Vaaleanpunaiset sävyt löysivät viikolla kotiimme kuin vahingossa! Keskiviikon kauppareissulla kuopuksen kanssa löysin ihanan vaaleanpunertavia tulppaaneja ja eilen upeita kirsikanoksia! Suunnittelin alunperin laittavani ne samaan maljakkoon, mutta loppujen lopuksi tykkäänkin näistä enemmän nyt erillisinä kimppuina. Täytyy kuvata vielä ne tulppaanitkin, niissä on niin kiva sävy. Kylläpä nämä toivat kotiin ihanaa piristystä ja hieman jo sellaista keväisempää fiilistä!

Tämä viikko on ollut säiden puolesta melkoisen upea: auringonpaistetta ja pakkasta. Upean talvilomaviikon saivat täällä nekin talvilomalaiset, jotka eivät Lappiin sitä lähteneet viettämään! Takkaa on tällä viikolla lämmitetty päivittäin ja nautittu valoisammista aamuista. Olen tosin huomannut, että illat saisivat olla pimeitä vuoden ympäri; en kaipaa päivänvaloa ilta-aikaan. Iltaan kuuluu se hämärässä tunnelmassa keittiössä häärääminen ja sohvalla rentoutuminen. Öistä puhumattakaan!

Tässäpäs nämä ruokailutilamme vaaleanpunaiset sävyt:

Yleensä blogikuvissa suosin less is more -tekniikkaa (niistä alkuvuosien kuvapläjäyksistä poiketen), sillä itse tykkään enemmän siitä, että joka kuvassa on hieman jotain uutta annettavaa. Nyt ehkä tuon kimpun ansiosta lähti vähän lapasesta… En kuitenkaan yleensä koe mielekkääksi sitä, että kuvakulmaa on liikutettu kymmenen senttiä oikealle, mutta muuten kuva on täysin sama kuin seitsemän edellistä. Mitähän mieltä te lukijat tästä olette?

Helmikuussa meillä on ollut monenlaista juhlaa. Ensin oli kummityttömme ristiäiset – tuo isäänsä tullut unikeko muuten nukkui kuin tukki koko toimituksen ajan sylissäni eikä tiennyt mitään, kun päätä kasteltiin kolme kertaa! Seuraavaksi oli vuorossa isäni syntymäpäivät ja tänään juhlistamme isäni eläköitymistä! Menemme porukalla syömään; vanhempani ja sekä minun että veljeni perhe. Olen sitä mieltä, että elämässä pitää juhlistaa kaikenlaisia pieniäkin tapahtumia, näistä isommista puhumattakaan, ja jos niitä ei ole, sitten niitä vaikka keksitään!

Luksusta tähän talveen on tuonut sellainen seikka, että päätimme pitää miehen talviloman hieman eri tavalla. Näin koemme saavamme siitä suurimman hyödyn juuri meidän arkeemme! Hän nimittäin pitää lomansa yksi päivä/viikko -systeemillä ja onpas ollut mukavaa tämä ihan koko perheen kannalta! Mitään pitempää reissua kun meillä ei suunnitelmissa ollut, tuo tällainen talviloma miehellekin kuulemma enemmän iloa kuin yhdellä kertaa käytetty. Nyt hän saa tehdä viisi viikkoa nelipäiväistä työviikkoa eli iloa riittää huomattavasti pitemmäksi aikaa! Jokin pieni lomareissu tehdään kyllä vielä maaliskuun aikana ihan jo esikoisen mieliksi ♥. Toki kuopuskin saa siellä elämyksiä, mutta hän ei osaa vielä samalla tavalla odottaa vaihtelua arkeen kuin viisivuotiaamme.

Toivottavasti nämä kuvat tuovat teille yhtä paljon iloa, kuin minä olen tuosta noin seitsemän euron kimpusta saanut! Tunnelmallista karkauspäivää! ♥

Mukavaa laskiaistiistain iltaa! ♥

Täällä on ollut sen verran kiirettä, että en ole ehtinyt blogiin puoleentoista viikkoon! Arvatkaas mitä olen erinäisten kiireiden lisäksi tämän reilun viikon ajan tehnyt? Nukkunut! Nukkunut oikein makoisasti ja suht pitkiä yöunia! Viime viikolla nukahdin sohvalle iltayhdeksältä; tottakai juuri sinä iltana, kun olin toivonut, että viettäisimme miehen kanssa koti-illan (ilman autotallissa odottavia projekteja tai muita harrastuksia).

Mies ei kuitenkaan herättänyt, vaan tiesi, että uni on tarpeen. Loppuvuosi oli suht raskas (suru-uutisia toisensa perään, työstressiä Postin lakon vuoksi, huolta vuodenvaihteen jälkeisen arjen sujumisesta yms.), joten se on tuntunut vielä tässä alkuvuodessakin etenkin unen tarpeena!

Viime kuukausina olen ottanut muutenkin sellaisen kivan tavan, että saatan laittaa puhelimen illalla klo 21 lentotilaan ja avaan sen vasta aamulla. Näin ollen sitä ei tule vilkuiltua pitkin iltaa, kun tietää, että viestit eivät lentotilan vuoksi näy. Minua nimittäin ärsyttää kovasti se, jos katsomme miehen kanssa jotain elokuvaa ja välillä vilkuillaan puhelimia… Ei se ennen haitannut, mutta nykyään tuo tapa ärsyttää, sillä onhan se selvä häiriötekijä ja siitä aiheutuu turha elokuvakuplasta poistuminen!
Tämä nyt yhteisesti tiedoksi teillekin ystäväiseni, jotka joskus ihmettelette, miksi en iltaisin vastaa! Suosittelen kyllä tätä lentotila-tapaa kaikille! Jos tuntuu vaikealta, niin eihän sitä välttämättä joka ilta tarvitse toteuttaa! Siinä saattaa kuitenkin käydä niin, että kun testaa asiaa parina-kolmena iltana viikossa, siihen jää äkkiä koukkuun! :)

Palataanpas sitten otsikkoon ja siihen yhteen loppuvuoden stressinaiheeseen: huoleen vuodenvaihteen jälkeisen arjen sujumisesta. Nimittäin alkoi tuntumaan siltä, että arki kävi turhan raskaaksi kahden työtätekevän vanhemman perheessä, jossa kuopus on kotihoidossa ja esikoinenkin puolittain. Päiväkoti ei tuntunut vielä yksivuotiaan kohdalla oikealta vaihtoehdolta ja niinpä ihanat isovanhemmat saapuivat apuun!

Nyt meidän arki sujuu siten, että esikoinen on edelleen kolme päivää viikosta päiväkodissa ja kuopuksella on puolestaan kaksi hoitopäivää: yksi minun ja toinen miehen vanhempien luona. Hoitopäivien välissä minä vietän yhden arkivapaan kaksin pienemmän poikani kanssa ♥. Alkuviikko ja loppuviikko vapaillaan sitten kolmisin: minä ja pojat.

Tällä järjestelyllä on ollut aivan uskomaton vaikutus arkemme sujuvuuteen. En olisi sitä etukäteen uskonutkaan, miten suuri vaikutus on sillä, että saan arkeen kaksi kokonaista työpäivää, jolloin voin keskittyä pelkästään yritykseni asioihin. Olen niin kaivannut tätä tämän kotiäitiyden rinnalle! Olla jotain muutakin kuin äiti, vaikka se maailmassa parasta onkin! Tietäen, että lapset ovat hyvässä hoidossa ja nauttivat tahoillaan.

Hyvästi tunti töitä silloin, tunti töitä tällöin -elämä. Nyt arjessa on erilainen rytmi eikä läheskään joka viikko tarvitse iltaisin jatkaa enää töitä, vaan riittää, kun niitä tekee hetken viikonloppuna miehen ollessa vapaalla. Nyt osaan myöskin eri tavalla arvostaa ja nauttia niistä kotiäitipäivistäni, joita on viikossa kuitenkin vielä kolme.

Toivomme voivamme jatkaa tätä järjestelyä kesään saakka. Heinäkuussa lomailemme ja elokuussa alkaakin sitten esikoisen esikoulu ja kuopuksen päiväkotitaival. Hän on siihen mennessä täyttänyt kaksi ja omaa ihan erilaiset valmiudet päiväkotimaailmaan kuin nyt. Toki hänenkin päiväkotielämänsä tulee olemaan jotain muuta kuin viisi päivää viikossa; kolme hoitopäivää viikkoon riittää varmaankin hyvin.

Täällä lapset nukkuvat ja mies touhuaa autotallissa moottoripyöränsä parissa. Kuuntelen tässä samalla rentouttavaa musiikkia ja nautin takkatulen lämmöstä. Nyt ajattelin tehdä jotain pientä iltapalaa ja siirtyä jonkin ihanan aivot narikkaan -ohjelman pariin! Rentouttavaa iltaa teillekin!

Vaaleanpunaisten tulppaanien ja valkoisten neilikoiden kimpustani on jäljellä enää neilikat. Nämä on kyllä ihanan kestäviä kukkia! Ensimmäistä kertaa taisin pitää pelkkiä neilikoita Aalto-maljakossa ja ihan kivasti sopivat kyllä nämäkin tähän aaltoilevaan maljakkoon.

Alkuvuoden valkoisen kaipuuni on vielä voimissaan ja olohuoneessakin on hyvin paljon valkoista tällä hetkellä. Väriläiskät ei ihan vielä suurissa määrin houkuttele, mutta varmastikin jo pian alan kaipaamaan sohvalle puuteriroosan sävyisiä tekstiileitä. Ne on mulle suuria väriläiskiä, heh!

Meillä on olohuoneessa eräs musta sivupöytä, jota olen pitänyt tähän asti lähinnä kukkatasona. Ostin sivupöydän vajaa kaksi vuotta sitten, mutta nyt on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että siinä on ihan liikaa mustaa väriä olohuoneeseemme. Ihastelen aina kaikissa sisustuskuvissa mustia pienhuonekaluja (myöskin vitriinejä), mutta sitten omassa kodissa käy näin, jos niitä rohkenen ostamaan :D. Mun on paras pitäytyä valkoisissa ja vaalean puun sävyisissä huonekaluissa!

Nyt mietin sen mustan sivupöydän kanssa, että löytäisikö se paikkansa jomman kumman pojan huoneesta vai mitä sen kanssa tekisin… Ei viitsi heti laittaa kiertoon, jos sille olisikin hetken päästä jossain toisessa huoneessa tarvetta. Esikoisen valtakunnassakin tulee lähikuukausina olemaan pienet muutokset paikoillaan, jotta eskarilaisen huone on syksyllä valmis! Koulupöytä sinne on jo ostettuna, mutta yksi hyllykkö saa ainakin lähteä kuopuksen huoneeseen. Voisin kirjoitella hänen huoneestaan ihan omassa postauksessaan joku kerta, jos se huone vain joskus olisi kuvauskunnossa… Sinne on ihanaan raitatapettiseinään lätkitty tarroja ja revitty pari niistä irti tapetteineen päivineen jne. Mutta hei voitteko kuvitella, että mun M lähtee syksyllä eskariin!!! Vastahan me täällä yhdessä hänen syntymäänsä odotettiin, muistattekos?! Miten vauvoja otetaan nykyään eskariin??

Tuon By Lassenin pikkupöydän ajattelin siirtää sen mustan tason tilalle ikään kuin sivupöydäksi ja tuon tilalle olen suunnitellut toteuttavani erään pitkäaikaisen haaveeni. Odottelen tuollaisten hieman arvokkaampien (yli 200 euroa) juttujen kohdalla usein jotain alekamppista, koska jostain syystä siitä vain tulee parempi mieli, kun saa hyödynnettyä johonkin hankintaansa jonkinmoisen kampanjan ja säästää useita kymppejä! Käytettynäkin voisin sen hyvin ostaa, kuten ostin aikoinaan tuon By Lassenin Twin-pöydänkin, mutta tätä on erittäin epätodennäköistä löytää käytettynä suht lyhyessä ajassa, joten se siitä.

Mikä sisustushaave Sinulla on päällimmäisenä mielessäsi tällä hetkellä?