Tänään on varmastikin monen lapsen pääsiäisen kohokohta, ainakin täälläpäin. Lankalauantai on meillä perinteisesti se trullipäivä/virpomispäivä. Poika oppi virpomisrämpsyn jo viikolla ulkoa ja se saatiin aamulla videokamerallekin talteen. Pitkäperjantaina askartelimme vitsoja ja niiden myötä kotiimme syntyikin kaksi erilaista pääsiäiskimppua:

Toinen jäi kotiin sisustuskimpuksi ja toisen kimpun oksat päätyivät virpomispaikkoihimme. Tuo värikkäämpikin kimppu oli kyllä niin kiva – sen myötä kotiin tuli kivoja väripilkkuja.

Kaksi virpomispaikkaa takana ja nyt olemme parhaillaan matkalla isomummun luo yllätysvierailulle. Saapa nähdä, mitä hän pikkutrullistamme tuumaa! Illalla vielä kokolle – ihanaa lankalauantain viettoa!

Tänä pitkäperjantaina aamu alkoi kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna: leppoisasti, ilman kiireitä kotoillen. On se muuten kumma juttu, että päiväkotiaamuina poika porskuttaisi yöunia pitkästi yli kahdeksaan ja olen joutunut häntä jo aamuisin herättelemäänkin (muuten tulee päiväkodissa ongelmia päiväuniaikana ja on jo tullutkin…), mutta sitten kun koittaa vapaapäivän aamu, hän herää seitsemältä ja jos oikein hyvin sattuu, ehkä nukkuu jopa puoli kahdeksaan. Aina ja jokaikinen kerta näin. Kuka ohjelmoi lapset tällä tavoin ja miksi ihmeessä? :D

No oli niin tai näin, en valita tuosta, sillä poikamme nukkuu pääsääntöisesti yönsä todella hyvin. On nukkunut syksystä 2015 lähtien lähes kellonympäryksen yössä, joten olemme miehen kanssa todella onnekkaita. Kun tuollaiseen tottuu, onkin yllättäen kohdalle osuva huutoyö aika rankka. Viime yönä poika huusi sängyssään vähän väliä; huusi ja itki ja kirkui. Taidamme tehdä päivällä pienen pääsiäisajelun, jotta hän saa ottaa edes jonkinmoiset torkut, kun ei muuten kotioloissa päiväunia nuku, ei sitten millään.

Sisustin eilen kotiin vähän pääsiäistä; viime vuonna puuhelmistä tekemiäni pääsisäispupuja, koristemunia, sulkia, pajunkissoja…

Aika pastelliselta näyttää meidän pääsiäinen, mutta niinpä se on tainnut näyttää jo aika monena pääsiäisenä! En osaa pääsiäisenä koristella räikeillä perusväreillä enkä mustavalkoharmaalinjalla, mutta ihanaa kun niitä saa ihastella muiden kuvista! Tällainen pastellinen pääsiäinen uppoaa parhaiten omaan kotiini. Se on jotenkin sellainen ihanan raikas tuulahdus talven jälkeen, kun kevät on käsillä (ei puhuta tämän kevään etenemisestä tämän enempää…) ja kesä häämöttää edessäpäin ♥.

Aamiaisen jälkeen koristelin pojan kanssa huomisia virpomisoksia (minä koristelin, mutta poika sentään väliin huikkasi, mitä väriä mihinkin…) ja lounaan jälkeen vuorossa olisi pitkäperjantain pääsiäismunan metsästys. Keksin tuollaisen muistaakseni viime vuonna erään lukijan kertomuksen pohjalta; kivaa, kun pitkäperjantaina on joku oma hauska juttunsa, jota lapsi saa odottaa! Kerroin jo aamulla, että ruokailutilaan ilmestynyt pääsiäistipu on täällä yöllä häärinyt ja piilotellut ylläreitä, joita saamme sitten lounaan jälkeen yhdessä etsiä.

Huominen kuluukin mukavasti sukulaisilla virpoen ja illalla suuntaamme perinteisesti pääsiäiskokolle. Oikeastaan ihan mukavaa, että nyt on vielä vähän pakkasta; jospas kokolla ei olisi huomenna niin mutavelliä kuin aiempina vuosina! Virpomiset jakaantuvat tällä kertaa sunnuntaillekin; ajattelimme silloin käydä mummuanikin katsomassa.

Poikamme syntymän jälkeen pääsiäiseeni kuuluu myös aina vahvasti kolmen vuoden takaiset tunnelmat ja niiden muisteleminen. Tuolloin lankalauantaina lähdimme osastolle synnytystä käynnistelemään ja sieltä kirjoitin Sinua odotan -postaukseni. Tuolloin oli huhtikuun 19. päivä ja poikammehan syntyi vasta toukokuun kahdeksantena päivänä useiden käynnistely-yritysten jälkeen suunnitellulla sektiolla. Pitkän ja tunteikkaan matkan kuljimme, kunnes hänet syliimme saimme ♥.

Hyvää pitkäperjantaita!

 

Moikat! Ensimmäistä kertaa kolmevitosena! Näin seitsemän tunnin makustelun jälkeen tämä ikä tuntuu ihan coolilta! Mies täyttää kesällä 38, joka tuntuu jo jotenkin niiiin pappaiältä… Onneksi hän menee aina kolme vuotta edellä, niin näen, kuinka siinä käy :D.

Todellisuudessahan vanheneminen ei tunnu mielessä juuri miltään/mitenkään. Jos parikymppisenä kolmenkympin lähestyminen tuntui kirpaisevalta, niin neljänkympin lähestyminen se vasta tuntuukin! Mutta olen ihan varma, että siinä käy samoin kuin täytettyäni kolmekymmentä: ei sitä edes huomannut, saati tuntenut! Päivässä vanhetaan vain yhden päivän verran eikä tästä suinkaan suoraan nelikymppiseksi hypätä – eiköhän se syy ole siis tuossa :).

Lauantaina synttärikahvittelemme perheen kesken, mutta tänään ajattelin tehdä jotain pientä spesiaalia myöskin; nyt kun se oikea syntymäpäiväni kerran on! Hain kaupasta kimpun eri värisiä tulppaaneja, uusimman Dekon ja riisisuklaata. Päätin, että kun olen saanut päivän työt tehtyä, pidän pienen lepohetken ennen pojan hakemista päiväkodista. Illalla ajattelin vielä pulahtaa poreisiin, joka on omassa arjessani luksusta parhaimmillaan ♥.

Maaliskuun Dekon kansi on upean sinisen sävyinen ja se kiinnittikin lehtihyllyllä huomioni sen vuoksi ensimmäisenä!
Olen miettinyt viime aikoina, mitä ostaisin itselleni syntymäpäivälahjaksi, mutta en ole keksinyt mitään! Eräs maalaus oli mielessäni, mutta jätin sen vieläkin muhimaan. Olisihan se ollut kiva ostaa jokin pysyvä muisto tästä päivästä, mutta jos ei tule mieleen mitään niin onko pakko :D. Voihan sen ostaa myöhemminkin, jättää tämän kortin takataskuun ikään kuin myöhempää käyttöä odottelemaan… Mitä te olette ostaneet itsellenne/saaneet 35-vuotislahjaksi?

Eilen mieleeni tuli sellainen asia, että tietävätköhän kampaajat, kotisiivoojat, kosmetologit ja hierojat kuinka arvokasta työtä tekevät ja kuinka suuresti asiakkaidensa arkea piristävät! He tekevät ainakin omasta arjestani aavistuksen parempaa ja laadukkaampaa; näiden kyseisten palveluiden käyttäminen piristää hurjasti mielialaa! Eilen meillä kävi kotisiivooja, illalla kävin pitkästä aikaa hierojalla ja viime viikolla kävin kampaajalla. Hiukseni lyhenivät mittaan, jossa ovat olleet viimeksi kuudennella luokalla (kiitos ihana ystäväiseni muistutuksesta :D ♥). Kosmetologilla kävin viimeksi tammikuun lopussa ja seuraavaksi olisikin taas kasvohoidolle tarvetta!

Mutta nyt tuon riisisuklaan kimppuun, ennen kuin se katoaa erääseen pienempään suuhun! Sanoin pojalle aamulla, että koska nyt on syntymäpäiväni, niin laulatko äitille onnittelulaulun, johon hän tuumasi, että isi laulaa :D. Että sitä tässä jännityksellä odottaen… Ja hei, mun täytyisi kuulemma tänään päättää mitä kakkua mies lauantaiksi leipoo, joten vinkkejä?! En keksi tätäkään :D.