Hei pitkästä aikaa! Täällä on pariviikkoinen mennyt ohi niin vauhdilla, että aika on riittänyt vain pakollisten arkitouhujen parissa hääräilemiseen. Miehellä oli useamman päivän työmatka ja se viikko meni kyllä täysin pikakelauksella ohi – omat kädet olivat niin täynnä töitä! Uuteen työtilaani tilaamani kalusteet ovat saapuneet ja pääsivät tänään paikoilleen. Vielä yksi iso kaappi puuttuu ja pöytätaso, sitten vähän valaistushommaa ja sen jälkeen saan alkaa täyttelemään kaappeja eli työhuoneen muutto lähestyy viikko viikolta! Tahti on ollut hyvin verkkainen alusta saakka ja ihan suunnitellusti. Kun työtilani on valmis, tulevat kotimme kolme makuuhuonetta kokemaan muutoksia myös, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Tänään ajattelin kertoilla vanhemman kisuneitimme kuulumisia. Hän tosiaan sairasteli tuossa parisen kuukautta sitten (postaus Vanhemman kisuneidin terveydestä) ja leikkauspöydälle tiemme lopulta johti. Olin tuolloin yhteyksissä neljään eri eläinlääkäriin, joista kolmen luona kävimme. Näistä yksi eläinlääkäri oli sitä mieltä, että leikkaus saattaisi olla turha, koska kyseessä on vanha kissa ja leikkaus on rankka. Toiset kolme eläinlääkäriä olivat ehdottomasti leikkauksen kannalla, koska 15-vuotias kissa on iästään huolimatta erittäin hyvässä ja pirteässä kunnossa. Lempieläinlääkärini Oulusta sanoi puhelimessa: Ehdottomasti leikkaukseen, kyllä Tigru sen ansaitsee! ja nämä olivat ne taikasanat.

Kokkolan eläinlääkäreissä on valitettavasti huomattavia eroja, mitä tulee kissatietämykseen enkä ole kyllä näiden vuosien aikana onnistunut täältä vielä tarpeeksi kissoista tietävää eläinlääkäriä löytämään. Perusasiat, kuten sterilisaatio ja korvapunkit, hoituvat, mutta siihenpä se tuntuu sitten jäävän. Myös hinnoissa on valtava ero! Yksi eläinlääkäri arvioi Tigrun leikkauksen hinnaksi 300-400 euroa, kun taas toinen 160 euroa. Niinpä veimme kisun kissoista hyvin paljon tietävän eläinlääkärin luokse Edsevöön (kiitos Suvi vinkistä!). Hän laskutti patin leikkaamisesta ja hammaskiven poistosta 160 euroa ja kissa oli jo seuraavana päivänä täysin ennallaan.

Onneksi kävimme leikkauksessa! Se oli ainoa mahdollisuus antaa kissalle lisäelinvuosia, kuten eläinlääkärikin ennen leikkausta sanoi. Tietenkään kukaan ei voi luvata kissan elävän vielä ainakin viisi vuotta, mutta emmepä tiedä sitä tällä pallolla kenenkään ihmisenkään kohdalla. Olimme miehen kanssa myös hyvin tyytyväisiä siihen, että kyselin mielipiteitä useilta eläinlääkäreiltä ennen kuin leikkaukseen päädyimme. Mies oli tosin alusta asti leikkauksen kannalla, kun itse jouduin miettimään hieman pidempään (pelkäsin leikkauksen olevan kissalle liian raskas). Oulun eläinlääkäri tietää kissoista aivan kaiken ja hän sanoi, että kissa sairastaa leikkauksen jälkeen vuorokauden ja on sitten ennallaan. Tämä ihan siitä syystä, että kissat eivät halua sairastaa pidempään. Jälleen kerran tuo kyseinen eläinlääkäri oli oikeassa.

Nukuin Tigrun kanssa sohvalla leikkauksen jälkeiset neljä yötä, sillä halusin vahtia, ettei kissa päässyt nuolemaan leikkaushaavaansa. Nuoleminen olisi aiheuttanut tulehduksen ja edessä olisi ollut uusi leikkaus. Niinpä keskitin energiani kissan hoitamiseen ja se kannatti! Haava parani täydellisesti eikä sitä enää edes huomaa. Eläinlääkäri laittoi kisulle kaulurin suojaksi ja kauhistelin sitä heti. Kissan luonteen tuntien tiesin, että kaulurin kanssa emme voisi elää… Nuoremmalla kisulla oli sterilisaationsa jälkeen kauluri kaulassa eikä hän ollut siitä juuri moksiskaan, mutta Tigru on eri maata. Niin pippurinen katti, että hän meni täällä lääketokkurassa pitkin seiniä kauluri milloin mihinkin törmäillen. Niinpä se oli otettava pois, vaikka tiesinkin, että se tietää sitten minulle 24/7 vahtimista… Värkkäsin kisulle pöksyt vanhasta tuubimainoshuivista; päiviä, joita emme kumpikaan muistele erityisen innokkaasti! Housuilla porskutettiin viisi päivää, kunnes uskalsin ottaa ne pois. Toki ne tippuivat jalasta useita kertoja päivässä ja joskus yölläkin, mutta äkkiä opin pukemaan ne tuolle pippuriselle kissalle ihan yksinänikin :D. Kermavaahtonokare pöydälle, kissa viereen herkuttelemaan ja sillä välin pöksyt jalkaan, hahah! Hieman saattoi kiloja tuolloin kertyä, mutta väliäkös tuolla!

Nyt Tigru on aivan kuten aiempinakin keväinä. Kevättä on rinnassa vaikka muille jakaa ja ulkona pieni nenä haistelee taukoamatta kevään tuoksuja! Vihdoinkin pakkaset hellittävät ja kissat pääsevät nauttimaan. Lasiterassilla on niin ihana makoilla iltapäivän auringossa, turkki on siellä suorastaan tulikuuma! Nyt onkin parhaat kissojen terassikelit, sillä keskikesän auringossa sinne paahtuu.

Nyt lähdemmekin ulkoilemaan ja pihaa siivoamaan koko perheen voimin. Yritän palailla tänne lähipäivinä, jotta ei menisi taas ihan sitä kahta viikkoa… ;) Ihanaa sunnuntaipäivää!

Vanhempi kissamme on jo 15,5-vuotias. Varasin hänelle juuri eläinlääkäriajan huomiselle, sillä löysin jokin aika sitten yhdestä hänen nisästään pienen patin. Kun tunnustelin pattia nyt hieman tarkemmin, osa siitä puhkesi päästäen kirkasta nestettä ulos. Olen todella huolissani ja pelkään nisäkasvainta… Nisätulehdus olisi parempi eikä niin vakava vaihtoehto.

Kissa on muuten todella virkeä ja hyväkuntoinen eikä hänen voinnissaan ole ollut mitään poikkeavaa. Ruoka maistuu erittäin hyvin eikä hänen ikäänsä uskoisi lainkaan! Tämän kuvan mies otti esikoisen raskausaikana; sylissäni oleva vanhempi kisuneiti oli tuolloin 11-vuotias.

Luin juuri, että yli 10-vuotiaiden kissojen nisiä tulisi tarkkailla ja tunnustella kuukauden välein. Se on kyllä meillä jäänyt tekemättä, en ollut tuohon tietoon aiemmin törmännytkään, mutta aika äkkiä tämän patin onneksi huomasimme. Sitä ainakin kuvittelisi, että jos kyseessä on kasvain, kissa jotenkin oirehtisi ja muuttuisi vai mitä?

Onko teillä kokemusta kissan nisäkasvaimista tai nisätulehduksista? Toivoisin niin saavani lukea positiivisia kokemuksia aiheesta ja ettei tämä välttämättä ole mitään hengenvaarallista. Tänä raskausaikana on ilman tätäkin jo ihan riittämiin huolenaiheita… Tigru on niin monin tavoin ainutlaatuinen kissa ettei sanat riitä sitä kuvaamaan! En millään ole vielä vuosikausiin valmis tuosta murusestani luopumaan ♥. Tämä kisunen on aina ollut se mun sydänkäpynen, kunnes poikamme syntymän jälkeen löysi sen ykkössylin miehen sylistä (vauva kun asui tissillä). Olin tuolloin niin onnellinen, että miehellä oli aina aikaa sylitellä kissojakin, joten eivät jääneet juurikaan mistään paitsi.

Tämä vanhempi kissaneiti onkin ominut miehen täysin itselleen: mieheltä pyytää ruokaa, rapsutuksia, syliä ja milloin mitäkin. Kun mies vei pojan eilen yöunille, olin kissojen kanssa olohuoneessa. Kun mies tuli olohuoneeseen, kissa ryntäsi heti hänen jalkojensa juureen iltaruokaa pyytämään, vaikka olisi voinut pyytää sen minultakin :D. Meidän kissat saavat kolme ateriaa päivässä (noin klo 9, 15 ja 21) ja tämä vanhempi kissa (tai hänen mahansa) on kuin kello! Jos kello on viisi yli yhdeksän, alkaa armoton ruokamaukuminen. Hassu! ♥ Yksi todiste siitä, miten hänestä on tullut miehen kissa, on se, kun mies tulee töistä kotiin: on kuin kissa vasta silloin heräisi päivään ja menee miehen luokse naukumaan! Toki onneksi minunkin sylini kelpaa edelleen! Uskon, että kisu on jo alkanut vaistoamaan raskauteni, sillä hän on alkanut tulemaan mahani päälle nukkumaan aivan kuin esikoisenkin raskausaikana.

Nyt täytyy viettää pieni lekotteluhetki kisu kainalossa ♥

Tällainen usein samanlaisena toistuva arki-iltojen kaava meillä: kun iltapäivä alkaa hämärtymään, sytyttelen kynttilöitä sinne tänne, laitan musiikkia soimaan ja sen jälkeen alan ruuanlaittopuuhiin. Tänä syksynä olen oivaltanut, että nämä kaksi pientä toimenpidettä (kynttilät & musiikki) saavat minut viihtymään keittiössä huomattavasti paremmin, joten niitähän on sitten käytettävä!

Liedellä kiehuu hiljaa jokin, uunissa paistuu jotain sen kaveriksi. Kynttilöiden liekit lepattavat, musiikki soi taustalla. Katan pöytää ja tämän hetken kissat hyödyntävät: heti on yksi viiksinaama keittiön tasoilla. Ihan pakko käydä nuuhkimassa kattilasta tulevia höyryjä, vaikka siinä meinaa naama samalla palaakin!

Törmäsin johonkin vanhaan kuvaani, jossa yksi nojatuoleistamme oli tässä ruokailutilan ja olohuoneen rajalla. Se näytti niin kivalta, että täytyi siirtää taas yksi nojatuoli tähän. Siitä tulikin aika houkutteleva nurkkaus lattiavalaisimen kera. Tähän myös takkatuli lämmittää ihanasti tai lämmittää se kyllä sohvalle asti… En malta odottaa niitä iltoja, kun tässä nojatuolin paikalla nököttää joulukuusemme ♥. Muistelen viime vuoden joulun aikaa: iltaisin oli niin ihanan tunnelmallista käpertyä sohvannurkkaan ja ihastella sivusilmällä joulukuusta. Niinpä tänä vuonna voin skipata sen perinteisen Mihin joulukuusi tänä vuonna -pähkäilyni; paikka on nyt jo hyvissä ajoin päätetty – kiitos viime vuoden joulumuiston!

Nyt kun tämä juttu näin yllättäen kääntyi jouluisiin aiheisiin, niin minäpäs taidan lähipäivinä kaivaa joulukoristelaatikkoni esille ja tehdä pientä penkomista! Ajattelin, että voisin ensimmäistä kertaa tämän kotimme aikana tehdä pientä joulukoristekarsintaa ja laittaa ehkä joitain kiertoon, jos sellaisia löytyy.

Toissapäivänä täällä meilläpäin satoi ensilumi ja sanoin pojalle, että nytpäs se pukki taisi lähteä poroineen matkaan! Pääsevät vihdoinkin liikkumaan, kun maassa on lunta. Poika totesi: Joo, ja se Korvatunturi on niin niin kaukana. Ymmärtää siis pienikin, että matka on pitkä ja vielä täytyy hetken verran jouluaattoa odotella :).

Meillä on ollut oikein mukava lauantaipäivä! Heti aamulla sain ystäväni pienen vauvansa kera kylään ja sen jälkeen suunnistimme fammon synttäreille. Siellä poika leikki innoissaan serkkujensa kanssa ja kotiin tultuamme oli vuorossa taas hieman puuhommia. Hiki tuli pintaan vesisateesta huolimatta ja kohta taitaakin olla pienen purtavan aika. Vielä olisi luvassa saunaa ja Gladiaattoreita, joita perheemme miesväki seuraa… Itse taidan sillä välin lueskella Kaikkien aikojen Joulu -lehteä, jonka ostin eilen. Ihanaa lauantai-iltaa teillekin! ♥