Joskus se ei vaadi paljoa! Ruokaostoksilla isket silmäsi tosi kauniiseen kukkakimppuun ja koko kodin alkuvuoden sisustus alkaa rakentumaan sen ympärille! Mutta arvatkaas mitä! Kun perjantai-iltana kimpun bongasin, en raaskinut ostaa sitä :D. Ajattelin, että lähes kymppi kukista, jotka kuihtuvat muutamassa päivässä, on liikaa. Kunnes sitten sunnuntaina samaisessa kaupassa ruokaa ostaessani nappasin kimpun ostoskärryyni (samalla aiemmille ajatuksilleni silmiäni pyöritellen) ja mikä tuuri, että juuri se kimppu vielä oli siellä! Kimppuja oli nimittäin montaa eri sävyä, mutta tätä yhtä sävyä oli vain tämä yksi kimppu.

Valkoista, hennon persikkaisen vaaleanpunertavaa ja runsaasti vihreää. Yleensä en välitä kimpuista, joissa on paljon vihreää, mutta tämä jotenkin ihastutti ja kovasti! Ihanan rönsyilevä ja rento, raikas kimppu ♥.

Joulu on siirretty kaappiin odottamaan joulun aikaa 2020 (eli lokakuuta). Joulun loppuminen on hyväksytty enkä enää sure sen perään. Tätä surua koin eniten aikana ennen lapsia ja vielä esikoisen vauva-aikana. Sittemmin lapset ovat pitäneet niin arjessa ja hetkessä kiinni, ettei aikaa moiselle jää :D. Myöskin suunnitelmissa oleva kotimaan viikonloppuloma piristää kummasti!

Pallovalot saavat valaista vielä pitkään, ne eivät kuulu kodissamme mitenkään jouluun, vaan ovat kausivaloja ja voivat olla esillä ympäri vuoden. Talvikausi on pitkä ja pimeä – lisävaloa tarvitaan!

Miksi sitten olin pihistelemässä tämän kimpun kanssa? Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että viime vuoden aikana sisäistin hyvin tehokkaasti ajatuksen arjesta, jossa karsitaan turhat asiat. Rajan asetin kuitenkin tarkasti ja se menee siinä, että mitään elämää ja arjen iloja liikaa rajoittavia juttuja ei saa karsia, vaan kaikki sellainen extra, joiden menetys ei juuri missään tunnu ja joiden karsimista ei jää harmittelemaan. Esim. en tilannut koko vuotena yhtään mitään lehteä, koska tiesin, että niiden lukemiselle ei vielä jäisi aikaa ja näin ollen lehdet jäisivät lehtitelineeseen pölyttymään. Se muutaman kympin säästö lehtitilauksen kohdalla ei ole suuri, mutta kun vastaavia ns. turhia menoja on vuodessa vaikka kymmenen, puhutaan jo aika isosta summasta. Netflixiä olin tilaamassa, mutta koejakson loputtua irtisanoin sopimuksen. Koejakso oli opettanut, että en ehdi seuraamaan mitään sarjaa; Emmerdalessakin on jo tekemistä! (Etenkin, kun nykyään tulee kaksi jaksoa päivässä, iiks!) Tuostakin palvelusta olisin siis maksanut täysin turhaan.

Tähän liittyy myös sellainen ajatus, että ostetaan vain tarpeeseen. Tämä toimii jo erittäin hyvin monella eri osa-alueella (kosmetiikka, pyyhkeet, vuodevaatteet jne.), mutta kodin sisustukseen en ole sitä vielä laajentanut. Kodin sisustaminen on myös harrastukseni ja tuottaa arkeeni valtavasti iloa! Joten en koe suureksi rikokseksi sitä, että ostan välillä kotiin jotain vaihtelua; tosin viime vuonna näistä murskaavalla prosentilla suurin osa oli 2nd hand -hankintoja. Laitan myös ahkerasti tarpeetonta kiertoon ja rahoitan tätä mieluisaa harrastustani suurelta osin tällä tavoin.

Entä mitä tämä tällainen turhien kustannusten karsiminen on elämääni tuonut? Selkeyttä ajatuksiin ja kotiin, hyvää omatuntoa ja hankintojen entistä suurempaa etukäteispohdintaa. En koe, että olisin juuri koskaan ostanut mitään hieman arvokkaampaa tuosta noin vain, vaan aina hankintoja suunnitellen. Ja hyvä onkin suunnitella, jotta sitten on valmiina, kun se toivottu ja etsitty juttu tulee ehkä käytettynä vastaan! Tällä tavoin löysin syksyllä baarijakkarammekin. Lisäksi se on säästänyt minulle rahaa ja sen ansiosta sain kesällä lyhennettyä asuntolainaamme isomman erän. Rahaa jää myös aiempaa enemmän sellaisiin mieluisiin juttuihin, jotka tekevät arjesta mukavampaa: siivouspalveluun, ulkona syömiseen ja matkusteluun!

Tämän kimpun hankinta opetti kuitenkin taas sen, että näissä en pihistele! Tähän säästämiseen saattaa nimittäin jäädä hieman koukkuun ja kaikkia hankintoja (paitsi ruokaa) tulee tarkasteltua suht kriittisesti :D. Nämä tuovat kuitenkin niin paljon iloa ja silmäkarkkia arkeen, että maksavat itsensä siinä takaisin. Aivan kuten ne useat amarylliksetkin, jotka vuoden viimeiset viikot kotiamme piristivät!

Täällä aloittelen juuri työpäivääni, mutta töiden parissa ei suinkaan koko loppiainen vierähdä.

Mitäs teillä on päivän ohjelmassa? 

Viimeinen jouluaiheinen postaus tältä erää ja huomenna koittaakin jo loppiainen, johon yleensä oma joulunaikani viimeistään päättyy. Toki meillä kuusi lähtee jo vuodenvaihteen paikkeilla ja vie mennessään tontutkin säilöön, mutta tähdet jäävät vielä hetkeksi valaisemaan. Tänään ajattelin kuitenkin pakata nekin säilöön ensi joulua odottelemaan, keittiön pöytätähti lähti jo.

Mies kyseli, että onko joulumusiikki sitten viimeinen, joka lähtee :D. Ihanasti on kuitenkin antanut minun sillä fiilistellä sieltä lokakuusta lähtien, vaikka ei itse siitä näin pitkäaikaisesti välitäkään. Nimittäin tällä kertaa olen poikkeuksellisesti kuunnellut joululauluja joulun jälkeenkin! Yleensä olen heti joulunpyhien jälkeen vaihtanut joulumusiikin toiseen, mutta tällä kertaa olen kuunnellut jouluradiota ihan innoissani. Etenkin kanava Happy Holidays on kovasti mieleeni! Siellä on muutamia sellaisia niin helmiä, joista saan edelleen valtavan hyvää mieltä! Eivät mielestäni ole niin jouluisia (eivätkä etenkään yhtä melankolisia) kuin kotimaiset joululaulut; ehkä siinä syy näin pitkäaikaiseen kuunteluun. Juuri luin jouluradion sivuilta, että huomenna se jouluradiokin lakkaa soimasta, joten täytyy nyt vielä tänään sitten nauttia!

Olen monissa Facebook-ryhmissä törmännyt keskusteluihin siitä, kauanko on sopivaa viettää joulua ja pitää koristeita sekä valoja esillä. Tässä tuntuu karkeasti olevan kahta koulukuntaa: ne, jotka uskovat joulunajan päättyvän Nuutin päivään ja niitä, jotka päättävät joulunvieton heti joulunpyhiin. Toki on varmasti välimuotoja, itsekin lukeudun sellaiseen, nimittäin loppiainen näyttäisi olevan meillä se joulun viimeinen pysäkki. Erityisesti jouluajatukseni kiteytyy tähän: haluan ehdottomasti fiilistellä joulua etukäteen ja nauttia siitä joulunodotuksen tunnelmasta, siksi alan pikkuhiljaa fiilistellä joulua lokakuussa. Elän mieluummin siinä odotuksen tunnelmassa kuin fiilistelen joulua jälkikäteen, joka tuntuu siltä kuin eläisi menneessä. Se ei itselleni sovi, mutta sopii varmasti jollekin toiselle! Itse tykkään aloitella uutta vuotta raikkaasti puhtaalta pöydältä. Sanoisinkin, että joulua on sopiva viettää juuri niin kauan, kuin se itsestä hyvältä tuntuu! Ilo on tässä elämässä otettava irti kaikesta mahdollisesta ja sen ilonaiheen voi määritellä vain jokainen itse.

Innostuin pitkästä aikaa jouluviikolla tekemään joulukransseja ja haalin tarvikkeita innoissani. Minulta löytyi ennestään pari messinkirengasta, joihin ajattelin kransseja väkertää. Suunnittelin eukalyptuksen oksien kanssa tuijien oksia, havuja, puolittain kuolleen joulutähden lehtiä sekä marja-aronian oksia ja satiininauhaakin siinä olisi kiva olla… Mutta huh miten työlästä eikä omalle luonteelleni sopivaa tuo puuhastelu olikaan! :D

Kuvasin tuokiota silloin Instagramiin:

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
No eipä se ihan ollutkaan.
Jotain simppeliä kranssia ajattelin messinkirenkaaseeni väkertää ja voin kertoa, että ihan heti ens jouluna en tätä toista! Voin kyllä suunnitella erilaisia kransseja mut voi elämä miten ärsyttävää väännellä niitä täytteitä renkaan kanssa sopiviksi rautalangan avulla… Eikä siltikään onnistu.
Musta tuntuu et mun kranssi näyttää tässä pöydällä osissa ja levällään kauniimmalta kuin lopputulos :D.

Tein muutamankin version eikä ne oikein koskaan miellyttäneet tarpeeksi… Ei muuta kuin purkuun! Lopulta seinälle päätyi kuitenkin pelkästään eukalyptusta ja satiininauhaa ja siellä se kranssi keikkuu edelleenkin! Kun otan sen pois, on meillä taas edessä taulurumbaa sekä olohuoneessa että uudessa makuuhuoneessamme! Mutta nyt äkkiä cappuccino tulille, ennen kuin ulkoa rattaista kuuluu ääntä – mukavaa sunnuntaita! 

Tämän postauksen piti tulla ulos aatonaattona, mutta onhan tämä tammikuun alku ihan yhtä hyvä vai mitä :D. Haluan joka joululta tallentaa tännekin muutaman kuvamuiston, jotta niitä voi sitten seuraavana jouluna palata kurkistelemaan. Näinä vauva-/taaperoaikoina en ehkä muuten muistaisi juuri mitään menneistä…

Tämä mennyt joulu 2019 oli kymmenes joulumme tässä kodissamme! Ensimmäistä tämän kodin joulua vietimme jouluna 2010 – valtavan äkkiä on aika kulunut, huh huh! Myöskin tämän joulukuusemme koristelimme nyt kymmenettä kertaa. Tämän kanssa on viime vuosina muodostunut traditio: mies kasaa kuusen esikoisen kanssa, kun minä kaivan koristeita esille. Yhdessä sitten pöyhimme oksat ja kun ne on valmiit, kiepautamme miehen kanssa kuuseen valosarjan. Tällä kertaa kuusessa oli myös ensimmäistä kertaa tuollaista hopeista helmipallonauhaa (vai mikä onkaan nimeltään…). Näiden jälkeen alan aina koristelemaan kuusta esikoisen kanssa. Tämä joulu oli ensimmäinen joulu, kun molemmat poikani olivat mukana koristelemassa ♥. Toki taaperon koristeleminen oli lähinnä meidän ripustamien koristeiden pois repimistä ja esikoinen oli menettää malttinsa lukuisia kertoja, mutta tätähän tämä nyt on :D.

Vinkki taaperoperheeseen: joulukuusi kannattaa ottaa esille hyvissä ajoin ennen joulua! Näin kuusi koristeineen ei enää joulunpyhinä juuri kiinnosta ja saa olla ihan rauhassa taaperon temmellykseltä. Meillä kuusi otettiin esille itsenäisyyspäivänä, kuten joskus aiempinakin vuosina. Se on mukava ajankohta ja illalla on kiva katsella Linnan juhlia kuusen tunnelmassa.

Lähes kaikki joulukuusemme koristeet ovat olleet kuusessamme kaikki nämä 10 joulua. Muistan miten raksavuotena kiersin äitini kanssa joulunjälkeisiä alennusmyyntejä ja ostelin omaa silmääni miellyttäviä joulukoristeita -70 % alennuksin. Tietäen, että seuraavana jouluna meillä olisi iso joulukuusi uudessa kodissamme ♥.

Vuosien mittaan kuusi on aina silloin tällöin saanut hieman täydennystä, kuten tänä vuonna poikiemme isovanhemmiltaan lahjaksi saamat enkelit:

Kalevala Korun joulukoristeet olen ostanut poikiemme syntymävuosien jouluina, tässä kuopuksen vuodelta 2018:

Mummuni muuton yhteydessä (pari vuotta sitten) sain hänen vanhoja koristeitaan, kuten nuo olkipallerot:

Silloin tällöin haaveilen aidosta joulukuusesta ja joku joulu sen kyllä toteutammekin! Sellainen oikein pullea joulukuusi jossain ihanassa korissa! ♥ Nyt kissojen ja pienten lasten kanssa tämä on kuitenkin tuntunut mukavan vaivattomalta ratkaisulta. Kuusessamme on aina ollut LED-valosarja, mutta viime vuosina olen kiinnostunut sellaisesta perinteisestä valosarjasta, jossa on kynttiläntapaiset lamput. Googlettelinkin niitä hetki sitten ja löysin pari kivannäköistä versiota. Pitäisiköhän jo ostaa ensi jouluksi! Niissä näyttää yleensä olevan 16 lamppua, onkohan määrä riittävä, tuntuu niin vähältä..? Toisaalta, jos ostan kaksi pakkausta, on kuusi täynnä lamppujen johtoa :D.

Näihin mietteisiin jään tänne lauantaipäivää viettämään. Tänään meillä on ohjelmassa mm. ravintolaherkkuja ja pienen veljentyttöni ihastelua ♥. Hän on alle kahden viikon ikäinen ja niin pieni ja söpöinen! Kivaa päivää teillekin!