäisivät tämän ja silti olisivat täällä seuraamassa blogiasi. Jos näin saisit itsellesi hieman enemmän aikaa ja tunteja vuorokauteen. Tsemppiä! Blogisi on todella hyvä ja inspiroiva!
Kiitos, että yritätte etsiä ratkaisuja ♥. Minua kuitenkin ymmärrettävästi sitoo Indiedaysin kanssa tekemäni bloggaajasopimus, joten tuo ei sen puitteissa onnistuisi.
Täytyy nyt tässä kesän mittaan miettiä näitä asioita eri kanteilta :). Kiitos!
Ihan liian harvoin tulee kommentoitua, mutta monta vuotta jo matkassa mukana. Kuten Iida ylempänä sanoi, myös minut olet saanut innostumaan sisustuksesta! :) Pikku hiljaa olen vaihtanut kulkeutuneita huonekaluja mieluisampiin ja Joy-kynttelikön ostin kyllä vain sinun ansiostasi. :) Vaikkakin tämä on ainoa sisustusblogi mitä luen. Kissojen kuulumisia on aina kiva lukea, ja miksei pojankin, vaikkei omia lapsia vielä olekaan. (Ainakaan masun ulkopuolella!)
Mahtava kuulla, että noin pitkään olet matkassani pysynyt – kiitos siitä, Karrie!
Kissojen kuulumisia tulossa lähiaikoina! :)