Melkoinen pakkasviikko meneillään! Toivon, että olisi viimeinen näin kova pakkaskausi tänä talvena… Auton mittari on näyttänyt lähes joka aamu -20 astetta ja se on kyllä hieman liikaa. Ihanaa toki on, että olemme saaneet kunnon talven ja lunta riittää, mutta esim. -10 astetta riittäisi itselleni vallan mainiosti.
Viime talvi oli niin erikoinen, että se jäi välistä talviharrastusten osalta lähes kokonaan, joten nyt tänä talvena esikoinen onkin hiihtänyt ja luistellut senkin edestä! Jopa kaksivuotias on päässyt luistimia testailemaan. Mieskin innostui kunnon talvesta ja osti moottorikelkan. Mutta jos mittari näyttää -20 astetta, jäävät aika lailla kaikki edellämainitut talvipuuhat tekemättä!

Tämän torstain työpäiväni työlista on aika pitkä, mutta olen mahduttanut sinne myös pientä järkkäilyä työhuoneessani! Työhuoneeni kun on niin pieni, täytyy jokaiselle tavaralle olla oma paikkansa, jotta jonkinmoinen järjestys säilyy. Välillä luova kaaos ottaa vallan, mutta välillä täytyy sitten taas keskittyä palauttamaan järjestys!

Ihailin tätä pientä kotitoimistoa, joka osui silmiini eräänä iltana. Seesteistä, rauhallista, hillittyä, levollista ja inspiroivaa:

Hieman saman muotoinen työhuone kuin omani, mutta omani on tätäkin pienempi ja minulla työpöytä on huoneen päässä. Otin muuten loppusyksystä kuvia työhuoneestani, joten täytyykin katsoa, saisinko niistä postausta tehtyä. Kuvanottohetki osui marraskuulle; juuri se haastavin aika vuodesta ottaa kuvia ja vieläpä tilasta, johon ei hirveästi luonnonvaloa tule! No katsotaan, miltä kuvat näyttävät.

Näiden kuvien kaltainen työhuone toimii lähinnä työssä, jossa tarvitaan ainoastaan tietokonetta eikä juuri muuta. Omassa työhuoneessani valmistuvat kaikki MioSa. designin tuotteet, joten tavaraa ja tarviketta on hieman eri tavalla kuin näissä postauksen kuvissa :). Mutta siksipäs näitä onkin niin mukava katsella ja samalla ”hengähtää” cappuccinokupposta nautiskellen.

Mutta nyt jatkan taas torstain työlistan parissa, jotta klo 16 alkaen voi keskittyä kotiin ja perheeseen! Mukavaa ystävänpäiväviikkoa! :)

(Kuvat: Alvhem)

Varmasti jokainen pikkulapsiarkea elävä tietää tunteen, kun niitä pieniä tekemättömiä askareita kertyy kertymistään… Sellaisia, jotka eivät ole arjen toimivuuden tai sujuvuuden kannalta välttämättömiä, mutta joita olisi kiva silloin tällöin kuitenkin päästä tekemään! Kun pääset illalla istahtamaan sohvalle, silmät bongaavat sieltä täältä noita pieniä juttuja. Tuo lamppu pitäisi pyyhkiä kostealla, jotta olisi kirkkaampi. Voi tuosta kukasta on nuo kaksi lehteä lakastuneet ja unohdin taas nyppiä ne roskiin. Onpa tuo taulurivistö vinossa, edelleen… Äh, unohdin taas nimikoida ne ja ne kengät. Juu tiedän kysymättäkin, että miehelläni ei moisia ajatuksia iltaisin päässä surraa, mutta minulla kyllä! :D Ei nyt joka ilta, mutta säännöllisesti…

No nytpäs omistin tämän lauantaiaamupäiväni kyseisille askareille! Varmasti jäi vieläkin jotain tekemättä, mutta ainakin osa on nyt tehty kotitöiden lisäksi. On pyykätty ja pyyhitty pölyjä, kasteltu kukkia ja kuskailtu tavaroita omille paikoilleen. Ja ehdin vielä tännekin! Mies lähti poikien kanssa jäähallille ja ajattelin, että minusta on enemmän hyötyä kotona. Saan tehtyä rauhassa ruuankin valmiiksi, jotta pääsevät suoraan syömään ja taapero siitä sitten sujuvasti päiväunilleen.

Riippuu kyllä paljon maljakosta, miltä mikäkin kukkakimppu näyttää! Aluksi laitoin nämä tulppaanit pienehköön, suoraan maljakkoon, jossa kimppu näytti hyvin ryhdikkäältä (kuva täällä Instagramissa). Siinä pari-kolme päivää ja nyt, kun katkoin uudet imupinnat ja vaihdoin veden, siirsin ne samalla tähän pyöreään lasimaljakkoon. Kun ovat tässä pari päivää, tulee kimpusta kivan rönsyilevä (jos vain saavat riittävästi vettä, että varret pääsevät kasvamaan).

Tämä onkin vuoden kolmas tulppaanikimppuni. Ensimmäisen sain vuosipäivänä (punakeltaisia), toisen ostin hempeän liloina ja nyt tämä kolmas, jossa on sekoitus valkoista ja vaaleanpunaista. Aivan ihana sävy tämä!

Loppuvuodesta käytettynä ostamani Artekin jakkara on löytänyt paikkansa ruokapöydästämme esikoisen tuolina:

Kuopus istuu vielä pöydän päässä Stokken Steps-tuolissaan, joka on muuntautunut käteväksi juniortuoliksi. Normituoli olisi hänelle vielä liian matala ja syöminen olisi hankalaa. Vaikka toki hän on itse tästä täysin eri mieltä ;).

Tämä ihana 60-luvun nojatuolini on ollut uudessa asussaan niin rakastettu kodissamme, että on saanut käsinojiin viiden vuoden aikana jonkin verran tummentumaa. Olisiko vinkkiä, millä saisin kangasta puhdistettua? Yritän aina laittaa tuon taljan tuolla tavoin, jotta suojaisi samalla hieman käsinojaa…

Bongaa edellisestä kuvasta kisun rakastama paikka sohvalta! Meillä on lattiat niin täynnä roskia et huh huh, kertoo kiireisestä viikosta. Meillä nimittäin tehdään koko talon imurointi kerran viikossa (miehen kotityö) ja itse tapaan imuroida pikaisesti viikolla, mutta nyt se oma imurointikertani on jäänyt välistä ja sen kyllä huomaa… Nooh jos ei muitakaan häiritse niin miksi muakaan! :D

Mutta koska kello on nyt yksitoista, täytyy mun siirtyä keittiön kokkausnurkkaukseen, sillä kohta tämä ruokapöydän ympäristö on täynnä menoa ja meininkiä! Kivan leppoisaa lauantaita teillekin!

Loppiaistervehdys teille! ♥

Varmaankin jokainen meistä somessa pyörivistä on törmännyt viime kuukausina itsetehtyihin kierrekynttilöihin! Ne on toki kauniita, mutta omaan makuuni tuntui liian työläältä väkertämiseltä tähän hetkeen, heh! Samoin vahakynänestevesiseoksessa pyöritetyt kynttilät, jotta niihin saisi marmorikuvioita. Niinpä testasin tätä paaaljon helpompaa tapaa saada kynttilöihin marmoripintaa:

Tähän ei tarvita kuin yksi palamassa oleva kynttilä, jonka liekissä toista kynttilää pyörität ja se on aika lailla siinä! Niin nopeaa, ettei cappuccinokaan ehtinyt marmoroidessa jäähtymään!

Jokaisesta kynttilästä tulee uniikki ja riippuu ihan tekijästä, millaista pintaa kynttilään tulee. Jos liekki vain hieman hipaisee kynttilän pintaa, tulee kuviosta vaaleampaa. Jos kynttilä seisahtuu liekin kohdalla, tulee kuviosta tummempaa. Kokeilemalla selviää! Nopeat liikkeet kannattaa olla, jotta kuviosta tulee eläväisempi. Itselläni oli tulla enemmänkin raita- kuin marmorikynttilöitä, kunnes osaan hoksasin vaihtaa taktiikkaa/kädenliikettä.

Ensimmäisen kynttilän valmistuttua mietin, että se muistuttaa kyllä enemmän teiniajan mustavalkoisia maastohousujani kuin marmorikuviota, mutta ei se oo niin justiinsa! :D

Itselläni on tässä kruunukynttilöitä (ja yksi antiikkikynttilä ylemmässä kuvassa), mutta toimii toki myös paksumman pöytäkynttilän kanssa! Ja koska pöytäkynttilä on paksumpi, saa siihen taas ihan erilaista marmorikuviota kuin näihin ohuempiin kynttilöihin. Täytyy ehkä testata vielä sellaista!

Täytyi ihan kurkata vuoden taakse, mitä silloin loppiaisena puuhastelimme ja silloin olinkin postaillut Alkuvuoden raikkautta kotiin -postaukseeni ihanan raikkaasta kimpusta, jonka heti vuoden alkuun hankin. Vuosi sitten loppiaisena tein postaukseni mukaan myös töitä ja se kertookin vuodentakaisesta elämänvaiheestamme, sillä kuopus oli vielä kotihoidossa. Näin ollen minä käytin usein kaikki pyhät töiden tekoon, sillä mies on pyhät ja viikonloput aina vapaalla. Onneksi nyt on toisin ja saan viettää tätäkin vapaapäivää yhdessä perheeni kanssa! Aikansa kutakin ja arvokkaita olivat nekin kuukaudet, joilla saimme ”pelattua” kuopukselle lisää ikää ja hän pääsi aloittamaan päiväkotitaipaleensa vasta kaksivuotiaana ♥.

Täällä on kovat pakkaslukemat (-15 astetta) loppiaisen kunniaksi ja takka sytytettiin heti aamutuimaan. Pojat kävivät ulkoilemassa omalla pihallamme kaksin ja tulivat reilun puolen tunnin kuluttua takaisin sisälle posket tulipunaisina. Heti takan eteen lämmittelemään! Esikoisemme on niin ihana kuusivuotias, joka huolehtii pikkuveljestään aina niin hienosti, että voimme paremmin kuin hyvin luottaa heidät toviksi kaksin ulkoilemaan (toki ikkunasta tapahtumia seuraillen). On heillekin tärkeitä hetkiä nuo, kun saavat kaksin ulkona touhuta ♥.

Meillä on miehen kanssa tänään merkkipäivä, sillä tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun (pienen harkinta-ajan jälkeen) lyöttäydyimme yhteen! Ajattelimme juhlistaa tätä pienimuotoisesti menemällä ravintolaan syömään. Emme vain ole päättäneet paikkaa, joten täytynee äänestää asiasta tai ehkä jopa arpoa paikka! Esikoisellakin kun on tähän aina vahva mielipiteensä ja kaksivuotias toki kaikuna perässä, joten saapa nähdä mistä itsemme lopulta löydämme! :)