Viikko oli sen verran kiireinen, että päätinkin leipoa pääsiäiseksi suunnittelemani kakun jo viime sunnuntaina eli palmusunnuntaina! Kakku kävi kaupaksi parissa päivässä, joten nyt pääsiäisenä ei herkutella leipomuksilla, mutta pääsiäisenä on yleensä kaikenlaisia muitakin herkkuja…

Näin reseptin sattumalta Yhteishyvän lehtisessä ja kyseessä on keikautettu mangojuustokakku. Sain Instagramin kautta valtavasti viestejä kakusta kiinnostuneilta; kyseltiin miten sain kakun irtoamaan vuoasta, onnistuuko tuollaisella vuoalla ylipäätään tuota kakkua tehdä ja myös makuarvioista oltiin kiinnostuneita.

Tärkeää on voidella vuoka alussa hyvin, silloin kakun saa ehjänä irti. Hieman siinä sai voimaa käyttää ja yksi puuhaarukkakin tohinassa rikkoontui, mutta lopulta mies onnistui! :D Annoin siis hänen tehtäväkseen irrottamisen siltä varalta, että multa leviäisi koko kakkunen lattialle, heh!

Ainoa harmitus oli siinä, kun olin ostanut tuorejuustoksi Philadelphiaa, sillä se oli tosi kovaa tuorejuustoa ja jätti kakun täytteeseen pieniä palasia. Toki täytteen sekoittamiseen voisi tehosekoitintakin käyttää, mutta ei tullut siinä vaiheessa mieleen… Eli seuraavalla kerralla ostan toisen merkin tuorejuustoa, sillä pehmeämmät tuorejuustot ovat enemmän mieleemme. Makuun tuolla ei toki ollut vaikutusta!

Kirjaan reseptin tänne itselleni talteen, jos se joskus netistä katoaa…

Keikautettu mangojuustokakku

Pohja:
250 g digestivekeksejä
1 dl vehnäjauhoja
125 g voita tai margariinia
1/2 rkl öljyä vuokaan (tässä käytimme voita)

Täyte:
200 g (1 rs) tuorejuustoa (maustamaton)
200 g (1 prk) mangorahkaa
150 g (1 prk) ranskankermaa (crème fraîche)
250 ml (½ tlk) mangososetta
3 kananmunaa
3/4 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja
2 rkl sitruunanmehua
2 tl vaniljasokeria

Lisäksi:
250 ml ( ½ tlk) mangososetta

  • Murskaa keksit hienojakoiseksi muruksi monitoimikoneessa tai kaulimella vahvassa muovipussissa. Sekoita jauhot keksimuruihin. Sulata rasva ja sekoita se keksi-jauhoseokseen.
  • Painele keksiseos öljytyn rengasvuoan (vetoisuus 1,8 l) pohjalle ja ylös asti reunoille.
  • Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kaada vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 50 minuuttia. Jos pinta tummuu liikaa, peitä foliolla.
  • Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi. Peitä vuoka ja anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Pidä vuokaa noin puoli tuntia huoneenlämmössä ja koputtele sitä kevyesti ennen kuin kumoat sen tarjoilulautaselle. Näin kakku irtoaa vuoasta helpommin. Tarjoa kakku mangososeen kanssa.

Ja koska kotona tuoksui herkullinen kakku aamupäivästä lähtien, kyselivät 6- ja 2-vuotiaamme tämän tästä, milloin sitä saa maistaa! Näin ollen emme antaneet kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään asti, vaan maistoimme sitä jo leipomispäivän iltana :D. Tuolloin maku oli kuitenkin aika laimea, kun taas yön yli jääkaapissa oltuaan maku oli terävämpi ja makeampi! Eli kannattaa malttaa ja antaa kakun tekeytyä rauhassa jääkaapissa :)

Jos kaipaatte pientä puuhastelua vaikka tälle pitkäperjantaille, on tässä kiva resepti kokeiluun ja lankalauantaina sitten nautiskelemaan! :)

Täällä on virpomisoksat koristeltu huomista varten (käymme vain muutaman tutun osoitteessa) ja esikoinen lähti juuri kaverisynttäreille naapurustoon. Nyt lounasta ja sitten vanhempieni luo, jonne pojat pääsevät hoitoon siksi aikaa, kun minä ja mies käymme elokuvissa! Elokuviin otetaan 20 henkilöä kerrallaan, joten toivottavasti mahdumme mukaan, kun lastenhoitokuviokin on järjestetty ♥.

Rauhallista pitkäperjantaita! ♥

Joulukuun viikot ennen jouluaattoa kuluivat hirmuisella vauhdilla! Oli paljon töitä, erilaisia kotiprojekteja ja paljon kaikkea jouluun liittyvää valmisteltavaa. Miten sitä aina kasaakin itselleen kaikenlaista listaa mielessään ”tämän haluan tehdä ennen joulua alta pois” ja tuo lista tuntuu vain pitenevän pitenemistään kohti joulua mentäessä… Ensi jouluna yritän toimia toisin ja tälläkin kertaa jouduin pari päivää ennen aattoa huokaisemaan, että elämää on joulun jälkeenkin ja kaikki jäljellejääneet askareet voivat hyvin odottaa sitä aikaa…

Haaveilin nimittäin siitä, että olisin ehtinyt siivoamaan keittiön kaapit ja laatikot perusteellisesti jouluksi, mutta ehdin tekemään vain hyvin pikaisen järjestelyn osaan laatikoista. Samoin aulan liukuovikaapisto oli jo aivan pommi ja olipa eräs vaatetankokisko jo kaatua niskaammekin! Kolmen metrin seinämällä on kolme liukuovea ja tuon kaatumassa olevan kiskon puoleisen kaapin ehdimme sentään järjestelemään uusiksi. Keskimmäisen liukuoven takana on puoliksi järjestys ja puoliksi pommi ja kolmannen liukuoven takana vallitsee myöskin vain puolikas järjestys. Jospas näistä löytyisi puuhaa jollekin tammikuun viikonlopulle tai parille!

Ehkä tästä voisi ottaa tavan seuraaville vuosille: käyttää ne joulunalusviikot täydelliseen fiilistelyyn ja tunnelmointiin ja hoitaa tällaiset järjestelyt vain rimaa hipoen ja perusteellisemmin sitten tammikuun paukkupakkasilla, kun joulukin on siivottu takaisin kaappeihin!

Tässä lapsiperheessä vallitsi sellainen sekasorto vielä aatonaattonakin, että vasta jouluaattona kannatti kaivaa kameraa esiin! Heti, kun olin pyytänyt poikia siivoamaan lelunsa huoneisiinsa, oli vähintään sohvatyynyt ja torkkupeitot pitkin lattioita. Niin ja maja meidän sängyllä! Jos ei ole leluja, joilla leikkiä, täytyy keksiä jotain muuta! Ihan loputon suo siivota täällä siis… 6-vuotias ei nyt juurikaan ehdi tällaista harjoittamaan, mutta 2-vuotias senkin edestä. Tosin esikoinen on kyllä ahkera majojen rakentaja ja niitä tehdään kaikkialle muualle paitsi omaan huoneeseen!

Yllä kuva eteisaulastamme, johon laitoin pikkukuusen ja se luokin ihanaa joulutunnelmaa aulaamme! Vieressä eskarilaisen suloisia jouluaskarteluja.

Kuin tilauksesta saimme tänäkin vuonna valkoisen joulun! Aatonaatto oli niin pimeä ja sateinen, mutta niin mahtavaa, että aattona saimme herätä valkoisiin lumimaisemiin ♥.

Olemme viettäneet tässä kodissa nyt yksitoista joulua ja näköjään viiden vuoden välein minuun iskee ”joulukuusen paikka on ikkunanurkkauksessa” -fiilis. Näin kävi jouluna 2015 ja nyt, jouluna 2020. Ensi joulun kuusen paikka on siis nyt jo selvillä! :D Täytyy myöntää, että aatonaattona meinasin jo siirtää kuusen toiseen paikkaan, mutta koska en saanut siihen apuja, jäi kuusi paikoilleen… Jotenkin sellainen tietty fiilis joulukuusen tunnelmasta jäi kieltämättä puuttumaan, kun sen paikka oli toisaalla. Ajattelin, että koska meillä on jouluaattoa viettämässä 12 henkilöä, kuusi olisi hieman tiellä keskellä kotia. Tänä jouluna sitä vain kaipasi enemmän tilaa ja ilmavuutta!

Meillä täällä Kokkolan seudulla koronatilanne oli ennen joulua hyvin rauhallinen (ei viikkoon uusia tartuntoja) ja koska kaikki asumme tällä seudulla, uskalsimme kokoontua jouluaatoksi saman katon alle.

Näitä kuvia napsin jouluaattona kuopuksen päiväunien aikana samalla kun join cappuccinoa. Pieni rauhoittumisen hetki jännittävän päivän keskellä.

Joulukimppu syntyi tällä kertaa kuin itsestään lahjaksi saamastani amarylliksestä, jonka varret leikkasin maljakkoon. Takapihaltamme hain valkoisten kukkien kaveriksi männyn oksan. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä!

Taatelikakkua tein tänä jouluna toista kertaa. Oi että se on hyvää ja monille tulee yllätyksenä sen aavistuksen kinuskinen maku! Eli ennakkoluulot romukoppaan ja rohkeasti maistamaan! Taatelikakku kävi jo ennen aattoa sen verran hyvin kaupaksi, että siihen muodostunut kolo täytyi täyttää Julia-karkeilla ja vihreillä kuulilla :).

Vihreät kuulat olivat tänä vuonna uusi juttu; mies sai niitä lahjaksi jouluviikolla. Itse emme osta niitä koskaan, koska eivät kuulu omiin herkkuihimme, mutta niin vain tänä jouluna parikin kättä kävi kuulalaatikolla suht tiuhaan…

Joulukattaukseen ei tullut tänä vuonna panostettua mitenkään erityisemmin. Paljon oli samaa kuin viime jouluna. Nyt mentiin tässäkin sieltä, mistä aita on matalin eikä pellavaliinaa tullut edes silitettyä! Ajattelin, että pellavan luonteeseen saa kuulua pieni ryppyisyys jouluaattonakin ja sillä hyvä. Kattauksessa oli paljon valkoista ja koristeina pikkumaljakoissa pari amarylliksen kukkaa. Lisänä pari kultaista/messinkistä kynttilänjalkaa sekä pari Iittalan lasista kynttilälyhtyä (Aalto ja Kastehelmi).

Hetki ennen jouluateriaa:

Jouluaaton yksi ehdoton kohokohta on kiltin ja lempeän Joulupukin vierailu! Sitä odottavat lasten lisäksi aina aikuisetkin, sillä lasten reaktioita on vain niin parasta seurata! Joulupukki teki viime jouluna muutaman päivän mittaisen keikan synnärille, mutta nyt oli taas remmissä mukana ja toi jouluaattoomme yhden pikkutontun lisää. Tätä jouluaattoa vietimme siis ensimmäistä kertaa kolmen lapsukaisen voimin: mukana touhottamassa olivat 6- ja 2-vuotiaat poikamme sekä kaksi päivää ennen aattoa yhden vuoden täyttänyt veljentyttöni.

Lapsista vanhin ja nuorin uskaltautuivat pukin polvelle istumaan, mutta 2-vuotiaamme halusi tarkkailla joulupukkia vain turvallisen välimatkan päästä.

Kirjoittelin tätä postausta jo eilen, mutta teknisten ongelmien vuoksi koko blogi oli ulottumattomissani! Mutta nyt taas täällä ja toivottelen teille parhainta mahdollista uudenvuodenaattoa ja hyvää pian alkavaa uutta vuotta! ♥

Väriterapiaa keskelle viikkoa!

Nämä kukkaset ovat ilahduttaneet tällä viikolla suuresti ♥. Täytin maanantaina vuosia ja saimme synttärivieraita lahjojen ja kukkien kera. Sain 30 ruusua (keltaisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä) sekä 10 valkoista tulppaania. Aika hulppeaa, kun en edes pyöreitä täyttänyt! Eli ei tullut vielä 40 täyteen, vaikka kukkien määrästä voisi niin päätelläkin…

Kirsikanoksat päättivät kukintansa sopivasti viikonloppuna ja heti sain maanantaina tilalle sylillisen uusia kukkia! Sekoitin ruusuja keskenään ja sain kaksi kaksiväristä kimppua:

Viime viikko meni yhdessä silmänräpäyksessä enkä suunnitelmistani huolimatta ehtinyt yhtenäkään iltana tänne raapustelemaan. Postausluonnoksissa olisi vaikka ja mitä aihetta odottelemassa, mutta pikkuhiljaa… Onhan tässä jo hyvä määrä postauksia tälle vuodelle: 18, kun ottaa huomioon, että koko viime vuonna postauksia kertyi vaivaiset 30! Tällainen pari postausta viikossa tuntuu olevan minulle tällä hetkellä hyvä tahti ja huomaan, että nykyään se on blogeissa aika yleinenkin määrä. Oi niitä aikoja, kun tuli kirjoitettua joka päivä…

Aulasta on tulossa lupaamaani postausta ja lapsista on toivottu juttua – oliko lapsiin liittyen jotain erityistä aihetta mielessä?

Kävimme tänään pitkästä aikaa perhekerhossa, kun esikoisellakin oli päiväkodista vapaapäivä. Hän heräsi niin aikaisin aamulla, että kävi lepohetkelle samaan aikaan kuin kuopus meni päikkäreille. Ihmeen vähillä vastalauseilla hyväksyi lepohetken, taisi väsy tuntua hänelläkin ♥.

Mukavaa keskiviikkoa!