Hei vaan ja toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Maaliskuu on rientänyt ohitse valtavaa vauhtia! Ensi viikolla jo huhtikuu ja pääsiäinenkin ihan nurkan takana. Odotamme kovasti perheen yhteistä pääsiäislomaa. Toivottavasti saamme aurinkoa pääsiäispyhiksi. Korona on läsnä tänäkin pääsiäisenä, joten lapset tuskin naapuritaloissa trulleina kiertävät, mutta isovanhempien oven takana ainakin. Olemme muutenkin kyläilleet isovanhemmilla lähes entiseen tapaan, sillä Keski-Pohjanmaalla ollaan edelleen koronan suhteen epidemian perustasolla. Toivotaan, että tämä jatkuu tulevinakin kuukausina! ♥

Viime pääsiäisenä piirsimme lapsille vihjekartat (sekä ulko- että sisätiloista) ja vihjeet opastivat pääsiäisylläreiden äärelle. Esikoinen tykkäsi tästä pääsiäismunajahdista jopa enemmän kuin perinteisestä trulleilusta, joten se taitaa olla ohjelmassa tänäkin pääsiäisenä! Tulevina vuosina on sitten varmaankin ohjelmassa sekä trulleilua että pääsiäismunajahtia! ;D

Maaliskuussa, heti naistenpäivän jälkeen, täytin vuosia. Alkoi viimeinen vuoteni kolmekymppisenä! Mietin, että voisin ostaa itselleni jonkin synttärilahjan, hmm mitähän se voisi olla. En ehtinyt päättää ennen kuin niitä ideoita alkoi tulemaan vastaan kuin sieniä sateella…

Olin pienesti haaveillut vekkivalaisimesta ja etsinyt sitä kirppiksiltä tuloksetta ainakin vuoden verran. Toki niitä on kirppiksillä vastaan tullut, mutta ei mitään tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa. Joulun tienoilla mietiskelin jo tilaavani HAY:n Matin-pöytävalaisimen joko lilana* tai tummanvihreänä*… Kunnes pari viikkoa sitten näin sen erään kirpputorin ylähyllyllä: kävelin nopeasti hyllyn luokse ja nappasin valaisimen äkkiä käteeni ettei vaan kukaan muu ehdi! Väri oli niin yllättävä, etten olisi arvannut tykästyväni tähän! Mietin, että tämä on ehkä jopa hieman ruma ja silti aivan ihana :D. Syvänvihreä sävy, jollaista en olisi arvannut kotiimme missään muodossa päätyvän. Erityisesti varjostin on aivan ihana sekä sävyltään että muodoltaan:

Aikamoinen budjettivaihtoehto HAY:n vastaavan rinnalla! Toki Matin-valaisimen jalkaosa on paljon tämän jalkaosaa kauniimpi, mutta itselleni turvallisempi vaihtoehto testailla tätä sävyä kotiimme muutamalla eurolla kuin lähes parilla sadalla.
Makustelin aluksi vaihtoehtoa, että maalaisin valaisimen jalan, mutta päädyin pitämään sen alkuperäisen sävyisenä. Kotona huomasin tarran valaisimen kyljessä: Lene Bjerre Design. Nimeltä tuttu tanskalaismerkki ja valaisin todennäköisesti jotain heidän vanhaa mallistoaan.

Alkuun valaisin oli tuossa olohuoneen lipastolla, mutta siirtyi siitä sitten ruokailutilan perälle. Tuossa olkkarin kohdassa tarvitaan nimittäin iltaisin hieman enemmän valoa kuin mitä tämä valaisin tarjoaa ja niinpä Panthella pääsi takaisin tähän vakiopaikkaansa.

Ajattelin, että siinäpäs kiva synttärilahja, kunnes heti perään bongasin nettikirppikseltä toisenkin haaveeni: selkeälinjaisen vanhan, puisen vitriinin! ♥

Vitriinin tarjouskauppa oli sulkeutunut edellisenä iltana eikä myyjä ollut hyväksynyt tarjouksia. Niinpä otin häneen yhteyttä, sovimme hinnan ja haimme vitriinin kotiin. Olin suunnitellut tätä kalustetta alunperin ruokailutilan peräseinälle, mutta alkuun laitoimme sen olohuoneeseen, kunnes päättäisin, mitä teen ruokailutilan nykyiselle kaapille. Päätin, että nykyisestä kaapista en halua ainakaan vielä luopua, joten tämä vitriini jää ainakin nyt toistaiseksi olohuoneeseen. Mies tykästyi siihen kovasti tuossa ja tykkää sen mustasta sävystä – hän, joka ei ikinä ota kantaa kotimme sisustukseen tai kommentoi mitään sisustusjuttuja millään tavoin! :D Niinpä ajattelin, että sekin on jokin merkki ja vitriini on nyt sitten jätettävä tuohon, heh!

Useita vuosia olen jo tällaisia sillä silmällä tiiraillut, mutta aina kaikissa on ollut jotain pientä vikaa: liian korkea, liian koristeellinen kaartuvine listoineen, ei ollenkaan umpinaista ovea, lasihyllyt… Toki monet noista yksityiskohdista olisi saanut muutettua, mutta ajattelin odottaa, sillä asialla ei ollut mikään kiire. Kirppishankinnoissa maltti on useinkin valttia, paitsi silloin, kun se oikea yksilö osuu kohdalle!

Tämä oli kooltaan täydellinen: korkeus vain 165 cm, mitä pidin tärkeänä. Vitriinissä on alaosa umpinainen, joten siitä plussaa (saa roinaa piiloon). Plussaa myöskin puuhyllyistä sekä siitä, että vitriinin sivut ovat myös lasia eivätkä umpinaiset. Muutenkin kaapin ilme on ihanan pelkistetty ja suoraviivainen. Ainoastaan vetimet vaihdan (uudet saapuivat tänään!) ja maalisävyä mietin, sillä mielestäni tuo on kotonamme turhan musta. Ehkä siihen silmä tottuu, mutta jos ei, se maalataan. Siihen on parikin vaihtoehtoa: sisältä valkoinen ja ulkoa hiekan sävyinen tai ulkoa valkoinen ja sisältä hiekan sävyinen. Kumpaa äänestät? Se on sisältä nyt jo valmiiksi valkoinen, mutta maalipinnassa on valumia ja pinttynyttä tahraa, joten on kiva maalata se huolellisemmin.

Mutta maalaamisella ei ole mikään kiire. Niinpä se voisi olla alkuun tällaisenaan meillä, sillä jos se maalataan, sitä ei maalata myöhemmin enää takaisin mustaksi. Niinpä nautitaan tästä lookista nyt alkuun, tuumaa kaapissa viihtyvä kisunen!

Nyt toivottelen teille ihanaa ja mahdollisimman aurinkoista viikonloppua! Seuraavaan postaukseen ei tule kulumaan kuukautta, kuten edellisen ja tämän välissä vierähti ;).

*Sisältää mainoslinkin.

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2021! ♥

Vuodenvaihde on täällä eletty hieman haahuillen, vaikka kalenterissa päivät vaihtuvatkin normaaliin tahtiinsa. Ei olla aina oltu ihan kartalla siitä, onko nyt joulukuun loppu vai tammikuun alku. Eletäänkö vielä vanhaa vuotta vai ollaanko jo uudessa vuodessa. Tässä taloudessa joululoma oli joulunpyhien mittainen, kuten aiempinakin vuosina. Mietiskelin tuota yhtenä päivänä, että valitsisinko lähes vuosikymmenen takaiset parin viikon joululomat ja työn toisaalla vai lyhyen joululoman ja nykyisen työni. Ei tarvinut oikeastaan edes miettiä, sillä valinta oli niin helppo. Joululoman lyhyyskään ei tunnu pahalta, kun saa tehdä mieluisaa työtä kotoa käsin.

Toki yrittäjyydessä ja kotoa käsin työskentelemisessä on huonojakin puolia; ihan kuten missä tahansa asiassa, myös tässä on se kääntöpuolensa. Mutta sepäs on jo asia erikseen eikä tämän postauksen aihe. Ja kyllä tuntui hieman nihkeältä aloittaa työt pyhien jälkeen, mutta äkkiä se siitä taas iloksi muuttui! Uskon, että ensi viikosta lähtien arki lähtee rullaamaan sujuvammin, kun viimeinenkin pyhä eli loppiainen on vietetty ja viikot ovat taas kokonaisia.

Tammikuun mukana saapuivat pakkaset ja ihanat lumimaisemat. Jossain vaiheessa työpäivääni kuuluu aina reissu postiin (yleensä myöhään iltapäivällä), mutta muuten pysyttelen kotitoimistollani villasukat jalassa. Joskus toki tulee käytyä kaupungissa lounaalla tai tarvikehankinnoilla yms. Mies tulee poikien kanssa neljän jälkeen kotiin ja ovelta kuuluu ”Tuokko sen puukassin” ja niin hän lampsii puuvajalle huopakassia täyttämään. Pian istahdamme olohuoneeseen päivän kuulumisia vaihtamaan ja takkatulesta nauttimaan – tammikuu on täällä ♥.

Sissy on työpäivieni seuralainen. Patsastelee milloin minkäkin ikkunan ääressä ulos katselemassa. Varmasti odottelee iltapäivää ja takkatulta hänkin.

Äimistelin juuri, että ensi kuussa tulee viisi (!) vuotta, kun laitoin tänne blogiini tekemiäni ensimmäisiä avaimenperiä myyntiin! Olin aivan huuli pyöreänä, kun olin myynyt ensimmäisten kahden tunnin aikana yli sata avaimenperää ja koska askartelu oli niin mukavaa, lupasin jokaiselle tekeväni lisää… Näin kuulkaas syntyi MioSa. design – teidän starttaamana!

Verkkokaupan avasin hieman myöhemmin (seuraavana vuonna) kysynnän kasvaessa ja ihan alusta asti yksi suosituimmista seteistä on ollut kuvassa näkyvät Mimosa-avaimenperä ja turvalukollinen Mimosa-avainkaulakoru joko ruusukulta- tai hopeahelmellä:

Joulukuusi oli vielä viikonlopun ajan esillä, mutta olin karsinut siitä jo koristeet pois. Valoineen valaisi vielä pimeää ikkunanurkkausta iltaisin. Eilen joulukuusi pakattiin varastoon seuraavaa joulua odottelemaan, sillä vuosi on vaihtunut eikä enää ole joulu – seuraavaan jouluun on vielä pitkä aika. Taas saan kuitenkin todeta, että onneksi starttasin joulunodotuksen ja joulufiilistelyt (itsekseni) jo syyskuussa, kun jouluaattoon oli tasan sata yötä! Tuo käyttöön tänäkin vuonna :D

Mutta nyt kasvissosekeittoa lämmittämään ja sitten siitä takkatulesta nautiskelemaan!

En muista kerroinko täällä, mutta Tigru siis tuhkattiin ja tuhkalle valitsin valkoisen pellavapussukan, johon kirjailtiin Rakas Tigru. En halunnut haudata Tigrua maahan mätänemään eikä mikään paikka tuntunut tarpeeksi hyvältä ja pysyvältä, siksi päädyin tuhkaukseen.

Osa tuhkasta otettiin tuhkaamossa talteen ja lähetettiin lemmikkien muistokorujen tekijälle Lunna-design Oy:lle. Tuhkaa käytetään lasihelmen teossa ja se muodostaa koruun mm. ilmakuplia ja oman uniikin kuvionsa.

Korun valinta otti oman aikansa! Valittavana oli värikkäitäkin lasihelmiä mustan ja valkoisen lisäksi. Oli muodoltaan pyöreää ja kulmikasta. Kyselin perheenjäseniltä hieman mielipiteitä ja osittain niidenkin pohjalta päädyin valitsemaan kulmikkaan (enemmän Tigrun näköinen) ja valkoisen lasihelmen. Koru toimitetaan aina mustassa nahkanauhassa, mutta vaihdoin sen kotona hopeiseen palloketjuun. Näin sitä tulee itselläni oikeasti käytettyäkin. Ja monta kertaa koru onkin reilun viikon aikana jo kaulaan ehtinyt! Se tulee käyttökertojen välillä riisuttua olohuoneen lipaston kulhoon, ei muiden korujen joukkoon vessan laatikoihin. Korussa on jokin oma piirteensä, joka saa hypistelemään korua tämän tästä. Kuin Tigrua silittäisi… ♥

Korun lasihelmi on valkoinen, jossa on ruskeita pilkkuja. Ilmakuplatkin näkyvät selvästi, jos hieman lähempää tarkastelee.

Korun mukana tuli pienessä pussissa korunteosta ylijääneet tuhkat. Ajattelin laittaa ne pellavapussukkaan muiden tuhkien joukkoon, mutta saimmekin miehen kanssa paremman idean ja kävimme sirottelemassa tuhkat erääseen Tigrun lempipaikoista: Halkokarin Mustakarille.

Teimme tuon reissun viime sunnuntaina, kun aurinko paistoi ja oli tosi kaunis syyskuinen päivä. Tigrukin oli syyskuinen kisu ♥. Sirottelin tuhkat erääseen meren äärellä olevaan heinikkoon, jossa Tigru usein tassutteli, ja mies sanoi liikuttavasti ”Sinne pääsi Tigru nyt seikkailemaan”.

Ennen tätä kotiamme asuimme miehen ja kissojen kanssa Mustakarin lähellä reilun kolmen vuoden ajan. Itse olen Halkokarilta kotoisin ja vanhempani asuvat siellä edelleen. Halkokari on minulle aina se rakkain kaupunginosa Kokkolasta. Tigrukin viihtyi siellä hyvin ja kesällä 2008 hän teki erään karkureissun, joka suuntautui juurikin Mustakarille! Kissaa etsittiin paikallislehdenkin avulla ja sitä kautta hän löytyikin. Tuon jälkeen koko raksavuoden ajan hän karkasi aina Mustakarille. Jostain syystä ei tullut sieltä ikinä itse kotiin, vaan hänet täytyi aina käydä sieltä hakemassa ja kovasti naukuen sieltä kaislikoista aina vihellyksiimme vastasi :D.

Emme ikinä unohda niitä kymmeniä, satoja iltoja, kun palasimme raksalta kotiin. Jos Tigrua ei näkynyt Sissyn seurassa portailla, koukkasimme aina Mustakarin kautta hakemassa matikaisen kotiin :D. Hän rakasti sitä meri-ilmaa ja kaikkia niitä hajuja. Miten onnellisena hän siellä aina nenä korkealla ilmaa haisteli, häntää innokkaasti puolelta toiselle heilutellen ♥.

Sellaisena ihanana, ketteränä ja onnellisena kisuna Tigrun muistamme. Oli niin ihana sylikissa, tosi seurallinen ja aina mukanamme kaikissa touhuissa ♥.