Hei vaan ja ihanaa alkanutta joulukuuta! Instagramista on muotoutunut kätevä ”miniblogi”, mutta nyt ehdin siirtää muutamia joulunodotuksen tunnelmia tännekin.
Itsenäisyyspäivää vietämme kotosalla: esikoinen lähti kavereidensa kanssa ulkoilemaan, kuopus on päiväunillaan, mies autotallissa harrastamassa ja minä cappuccinon kera tätä postausta näpyttämässä! Cappuccinon lisäksi täällä tuoksuu pikkukinkku, jonka laitoimme uuniin aamulla! Yleensä olemme näin itsenäisyyspäivänä ottaneet joulukuusen esiin, mutta voi olla, että se joulupuuha siirretään nyt ensi viikonloppuun, jotta kuusta ei tarvitse tänään kiireessä muiden puuhien lomassa koristella.

Tänä syksynä beige ja ruskea ovat miellyttäneet erityisen paljon, myös sellainen oranssiin taittava ruskea ja kupari! Kaikki taisi saada alkunsa ruokailutilan uusista samettiverhoista; niistä sain sävykimmokkeen ja pikkuhiljaa ruskean eri sävyt ilmestyivät kotiimme pieninä yksityiskohtina.

Tämä on mennyt jopa niinkin pitkälle, että tämän vuoden joulukoristeita nähdään kodissamme juuri näissä edellämainituissa sävyissä. Etsiskelin pitkään paperiorigamikoristeita, mutta ne olivat kaikkialla kivoissa sävyissä loppuunmyyty! Eilen kävi todella hyvä tuuri, sillä satuin löytämään kirppikseltä kaksi avaamatonta (yht. 6 kpl) pakettia House Doctorin paperikoristeita kauniin harmaanruskean sävyssä. Niiden kaveriksi löysin vielä pari pakettia ruskean ja kuparin sävyisiä joulupalloja. Kattaus on valmis:

Kaksi Iittalan pomeranssin sävyistä kynttilälyhtyä kruunaavat kokonaisuuden. Löysin ne molemmat käytettyinä: vuosi sitten Kivi-kynttilälyhdyn ja pari viikkoa sitten tuon yläkuvassa näkyvän Raami-kynttilälyhdyn. Tuo sävy on tosi kaunis, kun sisällä palaa kynttilä!

Pieni pöytäkuusikin valoineen on löytynyt kirppikseltä. Siinä oli hento, kultainen tähtinauha ympärillä ja jätin sen paikoilleen, sillä se välkehtii kivasti valojen ansiosta. Kuusen jalkana toiminut kori ei ollut niin kiva, joten laitoin kuusen vanhaan minipärekoriini. Kuusi valaisee aulaa tunnelmallisesti:

Ensilumikin koettiin marraskuussa, pitkän odotuksen jälkeen! En tiedä kumpi odotti enemmän lunta; minä vai M, mutta kovasti me molemmat sitä odotimme! Pikkupakkanen ja lumivalkoiset maisemat kuuluvat ehdottomasti joulunodotukseen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201127_135814-1-1440x1920.jpg

Tänä vuonna olen tehnyt aiempien kymmenenkin joulun edestä kotiimme uusia jouluvalohankintoja! Kymmenen joulua on tässä kodissa vietetty, nyt on vuorossa yhdestoista ja sen kunniaksi halusin hieman päivittää jouluvalojamme. Alkoi vain hieman kyllästyttää se vakiotähti tässä keittiön ikkunalla, joten se sai paikan nyt esikoisen huoneesta ja tilalle löysin Clas Ohlsonilta tämän simppelin kynttelikön, jossa on kaunis puinen jalka. Keittiön ikkunalle tulevassa kynttelikössä piti olla hieman korkeutta, jotta valo näkyisi ulos asti ja tässä on ihan riittävästi.

Meillä on ollut tosiaan sen kymmenen joulua aika lailla samat jouluvalot joka ikkunassa! Keittiössä se tähti, olohuoneen ikkunoissa jättitähdet, jokunen valosarja siellä täällä… No nyt tuli ostettua eräs valokranssi tuon kynttelikön lisäksi sekä eräs toisenlainen tähti, joka päätyi ruokailutilan ikkunaan. Siinä aiemmat joulut valaissut koriste paloi loppuun eikä siihen voinut hankkia uusia polttimoita, joten oli sitten hieman painavampikin syy hankkia uutta. Tuo ruokailutilan uusi tähti näkyy postauksen viimeisessä kuvassa.

Joulunodotukseeni kuuluu vahvasti myös jokapäiväiset cappuccinotuokiot. Arkisin ne vietetään töiden parissa, näin vapaapäivisin sohvalla omassa nurkkauksessani:

Etupihan tuijiin laitoimme viime viikonloppuna perinteisen valosarjan ja nyt on valosarja ensimmäistä kertaa myös saunaterassin puolta valaisemassa.

Himmeli taisi keikkua esillä heinäkuun helteilläkin :D, mutta onpahan nyt valmiina paikoillaan:

Happy Lights -pallovalot pimenivät tänä syksynä, monta vuotta ne kestivätkin! Jouduin sitten hankkimaan niihinkin uuden valosarjan. Aiemmat olivat hehkulamppuversiot, nyt myydään ainoastaan led-versioita ja harmillisesti niiden sävy valkoisten pallojen sisällä ei ole yhtä kaunis kuin hehkujen… Jotenkin vihertävän keltainen! Oletteko huomanneet samaa?

Välkkyvät tonttupipot sekä isoveljellä että pikkuveljellä kuuluvat tähän vuodenaikaan, kuinkas muuten!

Askarteluita on mielessä jos minkälaista, mutta aika ei aina ole yhtä mieltä motivaation kanssa! Jotain kranssia ajattelin kuitenkin taas testailla. Harmillisesti missään täällä ei myydä rottinkirenkaita 30-40 cm halkaisijalla. Myynnissä on joko pientä 20-senttistä tai ihan jättiä, yli puolimetristä. Tähän ajattelin sitten laittaa vanhan messinkirenkaani:

Jonkinmoista pikkujouluiltamaakin saimme miehen kanssa viettää, kun pojat olivat fammon ja faffan kanssa pipareita leipomassa. Kävimme ravintolassa syömässä, olipas mukavaa vaihtelua syödä rauhassa ja jutellakin keskeytyksettä! ♥

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201128_150801-1440x1920.jpg

Ihanan tunnelmallisia, sinisiä hetkiä aamuin ja illoin! Pientä tuiketta ja tunnelmaa päivät tulvillaan. Nyt on se hetki, kun tätä joulunalusaikaa toivoisi kestävän vielä ainakin kaksi ylimääräistä viikkoa…

Ihanaa joulunodotusta Sinulle ja hyvää itsenäisyyspäivää! ♥

Joulun aikaan kuuluu monia ns. ensimmäisiä hetkiä! Ensimmäinen kausivalo esiin, ehkä joku polttaa silloin syksyn ensimmäiset kynttilät, ensimmäiset joulutortut leivotaan ja maistellaan jonain sopivana ajankohtana, ostetaan ensimmäiset joululehdet tai -kirjat, tutustutaan sesongin glögivalikoimaan ja testataan uutuusmaku tai sitten siihen ensimmäiseen glögihetkeen valitaan se tuttu ja turvallinen ikisuosikki!

Minulla yhdistyi kaksikin ”ensimmäistä” juttua tässä yhtenä päivänä. Lämmitin ensimmäisen glögikupposen (Valion Hehkua, jossa ihana kirsikkainen maku!) ja uppouduin ihanan Talven henki -joulukirjan* pariin. Sain kirjan blogin kautta ja se sisältää laajasti monenlaista aina syksystä joulunviettoon. Sellaista nautinnollista ja verkkaista jouluun valmistautumista erilaisin askarein; oli sitten kyseessä askartelut, leipomiset tai kodin sisustaminen jouluun.

Tämä Ilona Pietiläisen kirjan kansikin on tosi kaunis, tunnelmallinen ja ihanan lämminhenkinen:

Hieman joulumusiikkia ja tuiketta taustalle, niin tämä pieni arjen rauhoittumisen hetki on tehnyt tehtävänsä ♥.

Kirjaa on tullut selailtua jo useaan otteeseen ja tuntuu, että aina sieltä löytyy jotain uutta. Vaikka kotini on enemmän modernin kuin maalaisromanttisen tyylin koti, näin jouluisin ihastelen valtavasti sellaista ihanan pirttimäistä, ehkä jopa hieman vanhan ajan joulutunnelmaa – sellaisista kuvista tulee niin lämmin fiilis! Juuri tuollaisiakin hetkiä ja tunnelmia tämä kirja tarjoaa, mutta esillä on muitakin joulutyylejä.

Perinteisesti ensimmäinen jouluaskeleenikin on tullut otettua ja Joy-kynttelikkö pääsi hämäriä päiviä ja pimeitä iltoja valaisemaan. Saan tästä joka vuosi näihin aikoihin aina lukuisia kysymyksiä, sillä valitettavasti kynttelikön valmistus on lopetettu ja varapolttimot ovat kiven alla. En tiedä, myydäänkö niitä enää missään, todennäköisesti ei. Itse ostin tämän kynttelikön kymmenen vuotta sitten ja varapolttimoitakin tuli hamstrattua muutama paketti, kun kynttelikön valmistus lopetettiin. Niitä onneksi riittää vielä muutamalle joululle. Varmasti tähän jotkut toisetkin polttimot kävisivät, kun vain selvittäisi asiaa…

Täällä lapset nukkuvat ja joulumusiikki soi. Ajattelin selailla nyt vuorostaan muutamia joululehtiäni! Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta marraskuuta!

*Kirja saatu.

Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;).

Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.

Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään!

Kyseessä on Artekin tuoli 66:

Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi.

Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä!

Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:

Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä!

Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!

Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)