Kesään kuuluu herkkuruoka jos toinenkin! Tämä postaus syntyi hetken mielijohteesta ja siinä sateen ropistessa ikkunoihin otin kuvatkin nopeasti kännykällä. Hämäränä sadepäivänä ei näin tullut kovin laadukkaita kuvia, mutta menkööt! Tämän postauksen pointti onkin tuossa ruuassa ja etenkin mausteessa, jota vihdoin kotiimme hankin!

Olen aiemminkin kertonut, että yksi kesän herkkuruuistamme on peruna- ja lohinyytit. Niihin ei vain kyllästy! Tykkäämme tästä ruuasta niin kovasti, että onpa tätä joskus talvellakin tullut tehtyä uunin toimiessa grillin korvaajana, mutta uusilla perunoilla tämä herkkuruoka on kuitenkin aavistuksen parempaa! Reseptiä on aina välillä tullut muokattua, mutta nyt ei enää tarvitse, sillä nyt siihen löytyi se piste iin päälle Persillade-mausteen muodossa. Tähän sopisi muutama sellainen vesi kielellä -hymiö…

Mitä nyyteistä sitten löytyy? Teemme hieman eri versioita, riippuen syöjästä. Omaan lohinyyttiini laitan lohen kaveriksi vain sormisuolaa, mies laittaa lisäksi punasipulia. Poikakin söi pelkän suolan kera. Kasvisnyyteistä löytyy useimmiten porkkanaa ja parsakaalta, joskus myös kukkakaalta. Poika syö näitä myös innolla ja nämä sopivatkin ihanasti perunan ja lohen kaveriksi. Perunanyytit ovat muuttuneet matkan varrella eniten, mutta tässä niiden täydellisin resepti: paloittelen keitetyt perunat folionyytin pohjalle, ripottelen päälle hieman sormisuolaa ja laitan päälle muutaman voinokareen. Perunoiden joukkoon oman maun mukaan ruohosipulituorejuustoa, laitan yleensä pari lusikallista, ja lopuksi ripottelen päälle aivan ihanaa maustetta, jota viime viikolla ostin. Kyseessä on Persillade-niminen mauste, joka on sekoitus persiljaa, merisuolaa ja valkosipulia. En ole mikään valkosipulin ylin ystävä, mutta tässä mausteessa se on vain niin täydellistä! Se tuoksu, joka nyytistä sen avatessani leijaili, oli enemmän kuin täydellinen! ♥ Tätä maustetta tulemme laittamaan myös kermaperunoiden päälle ja maistuupa se leivän päälläkin aivan taivaalliselta! Tuore, hieman vielä lämmin patonki, voisulaa ja tätä maustetta, NAM.

Tuota maustetta en ole löytänyt muualta kuin tukusta, mutta netin kautta tilaamalla ainakin löytyy, jos ei ole mahdollista asioida tukussa. Ostin maustetta lähes kilon purkin, kestää ainakin tämän kesän :D. Ehkä jotkin isommat kaupatkin voisivat sen valikoimiinsa pyydettäessä ottaa..?

Mutta tässäpäs vinkki vaikka viikonlopun ruuaksi. Testaa ihmeessä!

Eilinen oli täysin tavallinen tiistai. Elimme keskellä arkea, mutta silti huomasin, että päivässä oli jotain erilaista ja erityistä. Olen viime päivinä huomannut ajattelevani asioita hieman eri kantilta. En ole koskaan pitänyt arkea mitenkään kovin tylsänä pakkopullana, vaan olen aina yrittänyt siitä parhaani mukaan nauttia, sillä pidän sitä hyvin tärkeänä. Elämähän on hyvin suurimmilta osin arkea! Ja se arki täytyy itse muokata sellaiseksi, että siitä voi nauttia; millä tavoin se sitten ikinä onkaan mahdollista. Säännöllisesti täytyisi kuitenkin olla sellaisia kivoja hetkiä, joista tulee hyvä mieli. Toiselle se saattaa olla tunnin hikilenkki, toiselle vartti kahvikupposen ääressä, toiselle leikkivän lapsen katseleminen, toiselle kissa kainalossa makoileminen tai näitä kaikkia. Tällainen tapa auttaa elämään hetkessä, kun nauttii niistä käsillä olevista päivistä eikä aina odota esimerkiksi tulevaa viikonloppua. Kun päivä kääntyy iltaan (ja pöly laskeutuu :D), voi sitten miettiä, mitä kaikkea kivaa koinkaan ja mietiskelinkään tänään.

Luin jonkin artikkelin (harmikseni en enää löytänyt siihen linkkiä) ja siitä mieleeni jäi mm. se, että tutkijat ovat todenneet kiitollisuudenaiheiden listaamisen todella lisäävän onnen tunnetta ja pitävän masennusta loitolla. Uskon, että tuossa on perää! Mitään kiitollisuudenaiheita en itse ole listannut, mutta iltaisin, kun poika käy nukkumaan, mietin usein päivän kulkua ja päivän kohokohtia. Olen huomannut, että tuo auttaa kiinnittämään huomioni entistä enemmän niihin elämän valoisiin puoliin. Jonkun korviin tämä saattaa kuulostaa hömpältä, mutta älä arvostele, ennen kuin testaat! Mitä haittaa on pienestä lisäonnentunteesta?

Mietin, että mitäpäs jos listaisi ihan ylös asti noita ”päivän parhaita”… Ja voisihan se olla vaikka yksikin asia/päivä eikä välttämättä useita. Aika äkkiä siitä tulisi varmasti tapa ja olisi hauska lukea niitä joskus jälkikäteenkin. Tähän mennessä tämä iltatapani on tuntunut ihan toimivalta, joten voisihan tuota kirjallistakin versiota kokeilla. Mistä nämä ajatukseni sitten alunperin lähtivät liikkeelle? No PikkuVaniljan Martinasta! Hänen Instagram-tilillään olen nähnyt tekstejä aiheesta ja kiinnostuin heti! Martina kirjoittaa mm. näin:

Ensimmäinen kiitollisuuspäiväkirjani tuli juuri täyteen. Vuoden kokemuksella voin sanoa, että kun ympäröit itsesi kiitollisuudella päivittäin edes pienen hetken ajan, alkaa uskomattomia asioita tapahtua!

Onko teillä kokemusta tällaisesta? Tuntuu, että nykyään jatkuvasti tavoitellaan jotain isompaa, suurempaa, hienompaa mitä sillä hetkellä jo on tai omistaa. Toki tuota on hyvä olla jossain määrin, kunnianhimoa, mutta jos se alkaa syömään tyytyväisyyttä elämän nykytilanteesta, ollaan menty metsään. Kun olimme viikonloppuna keilaamassa ja keilapallo kädessäni odottelin puomin nousua, mietin, että tämä elämä on ihan täydellistä. Just nyt ja just näin! Tuo pieni ja ohikiitävä hetki jäi mieleeni; se tunne, mitä silloin koin. Toki mielessä on erilaisia haaveita, isompia ja pienempiä, mutta ne tai niiden toteutumatta jääminen eivät poista onnea ja onnellisuudentunnetta nykytilanteesta.

Kuten alussa kirjoitin, eilinen oli täysin tavallinen tiistai, mutta se ei tuntunut siltä. Leijuin jossain tyytyväisyyden pilvessäni, vaikka ruuaksi suunnittelemani jauheliha oli ihmeellisesti jääkaapissa harmaantunut ja jouduin taikomaan päivällisruuan tuosta noin vain pakastimen antimista. Söimme sitten tikkuperunoita, porkkana- ja palsternakkatikkuja sekä kalapuikkoja! Samalla pakastinta kaivaessani innostuin pesemään sen, sillä se jäi jokin aika sitten tekemättä. Pesin kaikki laatikot ja kävin jokaisen ruokatarvikkeen yksitellen läpi. Järjestin laatikot myös uudestaan siten, että jokaiselle tarvikkeelle on omansa. Esimerkiksi jääpalat ja kauratyynyt yhteen (jälkimmäisten on aina oltava kylmässä, sillä saatan tarvita yhtäkkiä!), leivät, lihat, kasvikset ja marjat omaansa. Lisäksi on aina oltava pari sekalokeroa muille ruokatarvikkeille! Mies on sellainen sujauttelija, että tämä järjestys ei varmasti kovin pitkään säily, mutta jos nyt edes hetken tai sitten teen lokeroihin lappuset :D.

Pakastimesta löysin yhden rasiallisen pakastamiani raparperinpalasia sekä pojan synttäreiltä ylijääneitä suklaakakun palasia. Niinpä keitin raparpereistä mehun ja herkuttelimme sen kanssa viimeiset suklaakakun muruset. Poika mutusteli puolivälissä palaansa ja tokaisi suu suklaassa, että otan kohta lisää tätä! Valitettavasti paloja oli vain kolme…

Tämän keskiviikkoiltapäivän ihana hetkeni tulee olemaan cappuccino aurinkoisella ja niiiin lämpimällä lasiterassilla, joten sinne siis! ♥

Vielä pieni harppaus pääsiäistunnelmiin, sillä toisena pääsiäispäivänä pöytäämme koristi leipomani sitruunapiirakka, jonka ohjeen ajattelin laittaa tännekin muistiin! Piirakka oli ihanan kirpsakka ja sen kylkeen nokare kermavaahtoa sopi melkoisen täydellisesti ♥.

Tein tämän niin pikaisesti, että pohjan kohdalla oikaisin mutkan ja nappasin sen mukaani kaupan pakastealtaasta – joskus voi hyvinkin tällä tavoin säästää aikaa! Itse tykkään, että Myllyn Paras -merkin suolainen ja makea piirakkapohja toimivat paremmin kuin hyvin enkä todellakaan ole aina maistanut eroa itse alusta asti leivotun ja sen välillä! Tämä piirakka on siis hyvin nopea ja helppo valmistaa; sitruunatäytteen ohje tulee tässä:

  • 2,5 dl kuohukermaa
  • 2 kananmunaa
  • 2 kananmunan keltuaista
  • 1-1,5 dl sokeria
  • 1-1,5 dl sitruunamehua (kaksi isohkoa sitruunaa)

Vatkaa täytteen ainekset kulhossa sekaisin ja kaada täyte pohjan päälle. Paista uunissa 180 asteessa puolisen tuntia, kunnes täyte on hyytynyt ja reunat saaneet hieman väriä. Jäähdytä ja nauti kermavaahdon kanssa!

Jos kaipaat viikonlopuksi jotain herkkua kahvipöytään, testaa tämä sitruunapiirakka! Tämä ei ole mitenkään erityisesti pääsiäiseen liittyvä, joten hyvin sopii nautittavaksi milloin tahansa.

Seuraavaksi minulla olisi ohjelmassa hieman työntekoa, ennen kuin pääsen viikonloppua viettämään! Mies lähti pojan kanssa puiston kautta kauppareissulle ja minä sukellan puuhelmien maailmaan. Jotenkin käynnistymisvaikeuksia, sillä huvittaa vain kuunnella Samu Haberin versiota Joutsenlaulusta… Yleensä aina se alkuperäinen on kaikessa parempi, mutta nyt tähän sääntöön tuli poikkeus. Aivan jumalainen ääni, jota ei kyllä voi tarpeeksi hehkuttaa! ♥ Onneksi työni on sellaista, että voin luukuttaa tuota tässä taustalla repeatilla!
Iltapäivällä saamme vieraiksemme veljeni avovaimonsa kera ja sen myötä olisikin luvassa mm. pojan hiustenleikkuuta… En tiedä ketään, jolla hiukset kasvavat samalla tahdilla kuin meidän M:lla! Voipi olla, että pyydän veljeltäni myös heidän uudenkarheaa Kärcherin ikkunapesuria lainaan. En tiedä mikä mua on pistänyt, mutta tällä viikolla on joka päivä huvittanut pestä ikkunoita tuolla pesurilla – vaikka aiempaa kokemusta asiasta minulla ei olekaan! Muutenkin huvittaa kotona putsailla ja puunailla vähän sitä sun tätä. Joku kevätsiivousampiaisen purema? Aamulla keksin, että voisin tänään tyhjentää ja pestä pakastimenkin. Jääkaappia putsaillaan joka viikko, mutta pakastin jää vähän vähemmälle huomiolle ainakin meillä… Tuli tuosta ampiaisesta mieleen, että poika muistaa edelleen viiimekesäisen ampiaisenpistoni! Oi elämä olen nauranut tälle asialle kohta viikon! Hän näki lastenohjelman, jossa pörräsi ampiaisparvi ja tuumasi, että nuo pisti äitiä! :D Voipi olla, että sillä mun miehekkäällä huutokonsertilla kainon tyttömäisellä kiljaisulla ja kymmenen minuutin hengenhaukkomisella on jotain osuutta asiaan… Kun sitä oli vieressä todistamassa niin ei sitä varmasti ihan helpolla unohda, hahah!

Nyt tähän puheripuliin stop, että saan töitäkin tehtyä – kivaa lauantaipäivää teillekin! :)