Aivan ihana ja tapahtumarikas viikonloppu takana! Meillä on tänä kesänä ollut ohjelmassa kauniita juhlia: kesän aloitti kummityttöni ristiäiset ja kesän päätti ihanan ystäväni häät ♥. Hääjuhla oli niin kaunis tapahtuma; välillä oli kyyneleet silmissä liikutuksesta, välillä naurusta. Onnen kyyneleitä kuitenkin kaikki! Hääpaikkana toimi Jukkolanmäen Navetanvintti ja paikalla usein vierailleena tiesin jo etukäteen, että puitteet juhlalle ovat ainakin melkoisen täydelliset. Oli kiva huomata, miten oman näköisekseen hääpari oli kaiken saanut. Kauniita pieniä yksityiskohtia, simppeliä tyylikkyyttä, aitoutta ja luonnonläheisyyttä sekä ennen kaikkea lämminhenkisyyttä – aivan juuri tätä kaikkea on myös kaunis, juuri naimisiin mennyt ystäväiseni ♥.

Häätarjoiluista ja -ohjelmasta saimme nautiskella paikan upouusissa juhlatiloissa navetanvintin alakerrassa pellavaliinojen ja kauniin kattauksen äärellä:

Sitä ennen itse vihkiminen tapahtui Navetanvintillä. Ihanan hämyinen tunnelma valtasi vintin ja vaikka sää oli hyvin kolea ja sateinen, oli tunnelma vintillä lämmin. Tuon viimeisen kuvan otin, kun uunituore aviopari oli juuri astellut saippuakuplasateisen, häävierasjoukon muodostaman kunniakujan ohitse.

Kuten Jukkolanmäen Navetanvintin Facebook-sivuilla tänään julkaistussa hääparin kuvassa luki: Yksi meistä Navetan Naisista sekä itse tilan omistaja saivat onnellisesti toisensa. Lämpimät onnitteluni vielä tätäkin kautta, Niina & Jussi! ♥

Jo nämä häät yksistään saivat aikaan sen, että voisin kuvata viikonloppua sanalla tapahtumarikas, mutta oli meillä eräs toinenkin suuri tapahtuma kalenterissamme! Nimittäin muutimme eilen porukalla mummuni huonekalut hänen uuteen asuntoonsa. Mummu itse muuttaa vasta viikolla, mutta sitä ennen teemme hänen uudesta kodistaan valmiin. Muutto ei varmasti ole henkisesti mikään pikkujuttu, kun on asunut vuosikymmeniä papan kanssa rakentamassaan omakotitalossa, mutta niin tarpeellinen tämä on tällä viikolla 86 vuotta täyttävälle ikäihmiselle! Omakotitalo valtavalla pihalla on ollut jo vuosia aivan liikaa, joten nyt viimeistään tämä rivitaloasuminen on enemmän kuin ajankohtaista. Saamme olla rauhallisin ja onnellisin mielin, kun mummu saa elää aiempaa kevyempää ja stressittömämpää elämää ja toki olisin tämän jo vuosia sitten hänelle suonut, mutta eipä niitä päätöksiä oikein toisen puolestakaan tehdä voi. Nyt mummu odottaa itsekin muuttoa innostunein mielin, joten loppu hyvin, kaikki hyvin ♥.

Juhannus vuonna 2017 jää mieleen ainakin sään puolesta: melkoisen kylmä oli! Juhannusaattoiltana aurinko hieman näyttäytyi, mutta muuten oli pilvistä ja tänään on satanut vettäkin tämän tästä. Villasukat jalassa on saanut hipsiä, mutta kerrankos sitä näinkin!

Juhannusaattoa vietimme porukalla minun vanhempieni luona. Syötiin kuin jouluna vaikka ja mitä kesäistä herkkuruokaa ja ruuan jälkeen menimme kaikki päikkäreille :D. Tosin loppujen lopuksi poikamme sekä äitini ei nukkunut, kaikki muut käväisimme unessa. Muistelen noita makeita päikkäreitä edelleen; niin harvoin on moiseen itselläni ollut mahdollisuuksia, joten tuo jäi kyllä mieleeni! ♥ Päikkäreiden jälkeen oli vuorossa tikanheittoskaba ja sen jälkeen kisailtiin vielä mölkyn parissa – jälkimmäiseen pääsi poikammekin osallistumaan ja hauskaa oli! Jos jouluun kuuluvat erilaiset lautapelit, niin juhannukseen kuuluvat erilaiset ulkopelit!

Juhannuspäivänä kävimme juhannusajelulla Kalajoella ja Kalajoen merimaisemista suunnistimme miehen vanhempien mökin merimaisemiin ihan tänne kotikaupunkiin. M pääsi leikkimään serkkupoikiensa kanssa; saunoivat rantasaunassa ja serkut kävivät uimassakin. Virvelitkin siellä heiluivat! Pipo pienen päässä kertoo omaa kieltään säästä… Mökilläkin saimme syödä juhannuksen herkkuruokia ja ruokalepo vietettiin rannassa lepotuoleissa istuskellen ja kuoharilaseja kilistellen.

Tänään vierailimme vielä mummuni luona eli kyläilyä oli joka päivälle! Nyt on juhannus juhlittu ja jo tänään iltasella olen palannut hetkiseksi töiden pariin. Aamulla arki starttaa sitten kunnolla ja täysteholla! Heinäkuussa hieman lomailen (tiedotan lomapätkistäni verkkokauppaan liittyen vielä erikseen), mutta koko ensi viikon ajan toimitan MioSa. design -verkkokaupan tilauksia normaaliin tapaan. Tänään onkin tarjolla pientä alekoodia tätä juhannuksen jälkeistä sateista sunnuntaita piristämään: kun syötät kassalla alennuskoodikenttään Sadepäivä1, saat tuotteiden hinnasta -10 %! Käykäähän kurkkimassa, kaupasta saattaa löytyä joitain uusia tuotteitakin.

Mites teidän juhannuksenne sujui?
Mukavaa sunnuntai-iltaa! :)

Eilen koitti kummityttöni kastejuhlan päivä. Ajattelin tuota pientä koko aamupäivän, kun kotona hääräsimme ja juhliin valmistauduimme. En ollut häntä vielä muuten kuin kuvista nähnyt, sillä hän syntyi vasta kolme viikkoa sitten. Mietiskelin myös kummiutta ja sitä, kuinka kummista tulee kummiuden myötä ikään kuin osa perhettä, aivan kuin verisukulainen. Tai näin ainakin itse koen ystäväni kohdalla, joka on M:n kummitäti. Ystävyys syvenee ja saa elinikäisen sinetin.

Tämän kastejuhlan kaava oli hieman erilainen kuin aiemmat, joissa olen ollut: tässä juhlassa kastettiin kaksi pientä tyttövauvaa – serkukset! Ystäväperheemme asuu Oulussa, mutta kastejuhlaa vietettiin toisella paikkakunnalla. Sanoin ystävälleni etukäteen, että varaudu, itken ihan varmasti, mutta itku on vain iloa ja onnea. Ja niinhän siinä sitten kävikin! Pappi sanoi, että olipa lapsi minkä ikäinen tahansa, äidin sydän seuraa lasta hänen joka askeleella. Siinä vaiheessa jo ennestään silmiini kerääntyneet kyyneleet virtasivat poskilleni pienen puron lailla :D.

Tein kummitytölleni itse kortin, johon halusin liittää Anna Puun Mestaripiirros-laulun sanat. Sanat on mielestäni niin kauniit, että itku tulee joka kerta niitä lukiessani tai ne kuullessani. Sopivat mielestäni myös kastejuhlaan oikein hyvin.

Olen niin tottunut tähän poikien maailmaan, että olipas mukavaa väkertää vaihteeksi vaaleanpunaisten vauvajuttujen parissa! ♥

En kestä miten pieniä kolmeviikkoiset ovatkaan! Miten heitä sylissä pitäessään tuntuu, ettei siinä sylissä mitään edes ole – höyhenenkevyt pieni ihmistaimi. Harmittaa, kun en hoksannut ottaa kuvia hänen maailman söpöimmistä, valkoisista pitsiröyhelösukistaan! Ihana poikani silitti vauvan päätä hellästi ja hetken päästä tuli tokaisemaan Meilläkin voisi olla vauva! Sanoin nauraen, että käyppäs sanomassa tuo sama isille ja niin hän meni. Mies katsoi minua huvittuneena huoneen toiselta puolelta – luuli varmaan, että laitoin sanat pojan suuhun, mutta enpäs laittanutkaan! :D Lapset ovat aitoudessaan ja arvaamattomuudessaan ihaninta koko maailmassa!

Kummityttöni äidin tapasin ensimmäistä kertaa syksyllä 2001. Osuimme samaan kaupunkiin, samalle luokalle, samaa (matkailu)alaa opiskelemaan. Meistä tuli melkein heti ns. työpari ja meitä yhdistää monet samankaltaiset asiat: hyvä kielipää, äidinkielen perfektionismi :D, koulutus, olimme pitkään samalla alalla töissä… Meillä on molemmilla pienet pojat ja nyt ystävälläni on myös pieni tytär, jonka kummitädiksi pääsin. Ihanaa, miten elämä meitä täällä pallolla eteenpäin kuljettaa, emmekä tiedä mitään näistä poluista etukäteen.

Nyt menen katsomaan, kun mies ja poika pesevät autoja. Tai no, pienemmän autonpesu on oikeastaan pesuvesilammikoissa pyörällä ajamista :D – juuri kuten pikkupoikana kuuluukin!

Näistä ajatuksistani toivotan teille suloista sunnuntaita! ♥