Ihana huhtikuu on täällä! Huhtikuu on jo niin kevätkuukausi, vaikka tällä kertaa lumimäärät ja pakkasmittari puhuvatkin ihan omaa kieltään. Mutta sieltä se kevät tulee, enemmin tai myöhemmin, joten sitä odotellessa! Jokos teitä on joku tänään aprillipilalla jekuttanut?

Olemme tänäkin vuonna viettäneet hyvin perhekeskeistä pääsiäistä. Eilen kävimme pikkutrullimme kanssa virpomassa isovanhemmilla, kummeilla ja parilla muulla tutulla ja saalis oli melkoinen! Sanoimmekin tänään M:lle, että näitä suklaamunia ei tarvitse syödä tämän pääsiäisen aikana, vaan tämän päivän jälkeen ne säästetään sitten tuleville karkkipäiville :D. Mutta kyllä oli ihana seurata pienen riemua eilen ja eilen hän sai saaliilla herkutella aina ruuan päätteeksi ja vähän muulloinkin :P. Todella reippaasti hän virpoi jokaisen oven takana ja pitkän rämpsyn luetteli ulkomuistista tuosta noin vain! Päivän vietimme vanhempieni luona ja illaksi suuntasimme perinteisesti pääsiäiskokolle. Tänään vuorossa on vierailua miehen vanhempien luona ja huomenna pojan serkkupoikien luona. Nyt on pidetty lomaa myöskin kodinmuutosprojektista, mutta tänään iltasella se saa taas hieman jatkoa.

Kun M tuli torstaina päiväkodista kotiin, hän hihkaisi heti ovelta: “Heippa äiti! Mää ostan sulle tänään pääsiäiskukkia!” Ja niin sain sitten kauppareissulta noita ihania helmililjoja. Pieni poikani on aina niin huomaavainen kaikkia, etenkin äitiä, kohtaan ♥.

Arvonta vauvamme sukupuoleen liittyen päättyikin viikolla ja palaan siihen heti lähipäivinä! ;)

Mukavia pääsiäispyhiä!

Aivan hurjasti onnitteluita viime viikon vauvapostaukseen liittyen ja joka kanavassa! Onnitteluita tulvi blogin lisäksi Facebookin ja Instagramin kautta – valtavat kiitoksemme ♥. Olin oikeasti ihan häkeltynyt!

Ennätyskauan kesti tänä vuonna ennen kuin ne kuuluisat vuoden ensimmäiset tulppaanit ostin! Ostin ne nimittäin vasta eilen, ystävänpäivän kunniaksi. Löysin ihanan kimpun, jossa oli sekoitus keltaisia, hentoisia vaaleanpunaisia ja pinkkejä tulppaaneja. Mutta miksi ihmeessä tänä vuonna tuntuu joka kaupassa tulppaanit olevan kuivassa ämpärissä, ilman vettä? Kotona ne sitten janoisina hörppäävät nopeasti vettä itseensä ja venähtävät varresta turhan pitkiksi… Pidin kukkia tunnin kääreessäkin ennen kuin avasin ne, sillä aavistin tämän tapahtuvan, mutta siitä ei ollut apua. Ei mikään kovin innokkaan näköinen kimppu, mutta ainakin värit piristävät! :D

Kevättalvi saa muistamaan, että kevät lähestyy kovaa vauhtia. Päivä pitenee koko ajan hitaasti, mutta varmasti! Ei enää montaa viikkoa siihen pikkulinnun aamusirkutukseen ♥. Niin rakastan niitä aamuja ja aamupäiviä, kun aurinko paistaa eikä ulos tarvitse enää topata vaatteita. Poika voi astella ulos pelkät kengät jalassaan ja lippis päässään ja minä voin sipsutella lasiterassille arskat nenällä nauttimaan kupposen kuumaa. Nuo on niin täydellisiä arjen (ja miksei viikonlopunkin) hetkiä! Nurmikko alkaa pikkuhiljaa vihertää ja koko kesä on vielä edessäpäin. Kasvava vauvamaha tekee tulevasta kesästäni hieman erilaisen, mutta jospas emme saisi mitään hellekesää tänäkään vuonna *peukut pystyssä*.

Ajattelin yritykseni tiimoilta liittää tähän päivään pienen tarjouksen! MioSa. design tarjoaa kaikille tänään vähintään 25 eurolla (poislukien toimituskulut) tilanneille kuvan miniavaimenperän. Avaimenperä sopii päivän sävyihin kuin nenä päähän ja se sujahtaa pakettiin automaattisesti eli sitä ei tarvitse kassalla mitenkään mainita!

Hyvää Ystävänpäivää! ♥

Satavuotias kotimaamme Suomi ♥

Eilinen itsenäisyyspäivä sujui mukavissa merkeissä. Aamulla kävimme todistamassa kunniavartiota sankarihaudoilla. Vaikka kolmevuotias poikamme ei asiasta vielä juurikaan ymmärrä, pidämme tärkeänä ottaa häntä mukaan näiden asioiden äärelle pienestä pitäen. “Kato äiti, kato isi, tuolla sotilaalla on iso pyssy!” taisi olla pienen tärkein huomio tapahtumasta. Itse todistin erästä liikuttavaa tapahtumaa, jota en voinut kuivin silmin katsoa ja se jäi minulle päällimmäiseksi mieleen tuosta käynnistämme. Kuinka eräs iäkäs naisihminen laski kynttilän eräälle sankarihaudalle ja kuinka siinä kohdalla seisova henkilö otti hanskan pois kädestä ja kätteli naista. Koskettava ventovieraiden kohtaaminen ja niin täynnä tunteita.

Sankarihaudoilta huristelimme mummuni luo. Kävimme hänelle kaupassa, joimme yhdessä joulutorttukahvit ja katselimme sivusilmällä tv:tä. Sytytimme ulkotulen portaille palamaan. Mummulta suunnistimme vielä vanhempieni luo ja iltapäivällä pikkuhiljaa kotiin ruokaa laittamaan. Katoin pöydän juhlavammin kuin arkena ja sanoin pojallekin etukäteen, että nyt pöytään ei tuoda leluja, kirjoja eikä tabletteja. Nyt on juhlapäivä ja syömme kaikessa rauhassa. Kun hän oli melkein syönyt, täytyi alkaa tuolia korjaamaan. Hänen juniortuolistaan puuttui kuulemma tulppa tai parikin. Välillä otti lautaseltaan lusikallisen ja katosi jälleen tuolinsa alle selälleen niin, että hänestä näkyi vain jalat. Pöydässä hoilotteli tuolinkorjauksen väliajoilla “Olen vanha nainen… Olen vanha nainen…” todennäköisesti radiosta kuulemaansa Eriniä mukaillen. Voiko tuossa muuta kuin nauraa! :D Tällaisia ovat juhlapäivämme ruokailuineen nykyään. Mutta vielä tulee aika, jolloin pöydän ympärillä on aivan liian hiljaista ja liian vähän touhotusta ja tohinaa. Mm. tämän vuoksi rakastan näitä nykyhetkiä ja -ruokailuja kaikesta sydämestäni ♥.

Ruuan jälkeen pieni lekottelutuokio sohvalla, kunnes sain ikkunasta ulos katsottuani idean, että käydäänpäs vielä ennen saunaa pienellä happihyppelyllä! Niin kivasti näkyi naapureiden ulkotulet ikkunoista, että halusin lähteä niitä enemmänkin katselemaan. Niinpä puimme itsemme lämpimiksi ja lähdimme kiertelemään ja katselemaan korttelimme muita taloja. Hyvin monessa pihassa oli meidän pihamme tapaan ulkotulia tätä suurta päivää juhlistamassa. Loppuilta sujuikin sitten saunoen ja Linnan juhlia katsoen.

Mukavaa loppuviikkoa!