Hyvää Itsenäisyyspäivää! ♥

Täällä vietetään tätä arvokasta juhlapäivää oman perheen kesken kotona. Mietin tuossa äsken, että meillä ei ole pitkään aikaan ollut tällaista päivää, että olisimme kaikki kotona koko päivän ihan vain neljästään kissojen kera! Huomasin, että tällaiset päivät ovat kyllä hyvin tarpeellisia aika ajoin tässä pikkulapsiarkihässäkässä. Tekee oikein hyvää ja saa kotijuttujakin tehtyä hieman verkkaisemmalla tahdilla…

Tähän postaukseen otin puoliltapäivin muutaman kuvan ja nyt eletäänkin tätä aikaa, jolloin saa olla kamera kädessä heti, kun vähänkään päivä kirkastuu! Niitä minuutteja ei montaa ole, jos päivänvalosta haluaa nauttia ja sitä kuviin hyödyntää. Aamupäivällä, ennen kuvien ottamista, ulkoilimme ja laitoimme pihalle parit valosarjat ja sytytimme kynttilöitä.

Olen viime päivinä karsinut tavaraa: sekä kodissa esillä että kaapeissa olevia, joista jälkimmäisiä olen laittanut kiertoon. Teimme viikolla esikoisen huoneeseen suursiivouksen ja tyhjensimme ihan kaikki kaapit ja laatikot lattialle, jonka jälkeen pesin ne kaapit ja laatikot, ennen kuin täytimme ne uudella järjestyksellä. Sieltäkin karsimme hieman tavaraa: osa myyntiin ja osa pikkuveljelle jemmaan. Nyt sinne mahtuu sitten pari pukin tuomaa lahjaakin, kun on enemmän väljyyttä ovien takana!

Amarylliksiä olen ostanut jo kaksi (vai jopa kolme, en muista). Ensimmäisen kuitenkin perinteisesti jo marraskuussa. Katkon niistä aina varret maljakkoon, sillä tykkään niistä enemmän kimppuna kuin ruukkuversiona. Ostan aina kaksivanaisen, jotta saan ikään kuin kaksi kukkaa yhden hinnalla :D. Valkoinen amaryllis on vuodesta toiseen lempijoulukukkani, niin ihanan kaunis ja juhlava, ilahduttaa myös tosi monta päivää! Kunpa näitä olisi vuoden ympäri, mutta sitten taas niiden jouluolemus ei tuntuisi miltään…

Eräältä ihanalta ystävältäni sain toissaviikolla kauniin enkelin ♥.

Yhden uuden jouluvalon ostin tänä vuonna: tämän messinkisen kynttiläkranssin vai mikähän lie onkaan virallisesti… Yleensä hieman kartan tällaisia ei-oikeita-kynttilöitä, mutta tässä se näyttää niin aidolta, että läpäisi seulan! Kynttilä tuntuu käteen ihan oikealta kynttilältä ja sen liekki lepattaa kauniisti. Se on myös juuri oikean korkuinen; osassa olen nähnyt näitä kynttilöitä täyspitkinä. Ripustin sen ruokailutilan ikkunaan:

Tässä pari pikkujoululahjaa itselleni: Cooee Designin Ball-maljakko (vuosia sitten olen hankkinut samanlaisen hiekan sävyssä) sekä Marimekon Oiva Loimu -kynttilänjalka, jonka löysin Facebook-kirppikseltä käyttämättömänä. Kuukauden olin tuota aktiivisesti etsiskellyt, kunnes se tuli tuolla tavoin vastaan – mikä tuuri! ♥

Pyrin nyt selkeyttämään kotia tavaran lisäksi värimaailman suhteen, sillä huomaan, että kotona on ollut viime kuukausina makuuni hieman liikaa väripilkkuja. Tai toki olen silloin niistä tykännyt, mutta nyt haluan yhtenäisempää ja valkoisempaa värimaailmaa. Joku varmasti ihmettelee ja jonkun silmään kotimme on varmasti hyvin valkoinen, mutta nämä kuvat eivät tokikaan kerro kaikkea kokonaisilmeestä. Nyt alkaa näyttää silmiini riittävän valkoiselta ja on mukava pukea kotia jouluun.

Joka joulu tavoittelen selkeää joulusisustusta. Minimalismiin en pyri, sillä se ei ole minua, mutta sellainen selkeä ja riisutumpi ilme olisi kiva, mutta aina ”epäonnistun” tavoitteessani, sillä haluan ne tietyt jutut esille joulusta toiseen ♥. Jokunen pienempi joulujuttu tulee vielä esille lähempänä joulua.

Yksi iso jouluaskel otettiin tänään, sillä kasasimme joulukuusen! Olemme joinain aiempinakin vuosina tehneet sen juuri näin itsenäisyyspäivänä. Illalla on sitten mukava istahtaa olohuoneen sohvalle Linnan juhlia seurailemaan, kun joulukuusi luo ihanaa tunnelmaa ympärilleen!

Kuusi on vasta kasattu ja oksat eroteltu, seuraavaksi se saa valot ylleen. Sitten ennen varsinaisia koristeita ajattelin kieputella sen oksille sellaista pientä, pallomaista helminauhaa – ensimmäistä kertaa ikinä! Ostin nauhaa pari pakettia jo yli kuukausi sitten, kun se tuli kaupassa vastaan. Voi olla, että itse koristeiden laittaminen jää huomiseen, sillä kello on jo neljä ja on taas aika aloittaa ruuanlaitto. Napsaisin tämän viimeisen kuvan miehen pitäessä kahvitaukoa, mutta tästä jo selviää tämä kuusemme vakiopaikka:

Millaisissa merkeissä Sinun itsenäisyyspäiväsi on sujunut? 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

Toisen poikamme kastejuhlaa vietettiin kauniin aurinkoisena päivänä syyskuussa. Hänen syntymäpäivänsä oli 27.7. ja kastejuhlaa vietettiin kivalla päivämäärällä 29.9. Kuten esikoisenkin, myös kuopuksemme kastejuhlaa vietettiin meillä kotona. Huomattavasti helpommalla pääsisi, jos juhlapaikka olisi kirkko & seurakuntakoti, mutta meidän makuumme se tuo kastejuhlaan liian kylmän fiiliksen. Lämpimästi ja kotoisasti kotona on parempi! ♥ Apua järjestelyihin sain sekä omalta että miehen äidiltä – muuten olisin ollut hieman pulassa tissillä tuohon aikaan hyvin paljon viihtyvän pienen kanssa. Äitini leipoi suussasulavia herkkuja, kun miehen äidin kanssa hääräsimme meillä kotona ja loihdimme kotimme kastejuhlaan sopivaan asuun juhlia edeltävänä päivänä. Huomattavasti pienemmällä stressaamisella hoitui tämä kastejuhla kuin esikoisen! Kukatkin hain vasta juhlia edeltävänä päivänä, kun taas esikoiselle tilasin ne pari viikkoa etukäteen :D. Siivoukset hoiti kotisiivoojamme ikkunanpesuineen kaikkineen ja äitini lisäksi tarjoiluista vastasi luottopaikkamme Hyvä Kakku! Kastejuhla hoitui periaatteella Jos jotain voin ulkoistaa, ulkoistan. Ja ihana juhla siitä tulikin! ♥

Valitsin tällä kertaa kukkakimppuihin sinistä hortensiaa ja herkkää valkoista harsokukkaa. Pienempi kimppu koristi kastepöytää takan edustalla ja isompi kimppu tarjoilupöytää. Tarjoilupöydän hortensiat muodostivat pöydän keskelle sydämen:

Jotain samaa piti olla kuin esikoisenkin kastejuhlassa ja se oli tämä ruusuasetelma, johon miehen äiti lyhensi ruusut. Lidlin upeat, valkoiset viiden euron ruusut – ei uskoisi! :D Esikoisen kastejuhlasta tallessa olivat vielä nuo siniset satiininauhat ja valkoinen helminauha, jonka kiepsautin ruusujen päälle. Ruusuasetelma koristi kastejuhlan sivupöytää, johon lahjat kerääntyivät. Mm. äitini tekemä taulu – samanlainen taulu omistuskirjoituksen kera löytyy nyt molemmilta pojiltani.

Mitäs löytyikään tarjoilupöydästä? Sieltä löytyi äitini tekemä kinkkuvoileipäkakku, joka kävi kaupaksi kuin kuumille kiville! Lisäksi suolaista löytyi lauantaipiirakan ja lihapasteijoiden muodossa. Täytekakuksi olen aina haaveillut kaksikerroksista kakkua ja koska lasten synttärijuhliin se olisi ehkä vähän liikaa, päätin tilata sellaisen nyt kastejuhlaan! Halusin valkoisen kakun vaaleansinisin helmin ja rusetein ja sellaisenhan Hyvä Kakku loihti ♥. Täytteenä tässä olivat syksyn teemaan ihanasti sopivat kinuski- ja puolukkamousset, nams!

Toiseksi kakuksi tilasimme heiltä suklaisen Geisha-kakun ja oi että, tämä kyllä maistui niiiin herkulliselta ja taisi nousta makeista herkuista kaikkien suosikiksi. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jotain kakkua maistaessaan tekee mieli maistaa lisää. Sormin. Ja taas lisää. Molemmin käsin. Ja sitten nuolla ne sormet, kun kakku on syöty. Jep, sellaisen fiiliksen tuo kakku synnytti! Superkauniskin kakku oli:

Takaa pilkisti vielä äitini tekemä appelsiinikuivakakku. Lisäksi pöydästä löytyi muutamia keksejä, jotka visualisti oli valinnut lähinnä värien perusteella (mm. vaaleansiniset Carneval-keksit päällimmäisinä :D).

Pikkuveli kantoi yllään isoveljelleen kesällä 2014 hankkimaamme pellavaista kastemekkoa:

Pappi oli tällä kertaa eri, toivoimme miespappia, joka oli osalle juhlavieraista entuudestaan tuttu mm. suvun muista juhlista. Alkuvirtenä lauloimme Ystävä sä lapsien (kuten esikoisenkin juhlassa) ja loppuun olin valinnut laulun, jota mummuni lauloi minulle esikoiseni vauva-aikana. Se kuulosti niin upealta miesäänen säestämänä ja tuon laulun esitys tuli mummulleni kivana yllätyksenä. Laitan tähän loppuun vielä tuon kyseisen laulun sanat viimeistä säkeistöä lukuunottamatta, sillä sitä emme kastejuhlassa laulaneet. Tämän laulun aikana itki kyllä yksi jos toinenkin ♥.

Nyt kerron mä sulle lapseni,
miten kaunis on taivahan enkeli.
On kutrinsa välkkyvän kultaiset
ja siipensä hohtavan valkoiset.
Mitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain.

Nyt kerron mä sulle, lapseni,
miten toimivi taivahan enkeli:
Kun äiti on lapsella sairaana,
niin enkeli hoitaapi lapsosta.
Sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain.

Kun kouluun sä kuljet, lapseni,
sua seuraapi taivahan enkeli.
Hän vierelläs käy aina varjellen,
sua, lapseni, pieni ja hentoinen.
Sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain.

– Tuntematon –

Tuota kun lauloimme, tirautin muutamia kyyneleitä. Vauva oli sylissäni ja esikoinen ihan vieressäni. Katseli minua ja yritti hymyillä kovasti, etten enää itkisi :D. Hän muistaa vieläkin, miten pappi lauloi pikkuveljen olevan pieni ja hentoinen ♥. Esikoisellamme oli tärkeä tehtävä: hän sai kasteen jälkeen kuivata pikkuveljen pään. Pappi oli aivan ihana ja tykkäsin erityisesti siitä, miten hän huomioi 4-vuotiasta isoveljeä. Ihana juhla meillä oli, sydäntä lämmittää muistella! ♥

*Osa tarjoiluista saatu blogilahjaksi. 

Siis en voi uskoa, että nyt mulla on aikaa istahtaa tähän koneen ääreen muissakin kuin työasioissa – blogini ääreen! ♥ Onhan tässä jo tovi vierähtänytkin; kokonainen kuukausi! Joulu tuli ja meni, niin ihana joulu ♥. Olitte mielessäni hyvin usein sekä ennen että jälkeen joulun ja todella monta kertaa olen mielessäni teille täällä hyvää joulua toivottanut, mutta kertaakaan en oikeasti tänne blogiin asti päässyt. Toivottavasti toivotukseni edes some-kanavissani tavoitti teidät!

Kuten etukäteen kirjoitinkin, tämän joulun omistin perheelleni ja jätin kaiken ylimääräisen. Verkkokauppanikin suljin hieman ennen joulukuun puoliväliä, jotta joulu olisi myös töistä vapaa – pitkästä aikaa! Jännitin kovasti tuota päätöstä, mutta kyllä kuulkaas se oli oikea päätös! Pääsin kunnolla irti töistä ja sain vauvan päikkäriaikoina kokea sellaisia joutenolonhetkiä, joista en ole viime kuukausina juuri tiennyt. Olin ja fiilistelin – välillä yksin, välillä lasten kera ja välillä koko perheen voimin. Tämä toistetaan ensi joulunakin! Sinne on vain taas turhan pitkä aika… Ennen koin suorastaan ahdistusta joulun oltua ohitse, mutta tässäkin lapseni ovat opettaneet toisin: on paras elää kulloistakin hetkeä eikä jahkailla mennyttä joulua ja alkaa jo odottaa tulevaa. Lasten kanssa vuoden jokaisessa kuukaudessa on ne ihanat huippuhetkensä, jotka eletään täysillä ♥.

Vaikka joulu on nyt taas ollutta ja mennyttä, siirrän tänne muutaman kuvamuiston myös joululta 2018. Olihan eilen kuitenkin vasta Nuutinpäivä, jolloin joulu kai on ennen perinteisesti riisuttu ;). Meillä ei malteta niin pitkään jouluasussa odotella, hyvä jos loppiaiseen! Jotenkin jo uudenvuodenpäivänä tuntuu nykyään siltä, että haluaa jouluiset asiat kaappiin seuraavaa joulukautta odottelemaan. Uusi vuosi on mukava aloittaa raikkaasti ja ikään kuin puhtaalta pöydältä! Mutta nyt vielä jokunen kuva jouluaatolta:

Jouluaattoa vietimme meillä, kuten joka joulu esikoisemme syntymän jälkeen. Saimme meille jouluaattoa kanssamme viettämään lastemme isovanhemmat, minun mummuni, veljeni ja hänen avovaimonsa. Kuka arvaa, kuka heistä pukeutui tänäkin jouluna joulupukin asuun? Voipi olla, että ensi jouluna joudumme hankkimaan vieraan pukin, jotta silloin 5-vuotias ei vahingossa kummisetäänsä tunnista! Tänä jouluna meni vielä ihan täydestä :)

Jouluna pysähtelin useita kertoja nauttimaan hetkestä ja niitä hetkiähän oli useita! ♥ Oli ihanaa itsekseni fiilistellä, kuinka mukavalta kulloinenkin hetki tuntui. Nämä joulut, joita nyt vietämme, on niin maailman parhaita, kun näitä saa viettää neljän sukupolven kesken!

Ja niin maailman parhaita reaktioita tuli taas esikoiseltamme, kun hän lahjojaan availi! Kaikki hänen joululahjatoiveensa (joita oli viisi) täyttyivät ja enemmänkin! Joulupukille lähteneestä kirjeestä löytyivät mm. pyssy, sukkia, robotti, ihan oikea rannekello ja vasenkätinen kynä :D.
Viime jouluna eräästä lahjapussukasta löytyi mandariini ja voi miten nauru kotonamme raikuikaan, kun sitä avattiin! Ajattelin, että tästä äitini lahjaideasta tulee nyt perinne ja tänä jouluna käärin pussukkaan naposteluporkkanoita :D. Poika hihkui innoissaan, että jee täällä on suklaamunia, mutta ei ollut pettynyt, vaikka pussin sisältä paljastuikin porkkanoita! Istahti kesken lahjojen avaamisen rahin päälle, otti porkkanan ja haukkasi tokaisten Nyt mää syön vähän porkkanoita ku on niin kauhia näläkä! Olihan jouluruokailusta kulunut jo lähes tunti!

Tammikuu on pyörähtänyt käyntiin ja nämä vuoden ensimmäiset kuukaudet kuluvat tehokkaasti joko pulkkamäessä tai sitten hiihdon ja luistelun parissa. Ilman neljävuotiastamme näin tuskin olisi, joten tästäkin kiitos hänelle! :)

Tänä vuonna perheessämme juhlitaankin pyöreitä useamman ihmisen kohdalla! Pyöreitä täyttävät mieheni, äitini ja lastemme faffa! Lisäksi poikamme viettävät tänä vuonna myöskin isoja synttäreitään: esikoinen täyttää toukokuussa viisi ja pieni vauvelimme viettää heinäkuussa yksivuotissynttäreitään. Monenlaista synttärijuhlaa on siis luvassa touko- ja lokakuun välillä!

Ja palataas sitten otsikkoon: hulinat ovat vieneet vauvamme ja siinä sivussa ainakin minutkin osittain mennessään, kun ne tuossa kolmen kuukauden iässä hänellä starttasivat. Jokunen tauko on saattanut väliin mahtua, mutta eipä tuo tauko ole päivää-paria kauempaa kestänyt… Että hieman on välillä ollut haasteita tässä arkitouhussa mukana pysymisessä, mutta yllättävän hyvin olen tätä härdelliä jaksanut pyörittää! Huomaan, että saan voimaa paitsi perheestäni, myös oman yritykseni töistä. Joulukuun tauko teki terää ja nyt olen startannut työpuolenkin jälleen uudella innolla! Työni on minulle paitsi elinkeino, myös harrastus, arvokasta omaa aikaa sekä pieni hengähdystauko lasten- ja kodinhoidosta. On välillä päikkäriaikana hyvinkin terapeuttista istahtaa työpöydän ääreen täällä uudessa, pikkuruisessa työhuoneessani, sytyttää pöydällä nököttävä tuoksukynttilä, laittaa musiikki (hyvin usein jazz) taustalle soimaan ja ryhtyä käymään tilauksia läpi. Välillä cappuccinoa hörpiskellen… Ajoittain pidän pienen mietiskelytauon ja siinä sivussa tyhjenee astianpesukone ja pyykinpesukone saa uuden koneellisen pyykkiä sisuksiinsa. Joskus, kun yön läpi torkutaan heräillen 5-25 minuutin välein (kuten kolme yötä sitten…), saatan itsekin ottaa päivällä vauvelin kanssa pienet nokoset… Tällä tavoin täällä arki yleensä rullaa!

Mahtavaa alkanutta vuotta 2019! ♥