Lupasin jonkin aikaa sitten kirjoitella kissojen kuulumisia ja niitä jo kyseltiinkin, joten nytpäs näitä olisi sitten luvassa! Kissaneitimme ovat jo hieman iäkkäitä ♥. Nuorempi täytti toukokuussa 12 (heillä hauskasti esikoisemme kanssa sama syntymäpäivä) ja vanhempi kisunen täytti syyskuussa 17. Nuorempi kissa eli Sissy on aika lailla ennallaan. Ei ole ulkoisestikaan muuttunut juuri lainkaan, en ainakaan itse sitä huomaa. Ei ollut moksiskaan kuopuksemme syntymästä, mutta esikoisen syntymä laittoi hieman pakkaa sekaisin. Hetkeksi vain. Rennosti elelevä matikainen kun on.

On edelleen perusilmeeltään suht jörö, vaikka luonne on hyvin lempeä ja leppoinen. On tottunut lasten rajumpiin otteisiin eikä ole moksiskaan, kuten ärhäkkäämpi kissakamunsa. Tässä hänen viimeisimmät poseerauksensa:

Siinä oli meidän sissukkainen, joka on erityisesti M:lle hyvin rakas. Hänellä onkin aina tapana sanoa, että Sissy on hänen kissansa.

Sitten meidän ikäneitimme, joka on aina ollut se minun sydäntäni lähempänä oleva kissa. Kissa, johon on muodostunut ihan erityinen suhde ja josta tiedän, että sellaista ei ikinä muiden kissojen kanssa tule muodostumaan. Tämä kissa on ottanut miehen lempi-ihmisekseen sen jälkeen, kun minusta tuli äiti ja vauva oli usein sylissäni. Olen onnellinen, kun hän niin onnellisen näköisenä miehen sylissä tai kainalossa iltaisin nukkuu ♥. Tigrun kanssa olimme alunperin kaksin ja nyt meitä on tässä perheessä jo kuusi!

Tigru voi yleisesti ottaen hyvin. Toki nukkuu paljon, mutta sitähän kissat tekevät tyypillisesti aina. Hän on edelleen ketterä, vaikkakaan ei enää niin usein korkealle hyppää. Nivelrikkoa on jo. Ruoka maistuu erinomaisesti. Viimeisen vuoden aikana hän on kuuroutunut lähes täysin. Tyypillinen vanhuuden vaiva, sanoi eläinlääkäri reilu vuosi sitten. Suretti kovasti, koska se oli ensimmäinen vanhuuden oire tuolla niin rakkaalla kisulla ♥. Tavallaan siinä kohtaa joutui myöntämään, että kissani on tosiaan jo aika vanha, vaikka ei siltä näytäkään. Meillä harvemmin käyvät vieraat ovat olleet ihmeissään, kun ovat kuulleet kisun iän! Moni ei meinaa millään sitä uskoa ja siitä olen tosi mielissäni, että hän näyttää niin nuorelta eikä vanhalta tai raihnaiselta. Toivottavasti hän on saanut elää meillä onnellista elämää ja toivotaan, että se jatkuu hyvänä ja onnellisena vielä vuosia!

Aluksi Tigrun kuulo vain huonontui ja piti huutaa tosi lujaa, jotta hän kuuli. Nyt hän ei kuule enää kimeitä vihellysääniä eikä juuri muutakaan. Onneksi kuuloaisti ei ole kissan aisteista se tärkein ja olen ajatellut, että ehkä kisu on vain hyvillään tässä meidän villien poikalasten perheessämme, kun ei kaikkea mekkalaa kuulekaan! Usein pojat leikkivät lattialla ja melutaso on melkoinen; silti Tigru nukkuu metrin päässä eikä tiedä mistään mitään :D.

Onneksi puolitoista vuotta sitten raskaana ollessani näin vaivaa ja kyselin Tigruun liittyen neljän eläinlääkärin mielipiteitä. Hänellä löydettiin silloin nisäkasvain ja kaksi ensimmäistä eläinlääkäriä pyysi minua harkitsemaan, kannattaako 15-vuotiasta kissaa enää leikata. En purematta niellyt noita mielipiteitä ja olin Ouluun asti yhteyksissä erääseen aivan mahtavaan kissatohtoriin, jolla olemme kisun kanssa pariin otteeseen käyneet. Hän oli sitä mieltä, että leikkaukseen ehdottomasti (”Kyllä oot sen velkaa Tigrulle!” kaikuu vieläkin korvissani), muuta ei edes harkita ja niinpä sitten ajelimme tunnin matkan päähän Edsevön eläinlääkärille, joka oli myös täysin leikkauksen kannalla.

Tunnin operaatio, noin vuorokauden toipuminen ja kissa oli oma itsensä eikä sen jälkeen ole ollut merkkiäkään kasvaimista! Surettaa ajatella niitä tapauksia, jotka vievät kissan tuollaisissa tilanteissa piikille, jos joku eläinlääkäri sitä suosittelee. Toki kaikkia täytyy harkita tapauskohtaisesti ja kissan yleiskunto vaikuttaa valtavasti, mutta meidän pikkutiikeri on niin hyväkuntoinen, että yksi leikkaus ei tuntunut missään! Enemmänkin minä olin puhkipoikki siinä raskauden puolivälissä, kun nukuin kissan kanssa sohvalla neljä yötä :D. Oli pakko, sillä hän ei mitään kauluria kaulassaan suostunut pitämään, joten tein hänelle vanhasta tuubihuivistani pöksyt haavan suojaksi ja jouduin sitten vahtimaan, ettei hän nuole haavaansa öisin. Siitäkin selvisimme! ♥

Täällä on talo hiljentynyt ja minäkin jatkan nyt keskiviikkoillan viettoani!
P.S. Täällä on tänään leikitty talven ensimmäiset lumi- ja mäenlaskuleikit!

Kyllä nyt on toukokuu antanut parastaan! Rannallakin tuli alkuviikosta käytyä ensimmäistä kertaa tälle kesää ja tuskastelin siellä tämän pallomahani kanssa vessakoppien puuttumista, kunnes hoksasin että niin joo, nythän on vasta toukokuu eikä heinäkuu… Ehkä kaupunki saa anteeksi tämän hitauden ;).

Pallomahan kanssa olen ollut kiitollinen siitä, että hyvin lämpimien päivien välissä on välillä niitä viileämpiäkin päiviä! Ehtii koti raikastua (täällä kun lämpötila nousee turhan korkeaksi paahteisten päivien takia ja olemmekin miettineet lämpöpumpun hankkimista pelkän jäähdytysominaisuuden vuoksi) ja tuntuu, että itsekin saa haukattua tuolloin kunnolla happea. Mitenkään hirmuisen tukalaksi en ole oloani kuitenkaan tuntenut, vaikka kahdeksas raskauskuukausi pyörähtää käyntiin parin viikon päästä. Selkäkin vihoittelee ainoastaan, jos kävelen huonoilla kengillä huonossa maastossa tai liian pitkiä matkoja. Supisteluita olen kokenut jo parin kuukauden ajan ja tämä on jotain, mitä en esikoisen odotusaikana kokenut koskaan – en edes käynnistyspillereillä! :D

Juuri eilen mietin, että tämä raskausaikani on hurahtanut ohi aivan hirmuista vauhtia ensimmäiseen raskauteeni verrattuna! En millään voi uskoa, että reilu pari kuukautta ja saan vauvan syliini ♥. Mies miettii, minkä näköinen veijari sieltä putkahtaa ja tuleva isoveli odottaa vauvaa yhtä innokkaasti ja puhelee pikkuveljestään päivittäin. Silittelee vauvamasua ja jakelee sille pusuja. Toivottelee iltaisin pikkuveljelle hyvää yötä. Ei pieni vauva vielä tiedäkään, mikä kultakimpaleisoveli häntä täällä odottaakaan ♥.

Mitäs teille muille raskaanaoleville kuuluu? Millainen vointinne on ollut? Onko toukokuun lämpö ollut hyvästä vai pahasta? Sen tässä kyllä huomaa, että mitä kuumempi ilma, sitä vähemmän vauva mahassa liikkuu ja se on ajoittain hieman huolettanut. Asiaankuuluvaa kuitenkin kuulemma.

Olen ottanut rennosti aina kun mahdollista, sillä jos liikaa puuhastelee, supistelee ihan koko ajan ja maha on kova kuin kallio. Tämän toukokuun tiesin jo etukäteen olevan rankka, sillä miehellä on ollut paljon ylitöitä ja arki on ollut yksinään minun harteillani. Ensi viikolla kuitenkin helpottaa ja hyvä niin! Jospas sitten pääsisimme takaisin kotiprojektiemme kimppuun, sillä monen asian täytyy vielä valmistua ennen kuin perhekokomme kasvaa. En halua mitään ylimääräistä härdelliä niihin vauvan syntymän jälkeisiin päiviin tai viikkoihin, sillä jo itsessään vauvan syntymä on niin elämää mullistava asia, että haluan pystyä keskittymään yksistään häneen ja esikoiseeni – sen he molemmat totisesti siinä uuden äärellä ansaitsevatkin! ♥

Toukokuun parhaita paloja ovat olleet ehdottomasti työpäivän jälkeiset hetket riippukeinussa jompikumpi kisuista mahan päällä. M on samalla leikkinyt joko meidän tai naapurin pihalla kavereidensa kanssa. On niin ihanaa, että vieressä asuu lapsiperheitä ja lapset saavat leikkiä keskenään tämän tästä! Menorcalle viime syksynä ostamani hellehattu on ollut ahkerassa käytössä ja iltaisin on ollut aivan parasta istahtaa hetkeksi lasiterassin suojaan ja katsella ilta-auringon valaisemaa pihaa. Luonto vihertää nyt niin kauniisti!
Lasiterassilla kyllä kelpaa, siitepölyltä suojassa! Illat ovat saattaneet olla vielä vähän viileitä, mutta lasiterassilla on ollut edelleen lämmin – kiitos koko päivän porottaneen auringon. Tämä on neljäs kesä Lumonin lasitetun terassimme kera ja hankinta on ollut kyllä ihan parhaasta päästä.

Hyvin erikoinen toukokuu on ollut tänä vuonna. Ihan jo siltäkin kantilta, että olemme käyttäneet kesävaatteita todella ahkerasti. Viime elokuussa kirjoitin blogiin, että poika pärjäsi koko kesän läpi vain kaksilla shortseilla, voitteko kuvitella! Nyt tarvittaisiin oikeastaan kahdet shortsit päivässä, sen verran touhukasta on tuo pienten poikien elämä :D. Hän kun on käyttänyt nyt lähes ainoastaan shortseja, on jalat polvista alaspäin myös sen näköiset: aivan täynnä pieniä naarmuja, ruhjeita ja mustelmia… Parit talvella polvista puhki kuluneet housut lyhenivät kätevästi shortseiksi heti alkukesän lämpimiin päiviin!

Eilen illalla popsimme tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita terassin aurinkotuoleissa vielä iltayhdeksältä (äitiinsä tullut marjahirmu!). Mietin siinä samalla, että talvi-iltoina poika olisi ollut tuohon aikaan jo syvässä unessa. Niin ihanaa ottaa ilo irti näistä kesäisistä päivistä ja illoista, sillä koskaan ei tiedä, milloin nämä loppuvat! Kesään kuuluu myös hieman rennompi ote syömisten ja nukkumisten suhteen, vaikkakin pyrin kyllä pitämään edelleen suht samoista rytmeistä kiinni; ne kun niin suuresti helpottavat elämää. Eilen illalla poika nukahti yöunille vasta iltakymmeneltä, mutta heräsi normiaikaan klo 8. Oli aika nuutunutta ilmettä tuossa päivällä, mutta päikkäreille ei suostunut. Tänä yönä varmasti uni maistuu!

Olipas mukava ottaa aikaa ja tulla kirjoittelemaan tänne pitkästä aikaa! Nyt vasta kirjoitellessani huomasin, että tätä ja teitä on ollut oikein ikävä ♥. Ihanaa viikonloppua – minä sukellan terassin kautta saunan lämpöön! :)

Hei pitkästä aikaa! Täällä on pariviikkoinen mennyt ohi niin vauhdilla, että aika on riittänyt vain pakollisten arkitouhujen parissa hääräilemiseen. Miehellä oli useamman päivän työmatka ja se viikko meni kyllä täysin pikakelauksella ohi – omat kädet olivat niin täynnä töitä! Uuteen työtilaani tilaamani kalusteet ovat saapuneet ja pääsivät tänään paikoilleen. Vielä yksi iso kaappi puuttuu ja pöytätaso, sitten vähän valaistushommaa ja sen jälkeen saan alkaa täyttelemään kaappeja eli työhuoneen muutto lähestyy viikko viikolta! Tahti on ollut hyvin verkkainen alusta saakka ja ihan suunnitellusti. Kun työtilani on valmis, tulevat kotimme kolme makuuhuonetta kokemaan muutoksia myös, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Tänään ajattelin kertoilla vanhemman kisuneitimme kuulumisia. Hän tosiaan sairasteli tuossa parisen kuukautta sitten (postaus Vanhemman kisuneidin terveydestä) ja leikkauspöydälle tiemme lopulta johti. Olin tuolloin yhteyksissä neljään eri eläinlääkäriin, joista kolmen luona kävimme. Näistä yksi eläinlääkäri oli sitä mieltä, että leikkaus saattaisi olla turha, koska kyseessä on vanha kissa ja leikkaus on rankka. Toiset kolme eläinlääkäriä olivat ehdottomasti leikkauksen kannalla, koska 15-vuotias kissa on iästään huolimatta erittäin hyvässä ja pirteässä kunnossa. Lempieläinlääkärini Oulusta sanoi puhelimessa: Ehdottomasti leikkaukseen, kyllä Tigru sen ansaitsee! ja nämä olivat ne taikasanat.

Kokkolan eläinlääkäreissä on valitettavasti huomattavia eroja, mitä tulee kissatietämykseen enkä ole kyllä näiden vuosien aikana onnistunut täältä vielä tarpeeksi kissoista tietävää eläinlääkäriä löytämään. Perusasiat, kuten sterilisaatio ja korvapunkit, hoituvat, mutta siihenpä se tuntuu sitten jäävän. Myös hinnoissa on valtava ero! Yksi eläinlääkäri arvioi Tigrun leikkauksen hinnaksi 300-400 euroa, kun taas toinen 160 euroa. Niinpä veimme kisun kissoista hyvin paljon tietävän eläinlääkärin luokse Edsevöön (kiitos Suvi vinkistä!). Hän laskutti patin leikkaamisesta ja hammaskiven poistosta 160 euroa ja kissa oli jo seuraavana päivänä täysin ennallaan.

Onneksi kävimme leikkauksessa! Se oli ainoa mahdollisuus antaa kissalle lisäelinvuosia, kuten eläinlääkärikin ennen leikkausta sanoi. Tietenkään kukaan ei voi luvata kissan elävän vielä ainakin viisi vuotta, mutta emmepä tiedä sitä tällä pallolla kenenkään ihmisenkään kohdalla. Olimme miehen kanssa myös hyvin tyytyväisiä siihen, että kyselin mielipiteitä useilta eläinlääkäreiltä ennen kuin leikkaukseen päädyimme. Mies oli tosin alusta asti leikkauksen kannalla, kun itse jouduin miettimään hieman pidempään (pelkäsin leikkauksen olevan kissalle liian raskas). Oulun eläinlääkäri tietää kissoista aivan kaiken ja hän sanoi, että kissa sairastaa leikkauksen jälkeen vuorokauden ja on sitten ennallaan. Tämä ihan siitä syystä, että kissat eivät halua sairastaa pidempään. Jälleen kerran tuo kyseinen eläinlääkäri oli oikeassa.

Nukuin Tigrun kanssa sohvalla leikkauksen jälkeiset neljä yötä, sillä halusin vahtia, ettei kissa päässyt nuolemaan leikkaushaavaansa. Nuoleminen olisi aiheuttanut tulehduksen ja edessä olisi ollut uusi leikkaus. Niinpä keskitin energiani kissan hoitamiseen ja se kannatti! Haava parani täydellisesti eikä sitä enää edes huomaa. Eläinlääkäri laittoi kisulle kaulurin suojaksi ja kauhistelin sitä heti. Kissan luonteen tuntien tiesin, että kaulurin kanssa emme voisi elää… Nuoremmalla kisulla oli sterilisaationsa jälkeen kauluri kaulassa eikä hän ollut siitä juuri moksiskaan, mutta Tigru on eri maata. Niin pippurinen katti, että hän meni täällä lääketokkurassa pitkin seiniä kauluri milloin mihinkin törmäillen. Niinpä se oli otettava pois, vaikka tiesinkin, että se tietää sitten minulle 24/7 vahtimista… Värkkäsin kisulle pöksyt vanhasta tuubimainoshuivista; päiviä, joita emme kumpikaan muistele erityisen innokkaasti! Housuilla porskutettiin viisi päivää, kunnes uskalsin ottaa ne pois. Toki ne tippuivat jalasta useita kertoja päivässä ja joskus yölläkin, mutta äkkiä opin pukemaan ne tuolle pippuriselle kissalle ihan yksinänikin :D. Kermavaahtonokare pöydälle, kissa viereen herkuttelemaan ja sillä välin pöksyt jalkaan, hahah! Hieman saattoi kiloja tuolloin kertyä, mutta väliäkös tuolla!

Nyt Tigru on aivan kuten aiempinakin keväinä. Kevättä on rinnassa vaikka muille jakaa ja ulkona pieni nenä haistelee taukoamatta kevään tuoksuja! Vihdoinkin pakkaset hellittävät ja kissat pääsevät nauttimaan. Lasiterassilla on niin ihana makoilla iltapäivän auringossa, turkki on siellä suorastaan tulikuuma! Nyt onkin parhaat kissojen terassikelit, sillä keskikesän auringossa sinne paahtuu.

Nyt lähdemmekin ulkoilemaan ja pihaa siivoamaan koko perheen voimin. Yritän palailla tänne lähipäivinä, jotta ei menisi taas ihan sitä kahta viikkoa… ;) Ihanaa sunnuntaipäivää!