Joulukuun viikot ennen jouluaattoa kuluivat hirmuisella vauhdilla! Oli paljon töitä, erilaisia kotiprojekteja ja paljon kaikkea jouluun liittyvää valmisteltavaa. Miten sitä aina kasaakin itselleen kaikenlaista listaa mielessään ”tämän haluan tehdä ennen joulua alta pois” ja tuo lista tuntuu vain pitenevän pitenemistään kohti joulua mentäessä… Ensi jouluna yritän toimia toisin ja tälläkin kertaa jouduin pari päivää ennen aattoa huokaisemaan, että elämää on joulun jälkeenkin ja kaikki jäljellejääneet askareet voivat hyvin odottaa sitä aikaa…

Haaveilin nimittäin siitä, että olisin ehtinyt siivoamaan keittiön kaapit ja laatikot perusteellisesti jouluksi, mutta ehdin tekemään vain hyvin pikaisen järjestelyn osaan laatikoista. Samoin aulan liukuovikaapisto oli jo aivan pommi ja olipa eräs vaatetankokisko jo kaatua niskaammekin! Kolmen metrin seinämällä on kolme liukuovea ja tuon kaatumassa olevan kiskon puoleisen kaapin ehdimme sentään järjestelemään uusiksi. Keskimmäisen liukuoven takana on puoliksi järjestys ja puoliksi pommi ja kolmannen liukuoven takana vallitsee myöskin vain puolikas järjestys. Jospas näistä löytyisi puuhaa jollekin tammikuun viikonlopulle tai parille!

Ehkä tästä voisi ottaa tavan seuraaville vuosille: käyttää ne joulunalusviikot täydelliseen fiilistelyyn ja tunnelmointiin ja hoitaa tällaiset järjestelyt vain rimaa hipoen ja perusteellisemmin sitten tammikuun paukkupakkasilla, kun joulukin on siivottu takaisin kaappeihin!

Tässä lapsiperheessä vallitsi sellainen sekasorto vielä aatonaattonakin, että vasta jouluaattona kannatti kaivaa kameraa esiin! Heti, kun olin pyytänyt poikia siivoamaan lelunsa huoneisiinsa, oli vähintään sohvatyynyt ja torkkupeitot pitkin lattioita. Niin ja maja meidän sängyllä! Jos ei ole leluja, joilla leikkiä, täytyy keksiä jotain muuta! Ihan loputon suo siivota täällä siis… 6-vuotias ei nyt juurikaan ehdi tällaista harjoittamaan, mutta 2-vuotias senkin edestä. Tosin esikoinen on kyllä ahkera majojen rakentaja ja niitä tehdään kaikkialle muualle paitsi omaan huoneeseen!

Yllä kuva eteisaulastamme, johon laitoin pikkukuusen ja se luokin ihanaa joulutunnelmaa aulaamme! Vieressä eskarilaisen suloisia jouluaskarteluja.

Kuin tilauksesta saimme tänäkin vuonna valkoisen joulun! Aatonaatto oli niin pimeä ja sateinen, mutta niin mahtavaa, että aattona saimme herätä valkoisiin lumimaisemiin ♥.

Olemme viettäneet tässä kodissa nyt yksitoista joulua ja näköjään viiden vuoden välein minuun iskee ”joulukuusen paikka on ikkunanurkkauksessa” -fiilis. Näin kävi jouluna 2015 ja nyt, jouluna 2020. Ensi joulun kuusen paikka on siis nyt jo selvillä! :D Täytyy myöntää, että aatonaattona meinasin jo siirtää kuusen toiseen paikkaan, mutta koska en saanut siihen apuja, jäi kuusi paikoilleen… Jotenkin sellainen tietty fiilis joulukuusen tunnelmasta jäi kieltämättä puuttumaan, kun sen paikka oli toisaalla. Ajattelin, että koska meillä on jouluaattoa viettämässä 12 henkilöä, kuusi olisi hieman tiellä keskellä kotia. Tänä jouluna sitä vain kaipasi enemmän tilaa ja ilmavuutta!

Meillä täällä Kokkolan seudulla koronatilanne oli ennen joulua hyvin rauhallinen (ei viikkoon uusia tartuntoja) ja koska kaikki asumme tällä seudulla, uskalsimme kokoontua jouluaatoksi saman katon alle.

Näitä kuvia napsin jouluaattona kuopuksen päiväunien aikana samalla kun join cappuccinoa. Pieni rauhoittumisen hetki jännittävän päivän keskellä.

Joulukimppu syntyi tällä kertaa kuin itsestään lahjaksi saamastani amarylliksestä, jonka varret leikkasin maljakkoon. Takapihaltamme hain valkoisten kukkien kaveriksi männyn oksan. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä!

Taatelikakkua tein tänä jouluna toista kertaa. Oi että se on hyvää ja monille tulee yllätyksenä sen aavistuksen kinuskinen maku! Eli ennakkoluulot romukoppaan ja rohkeasti maistamaan! Taatelikakku kävi jo ennen aattoa sen verran hyvin kaupaksi, että siihen muodostunut kolo täytyi täyttää Julia-karkeilla ja vihreillä kuulilla :).

Vihreät kuulat olivat tänä vuonna uusi juttu; mies sai niitä lahjaksi jouluviikolla. Itse emme osta niitä koskaan, koska eivät kuulu omiin herkkuihimme, mutta niin vain tänä jouluna parikin kättä kävi kuulalaatikolla suht tiuhaan…

Joulukattaukseen ei tullut tänä vuonna panostettua mitenkään erityisemmin. Paljon oli samaa kuin viime jouluna. Nyt mentiin tässäkin sieltä, mistä aita on matalin eikä pellavaliinaa tullut edes silitettyä! Ajattelin, että pellavan luonteeseen saa kuulua pieni ryppyisyys jouluaattonakin ja sillä hyvä. Kattauksessa oli paljon valkoista ja koristeina pikkumaljakoissa pari amarylliksen kukkaa. Lisänä pari kultaista/messinkistä kynttilänjalkaa sekä pari Iittalan lasista kynttilälyhtyä (Aalto ja Kastehelmi).

Hetki ennen jouluateriaa:

Jouluaaton yksi ehdoton kohokohta on kiltin ja lempeän Joulupukin vierailu! Sitä odottavat lasten lisäksi aina aikuisetkin, sillä lasten reaktioita on vain niin parasta seurata! Joulupukki teki viime jouluna muutaman päivän mittaisen keikan synnärille, mutta nyt oli taas remmissä mukana ja toi jouluaattoomme yhden pikkutontun lisää. Tätä jouluaattoa vietimme siis ensimmäistä kertaa kolmen lapsukaisen voimin: mukana touhottamassa olivat 6- ja 2-vuotiaat poikamme sekä kaksi päivää ennen aattoa yhden vuoden täyttänyt veljentyttöni.

Lapsista vanhin ja nuorin uskaltautuivat pukin polvelle istumaan, mutta 2-vuotiaamme halusi tarkkailla joulupukkia vain turvallisen välimatkan päästä.

Kirjoittelin tätä postausta jo eilen, mutta teknisten ongelmien vuoksi koko blogi oli ulottumattomissani! Mutta nyt taas täällä ja toivottelen teille parhainta mahdollista uudenvuodenaattoa ja hyvää pian alkavaa uutta vuotta! ♥

Väriterapiaa keskelle viikkoa!

Nämä kukkaset ovat ilahduttaneet tällä viikolla suuresti ♥. Täytin maanantaina vuosia ja saimme synttärivieraita lahjojen ja kukkien kera. Sain 30 ruusua (keltaisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä) sekä 10 valkoista tulppaania. Aika hulppeaa, kun en edes pyöreitä täyttänyt! Eli ei tullut vielä 40 täyteen, vaikka kukkien määrästä voisi niin päätelläkin…

Kirsikanoksat päättivät kukintansa sopivasti viikonloppuna ja heti sain maanantaina tilalle sylillisen uusia kukkia! Sekoitin ruusuja keskenään ja sain kaksi kaksiväristä kimppua:

Viime viikko meni yhdessä silmänräpäyksessä enkä suunnitelmistani huolimatta ehtinyt yhtenäkään iltana tänne raapustelemaan. Postausluonnoksissa olisi vaikka ja mitä aihetta odottelemassa, mutta pikkuhiljaa… Onhan tässä jo hyvä määrä postauksia tälle vuodelle: 18, kun ottaa huomioon, että koko viime vuonna postauksia kertyi vaivaiset 30! Tällainen pari postausta viikossa tuntuu olevan minulle tällä hetkellä hyvä tahti ja huomaan, että nykyään se on blogeissa aika yleinenkin määrä. Oi niitä aikoja, kun tuli kirjoitettua joka päivä…

Aulasta on tulossa lupaamaani postausta ja lapsista on toivottu juttua – oliko lapsiin liittyen jotain erityistä aihetta mielessä?

Kävimme tänään pitkästä aikaa perhekerhossa, kun esikoisellakin oli päiväkodista vapaapäivä. Hän heräsi niin aikaisin aamulla, että kävi lepohetkelle samaan aikaan kuin kuopus meni päikkäreille. Ihmeen vähillä vastalauseilla hyväksyi lepohetken, taisi väsy tuntua hänelläkin ♥.

Mukavaa keskiviikkoa!

Hyvää Itsenäisyyspäivää! ♥

Täällä vietetään tätä arvokasta juhlapäivää oman perheen kesken kotona. Mietin tuossa äsken, että meillä ei ole pitkään aikaan ollut tällaista päivää, että olisimme kaikki kotona koko päivän ihan vain neljästään kissojen kera! Huomasin, että tällaiset päivät ovat kyllä hyvin tarpeellisia aika ajoin tässä pikkulapsiarkihässäkässä. Tekee oikein hyvää ja saa kotijuttujakin tehtyä hieman verkkaisemmalla tahdilla…

Tähän postaukseen otin puoliltapäivin muutaman kuvan ja nyt eletäänkin tätä aikaa, jolloin saa olla kamera kädessä heti, kun vähänkään päivä kirkastuu! Niitä minuutteja ei montaa ole, jos päivänvalosta haluaa nauttia ja sitä kuviin hyödyntää. Aamupäivällä, ennen kuvien ottamista, ulkoilimme ja laitoimme pihalle parit valosarjat ja sytytimme kynttilöitä.

Olen viime päivinä karsinut tavaraa: sekä kodissa esillä että kaapeissa olevia, joista jälkimmäisiä olen laittanut kiertoon. Teimme viikolla esikoisen huoneeseen suursiivouksen ja tyhjensimme ihan kaikki kaapit ja laatikot lattialle, jonka jälkeen pesin ne kaapit ja laatikot, ennen kuin täytimme ne uudella järjestyksellä. Sieltäkin karsimme hieman tavaraa: osa myyntiin ja osa pikkuveljelle jemmaan. Nyt sinne mahtuu sitten pari pukin tuomaa lahjaakin, kun on enemmän väljyyttä ovien takana!

Amarylliksiä olen ostanut jo kaksi (vai jopa kolme, en muista). Ensimmäisen kuitenkin perinteisesti jo marraskuussa. Katkon niistä aina varret maljakkoon, sillä tykkään niistä enemmän kimppuna kuin ruukkuversiona. Ostan aina kaksivanaisen, jotta saan ikään kuin kaksi kukkaa yhden hinnalla :D. Valkoinen amaryllis on vuodesta toiseen lempijoulukukkani, niin ihanan kaunis ja juhlava, ilahduttaa myös tosi monta päivää! Kunpa näitä olisi vuoden ympäri, mutta sitten taas niiden jouluolemus ei tuntuisi miltään…

Eräältä ihanalta ystävältäni sain toissaviikolla kauniin enkelin ♥.

Yhden uuden jouluvalon ostin tänä vuonna: tämän messinkisen kynttiläkranssin vai mikähän lie onkaan virallisesti… Yleensä hieman kartan tällaisia ei-oikeita-kynttilöitä, mutta tässä se näyttää niin aidolta, että läpäisi seulan! Kynttilä tuntuu käteen ihan oikealta kynttilältä ja sen liekki lepattaa kauniisti. Se on myös juuri oikean korkuinen; osassa olen nähnyt näitä kynttilöitä täyspitkinä. Ripustin sen ruokailutilan ikkunaan:

Tässä pari pikkujoululahjaa itselleni: Cooee Designin Ball-maljakko (vuosia sitten olen hankkinut samanlaisen hiekan sävyssä) sekä Marimekon Oiva Loimu -kynttilänjalka, jonka löysin Facebook-kirppikseltä käyttämättömänä. Kuukauden olin tuota aktiivisesti etsiskellyt, kunnes se tuli tuolla tavoin vastaan – mikä tuuri! ♥

Pyrin nyt selkeyttämään kotia tavaran lisäksi värimaailman suhteen, sillä huomaan, että kotona on ollut viime kuukausina makuuni hieman liikaa väripilkkuja. Tai toki olen silloin niistä tykännyt, mutta nyt haluan yhtenäisempää ja valkoisempaa värimaailmaa. Joku varmasti ihmettelee ja jonkun silmään kotimme on varmasti hyvin valkoinen, mutta nämä kuvat eivät tokikaan kerro kaikkea kokonaisilmeestä. Nyt alkaa näyttää silmiini riittävän valkoiselta ja on mukava pukea kotia jouluun.

Joka joulu tavoittelen selkeää joulusisustusta. Minimalismiin en pyri, sillä se ei ole minua, mutta sellainen selkeä ja riisutumpi ilme olisi kiva, mutta aina ”epäonnistun” tavoitteessani, sillä haluan ne tietyt jutut esille joulusta toiseen ♥. Jokunen pienempi joulujuttu tulee vielä esille lähempänä joulua.

Yksi iso jouluaskel otettiin tänään, sillä kasasimme joulukuusen! Olemme joinain aiempinakin vuosina tehneet sen juuri näin itsenäisyyspäivänä. Illalla on sitten mukava istahtaa olohuoneen sohvalle Linnan juhlia seurailemaan, kun joulukuusi luo ihanaa tunnelmaa ympärilleen!

Kuusi on vasta kasattu ja oksat eroteltu, seuraavaksi se saa valot ylleen. Sitten ennen varsinaisia koristeita ajattelin kieputella sen oksille sellaista pientä, pallomaista helminauhaa – ensimmäistä kertaa ikinä! Ostin nauhaa pari pakettia jo yli kuukausi sitten, kun se tuli kaupassa vastaan. Voi olla, että itse koristeiden laittaminen jää huomiseen, sillä kello on jo neljä ja on taas aika aloittaa ruuanlaitto. Napsaisin tämän viimeisen kuvan miehen pitäessä kahvitaukoa, mutta tästä jo selviää tämä kuusemme vakiopaikka:

Millaisissa merkeissä Sinun itsenäisyyspäiväsi on sujunut? 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!